Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä nämä lasten harrastuskuljettelut oikein on?
17.11.2015 |
Pienenä itse kyllä ihan itse kävelin harrastuspaikkoihin. Toki kävelymatkaa ei ollut kuin joku 3-4 kilometriä maksimissaan. Mutta ihmettelin, että mikä tämä keskustelu oikein on, kun tuntuu että KAIKKI vanhemmat joutuvat heittelemään lapsiaan autolla harrastuksiin. Tuskin kaikki missään maalla asuvat, josta lapsia toki onkin pakko kuljettaa. Etenkin isommissa kaupungeissa bussilla pääsee kyllä melkein kaikkiin harrastuksiin ellei nyt harrasta jotain ihmelajia, kuten heppoja, jolloin tietty harrastuspaikka voi olla jossain korvessa.
Valaiskaa minua! Ei kai kaikki harrastukset nyt mitään kauhean painavien tarvikkeidenkaan kantamista vaadi, että sen vuoksi pitäisi autolla kuljettaa.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua tätä maanista lasten harrastusrumbaa. Vanhemmillakaan ei ole hetkeäkään omaa aikaa tai mahdollisuutta omaan harrastukseen vaan kaikki töiden ulkopuolinen aika kuluu rumban pyörittämiseen. Tunnen useampia tällaisia uupuneita vanhempia ja heidän lisäkseen lapset vaikuttavat ilottomilta ja väsyneiltä. Vapaata lapsen olemista ja leikkiaikaa puuttuu, kun päivät kuluvat aikataulujen ja suorittamisen merkeissä.
Vanhemmat eivät enää viitsi tai osaa viettää aikaa lastensa kanssa kotona. Heistä on helpompi kuljettaa lapset jonkun muun ohjattavaksi ja mennä itse kauppaan tai lenkille tai vain näprätä kännykkää katsomossa. Mutta eivät nuo lapsetkaan enää osaa tehdä mitään omaehtoisesti, kun ovat tottuneet pienestä pitäen siihen, että tekemiset ohjaillaan jonkin valamentajan toimesta. Surullista.
Tää on niin totta ja naapurissani asuva kahden jääkiekkoa harrastavan pojan äiti on aina ihan hermoraunio, kun harrastuksessa on tauko ja pojat viettävät aikaa kotona. Eivät osaa kun riidellä ja häröillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me asumme ihan Helsingissä, mutta jopa täällä bussien vaihtoyhteydet ovat niin onnettomat, että harrastusmatkoihin menisi n. 45 min suuntaansa. Autolla pääsee vartissa, joten ihan ajansäästöstä tässä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua tätä maanista lasten harrastusrumbaa. Vanhemmillakaan ei ole hetkeäkään omaa aikaa tai mahdollisuutta omaan harrastukseen vaan kaikki töiden ulkopuolinen aika kuluu rumban pyörittämiseen. Tunnen useampia tällaisia uupuneita vanhempia ja heidän lisäkseen lapset vaikuttavat ilottomilta ja väsyneiltä. Vapaata lapsen olemista ja leikkiaikaa puuttuu, kun päivät kuluvat aikataulujen ja suorittamisen merkeissä.
Vanhemmat eivät enää viitsi tai osaa viettää aikaa lastensa kanssa kotona. Heistä on helpompi kuljettaa lapset jonkun muun ohjattavaksi ja mennä itse kauppaan tai lenkille tai vain näprätä kännykkää katsomossa. Mutta eivät nuo lapsetkaan enää osaa tehdä mitään omaehtoisesti, kun ovat tottuneet pienestä pitäen siihen, että tekemiset ohjaillaan jonkin valamentajan toimesta. Surullista.
?? Että jos lapsi kerran-kaksi viikossa käy ohjatussa harrastuksessa niin kaikki omatoimisuus ja kotonaolo puuttuu? Hyvin harva harrastaa lapsena mitään jokapäivä treenattavaa lajia tosissaan, ei suurin osa ole ohjatussa harrastustoiminnassa kuin muutaman tunnin viikosta. Viikossa on 168 tuntia, joten aika paljon jää vielä siihen omatoimiseen tekemiseen ja kotona olemiseen.
