Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Yksipuolinen ystävyys?

Vierailija

Onko muilla kokemusta ykskpuolisesta ystävyydestä? Sellaisesta, jossa tuntuu kuin itse antaisit itsesi kokonaan, ja toinen antaa vain osan. Mulla on just meneillään 1,5vuotta kestänyt ystävyys suhde. Alkuunhan kaikki oli varsin helppoa, kokoajan halusi olla toisen kanssa ja juteltiin yömyöhälle ja tehtiin kaikkea mukavaa (melkein kuin olisi löytänyt uuden säädön). Oon alusta asti antanu tukeni, luottamukseni ja aikani ystävälleni. Oon pitäny kiinni sovituista asioista. Toisin kuin taas kaverini, hän peruu tapaamisia, hän ei ole pitkään aikaan kysynyt kuulumisia, kun kerron huolistani niin välillä hän ei edes kuuntele. Arvostan itse rehellisyyttä, jolloin olen maininnut ystävälleni jos olen loukkaantunut jostain tai kysynyt jos joku asia vaivaa. Aluksi sain kunnon vastauksia ja keskusteluja, nykyään saan ympäripyöreitä vastauksia. Minulle tämä on niin rankkaa, kun välitän ystävästäni oikeasti, mutta en osaa enää sanoa mitä ystäväni ajattelee musta. Kaikkea hankaloittaa mun erityisherkkyys, jolloin otan pienimmätkin asiat vahvasti. Ystäväni on luvannut yrittää ymmärtää, mutta silti välillä tuntuu ettei hän edes halua ymmärtää.

Onko kellään muulla samanlaisia kokemuksia?
Onko vinkkejä miten mun tulisi nyt toimia?

Kommentit (13)

Vierailija

Oletteko aikusiia vai teinejä? Tällainen ystävyys kuullostaa aika raskaalle aj sitovalle:

"kokoajan halusi olla toisen kanssa ja juteltiin yömyöhälle"

Vierailija

Jos olette aikuisia, niin on ymmärrettävää, että alkaa ahdistaa jos toinen pommittaa koko ajan yhteydenotoillaan. Minä en tapaa hyviäkään ystäviäni kuin pari kertaa kuukaudessa. Soitellaan kyllä ehkä siinä välillä, mutta kun on sitä muutakin elämää. Olet ihan selvästi liian ripustautunut häneen ja on ihan normaalia, että hän haluaa ottaa etäisyyttä.

Vierailija

Kokemusta on. Pidin yllä tuollaisia suhteita nelikymppiseksi asti, ja sitten älysin, että ei ollut kysymys ystävyydestä eikä edes kaveruudesta vaan ihan selvästä palvelussuhteesta. Annoin monellekin pirulle pikkusormen ja siitähän se vaatiminen sitten kasvoi vuosi toisensa jälkeen. Tuon ymmärtämisen seurauksena panin poikki nuo yksipuoliset suhteet enkä ole kaivannut niitä ollenkaan.

Vierailija

Kuulostaa siltä että hän on sinulle bestis ja sinä hänelle yksi ystävä muiden joukossa. Tarvitset lisää ystäviä ja välillä vähän etäisyyttä häneen.

Vierailija

Näin aikuistuessa olen huomannut, että minulle ystävyyden määritelmä on muuttanut muotoansa. Minulle ystävyys on sitä, että jaetaan kaikkia, niitä kipeimpiäkin asioita. Mutta toisaalta ei pakoteta toista kertomaankaan. Jotkut asiat haluaa käsitellä omassa päässään kokonaan, tai kertoa niistä vasta kun on valmis. Ystävyys voi olla sitä, että emme kuule toisistamme mitään kuukausiin, mutta kun olemme yhteydessä, niin kaikki jatkuu kuin ennenkin. Saatamme viettää yön jutellen, syöden hyvää ruokaa.

Ystävyys on tilan antamista, äärimmäistä rehellisyyttä. Ystävyys on myös sitä, ettemme ole heti antamassa "vastauksia", vaan joskus on hyvä olla vähemmän tekemisissä sillä toisen "neuvojen" kuuntelu voi olla este myös omalle henkiselle kasvulle. Voimaantuminen lähtee itsestä, ja jos aina odottaa jonkun muun kertovan vastaukset ei mitkään asiat lähde enää itsestä. 

En tiedä ymmärsitkö...ehkä joku ymmärsi? Mutta tätä kaikkea ystävyys on minulle, ihan pähkinänkuoressa.

Vierailija

Semmoinen vinkki kun kerran pyysit, että jos haluat olla koko ajan yhdessä ja jutella yömyöhään, niin etsi itsellesi oikea seurustelukumppani äläkä piinaa ystäviäsi.

Vierailija

Ehkä tämä ystäväsi kokee samoin. 

