Valmistuminen ahdistaa :(
Olen viimeistelemässä gradua eli valmistuminen on kohta lähellä.
Ahdistaa aivan älyttömästi kuitenkin :( Joka paikassa paasataan huonosta talouden tilasta ja akateemisesta työttömyydestä...
Tuntuu että elämä valuu jotenkin hukkaan jos nyt 27 vuotiaana joutuu vuosikausiksi työttömäksi. Ei voi hankkia lasta, ei asuntoa, ei autoa, eikä voi pidemmälle matkustella.
Töitä olen kyllä hakenut ja haen mutta pitäisi olla se 5 vuoden kokemus, mutta milläs saat kokemusta jos et pääse töihin.
Kohtalotovereita?
Kommentit (84)
Mieti mitä haluat tehdä. Sen jälkeen itsenäisesti opettelet valitsemastasi alasta "kaiken" (työkalut, alan pelurit ja niiden välisen dynamiikan, teoriaa, alan lehtiä jne). Sitten alat etsiä mahdollisuuksia tutustua alalla oleviin esim. messuilla, aamiaistilaisuuksissa, yliopiston rekryhommissa, kavereiden kautta, mentoriohjelmista tai mistä keksitkään. Sitä kautta opit sisäpiirin juttuja, osaat kehittää itseäsi ja samalla pidät yhteyttä kohdeyritysten rekryporukkaan. Ennen pitkää haastatteluja aukeaa, ja kaiken tekemäsi vuoksi voitat ne mennen tullen.
Älä muuten mene opiskelemaan lisää. Se on ajanhukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli neuvoni täältä portin toiselta: Käytä tukikuukaudet loppuun ja fiksusti, tee toisen tutkinnon opinnot mahdollisimman pitkälle
Minä taas muistutan, että tutkinnolla on harvoin arvoa. Tärkeämpää on se, mitä osaat. Osaava saa aina työtä, mutta tutkinto ei anna osaamista.
Tutkinto hyödyttää ainoastaan töissä, joihin on muodollinen pätevyysvaatimus.
Eli työllistävä tutkinto mahdollisimman pitkälle.
Tutkinto joka opettaa taitoja. Taitojen varaan voi perustaa vaikka yrityksen. Sivistyksen varassa yrittäminen on paljon vaikeampaa, usein mahdotonta.
Mites noista sivuaineista, kun ottaa kokonaisuuksia juuri esim. kauppatieteiden puolelta ja pääaine humanistisesta jotain aivan muuta. Saako näistä sivuainekokonaisuuksista sen verran laajoja, että niillä on arvoa?
Eli työllistävä tutkinto mahdollisimman pitkälle.