Lue keskustelun säännöt.
- ihastus vei jalat alta -mitä tehdä?
Demye
15.11.2015 |
Klassinen tilanne, tapaan vieraalla paikkakunnalla (työmatkalla) aivan ihanan miehen. Ilta on kuin suoraan elokuvasta. Täydellisin koko aikuisiälläni. Mies on niin käsittämättömän upea, hauska, hyvännäköinen, kohtelias. ..
Olen itse perusrationaalinen toimistotyötä tekevä virkanainen. Tapaan paljon ihmisiä työni kautta, myös miehiä iltaelämässä. En yleensä mene miesten kanssa juttelua pidemmällä, sänkyyn en koskaan. Olen sosiaalinen, hyvää ja haluttua seuraa, ulkonäkö ok++. Kokemusta iltaelämästä siis on karttunut todella runsaasti ja en ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.
Nyt olen kuin kaistapää, järkensä menettänyt. Ajattelen miestä, joka on jo saavuttamattomissa, jatkuvasti. En pysty keskittymään mihinkään. Illat itkeskelen menetettyä rakkautta.
Olen perusrationaalinen tyyppi. En oletteko baarituttavuuksilta mitään sen enempää. Seuraavana päivänä olen jo unohtanut edellisen illan ihanat tuttavuudet. Nyt on toisin. Ja tätä haluaisinkin analysoida:
miksi sekosin nyt totaalisesti?
Mikä mun elämässä on muuttunut, kun järki-ihminen menettää järkensä?
Mikä meidän ultraihanssa kohtaamisessa on se, mitä kaipaan niin kovasti?
Miksi oma mieheni ei tuo mulle tätä tunnetta?
Olen perusluonteeltani aika etäinen, en lääpi vieraita ihmisiä, en halaile kuin lähimpä kavereita, mulla on tietynlainen suojakuori, vaikka olenkin sosiaalinen ja liikun paljon ihmisten kanssa töissä ja muutenkin.
Nyt tämä mies meni yli mun kaikkien suojakuorien.
Ja se tuntui ihan hemmetin hyvältä.
Mä haluan sitä kipinää, läheisyyttä, jossa yhdistyy aivan tajuton intohimo ja mä haluan pussailua ja seksiä (jota mun oma mieheni ei ikävä kyllä monen aviovuoden jälkeen voi antaa).
Oletteko kokeneet saman? En kaipaa nyt kommentteja"ihastuksia tulee ja menee", "kannattaa vaan unohtaa ja välttää " tai "keskity perheeseesi", ne ei mua nyt tässä tilanteessa auta. Tiedostan nämä järkisyyt itsekin: ei näin saa, ei voi eikä kannata toimia.
Ensinnäkin:miten ajauduin tilanteeseen? Mikä siihen johti?
Toiseksi, miten pääsit pahimman yli eli sen jatkuvan haikailun, totaalisen Brake-downin?
Kolmanneksi, miten pääsit eteenpäin sen ajatuksen kanssa, että et koskaan enää tapaa ihastustasi? Vai otitko yhteyttä itse?
Kommentit (38)
Kai rationaalisellakin ihmisellä on tunteet? Sitä en ymmärrä miksi niin kovin tuota järjellistä puolta itsestäsi tuot esiin. Ajattelitko, että olisit tällaisen tavallisen kuolevaisen yläpuolella kun et ole tunteittesi orja vai säikähditkö vain niin pahasti. Kaikenlaiset ihmiset ihastuu. Myös te/me järkevät. Ero näkyy vasta sen ihastumisen jälkeisessä toiminnassa sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hyvin samanlaisessa tilanteessa tunteiden osalta, mutta kyseessä ei ollut yhden illan satunnainen kohtaaminen, vaan muutama viikko samalla työpaikalla. En ihastunut mieheen ensisilmäyksellä, vaan vasta juteltuani hänen kanssaan tauoilla ja tehtyäni yhteistyötä yhden pienen projektin merkeissä. Mutta se tunne, kun hän seisoi ihan lähellä, katsoin häntä silmiin ja tunsin hänen vartalonsa lämmön...olisin voinut pyörtyä hänen käsivarsilleen.
Olen päätellyt, että jostain feromoneista tai vastaavista tässä täytyi olla kyse, koska en todellakaan ihastu helposti. Olen kertonut ihastuksesta aviomiehelleni, joka oli aika hämmästynyt ja vähän huvittunutkin. Minulla on hänen lupansa hakea muualta sitä mitä en häneltä saa (= seksiä), mutta en usko että ikinä voisin tehdä sellaista. Fantasioita olen kuitenkin tuosta miehestä kehitellyt ja jopa kirjoittanut niistä novelleja. En oikein tiedä, oliko se viisasta, koska se vain ylläpitää ihastusta. Mutta se on kuitenkin tavallaan keino kokea asioita, joita en oikeasti uskaltaisi tehdä.
En ole nähnyt tätä miestä nyt neljään kuukauteen, paitsi kerran satunnaisesti kadulla, jolloin häkellyin täysin enkä saanut sanotuksi kuin "moi". XD Enkä vielä tiedä, näenkö hänet uudelleen - saattaa olla mahdollista, että päädymme vielä samaan työpisteeseen. Se ei varmaan olisi kovin viisasta, mutta kaipaan hirveästi sitä pökerryttävää onnellisuuden tunnetta, jota koin tuo miehen lähellä.
Tästä ei varmaan ollut paljonkaan apua, mutta toivottavasti vähän helpottaa ajatella että et suinkaan ole ainoa, joka on kokenut tällaista.
Ihastus johtuu siitä, että koet tai kuvittelet saavasi ihastuksen kohteelta jotakin, mitä tarvitset. Sinun pitää nyt itse miettiä, mitä se on. Kerroit että mies oli hauska ja kohtelias - eikö oma miehesi ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhden illan pohjalta et voi tuntea toista. toinen asia jos tuntisit enemmän ja kokisit noin. et ole onnellinen oman miehen kanssa ja haet haaveista pakopaikkaa arjen puuduttavuudesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuperäinen kirjoittaja vastaa:
Hyviä kommentteja, juuri tätä pohdin itsekin.
Ensinnäkin, on varmasti totta, että en saa vakisuhteessa aviomieheltäni sellaisia kiksejä, joita vieras mies voi saada aikaan. Jotakin salaperäistä, jännää - ja ennen kaikkea uutta. Jo ihan siitä syystä, että perusperheenisän kanssa sänkyyn tulevat arkiset asiat, joita uudella tyypillä ei ole.
Kyllä, tämä ihastus oli erittäin kohtelias, seksikäs ja eteni asiassa upeasti. Tämä on se tunne jonka tahtoisin kokea uudelleen.
Siis tavallaan huume, jota sain annoksen ja sitä on saatava uudelleen. Kieriskelemään tuskissani kuin addikti.
Toiseksi, hormoneista, olen miettinyt onko ihmisessä todella niin voimakas hormoonituotanto, että se todella voi saada aikaan pahimman luokan kolttoset. Feromoni, oksitosiini, mikä lie. Olen täysin maanis-depressiivisessä tilassa. Voisin purskahtaa itkuun koska tahansa (joka siis on hieman hankalaa kotioloissa, kun perhe ihmettelee mistä on kysymys. On ajan kysymys, koska miehni oivaltaa jotakin). Toisaalta olen seitsemännessä taivaassa, koska on ihanaa, että minulla on tämä upea kokemus ja voin palata siihen ajatuksissa, fantasioida asoita eteen päin. Yhtenä iltana olin kuin horkassa. Oli pakko lähteä lenkille selvittelemään päätä, jotta sai vapinaa loppumaan.
Pahinta on tieto, että en koskaan tapaa ihastustani uudelleen. Kuin lopullinen kuolema jostakin johon on syttynyt niin voimakas tunne.
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen kirjoittaja vastaa:
Hyviä kommentteja, juuri tätä pohdin itsekin.
Ensinnäkin, on varmasti totta, että en saa vakisuhteessa aviomieheltäni sellaisia kiksejä, joita vieras mies voi saada aikaan. Jotakin salaperäistä, jännää - ja ennen kaikkea uutta. Jo ihan siitä syystä, että perusperheenisän kanssa sänkyyn tulevat arkiset asiat, joita uudella tyypillä ei ole.
Kyllä, tämä ihastus oli erittäin kohtelias, seksikäs ja eteni asiassa upeasti. Tämä on se tunne jonka tahtoisin kokea uudelleen.
Siis tavallaan huume, jota sain annoksen ja sitä on saatava uudelleen. Kieriskelemään tuskissani kuin addikti.
Toiseksi, hormoneista, olen miettinyt onko ihmisessä todella niin voimakas hormoonituotanto, että se todella voi saada aikaan pahimman luokan kolttoset. Feromoni, oksitosiini, mikä lie. Olen täysin maanis-depressiivisessä tilassa. Voisin purskahtaa itkuun koska tahansa (joka siis on hieman hankalaa kotioloissa, kun perhe ihmettelee mistä on kysymys. On ajan kysymys, koska miehni oivaltaa jotakin). Toisaalta olen seitsemännessä taivaassa, koska on ihanaa, että minulla on tämä upea kokemus ja voin palata siihen ajatuksissa, fantasioida asoita eteen päin. Yhtenä iltana olin kuin horkassa. Oli pakko lähteä lenkille selvittelemään päätä, jotta sai vapinaa loppumaan.
Pahinta on tieto, että en koskaan tapaa ihastustani uudelleen. Kuin lopullinen kuolema jostakin johon on syttynyt niin voimakas tunne.
Olitteko sängyssä? Miket voi nähdä uudelleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon ei oikeastaan auta kuin aika, pari vuotta, jonka aikana muistot ja tunteet haalenee.
Ap kirjoittaa kuin joku kökköjen naistennovellien kirjoittaja. Ja tarkoitit varmaan break downia, etkä brake downia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kävi kerran noin ja se johtui nähdäkseni siitä, että avioliittoni oli yhtä tuskaa ja kärsimystä noihin aikoihin ja tämän uuden miehen kanssa kommunikaatio oli jostain syystä todella rehellistä ja avointa. Kumpikaan ei salaillut tai yrittänyt esittää mitään. Ehkä se oli myös lapsellista, mutta silti aivan ihanaa. Ei ollut mitään valtapelejä ja vanhoihin suhteisiin aina hiipivää mukavuudenhalua ja pientä salailua/totuudenkiertelyä. Oli kuin olisin päässyt tuon uuden miehen pään sisälle ja päästin hänetkin paljon syvemmälle oman pintani alle kuin kenetkään ennen häntä.
Eli ehkä oli vaan niin että olosuhteet ja sopiva ihminen saivat järjen äänen hiljenemään täysin. Tai ehkä tunteet oli olosuhteista johtuen joutuneet hiljenemään niin pitkään, että ne vaan vaativat päästä pintaan, ja tuo uusi mies oli niille toimiva katalyytti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä auttaako tämä, mutta mulle kävi noin kun tutustuin harrastuksessa uuteen mieheen. Tunne syttyi kyllä ihan hirveän nopeasti mutta vielä vahvistui tutustuessa. Erosin ja olen nyt yhdessä tuon uuden miehen kanssa. Vielä ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Sehän on ainakin varmaa, että ihan jokaisen kanssa se arki tulee jossakin vaiheessa vastaan. Toiset ovat sitä mieltä, että vaihtamalla ei parane, toiset toista mieltä. Itse päätin pitkän ja tuskallisen harkinnan jälkeen hypätä tuntemattomaan ja katsoa miten käy. Vaikka olenkin aina ollut aika voimakas ihastuja, niin tässä tapauksessa tunne oli jotain vielä aivan uutta. Pitkässä suhteessa olin tullut hyvin järkiperäiseksi ellen jopa kyyniseksi kunnes sitten tuli hyppy toiseen ääripäähän, kun jalat meni alta niin täysin.
En nyt halua yllyttää, mutta miksi siis on täysin poissuljettua että juttu tuon miehen kanssa vielä jatkuisi? Voin tosin kertoa, että helppoa ei ole sekään jos on pitkään kahden vaiheilla. Pelkästään jo se vahva tunne jotakuta kohtaan aiheuttaa huonoa omatuntoa ja on pidemmän päälle tosi kuluttavaa. Samaten kun raju ihastuminen muutenkin on kuin mielenhäiriö ja voimakas stressitila, niin hyvältä kuin se tuntuukin.
Siis nait ympäriinsä, vaikka olet varattu?
Myös kirjoittajan 14 teksti sopii minun tilanteeseeni täysin paitsi siltä osin, että avioliitto ei täyttä tuskaa ollut sentään. Hyvin tyytymätön kyllä olin.
15
Itse elin avoliitossa vuosia, kunnes erosin samankaltaisessa tilanteessa. En jättänyt miestäni toisen miehen takia, mutta olin useamman kerran ihastunut toiseen. Ero otti kipeää, mutta tiesin, että edellisestä suhteesta puuttui syvempi yhteys.