Onko hän älykkyydeltään ja tietämystasoltaan yläpuolellasi? Hän on madhollisesti mielestään se antava osapuoli. 

Vierailija

Jahas! Tämä on taas tätä; toinen tulee kysymään neuvoja ja sanotaan että hän on ripustautunut?! En ymmärrä miten saatte sellaisen käsityksen kun toinen kertoo että antaa tukensa ja luottamuksensa ja pitää sovituista tapaamisista kiinni.

Sitä se ystävyys on, ymmärrystä ja tukemista. En tiedä mikä tilanne aloittajalla on, että onko hänellä tarve olla joka päivä ystävänsä kanssa, vaan juuri siitä että hän tuntee tunteen että on itse antanut enemmän mitä saa.

Vierailija

Kun kerroin että vietimme ystäväni kanssa paljon aikaa aluksi, juttelimme öisin yms.meillä oli molemmilla silloin samanlainen elämäntilanne. Ja viitaten viestiin, että minun tulisi hankkia kumppani, voin iloksenne kertoa että olen naimisissa. Mieheni tekee keikkahommaa ja on välillä pitkiäkin aikoja poissa. Ystävyys suhteemme alussa kaverini vietti paljon aikaa meillä mieheni ollessa poissa.

Minulla on myös muitakin ystäviä, mutta k.o.ystävästä on tullut tärkein ja siksk tälläinen tilanne satuttaa, kun tuntuu että olen itse antanut paljon ja hän vain vähän.

Enkä myöskään pommita häntä kokoaikaa, saatamme viettää parikin viikkoa ilman yhteyden ottoja. En tosiaan ole ripustautunut, ahdisteleva/piinaava ystävä. -v.k.aloittaja

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kun kerroin että vietimme ystäväni kanssa paljon aikaa aluksi, juttelimme öisin yms.meillä oli molemmilla silloin samanlainen elämäntilanne. Ja viitaten viestiin, että minun tulisi hankkia kumppani, voin iloksenne kertoa että olen naimisissa. Mieheni tekee keikkahommaa ja on välillä pitkiäkin aikoja poissa. Ystävyys suhteemme alussa kaverini vietti paljon aikaa meillä mieheni ollessa poissa.

Minulla on myös muitakin ystäviä, mutta k.o.ystävästä on tullut tärkein ja siksk tälläinen tilanne satuttaa, kun tuntuu että olen itse antanut paljon ja hän vain vähän.

Enkä myöskään pommita häntä kokoaikaa, saatamme viettää parikin viikkoa ilman yhteyden ottoja. En tosiaan ole ripustautunut, ahdisteleva/piinaava ystävä. -v.k.aloittaja

Oli samalainen elämäntilanne, enää siis ei ole?

Vierailija

Tiedän tunteen. Vähänhän siinä tulee sellainen olo, että oonko tajunnut kaiken ihan väärin, kun luulin, että ollaan ystäviä, mutta sitten vaikuttaakin, että ystävyys on yksipuolista. Itse en oikein kestä epätietoisuutta, joten oon puhunut asiasta suoraan. Ja satuttaahan se totuus tosi paljon, mutta se on vain kestettävä. Ja sitten on suunnattoman surullista työstää se asia, että itsellä on toista valtava ikävä, mutta toinen haluaa etäisyyttä. Ja pakko vain kunnioittaa sitä etäisyyttä, vaikka monessa käänteessä tekisi mieli ottaa yhteyttä, kun tulee mieleen jokin juttu, joka toisestakin olisi kiva kuulla. Mutta kun se ei halua kuulla...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Vähänhän siinä tulee sellainen olo, että oonko tajunnut kaiken ihan väärin, kun luulin, että ollaan ystäviä, mutta sitten vaikuttaakin, että ystävyys on yksipuolista. Itse en oikein kestä epätietoisuutta, joten oon puhunut asiasta suoraan. Ja satuttaahan se totuus tosi paljon, mutta se on vain kestettävä. Ja sitten on suunnattoman surullista työstää se asia, että itsellä on toista valtava ikävä, mutta toinen haluaa etäisyyttä. Ja pakko vain kunnioittaa sitä etäisyyttä, vaikka monessa käänteessä tekisi mieli ottaa yhteyttä, kun tulee mieleen jokin juttu, joka toisestakin olisi kiva kuulla. Mutta kun se ei halua kuulla...
kiitos❤ Tälläistä vertaistukea hain! Ihana tunne kun joku ymmärtää. Joo, tätä juurikin siis käyn elämässäni läpi, epätietoisuutta ja se syö mua sisältä päin. Itse tykkääm näyttää tunteeni ja osoittaa että välitän. Ystäväni on taas hyvin epäitsevarma tyyppi joka ei osaa osoittaa tunteitaan. Seki on aiheuttanut erimielisyyksiä, sillä kyllä hän on sanonu että välittää, mutta se ettei osaa osoittaa sitä.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat