Lue keskustelun säännöt.
Nyt rehellisesti: Ketä ottaa pannuun tai kuka on kateellinen, jos sanon että
10.02.2006 |
meidän nelihenkisen perheen bruttotulot on 7500-8000 euroa kuukaudessa? Mikä siinä ärsyttää? Oletko kateellinen moisesta? Ja jos olet, niin miksi?
Täällä voin nimettömänä sanoa tuon summan, mutta ikinä en menisi sanomaan sitä tuttaville, eli kerskumisesta on turha syyttää.
Tämä avaus on vain siitä syystä, että haluan nähdä reaktioita, joita keskimääräistä isommat tulot herättää.
Kommentit (52)
En myöskään ole kateellinen, mutta ajattelen että teidän ei tarvitse pihistellä. Voitte ostella mitä huvittaa. Sitä joskus kaipaan, vaikka ei meilläkään senttiä venytetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tienaan 78k per vuosi, miheni 35k per vuosi.
Eli yhteensä noin $9000 per kuukausi.
En kadehdi. Sinulla menee meitä enemmän veroon.
Me ei oikesti olla tehty tuloista numeroa. Maksetaan asuntolainaa 2 kertaa yli sen mitä pitää. Ei ole tarvette ylpeillä.
Ollaan tyytyväisiä.
Ihana asenne! Kukaan ei tiedä, mitä me ollaan tehty/jouduttu tekemään, että tulot on sitä mitä ne on nykyään. Eikä se, että tulot on hyvät, takaa sitä että muu elämä on pelkää hopealusikalla syömistä. Joskus minua itseäni on ihmetyttänyt suuresti se, että kuinka kateellisia ihmiset ovat joka asiasta. Se, että me ansaitaan keskimääräistä enemmän ei ole kenenkään rahapussista pois. Täällä av-palstalla ehkä maailmankuva vääristyy, jos täällä vierailee turhan tiheään.
Vierailija:
Uskon myös et jokaiselle on jaettu tasapuolisesti murheita vaikka ois millaiset tulot ja viskaalt. Näin on helppo elää vaikka sitten vähän pienemmilläkin tuloilla.
Sinä ilmoitat tulosi, jotka ovat meidän tulojamme isommat, kerrot että maksatte asuntolainaa reilusti pois ja ette ylpeile. Jos minä ilmoitin tuloni, se on numeron tekemistä ja ylpeilyä?!??!!
Onnea vaan sinne Jenkkilään. Te myös maksatte kai aika paljon vakuutuksia, koulutuksia ym???
Vierailija:
Minä tienaan 78k per vuosi, miheni 35k per vuosi.
Eli yhteensä noin $9000 per kuukausi.En kadehdi. Sinulla menee meitä enemmän veroon.
Me ei oikesti olla tehty tuloista numeroa. Maksetaan asuntolainaa 2 kertaa yli sen mitä pitää. Ei ole tarvette ylpeillä.
Ollaan tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Sinä ilmoitat tulosi, jotka ovat meidän tulojamme isommat, kerrot että maksatte asuntolainaa reilusti pois ja ette ylpeile. Jos minä ilmoitin tuloni, se on numeron tekemistä ja ylpeilyä?!??!!
MIten tulkitset otsikon : Rehellisesti, käyko kateeksi?
Onnea vaan sinne Jenkkilään. Te myös maksatte kai aika paljon vakuutuksia, koulutuksia ym???
Tietenkin maksetaan. Mutta maksemme myos vähemmän veroa. Kaikki maksaa ja mikään ei ilmaista ole. Emme purnaa ja sillä ei ole väliä riittäisiko edes pienempi summa paremmin suomessa.
kaikille maailman rikkaille/ hyvin tienaaville ihmisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta " tyhmät" tulee tänne palstoille tuloillaan leveilemään ,eiköhän tulot ole jokaisen henk,koht asia,eikä niitä tarvii tänne tulla levittelemään...
On pieni palkka keskustelun paikka esimiehen kanssa..... ( ja ihan sitten kyllä kysymyksen vierestä tämä vastaus)
Kai täällä vaan näihin kyselyihin jotkut heittää onnistuneesti provoja joukkoon, sillä palstan gallupeiden tulotasot on NIIN paljon korkeammalla kuin suomalainen keskiarvo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saitko nyt haluamasi vastauksen ap?
