Mikä mussa on vikana? Millaisia te olette sängyssä?

Vierailija

Olemme alle 30v pari. Mielestäni seksi on hyvää.

Mulle on nuorempana tapahtunut kamalia asioita jotka on vaikuttanut ja vaikuttaa mun seksuaalisuuteen. Olen elämäni aikana kokeillut/joutunut kokeilemaan sängyssä melkein kaikkea niin suostun tekemään mitä vaan mieheni pyytäisi. Mulla ei itselläni ole mitään toiveita koska olen jo kokeillut kaikkea eikä oikeastaan mikään tunnu miltään. Ei hyvältä eikä huonolta, se on vain seksiä.

Sain nyt kuulla että miestäni häiritsee kun hän joutuu yksin päättämään ja "komentamaan" mitä tehdään kun mulla ei ole mitään mitä haluaisin. Tykkään kyllä seksistä mutta mielestäni tärkeintä siinä on orgasmi. Saan helposti joka kerta mutta miehelläni oli suhteemme alussa vaikeuksia tulla niin annan hänelle omaa tilaa ja kyllä hänkin nykyään tulee joka kerta. Omalla tilalla tarkoitan, etten pahemmin koskettele tai pussaile seksin aikana. Eikä hänkään koskettele mua, pussaa kyllä. Ei kuulemma ole aikaisemmin tullut noin helposti ja usein niin en ymmärrä mitä sitten pitäisi parantaa tai muuttaa?

En ajattele tai tunne henkisesti mitään seksin aikana ja mulla on kuulemma outo moodi päällä. Mies ihmettelee sitäkin kun pidän silmät melkein koko ajan kiinni. En vain tykkää olla silmät auki? En vain ole sellainen joka kiihottuisi toisen koskemisesta ja katsomisesta? Se mieluumminkin häiritsee jos pitää "ottaa toinen huomioon" samalla.. Olenko itsekäs? Suostun aina ja missä vain seksiin ja mies sanoi että hänestä tuntuu kuin ajattelisin että se on mun tehtävä, antaa hänelle aina ja pitää tyytyväisenä. Ja niin se mielestäni onkin.

Teini aikainen poikaystäväni jätti mut ihan yhtäkkiä, niin sen jälkeen olen itse ollut se joka jättää varoittamatta ja joka ei halua tuntea mitään ja kiintyä keneenkään. Haluan myös pitää toisen tyytyväisenä ettei hän petä tai jätä mua.

Tarvitsemme liukuvoidetta koska en kostu. Mies sanoi että se johtuu siitä etten oikeasti haluaisi seksiä eikä se kiihota mua (mikä on osittain totta) mutta itse syytän hormoniehkäisyä? Mulle tulee myös huono omatunto jos nautin jostain mitä toinen tekee mulle.. Se johtuu ihan lapsuuden/nuoruuden traumoista. En anna itselleni edes mahdollisuutta tykätä mistään enkä halua miettiä mistä tykkäisin. Mikä saa teidät kiihottumaan?

Olenko jotenkin outo? Aikaisemmin mua on kehuttu kun oon aina valmis ja valmiina kaikkeen. Eikö pelkkä seksi riitä vai pitääkö siihenkin sekoittaa tunteet? Millaisia te muut olette sängyssä? Onko teillä tunteet aina satasella mukana? MIten voisin opetella?

Kommentit (10)

Vierailija

Hämmentävää. Saat orgasmin helposti, silti "mikään ei tunnu miltään", et kiihotu, et anna itsellesi mahdollisuutta tykätä mistään ja koet syyllisyyttä nauttimisesta. Mitä ihmettä?

Vierailija

Mulla ei ole tunteet aina satasella mukana, silti seksi voi olla kivaa, tyydyttävää, hyvää, hauskaa tai ihanaa. Tai kaikkea noista. Parasta se on silti rakastuneena ja rakastettuna. Kostun helposti, mutta en tule helposti. Tykkään kosketella, niin itseäni kuin kumppania. Annan suuseksiä, tykkään myös vastaanottaa sitä. Ehdottelen asentoja, jos mies ei niitä ehdota. Persettä en anna, mutta muuten kaikkea voidaan ainakin kokeilla. Mun mielestä seksiin kuuluu koskettelua, pussailua, ääniä, makuja, hikeä, visuaalisuutta, joskus nauruakin. Miten nyt milloinkin. Orgasmi ei ole pääasia, vaikka toki se on aina tavoite. Mutta molempien orgasmi on molempien vastuulla. Välillä perusjyystöä, toisinaan tuntikausien yhteistä kivaa, jossa välillä käydään suihkussa tai jääkaapilla, välillä makoillaan, jutellaan, kutitellaan, silitellään, nauretaan, pussaillaan, huokaillaan, hikoillaan ja nautitaan. Silmät kiinni olen vain, kun olen tulossa, koska se viimeinen nousu vaatii multa keskittymistä. Muuten kyllä tykkään katsoa vastapuolen ilmeitä ja eleitä, kroppaa jne. 

