Lue keskustelun säännöt.
- ihastus vei jalat alta -mitä tehdä?
Demye
15.11.2015 |
Klassinen tilanne, tapaan vieraalla paikkakunnalla (työmatkalla) aivan ihanan miehen. Ilta on kuin suoraan elokuvasta. Täydellisin koko aikuisiälläni. Mies on niin käsittämättömän upea, hauska, hyvännäköinen, kohtelias. ..
Olen itse perusrationaalinen toimistotyötä tekevä virkanainen. Tapaan paljon ihmisiä työni kautta, myös miehiä iltaelämässä. En yleensä mene miesten kanssa juttelua pidemmällä, sänkyyn en koskaan. Olen sosiaalinen, hyvää ja haluttua seuraa, ulkonäkö ok++. Kokemusta iltaelämästä siis on karttunut todella runsaasti ja en ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.
Nyt olen kuin kaistapää, järkensä menettänyt. Ajattelen miestä, joka on jo saavuttamattomissa, jatkuvasti. En pysty keskittymään mihinkään. Illat itkeskelen menetettyä rakkautta.
Olen perusrationaalinen tyyppi. En oletteko baarituttavuuksilta mitään sen enempää. Seuraavana päivänä olen jo unohtanut edellisen illan ihanat tuttavuudet. Nyt on toisin. Ja tätä haluaisinkin analysoida:
miksi sekosin nyt totaalisesti?
Mikä mun elämässä on muuttunut, kun järki-ihminen menettää järkensä?
Mikä meidän ultraihanssa kohtaamisessa on se, mitä kaipaan niin kovasti?
Miksi oma mieheni ei tuo mulle tätä tunnetta?
Olen perusluonteeltani aika etäinen, en lääpi vieraita ihmisiä, en halaile kuin lähimpä kavereita, mulla on tietynlainen suojakuori, vaikka olenkin sosiaalinen ja liikun paljon ihmisten kanssa töissä ja muutenkin.
Nyt tämä mies meni yli mun kaikkien suojakuorien.
Ja se tuntui ihan hemmetin hyvältä.
Mä haluan sitä kipinää, läheisyyttä, jossa yhdistyy aivan tajuton intohimo ja mä haluan pussailua ja seksiä (jota mun oma mieheni ei ikävä kyllä monen aviovuoden jälkeen voi antaa).
Oletteko kokeneet saman? En kaipaa nyt kommentteja"ihastuksia tulee ja menee", "kannattaa vaan unohtaa ja välttää " tai "keskity perheeseesi", ne ei mua nyt tässä tilanteessa auta. Tiedostan nämä järkisyyt itsekin: ei näin saa, ei voi eikä kannata toimia.
Ensinnäkin:miten ajauduin tilanteeseen? Mikä siihen johti?
Toiseksi, miten pääsit pahimman yli eli sen jatkuvan haikailun, totaalisen Brake-downin?
Kolmanneksi, miten pääsit eteenpäin sen ajatuksen kanssa, että et koskaan enää tapaa ihastustasi? Vai otitko yhteyttä itse?
Kommentit (38)
Baareissa saat AINA seuraa? Aika erikoista toimintaa varatulta naiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilta on kuin suoraan elokuvasta... eli ei toimi arjessa.
Tästä voisi olla apua https://www.thl.fi/fi/ajankohtaista/kampanjat/kesaterveys/seksi-ja-rakk…
Sanoit että mies on saavuttamattomissa ja tiedät, ettet koskaan näe häntä uudelleen. Sitten kuitenkin mietit, pitäisikö ottaa yhteyttä. Siis onko sinulla mahdollisuus nähdä hänet uudelleen vai ei?
Yhden illan on mahdollista olla täydellisen hurmaava, mutta jos olisit miehen kanssa pitempään, huomaisit ennemmin tai myöhemmin kuinka hänestä kuoriutuu välinpitämätön, itsekäs, piereskelevä, omahyväinen kusipää. Ja ajattelepas, että tänä iltana hän on jo hurmaamassa jotakuta toista...
Huomaat kyllä harhan ajan kanssa.Miehesi on luultavasti silloin jo jättänyt sut ja itket ex-miehesi perään ja ihmettelet mitä näit toisessa.T.kokemuksella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap ihastui mielikuvaan, ei todelliseen ihmiseen
mies joka saa enditapaamiselka tuollaisen vaikutuksen on luultavasti narsisti pelimies ja takuulla naimisissakin, valehteli siitäkin
narsisti heijastaa toista ihmistä niin, että tuntuu, kuin olisi tavannut sielunkumpoanin, vaikka se on pelkkää esitystä
sillä on uudet naiset jo kiertoksessa. pelimues juuri osaa johdatella tilanteen täydellisen sujuvasti eteenpöin ja on varmaotteinen.
Vierailija kirjoitti:
Sanoit että mies on saavuttamattomissa ja tiedät, ettet koskaan näe häntä uudelleen. Sitten kuitenkin mietit, pitäisikö ottaa yhteyttä. Siis onko sinulla mahdollisuus nähdä hänet uudelleen vai ei?
Yhden illan on mahdollista olla täydellisen hurmaava, mutta jos olisit miehen kanssa pitempään, huomaisit ennemmin tai myöhemmin kuinka hänestä kuoriutuu välinpitämätön, itsekäs, piereskelevä, omahyväinen kusipää. Ja ajattelepas, että tänä iltana hän on jo hurmaamassa jotakuta toista...
Tähän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistutuksena vaan että kirjoittaja taisikin alussa sanoa, että ei haluasi muuta kun kokea tän jutun uudelleen. Mitä pahaa siinä on?
Oon itse ollut pari kertaa niin ihastunut että meinasin pakahtua. Sitt kun selvisi että siitä ei tuu mitään romahdin. Se tosiaan tuntuu juuri tuolta. Olin fyysisesti sairas ihan kuin jossain flunssassa. Tuntu tosi pahalta. Ymmärrän miksi kysyjä on ihmeissään.
Samat fyysiset oireet oon saanu parin eron jälkeen. Oli pakko mennä lääkäriin kun sydän tykytti ja en pystynyt nukkumaan. Lääkärit osaa hoitaa eroja ihan hyvin, mutta mee sitt kertomaan että oot rakastunnu johonkin baarituttuun. En usko, että kukaan kehtaa mennä siitä lekurille valittamaan. Mutta jos oireet jatkuu ja siihen liittyy unettomuutta yms. niin mene ihmeessä.
Mulla ne diagnosoitiin paniikkihäiriöksi. Saatoin yöllä herätä vaan huutoparkumaan ja en saanut henkeä.
Ihmiskroppa reagoi eri tavoilla.
Alkuper
Kuten kerroin, olen mielestäni ihan fiksu ja rationaalinen ihminen, ei minulle tällaista pitäisi tapahtua. Kokemusta erilaista tuttavuuksista on ja ne on ohitettu hienosti. En tottavieköön odottanut illan aikana mitään uutta salasuhdetta, enkä haaveillut uudesta miehestä. En ollut metsästämässä mitään tietoisesti. Kaikki meni kuten yleensä: joku kiva mies tulee juttelemaan ja vietetään hauskaa iltaa, tanssitaan, jutellaan, vähän pussaillaan that's it. Nämä tunteet kuohahti tilanteen jälkeen, parin pv päästä. Se tässä kivistääkin - miksi?
Sain mieheltä pari tekstaria aamulla tyyliin "kiitos kivasta illasta" ja pari hymiöviestiä. Vastasin samalla tavalla ja tekstailu jäi siihen.
Pärjäisin pari päivää ihan hyvin ja ajattelin unohtaa koko jutun. Sitten iski tää kauhea tunne. Oon sinnitellyt sen kanssa viikon verran ja tuntuu että en pääse jutusta yli. No, joku tuossa kertoi, että vuoden kuluttua helpottaa :) lohduttavaa.
Kun nyt oikein tätä yritän analysoida, oletan, että odotin, että mies ottaa vielä yhteyttä. Nyt kun on selvinnyt, että hän ei ota, olen hajoamispisteessä. Mua ehkä osittain loukkaa, että mä en sitten kuitenkaan merkinnyt mitään. En tiedä.
Pistikö mä jotenkin tunteet täysillä peliin, jota en ole tehnyt aikaisemmin. En tiedä.
Parhaiten tilannetta kuvaa: sain käsittämättömän upean huumetripin ja nyt janoan lisää. Kun tiedän, että en saa sitä enää, olen hajoamispisteessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ottaisin mieheen yhteyttä, jos kerran nimi ja muut on tiedossa. Mitä menetät? Et mitään. Sillä saisit asiaan selvyyden.
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvin samanlaisessa tilanteessa tunteiden osalta, mutta kyseessä ei ollut yhden illan satunnainen kohtaaminen, vaan muutama viikko samalla työpaikalla. En ihastunut mieheen ensisilmäyksellä, vaan vasta juteltuani hänen kanssaan tauoilla ja tehtyäni yhteistyötä yhden pienen projektin merkeissä. Mutta se tunne, kun hän seisoi ihan lähellä, katsoin häntä silmiin ja tunsin hänen vartalonsa lämmön...olisin voinut pyörtyä hänen käsivarsilleen.
Olen päätellyt, että jostain feromoneista tai vastaavista tässä täytyi olla kyse, koska en todellakaan ihastu helposti. Olen kertonut ihastuksesta aviomiehelleni, joka oli aika hämmästynyt ja vähän huvittunutkin. Minulla on hänen lupansa hakea muualta sitä mitä en häneltä saa (= seksiä), mutta en usko että ikinä voisin tehdä sellaista. Fantasioita olen kuitenkin tuosta miehestä kehitellyt ja jopa kirjoittanut niistä novelleja. En oikein tiedä, oliko se viisasta, koska se vain ylläpitää ihastusta. Mutta se on kuitenkin tavallaan keino kokea asioita, joita en oikeasti uskaltaisi tehdä.
En ole nähnyt tätä miestä nyt neljään kuukauteen, paitsi kerran satunnaisesti kadulla, jolloin häkellyin täysin enkä saanut sanotuksi kuin "moi". XD Enkä vielä tiedä, näenkö hänet uudelleen - saattaa olla mahdollista, että päädymme vielä samaan työpisteeseen. Se ei varmaan olisi kovin viisasta, mutta kaipaan hirveästi sitä pökerryttävää onnellisuuden tunnetta, jota koin tuo miehen lähellä.
Tästä ei varmaan ollut paljonkaan apua, mutta toivottavasti vähän helpottaa ajatella että et suinkaan ole ainoa, joka on kokenut tällaista.
Lainaan nyt omaa viestiäni, koska olen useasti miettinyt tätä ketjua ja pohtinut, mitä ap:lle ja hänen ihastukselleen kuuluu. Otitko yhteyttä vai joko unohdit miehen?
Minä sain tänään kuulla, että olemme muutaman viikon päästä taas samassa työpisteessä ihastukseni kanssa. Melkein vapisen jo nyt - olen kaivannut tuota miestä ihan järjettömästi, mutta jokin pieni ääni sisälläni sanoo, että tästä ei voi seurata mitään hyvää.
Muita samassa tilanteessa olevia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvin samanlaisessa tilanteessa tunteiden osalta, mutta kyseessä ei ollut yhden illan satunnainen kohtaaminen, vaan muutama viikko samalla työpaikalla. En ihastunut mieheen ensisilmäyksellä, vaan vasta juteltuani hänen kanssaan tauoilla ja tehtyäni yhteistyötä yhden pienen projektin merkeissä. Mutta se tunne, kun hän seisoi ihan lähellä, katsoin häntä silmiin ja tunsin hänen vartalonsa lämmön...olisin voinut pyörtyä hänen käsivarsilleen.
Olen päätellyt, että jostain feromoneista tai vastaavista tässä täytyi olla kyse, koska en todellakaan ihastu helposti. Olen kertonut ihastuksesta aviomiehelleni, joka oli aika hämmästynyt ja vähän huvittunutkin. Minulla on hänen lupansa hakea muualta sitä mitä en häneltä saa (= seksiä), mutta en usko että ikinä voisin tehdä sellaista. Fantasioita olen kuitenkin tuosta miehestä kehitellyt ja jopa kirjoittanut niistä novelleja. En oikein tiedä, oliko se viisasta, koska se vain ylläpitää ihastusta. Mutta se on kuitenkin tavallaan keino kokea asioita, joita en oikeasti uskaltaisi tehdä.
En ole nähnyt tätä miestä nyt neljään kuukauteen, paitsi kerran satunnaisesti kadulla, jolloin häkellyin täysin enkä saanut sanotuksi kuin "moi". XD Enkä vielä tiedä, näenkö hänet uudelleen - saattaa olla mahdollista, että päädymme vielä samaan työpisteeseen. Se ei varmaan olisi kovin viisasta, mutta kaipaan hirveästi sitä pökerryttävää onnellisuuden tunnetta, jota koin tuo miehen lähellä.
Tästä ei varmaan ollut paljonkaan apua, mutta toivottavasti vähän helpottaa ajatella että et suinkaan ole ainoa, joka on kokenut tällaista.
Lainaan nyt omaa viestiäni, koska olen useasti miettinyt tätä ketjua ja pohtinut, mitä ap:lle ja hänen ihastukselleen kuuluu. Otitko yhteyttä vai joko unohdit miehen?
Minä sain tänään kuulla, että olemme muutaman viikon päästä taas samassa työpisteessä ihastukseni kanssa. Melkein vapisen jo nyt - olen kaivannut tuota miestä ihan järjettömästi, mutta jokin pieni ääni sisälläni sanoo, että tästä ei voi seurata mitään hyvää.
Muita samassa tilanteessa olevia?
Edelleen nostelen tätä ketjua, jospa ap olisi tänään paikalla ja antaisi tilannepäivityksen.
Minä jännitän päivä päivältä enemmän, kun tiedän että näen ihastukseni joulun jälkeen. Toivottavasti en pyörry kun näen hänet pitkästä aikaa. Onko palstalla ketään muita päättömästi ja sopimattomasti ihastuneita?
Pyydä ihastusta palauttamaan jalat takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni vastaava kokemus. Vuosi sitten firman juhlissa päädyin suutelemaan paljon vanhempaa esimiestäni.
Juttu ajautui työpaikalla tapaamisiin, salaisiin suutelusessioihin, jutteluhetkiin. Töihin oli uskomattoman ihana mennä ja työpäivän loputtua vain odotti että tulisi äkkiä huominen ja näkisi toisen taas.
Olimme molemmat tahoillamme varattuja ja mihinkään "vakavaan" ei juttu kohdallamme koskaan edennyt. Emme harrastaneet koskaan seksiä.
Mutta minuun mies iski kuin huume. Jokainen sana, katse, ele ja ne kädet. Sähkövirta iski lävitseni joka kerta käytävillä kohdatessamme ja tärisin fyysisesti kun tapasimme jälleen kerran jossain komerossa.
Sanoinkuvaamaton tunne jollaista en ole koskaan kokenut kenenkään muun kanssa. Jo miehen tuoksu käytävällä sai mut pyörryksiin.
Ikävä tosiasia kuitenkin oli että mies ei tuntenut samoin. Hänelle salaiset tapaamisemm oli tyhjänpäiväisiä. Hän toisteli moneen kertaan miten mikään mitä tapahtuu, ei ole vakavaa ja selvää oli ettei hän tule koskaan harkitsemaan eroa vaimostaan.
Tilanne eskaloitui lopulta siihen että jouduin vaihtamaan työpaikkaa. Jäljelle jäi ainoastaan fyysinen tuska. Jatkuvat itkukohtaukset, unettomuus. Olin poissaoleva kotona ja tämän miehenikin huomasi.
Tuntuu kuin sydämeni olisi revitty rinnasta, joka paikkaan koski fyysisesti.
Tuota miestä en enää juuri tapaa mutta joka ikinen kerta kun hän tule jossain vastaan, jalkani lyövät edelleen siksakkia, ottaa mahanpohjasta, kämmenet hikoaa ja sydän tuntuu räjähtävän ulos rinnasta.
Muuta mahdollisuutta ei ole kuin unohtaa. Pikkuhiljaa, raastavasti.
Koskaan tuo mies ei tule tietämään minkälaisen tunneryöpyn minussa tulee aiheuttamaan joka kerta kun tapaamme tai kuinka syvästi ihminen voi tuntea.
Ne kymmenet kerrat kun juoksin itseni näännyksiin lenkkipolulla kyyneelten virrateessa poskillani kun tuntui etten saa itkemiseltäni henkeä enkä enää nähnyt eteeni. Silloin kun hän kävi vaimonsa viereen makaamaan illalla tai hieroi tämän niskoja saunassa. Juuri tuona hetkenä minun maailmani oli pikimusta ja mietin miten nopeiten lopeetan tämän kaiken tuskan.
En toivo näitä tunteita edes pahimmalle vihamiehelle. Kokoan itseäni kauan...
Vierailija kirjoitti:
Itselläni vastaava kokemus. Vuosi sitten firman juhlissa päädyin suutelemaan paljon vanhempaa esimiestäni.
Juttu ajautui työpaikalla tapaamisiin, salaisiin suutelusessioihin, jutteluhetkiin. Töihin oli uskomattoman ihana mennä ja työpäivän loputtua vain odotti että tulisi äkkiä huominen ja näkisi toisen taas.
Olimme molemmat tahoillamme varattuja ja mihinkään "vakavaan" ei juttu kohdallamme koskaan edennyt. Emme harrastaneet koskaan seksiä.