Ei se ole meiltä mitenkään pois, että tienaatte huuurjasti paljon enemmän. Päinvastoin:-) Ja toisaalta miksi ihmeessä olisin kateellinen jonkun ihmisen työllä ansaitulle palkalle? Jotainhan sen rahan eteen on kuitenkin tarvinnut tehdä.
T:Onnellinen opiskelija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä suuremmat tulot sitä suuremmat menot niinhän se menee. Kenties asutte kalliissa omakotitalossa ja ajelette uudella autolla, mutta rahaahan niihin palaa. Onnellinen saan olla kun on perhe ja katto päänpäällä vaikka rahaa ei ole pankkitilillä. Jokainen taplaa tyylillään ja siihen on tyytyminen.
Koska saimme sairaan lapsen jolle täytyy ostaa lääkkeitä jotka eivät kelan korvausluokitukseen kuulu, meillä ei ole rahaa mihinkään. Ei autoon, omaan asuntoon, lomiin, mihinkään. Toimeen tullaan kyllä siedettävästi. Kaupungin vuokra-asunnossa asutaan, asumistukea emme saa koska lapsen lääkekulut eivät ole hyväksyttäviä menoja myöntävän asumistukipäätöksen saamiseen, vaikka meille ei jää käytännössä mitään käteen vuokran ja lääkkeiden jälkeen.
Sossusta emme saa mitään, sillä meille jää rahaa kuukausittain toimeentulotuen perusosan verran vielä lääkeostojen jälkeen. Joten me sossun normien mukaan tulemme toimeen emmekä tarvitse toimeentulotukea.
Minä en voi mennä töihin sillä lapsen sairauden vuoksi lasta ei voi laittaa hoitoon, se kun olisi lapselle hengenvaarallista infektioiden vuoksi.
Omaishoidontukea taas ei meidän kunnassa makseta kuin vaikeavammaisista, joten mut(tai mies) on pakotettu toimimaan lapsen omaishoitajana ilmaiseksi. Kelasta saan korotetun hoitotuen ja lapsilisän. En edes ylintä hoitotukea, sillä ei-korvattavat lääkkeet eivät vaikuta siihen hoitotuen suuruuteen ja koska lapsi ei ole vaikeasti vammainen vaan pelkästään sairas, meille ei tarvitse maksaa enempää.
Joten, ei ota pannuun teidän tulot, mutta se ottaa että mä tienasin vuosia hyvin, kuten mieskin. Ja siksi että lapsi on sairas, meidät on pakotettu elämään köyhyysrajan alapuolella. Mä aiemmin luulin maksavani veroja että yhteiskunta pitäisi huolta sairaista ja vammaisista... Jos mieksin lopettaisi työnteon ja jäisi kotiin (olisi muuten mulle helpompaa niin) sossupummiksi, meillä olisi tasan saman verran rahaa käytettävissä elämiseen kuukaudessa kuin nytkin on :(
Minusta onkiva, että kaikki ei ole köyhiä.
Mutta kun olen oppinut, että en voi kadehtia vain yhtä osaa toisen elämästä, vaan koko pakettia, mieli muuttuu. Siis, varmasti te olette onnellisia ja niin pois päin, mutta silti. En koskaan unohda, kun pienten lasten äitinä sanoin kadehtivani ystäväni Italian-matkaa. Hän sanoi saaneensa juuri keskenmenon käristtyään vuosia lapsettomuudesta ja vaihtaisi matkan silmää räpäyttämättä omaan lapseen. Tai kun sukulaistani ääneen kadehdittiin merkittävästä perinnöstä, hän kysyi, kadehditteko hänen rintasyöpäänsä myös.
Olisin iloinen, jos omatkin kuukausituloni olisivat tuollaiset. Mutta ei mua ota pannuun, että teillä on, olette varmasti tehneet kovasti työtä sen eteen.
Raha ei ole elämässäni tärkeällä sijalla.
Uskon myös et jokaiselle on jaettu tasapuolisesti murheita vaikka ois millaiset tulot ja viskaalt. Näin on helppo elää vaikka sitten vähän pienemmilläkin tuloilla.