En tiedä, mä olen tällainen, melko avoin sängyssä. Mun korviin kuulostaa siltä, että sulla on jotain selvittämättömiä asioita ittes tai elämäs kanssa. Ja että ne kannattais käydä läpi. Ei mustakaan olis kovin kivaa sekstailla miehen kanssa, joka kokoajan vaikuttaa olevan muualla kuin siinä hetkessä mun kanssa. Mut vaikee sanoo, kun en ole teidän parisuhteessa. 

Vierailija

Kiitos vastauksistanne.

Joo oikeasti. En kiihotu, en oikeastaan "nauti" ja koen syyllisyyttä jos olen nauttinut. Nyt kun luin kuinka ihanaa ja avointa toisten seksielämä on, huomaan kuinka sulkeutunut itse olen. Tällä hetkellä tuntuu etten halua harrastaa seksiä vähään aikaan. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksistanne.

Joo oikeasti. En kiihotu, en oikeastaan "nauti" ja koen syyllisyyttä jos olen nauttinut. Nyt kun luin kuinka ihanaa ja avointa toisten seksielämä on, huomaan kuinka sulkeutunut itse olen. Tällä hetkellä tuntuu etten halua harrastaa seksiä vähään aikaan. 

No siis. Turha on verrata muiden seksielämään. Mun seksielämä on tällä hetkellä hyvinkin kuollutta (sinkku). Osittain mun avoimuus voi johtua iästäkin (olen 32) tai siitä, että viimeisin kumppani oli sellainen, jonka kanssa kokeiltiin kaikkea, ja vaikka välillä meni sängyssä homma läskiksi kokeilujen kanssa, niin hyvässä hengessä naurettiin, pidettiin taukoa, ja kohta jatkettiin. Tai sit ei, jos ei siltä tuntunut. Mä opin paljon avoimuutta hänen kanssa, hän sai paljon itsevarmuutta mun kanssa. Harmi kun hyvä seksi ei riitä pitämän parisuhdetta kasassa :D 

Mut eniveis, sää kuulostat oikeesti siltä, että sulla on paljon selvitettäviä asioita. Ja ennenkun purat ne, et voi oikeasti nauttia seksistä. Ymmärrän kyllä, että miehestäsi on kurjaa, kun vaikutat etäiseltä, mutta se ei varmaan ainakaan auta teitä. Oletko harkinnut terapiaa tai muuta keskusteluapua? Johtuuko ongelmasi seksistä, läheisyydestä, muista asioista? Miten teillä menee suhteen muilla osa-alueilla? Pystyttekö keskustelemaan asioista? Avoimesti, ja muustakin kuin seksistä? Toiveista, haluista, haaveista?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksistanne.

Joo oikeasti. En kiihotu, en oikeastaan "nauti" ja koen syyllisyyttä jos olen nauttinut. Nyt kun luin kuinka ihanaa ja avointa toisten seksielämä on, huomaan kuinka sulkeutunut itse olen. Tällä hetkellä tuntuu etten halua harrastaa seksiä vähään aikaan. 

No siis. Turha on verrata muiden seksielämään. Mun seksielämä on tällä hetkellä hyvinkin kuollutta (sinkku). Osittain mun avoimuus voi johtua iästäkin (olen 32) tai siitä, että viimeisin kumppani oli sellainen, jonka kanssa kokeiltiin kaikkea, ja vaikka välillä meni sängyssä homma läskiksi kokeilujen kanssa, niin hyvässä hengessä naurettiin, pidettiin taukoa, ja kohta jatkettiin. Tai sit ei, jos ei siltä tuntunut. Mä opin paljon avoimuutta hänen kanssa, hän sai paljon itsevarmuutta mun kanssa. Harmi kun hyvä seksi ei riitä pitämän parisuhdetta kasassa :D 

Mut eniveis, sää kuulostat oikeesti siltä, että sulla on paljon selvitettäviä asioita. Ja ennenkun purat ne, et voi oikeasti nauttia seksistä. Ymmärrän kyllä, että miehestäsi on kurjaa, kun vaikutat etäiseltä, mutta se ei varmaan ainakaan auta teitä. Oletko harkinnut terapiaa tai muuta keskusteluapua? Johtuuko ongelmasi seksistä, läheisyydestä, muista asioista? Miten teillä menee suhteen muilla osa-alueilla? Pystyttekö keskustelemaan asioista? Avoimesti, ja muustakin kuin seksistä? Toiveista, haluista, haaveista?

Oi hitto, tää oli siis 2 :)

Vierailija

Hei aloittaja! Olen tuntenut melko samalla tavalla kuin sinä. Tiedät jo itsekin, mistä kaikki johtuu, joten nyt sun täytyy vain päästä eteenpäin. Et vain uskalla olla vapaasti ja antaa itsellesi tilaisuutta olla onnellinen. Nyt sulla olis sellainen mies, joka aidosti välittää sinusta. Erittäin hyvä, että voitte jutella. Ehkä tarvitset terapeuttia? Sun täytyy jotenkin tajuta, että sinäkin voit ottaa mielihyvää vastaan ja olet tarpeeksi arvokas siihen.