Anteeksi nyt, mutta mua vähän huvittaa nää aloitukset, jossa ap ei ikinä voi ymmärtää, jos jossain perheessä joku normaali asia on toisin.
En ymmärrä lapsia, jotka yököttelee rualle! Meidän Pirjo- Petteri syö ihan kaikkea!
En ymmärrä, miksi eskarilainen ei osaa soittaa nokkahuilua. Meidän Jucca-Anneli osasi säveltää sinfonian 3 vuotiaana!
Ennen touhu oli terveempää: katsottiin, mitä harrastuksia oli saatavilla, ja valittiin sitten niistä. Nyt valitaan ensin harrastus tai useampia ja pannaan koko perhe ja puoli sukua pyörimään sen harrastavan lapsen ympärillä. Olen nähnyt ja kuullut aika monta kertaa valituksia siitä, että rahat eivät riitä (kahden) auton pitämiseen, mutta pakko on pitää ja maksaa satasia ja tonneja autokustannuksia lasten harrastusten takia. Lapsiko se perheessä päättää vai kuka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen touhu oli terveempää: katsottiin, mitä harrastuksia oli saatavilla, ja valittiin sitten niistä. Nyt valitaan ensin harrastus tai useampia ja pannaan koko perhe ja puoli sukua pyörimään sen harrastavan lapsen ympärillä. Olen nähnyt ja kuullut aika monta kertaa valituksia siitä, että rahat eivät riitä (kahden) auton pitämiseen, mutta pakko on pitää ja maksaa satasia ja tonneja autokustannuksia lasten harrastusten takia. Lapsiko se perheessä päättää vai kuka?
Tää on niin totta. Ja ihmetystä herättävää. Pahimmassa tapauksessa koko perheen elämä keskittyy ja ryhmittyy yhden jääkiekkoa HARRASTAVAN lapsen ympärille. Muut lapset ja vanhemmat eivät pysty harrastamaan tai lomailemaan miten itse haluavat, vaan kaikki on aikataulutettu tämän pikku-kurrin mukaan.
Kuka uskaltaa nykypäivänä antaa lapsensa kulkea illalla julkisilla?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katuvalot sammutettu säästösyistä eikä pyörätietä. Piennar kapea ja vaarallista kävellä 1.5 km alle 10 v iässä klo 18.30 ja 20.30 välillä. Siksi kuljetus.
Esim. 6-vuotiaan lapsen kuljettaminen kaupunkiin balettiin
No se ratsastus, jossa talli on hevonkuusenhornassa, minne ei dösällä pääse.
Teinin tanssiharrastus kaupungissa, ja ei haluta että myöhään illalla pyörii levottomassa keskustassa tai kulkee yksin useampia kilometrejä.
Minusta on tosi hyvä, jos vanhemmat pääsevät viemään ja hakemaan lapsensa harrstuksiin. On turvallisempaa, ja siinä saa lapsen kanssa hetken olla yhdessä.
Mä en itse kuljeta, kun ei ole ajokorttia. Isä tekee sen homman silloin kun pystyy. Usein pystyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua tätä maanista lasten harrastusrumbaa. Vanhemmillakaan ei ole hetkeäkään omaa aikaa tai mahdollisuutta omaan harrastukseen vaan kaikki töiden ulkopuolinen aika kuluu rumban pyörittämiseen. Tunnen useampia tällaisia uupuneita vanhempia ja heidän lisäkseen lapset vaikuttavat ilottomilta ja väsyneiltä. Vapaata lapsen olemista ja leikkiaikaa puuttuu, kun päivät kuluvat aikataulujen ja suorittamisen merkeissä.
Vanhemmat eivät enää viitsi tai osaa viettää aikaa lastensa kanssa kotona. Heistä on helpompi kuljettaa lapset jonkun muun ohjattavaksi ja mennä itse kauppaan tai lenkille tai vain näprätä kännykkää katsomossa. Mutta eivät nuo lapsetkaan enää osaa tehdä mitään omaehtoisesti, kun ovat tottuneet pienestä pitäen siihen, että tekemiset ohjaillaan jonkin valamentajan toimesta. Surullista.
