Lue keskustelun säännöt.
Miten kukaan viitsii huutaa ja nalkuttaa lapsilleen?
26.12.2024 |
Ihan hirveää kuunneltavaa naapurissa. Tai ehkä ovat miehen jälkikasvua, joita uusi äitipuoli ei voi sietää?
Kommentit (23)
Pahuuttaan viitsivät oksentaa omaa pahaa oloaan ympäristöönsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joulu on iloista aikaa monessa perheessä..
On äitejä joiden ei olisi koskaan pitänyt saada lapsia.
No tänään uhmaikäisen lapsen kahdennenkymmenennen raivarin jälkeen tuossa puolenpäivän aikoihin kieltämättä ääni vähän kohosi itselläkin. Olen nukkunut viimeisenä kolmena yönä yhteensä 12 tuntia.
Myönnän välillä tulee tiuskittua lapsilleni, enkä ole siitä ylpeä. Ja pyydän lapsilta kyllä anteeksi esim "anteeksi äiti ei olisi saanut huutaa, mutta mulla on ollut niin raskas päivä" tms.
Kaikki tunteet on meillä sallittuja, myös lapsilla. En yritä kieltää raivoitkua lupaamalla herkkuja, peliaikaa, lastenohjelmia, leluja kaupasta, hoploppia tms. Yritän vaan malttaa mieleni ja istua vieressä ja välillä hokea, että pian helpottaa. Ja kyllä se pahinkin huuto sitten loppuu jossain kohtaa. Lapsella on lupa itkeä ja raivota ja minun tehtävä on näyttää että kaikki tunteet on ok. Ei niitä tarvitse pelätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myönnän välillä tulee tiuskittua lapsilleni, enkä ole siitä ylpeä. Ja pyydän lapsilta kyllä anteeksi esim "anteeksi äiti ei olisi saanut huutaa, mutta mulla on ollut niin raskas päivä" tms.
Kaikki tunteet on meillä sallittuja, myös lapsilla. En yritä kieltää raivoitkua lupaamalla herkkuja, peliaikaa, lastenohjelmia, leluja kaupasta, hoploppia tms. Yritän vaan malttaa mieleni ja istua vieressä ja välillä hokea, että pian helpottaa. Ja kyllä se pahinkin huuto sitten loppuu jossain kohtaa. Lapsella on lupa itkeä ja raivota ja minun tehtävä on näyttää että kaikki tunteet on ok. Ei niitä tarvitse pelätä.
Minä en ole koskaan kuullut inahdustakaan näistä lapsista, joten en usko heidän raivoitkevän. Ainoastaan tuon naisen huuto ja kimitys kuuluu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän välillä tulee tiuskittua lapsilleni, enkä ole siitä ylpeä. Ja pyydän lapsilta kyllä anteeksi esim "anteeksi äiti ei olisi saanut huutaa, mutta mulla on ollut niin raskas päivä" tms.
Kaikki tunteet on meillä sallittuja, myös lapsilla. En yritä kieltää raivoitkua lupaamalla herkkuja, peliaikaa, lastenohjelmia, leluja kaupasta, hoploppia tms. Yritän vaan malttaa mieleni ja istua vieressä ja välillä hokea, että pian helpottaa. Ja kyllä se pahinkin huuto sitten loppuu jossain kohtaa. Lapsella on lupa itkeä ja raivota ja minun tehtävä on näyttää että kaikki tunteet on ok. Ei niitä tarvitse pelätä.
Minä en ole koskaan kuullut inahdustakaan näistä lapsista, joten en usko heidän raivoitkevän. Ainoastaan tuon naisen huuto ja kimitys kuuluu.
Ap
Voisiko sitä ottaa puheeksi, että onko lasten kanssa kaikki hyvin kun teiltä kuuluu niin kova huuto aina. Kerrot että olet miettinyt että lasten kanssa ei ole varmasti aina helppoa ja jos voisit jotenkin auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on elämää. Lapsettomat ovat pahimpia tuomitsijoita. Kyllä minustakin tuntui pahalta, kun äiti kimpaantui mahalleen kuraan, tahallaan tai vahingossa, kaatunelle lapselleen. Äiti huusi kurkku suorana kuinka puhui tärkeää puhelua. Saattoi olla, että lääkäri kertoi syövästä tai mummi oli joutunut sairaalaan tai mitä vaan. Lasta ei voi eikä pidä suojella kaikelta, eikä kaikessa antaa periksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla ei ole alkeellistakaan sosiaalista pelisilmää. Nämä eivät osaa muuta kuin pakon ja henkisen väkivallan. Kehityksen alin taso.