Mutta minuun mies iski kuin huume. Jokainen sana, katse, ele ja ne kädet. Sähkövirta iski lävitseni joka kerta käytävillä kohdatessamme ja tärisin fyysisesti kun tapasimme jälleen kerran jossain komerossa.
Sanoinkuvaamaton tunne jollaista en ole koskaan kokenut kenenkään muun kanssa. Jo miehen tuoksu käytävällä sai mut pyörryksiin.
Ikävä tosiasia kuitenkin oli että mies ei tuntenut samoin. Hänelle salaiset tapaamisemm oli tyhjänpäiväisiä. Hän toisteli moneen kertaan miten mikään mitä tapahtuu, ei ole vakavaa ja selvää oli ettei hän tule koskaan harkitsemaan eroa vaimostaan.
Tilanne eskaloitui lopulta siihen että jouduin vaihtamaan työpaikkaa. Jäljelle jäi ainoastaan fyysinen tuska. Jatkuvat itkukohtaukset, unettomuus. Olin poissaoleva kotona ja tämän miehenikin huomasi.
Tuntuu kuin sydämeni olisi revitty rinnasta, joka paikkaan koski fyysisesti.
Tuota miestä en enää juuri tapaa mutta joka ikinen kerta kun hän tule jossain vastaan, jalkani lyövät edelleen siksakkia, ottaa mahanpohjasta, kämmenet hikoaa ja sydän tuntuu räjähtävän ulos rinnasta.
Muuta mahdollisuutta ei ole kuin unohtaa. Pikkuhiljaa, raastavasti.
Koskaan tuo mies ei tule tietämään minkälaisen tunneryöpyn minussa tulee aiheuttamaan joka kerta kun tapaamme tai kuinka syvästi ihminen voi tuntea.
Ne kymmenet kerrat kun juoksin itseni näännyksiin lenkkipolulla kyyneelten virrateessa poskillani kun tuntui etten saa itkemiseltäni henkeä enkä enää nähnyt eteeni. Silloin kun hän kävi vaimonsa viereen makaamaan illalla tai hieroi tämän niskoja saunassa. Juuri tuona hetkenä minun maailmani oli pikimusta ja mietin miten nopeiten lopeetan tämän kaiken tuskan.
En toivo näitä tunteita edes pahimmalle vihamiehelle. Kokoan itseäni kauan...
Voi, olen niin pahoillani puolestasi. Kokemasi kuulostaa todella surulliselta.
Nyt kun mietit niitä vuoden takaisia firman juhlia, osaatko sanoa mitä tekisit toisin? Kumpi teki aloitteen? Oliko välillänne ollut jotain kipinöintiä jo aikaisemmin? Tiedätkö onko miehellä ollut aikasemmin muita samanlaisia suhteita?
- kyselee nro 3 (jne), joka ei ole koskaan edes suudellut ihastuksensa kanssa, jutellut vain...
Vierailija kirjoitti:
Voi, olen niin pahoillani puolestasi. Kokemasi kuulostaa todella surulliselta.
Nyt kun mietit niitä vuoden takaisia firman juhlia, osaatko sanoa mitä tekisit toisin? Kumpi teki aloitteen? Oliko välillänne ollut jotain kipinöintiä jo aikaisemmin? Tiedätkö onko miehellä ollut aikasemmin muita samanlaisia suhteita?
- kyselee nro 3 (jne), joka ei ole koskaan edes suudellut ihastuksensa kanssa, jutellut vain...
Mitä tekisin toisin? Fiksumpi vastaisi, etten koskaan suutelisi tuota miestä mutta tiedätkö...minä suutelisin. Ne tunteet, jotka koin oli niin syviä ja aluksi ihania etten kuitenkaan niistä luopuisi. Minun piti kokea edes kerran elämässä miltä tuntuu, kun kohtaa sen sielunkumppanin. Nyt tiedän, että on olemassa tunteita jotka tuntuu koko kropassa. Kuten jo aiemmin sanoin, kukaan muu mies koskaan ei ole minussa aiheuttanut vastaavaa.
Enhän minä häntä TUNNE niinkuin esim oman mieheni. En elä arkea hänen kanssaan. Taatusti hän kaivaa nenää, raapii palleja ja on niin helvetin raivostuttava kuin kuka tahansa meistä.