Surullista, että toiset vetoaa omatoimisuuden menetykseen, kun eivät raaski laittaa lapsen harrastukseen rahaa :(
Meillä kaikilla lapsilla kolme harrastusta. Kahteen viedään, koska muuten ei ehtisi suoraan koulusta (koulu loppuu 15 ja harrastus alkaa 15.15). Toisesta haetaan, koska harrastus loppuu vasta 20, jolloin pitäisi normaalisti jo syödä iltapalaa. Autolla pääsee sieltä 10 minuutissa kotiin, bussilla menisi yli tunti.
Välillä viedään tai tuodaan ihan muuten vain, jos on vaikka aivan kamala sää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pienenä itse kyllä ihan itse kävelin harrastuspaikkoihin. Toki kävelymatkaa ei ollut kuin joku 3-4 kilometriä maksimissaan. Mutta ihmettelin, että mikä tämä keskustelu oikein on, kun tuntuu että KAIKKI vanhemmat joutuvat heittelemään lapsiaan autolla harrastuksiin. Tuskin kaikki missään maalla asuvat, josta lapsia toki onkin pakko kuljettaa. Etenkin isommissa kaupungeissa bussilla pääsee kyllä melkein kaikkiin harrastuksiin ellei nyt harrasta jotain ihmelajia, kuten heppoja, jolloin tietty harrastuspaikka voi olla jossain korvessa.
Valaiskaa minua! Ei kai kaikki harrastukset nyt mitään kauhean painavien tarvikkeidenkaan kantamista vaadi, että sen vuoksi pitäisi autolla kuljettaa.
Hevosharrastus on "ihmelaji"?
Enpäs ole tiennytkään...
Meillä lapsena kuljetettiin aina harrastuksiin, sillä bussit kulkivat todella huonosti. Veljet harrasti jääkiekkoa ja itse harrastin luistelua, joten painavat kassit myös yksi syy siihen. Joskun teininä saatoin kävellä suoraan koulun jälkeen treeneihin ja myöhemmin kesäaikaan menin skootterilla. Nykyään jaakiekkoilioille hankitaankin usein mopoautot juuri sen vuoksi, ettei jäkiskassin kanssa helposti pääse liikkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin meillä oli jalkapallotreenejä ympäri kaupunkia, aika hankalaa olisi lapsen ollut kulkea ja ehtiä joka paikkaan bussilla.
Itse en mitenkään oleta että asiat oli silloin oikein, kun minä olin lapsi. Minue kuljetettu harrastuksiin, enkä koskaan harrastanut mitään ohjattua toimintaa. Vanhemmilla ei ollut sellaiseen mahdollisuutta, kun olin lapsi.
Vierailija kirjoitti:
En tajua tätä maanista lasten harrastusrumbaa. Vanhemmillakaan ei ole hetkeäkään omaa aikaa tai mahdollisuutta omaan harrastukseen vaan kaikki töiden ulkopuolinen aika kuluu rumban pyörittämiseen. Tunnen useampia tällaisia uupuneita vanhempia ja heidän lisäkseen lapset vaikuttavat ilottomilta ja väsyneiltä. Vapaata lapsen olemista ja leikkiaikaa puuttuu, kun päivät kuluvat aikataulujen ja suorittamisen merkeissä.
Ei se kuskaaminen yleensä kauhean kauon kestä, muutamia vuosia.
Totta o,n että kuljetuskulttuuri on muuttunut. Ei mua penskana 70-luvulla mihinkään autokyydillä kuljetettu. Jos ei itse päässyt jonnekin menemään, sitten ei mennyt ollenkaan. Pidän nykymenoa terveempänä, ja omalle lapselleni kuljetusta tarjoan auliisti. Mikä oikeus minulla on istua lämpimään autoon samalla, jos yksi perheenjäsen rahjustaa neljä kilometriä räntäsateessa?
Alue: Aihe vapaa
Vanhemmat eivät enää viitsi tai osaa viettää aikaa lastensa kanssa kotona. Heistä on helpompi kuljettaa lapset jonkun muun ohjattavaksi ja mennä itse kauppaan tai lenkille tai vain näprätä kännykkää katsomossa. Mutta eivät nuo lapsetkaan enää osaa tehdä mitään omaehtoisesti, kun ovat tottuneet pienestä pitäen siihen, että tekemiset ohjaillaan jonkin valamentajan toimesta. Surullista.