Syvemmällä yhteydellä tarkoitan sitä, että mies tuntuu luonnolliselta osalta itseä. Että sellaisina hetkinä, kun jää yksin omien ajatusten ja tunteiden kanssa, on täysin varma siitä toisesta. Ei ole mitään epäilyksiä tai epävarmuutta. Toisen kanssa kaksin oleminen on rauhallista, luonnollisen lumoavaa.
Sori, eksyi vähän sivupoluille.
No, mutta haluatko siis olla suhteessa yhä miehesi kanssa? Jos kerran saat mennä toisten kanssa sänkyyn, miksi et sitä tee? Rakastatko omaa miestäsi? Mitä luulet, että tapahtuu, jos viet tuon ihastuksen pidemmälle?
Joitakin ajatuksia/kysymyksiä:
- millainen suhde miehesi kanssa on? Varmaan ainakin jotkut asiat mättävät, jos noin rajusti ihastuu toiseen. Ovatko ne asioita, joille ei voi mitään tai asioita, joiden kanssa on hankala elää?
- edelliseen liittyen, mitä kaikkea tuossa toisessa miehessä tuntuu olevan sellaista mitä ei nykyisessä suhteessa ole (vaikka tietysti kun et oikeasti miestä tunne niin kaikki perustuu vain siihen fiilikseen ja tuntumaan)
- vaikka et ilmeisesti olekaan miettimässä eroa tai aloittamassa mitään tuon toisen miehen kanssa niin kysyn silti, että oletko miettinyt eroamista jo ennen tuon miehen tapaamista. Itselläni lopulliseen päätökseen vaikutti paljon se, että olin jo valmiiksi tyytymätön vaikka suhteessa oli paljon hyvääkin, ja ero oli käynyt mielessä ajoittain jo ennen uuden miehen tapaamistakin.
Alkuperäinen kirjoittaa:
Taustaa, tarkoitukseni ei ole hehkuttaa asiaa siksi, että meillä menisi kotona jotenkin erityisen huonosti. Mieheni on ok, seksi hänen kanssaan parin kymmenen vuoden kokemuksen :) ok, mutta kuten ymmärrät ei enää mitään tajunnan räjäyttävää.
Kuten kerroinkin, tapaan paljon ihmisiä työssä ja vapaalla. Käyn baareissa, matkustan ja teen työmatkoja. Baarissa saan aina ok seuraa. Baarituttavuuksia tulee ja menee. En mene sänkyyn vieraiden miesten kanssa. Osittain ehkä siitä syystä, että minulla on joitakin huonoja kokemuksia surkeasta/pelottavasta seksistä, ja en tietoisesti halua a)pettää miestäni, b) harrastaa seksiä vieraiden kanssa c) yleensä miehet joita tapaan baarissa yms. eivät sitten kuitenkaan ole sen arvoisia, vaikka upeita kapistuksia ovatkin olleet.
Alkuperäinen syy tämän keskustelu avaamiseen oilkin se, miksi nyt olen tässä tilassa? Ja saada vinkkejä, apua ja lohtua kanssasisarilta.
Olen huolissani ja jopa pelästynyt reaktiotani. Ei aikuinen ihminen voi seota maanisen tilaan ihastuksen vuoksi. Siksi kommentit, joissa tuotiin esille parisuhteeni mahdollisia kipupisteitä todella saivat minut miettimään (sillä kapasiteetilla jolla minulla ylipäätään tässä tunnemyrskyssä on mahdollisuus mitään järkevää ajatella).
Toisaalta pohdin jatkuvasti, pitäisikö minun lähettää jokin yhteydenotto.... Aargh... Olen niin hukassa...
"Saavuttamaton rakkaus" on aina huolestuttava merkki: Se osoittaa sinulle sen, että omassa elämässäsi on asioita, joihin olet tyytymätön. Rationaalisena ihmisenä ymmärrät varmasti itsekin, että yhdessä illassa ei voi toista oppia tuntemaan niin, että todellinen rakkaus olisi edes mahdollista. Ihastuit ajatukseen, mielikuvaan, tunteeseen. Saanko muuten kysyä muutamia tarkentavia kysymyksiä? Niistä saatava tieto selvittäisi tilannettasi paljon.
Oliko mies sinua kohtaan erityisen huomaavainen? Oliko hän intensiivisesti läsnä, kuunteli ja katsoi syvälle silmiin? Vai oliko hän enemmän etäinen, jännittävä ja mystinen?