On huutoa ja huutoa.. Riippuu vähän kyllä minä huudan jos lapsi meinaa vaikka kaatua tuolillaan tms. Järjetön kurkku suorana haukkuminen taas ei ok minusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti jaksoi huutaa ja haukkua koko lspsuuteni ja nuoruuteni. Isälleni ja meille lapsille. Olen aikuisena miettinyt kuinka paljon sellaiseen tarvitsee energiaakin? Omia lapsiaan rakastaa automaattisesti ja se on helppoa, mutta kuinka työlästä on valita joka päivä raivo?
Koska pennut on perseestä. Kirjaimellisesti. Yhtäkään apinaa en halua lähipiiriini.
Yök ilman ääntäkin! https://i.guim.co.uk/img/static/sys-images/Guardian/Pix/pictures/2012/1…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On huutoa ja huutoa.. Riippuu vähän kyllä minä huudan jos lapsi meinaa vaikka kaatua tuolillaan tms. Järjetön kurkku suorana haukkuminen taas ei ok minusta
Minusta ei ole huudon paikka, jos ruoka ei maistu juuri sillä hetkellä.
Ap
Mistä ap tiedät, ettei ruoka maistunut? Ehkä lapsi tökkäsi kätensä kuumaan puuroon, tai iski lelun kakkuun, joka piti tarjota vieraille, tai heitti sen kakun lattialle, tai kaatoi kiusselin päähänsä, tai sanoi, että ruoka maistuu kakalle ja heitti sen seinään? Esimerkiksi.
Vierailija kirjoitti:
On äitejä joiden ei olisi koskaan pitänyt saada lapsia.
Ja on äitejä, jotka tassuttavat ja sanoittavat loputtomiin. Sitten sen tuloksena pikkusen pistellään puukolla ja saadaan nimellinen rangaistus.
Lasteni äiti kommunikoi ainoastaan huutamalla, sekä minulle että lapsille. Se onkin pääsyy eroon. Oma elämä on nykyisin paljon mukavampaa, tuntuu että vihdoin voi hengittää. Mutta välillä kun äitiviikoilla pikkukoululaiselta tulee itkuinen puhelu, että äiti vain huutaa koko ajan, eikä lapsi halua enää olla äidin luona, tuntuu kyllä pahalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On äitejä joiden ei olisi koskaan pitänyt saada lapsia.
Ja on äitejä, jotka tassuttavat ja sanoittavat loputtomiin. Sitten sen tuloksena pikkusen pistellään puukolla ja saadaan nimellinen rangaistus.
Oletko siis itse tällainen huutava äiti? Onko tullut mieleen, että loputtoman sanoittamisen ja huutamisen välissä on myös vaihtoehtoja? Siihen suurin osa äideistä osuu. Kuria voi pitää myös huutamatta.
Oikeastaan päin vastoin, jatkuva huutaminen ja räyhääminen vain syö auktoriteettia. Jos reagoit jokaiseen pieneen epäkohtaan räjähtämällä ja suurilla tunteilla, miten lapsi oppii erottamaan oikeasti pahat teot?
Vierailija kirjoitti:
Myönnän välillä tulee tiuskittua lapsilleni, enkä ole siitä ylpeä. Ja pyydän lapsilta kyllä anteeksi esim "anteeksi äiti ei olisi saanut huutaa, mutta mulla on ollut niin raskas päivä" tms.
Kaikki tunteet on meillä sallittuja, myös lapsilla. En yritä kieltää raivoitkua lupaamalla herkkuja, peliaikaa, lastenohjelmia, leluja kaupasta, hoploppia tms. Yritän vaan malttaa mieleni ja istua vieressä ja välillä hokea, että pian helpottaa. Ja kyllä se pahinkin huuto sitten loppuu jossain kohtaa. Lapsella on lupa itkeä ja raivota ja minun tehtävä on näyttää että kaikki tunteet on ok. Ei niitä tarvitse pelätä.
Meillä äiti oli samanlainen. Ei varsinaisesti huutanut tai tiuskinut koskaan, mutta satunnaisesti läikkyi yli ja jokaista kertaa pyysi anteeksi. Ainoastaan hyvää sanottavaa äidistä ja tämän äitiydestä, uskon sinunkin olevan hyvä äiti <3
Raivosi syömisten kanssa jotain, että ruokaa ei tule sitten ennen aamua. Terveisiä vaan.
Ap