Minä olin koko tuon meidän tapailumme ajan se aloitteellinen osapuoli. Mies tuli mukana toki, ei häntä väkisin tarvinnut raahata mutta minulla oli ne syvemmät tunteet, hän ei koskaan tehnyt aloitetta. Hän oli meistä se viisaus, minä olin tunne. Toki hän ikänsä ja jo asemansakin puolesta joutui olemaan varovaisempi.
Itseni tilanteeseen johti osaltaan oma, parikymmentä vuotta vanha parisuhde. Mies on perus hyvä mies. Ei ryyppää liikoja, hoitaa lapset, hoitaa raha-asiansa, seksi on ihan ok. Enkä minäkään tuosta ihastuksestani seksiä hakenut, hain läheisyyttä. Minulle sanottiin miten näytän hyvältä, minua kosketettiin. Oma mies ei koskaan sano minun olevan kaunis tai näyttävän hyvältä, ei koskaan. Kun tuntikausia tälläydyn juhliin ja saan mielestäni itsestäni nätin, hän ei käännä katsettaan tvruudusta.
Miten uskomattoman hyvältä tuntui niinkin vähäpätöinen asia kuin perseen kehuminen :D!
Tällä miehellä ei ole koskaan ollut vastaavaa kenenkään kanssa. Hän on luonteeltaan perusluotettava ja fiksu. Toki imarreltu kun paljon nuorempi nainen osoitti kiinnostusta, sen hän sanoikin.
Mutta en todellakaan suosittele sinulle samaa. Jälki on rumaa. Todella rumaa. Huomattavasti vähemmällä pääset kun tyydyt vain unelmoimaan. Unelmat ei satuta ketään.
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen kirjoittaja vastaa:
Hyviä kommentteja, juuri tätä pohdin itsekin.
Ensinnäkin, on varmasti totta, että en saa vakisuhteessa aviomieheltäni sellaisia kiksejä, joita vieras mies voi saada aikaan. Jotakin salaperäistä, jännää - ja ennen kaikkea uutta. Jo ihan siitä syystä, että perusperheenisän kanssa sänkyyn tulevat arkiset asiat, joita uudella tyypillä ei ole.
Kyllä, tämä ihastus oli erittäin kohtelias, seksikäs ja eteni asiassa upeasti. Tämä on se tunne jonka tahtoisin kokea uudelleen.
Siis tavallaan huume, jota sain annoksen ja sitä on saatava uudelleen. Kieriskelemään tuskissani kuin addikti.
Toiseksi, hormoneista, olen miettinyt onko ihmisessä todella niin voimakas hormoonituotanto, että se todella voi saada aikaan pahimman luokan kolttoset. Feromoni, oksitosiini, mikä lie. Olen täysin maanis-depressiivisessä tilassa. Voisin purskahtaa itkuun koska tahansa (joka siis on hieman hankalaa kotioloissa, kun perhe ihmettelee mistä on kysymys. On ajan kysymys, koska miehni oivaltaa jotakin). Toisaalta olen seitsemännessä taivaassa, koska on ihanaa, että minulla on tämä upea kokemus ja voin palata siihen ajatuksissa, fantasioida asoita eteen päin. Yhtenä iltana olin kuin horkassa. Oli pakko lähteä lenkille selvittelemään päätä, jotta sai vapinaa loppumaan.
Pahinta on tieto, että en koskaan tapaa ihastustani uudelleen. Kuin lopullinen kuolema jostakin johon on syttynyt niin voimakas tunne.
Mulle kävi vähän samalla tavalla, nainen vaan oli etäisesti tuttu, erään naisen tytär, tosin ekan kerran kun olen nähnyt oli jotain 16-17v vuosien aikana nähnyt aina silloin tällöin, nuorena hyvin ujo ei oikein minkään näköinen harmaa varpunen.
Kuluneen vuoden aikana 3kertaa ollut juhlimassa ja joka reissulla törmännyt tuohon nyt jo nuoreen naiseen 23v? Joka on todella puhjennut kukkaan, viimeksi kun nähtiin, juopoteltiin alasti paljussa ja voi vittu miten kaunis ja kiihottava se oli alasti, kiusasi vielä ihan tahallaan.
Nyt en saa sitä pois mielestä millään kanssa, olen miettinyt jos sen kanssa lähdettäisiin vaikka etelään?
Molemmat tosin varattuja, oma suhde tosin on saattohoitotasolla Ja silläkään ei vissiin kauhean hyvin ole mennyt.
Vituttaa koko tilanne.
Ehdottaisin uusia juttuja kotiisi sänkypuuhiin.