Vierailija

Teraputin kans juttelu voisi olla todella hyvä ajatus enkä tarkoita nyt seksuaaliterapeuttia. Vaan sellaista joka auttaisi sua pääsemään takaisin tunneyhteyteen ensin itsesi kanssa ja sitten voit päästä siihen kumppanisikin kanssa . Tsemppiä!

Vierailija

Mielestäni meillä menee hyvin. Mies on tasapainoinen ja pystyy keskustelemaan ja avautumaan mistä tahansa kun minä taas en pysty. Mulla on aina ollut vaikeuksia puhua tunteista. Jos on asioita joista en pysty/halua puhua työnnän ne jonnekin pois mielestä enkä ajattele niitä. Se on alkanut olemaan aika raskasta niin nyt tulin sitten tänne avautumaan kun tuntui että halusin jollekin tästä kertoa mutta en vaan pysty puhumaan.
Luulen että siksi en haluaisi puhua mieheni kanssa tästä koska siihen liittyy mun menneisyys jota häpeän niin paljon.
Ongelma tässä ei ole että mua ujostuttaisi tai etten uskaltaisi kokeilla jotain vaan enemmän ettei huvita tehdä aloitetta kun olen ennen joutunut sitä välillä tekemään. Enkä siksikään ehdota mitään kun ei mua oikeestaan edes kiinnosta kokeilla mitään kun olen kokeillut jo kaikkea eikä mikään erityisemmin sytytä.
Ehkä pitää vaan alkaa näytteleen innokkaampaa kun en uskalla puhua edes terapeutille.
Ja en hae mitenkään hyväksyntää keneltäkään :D aivan sama mitä te tai joku koulukaveri ajattelee

Vierailija

Heippa aloittaja, täällä on yksi joka osittain kykenee samaistumaan sinuun :) Olen kolmekymppinen nainen ja oikeastaan koko ikäni pyrkinyt alitajuisesti miellyttämään miehiä. Seksuaalisuudessa se näkyy juurikin siten ettei ikinä torju ja on hyvin miellyttämisenhaluinen. Sitä haluaa suorittaa sen seksin jotta mies olisi tyytyväinen. Mutta se läsnäolo, siinä mullakin on suuria ongelmia. Seksissä sitä on niin läsnä ja lähellä eikä siinä pysty feikata sitä tunnetta, joten kumppani aistii kyllä vahvasti sen ettei siinä ole täysillä mukana. Vuosia ihmettelin suhteesta toiseen sitä miksi mies oli tyytymätön vaikka minä olin halukas, tykkäsin seksistä, otin suihin pyyteettä ja tykkäsin niellä. Kaiken järjen mukaan kumppanin olisi pitänyt olla maailman onnellisin mies muttei se kenenkään kanssa mennyt niin. Aina ne suhteet päättyi. Terapiassa kävin muutaman vuoden ja se auttoi paljon, mutta vieläkin on työstämistä siinä läsnäolossa. Olen tullut siihen tulokseen että hirveän herkkiä ne miehetkin loppujen lopuksi ovat seksuaalisuutensa kanssa - monet janoavat sitä hyväksymisen tunnetta ja sitä että olet ihan mukana ja läsnä, ja nautit aidosti. Se suorittaminen näkyy. 

Ainoa keino millä minä olen siitä pikkuhiljaa opetellut pääsemään eroon on se että harrastaa seksiä vasta siinä vaiheessa kun oikeasti tuntee miehen ja aidosti luottaa. Tällä hetkellä tapailen miestä jo toista kuukautta eikä seksiin ole menty vieläkään. Mies haluaisi mutta minä en pysty olemaan läsnä, minä en ole valmis. Kovasta kuoresta huolimatta me "suorittajat" ollaan tosi herkkiä ja vaaditaan oikeastaan enemmän aikaa kuin muut "normaalit" ihmiset. Tää on tosi outoa koska mä olen ihminen joka on aina hypännyt punkkaan jo viimeistään kolmannella tapaamiskerralla, yleensä jo ekalla tai tokalla. Nyt en vaan enää pysty vaikka mies tuntuu ihan täydellisen oikealta. Onneksi tässä on mies joka (toistaiseksi) on jaksanut kärsivällisesti odottaa vaikka varsin turhautunut alkaakin olla. Pitää vain olla rehellinen ja sanoa suoraan ettei ole valmis ja tarvitsee aikaa, ja kertoa miehelle ettei hänessä ole mitään vikaa - sinä vain et ole valmis. Uskoisin että kunnon mies jaksaa odottaa kun rehellisesti kertoo että luottamuksessa on vielä vähän ongelmia :) 

Että älä aloittaja huoli, et sä tee mitään väärin - seksikumppanit vaan aistii sen suorittamisen niin herkästi ja reagoi siihen. Se on se aito läsnäolo mitä ei pysty feikkaamaan. Ja siihen ei auta kuin luotettava ja turvallinen ihminen ja aika. Ja puhuminen. Ja rehellisyys.

Haleja ja tsemppiä! <3

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat