Mies töissä ja opiskelee illat, kotona alle 1v...

Vierailija

Itse olen hoitovapaalla alle vuoden ikäisen lapsen kanssa... Välillä tuntuu kyllä ihan helvetin yksinäiseltä, kun mies poissa kotoa 6-20 arkipäivisin. Eilen eivät lapsen kanssa kerenneet näkemään ollenkaan, kun oli lapsi oli juuri päiväunilla sen ajan kun mies kävi vain kotona vaihtamassa vaatteet. Joinain päivinä on pari tuntia kotona ennen koulunalkua, mutta yleensä käy vain vaihtamassa vaatteet ja lähtee. Ja silloin kun on kotona, niin istuu suurimman osan ajasta kengät jalassa ja odottaa, että voi lähteä. Olen ollut niin ahdistunut viime kuukaudet tästä, kun en enää tiedä mitä tehdä. Ei oikein ole mitään tukiverkostoakaan, muutama ystävä minulta löytyy joita sitten näemme lapsen kanssa 1-2x/kk ja joskus mummoa, mutta muuten ollaan kahdestaan. Viikonloppuisin tietty mies kotona jos ei ole kavereiden kanssa, mutta päävastuu kaikesta on silloinkin minulla. Tiedän, etten voi toista kieltää opiskelemasta (enkä haluakaan), mutta suoraan sanottuna vituttaa, kun nuo opinnot voisi suorittaa kokonaan myös etänä, mutta ei halua. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään korkeakoulu tms vaan ihan kesken jäänyt lukio. Hän on sitä mieltä, että kun olen itse halunnut lapsen kanssa jäädä kotiin, niin ei kuuluisi asiasta valittaa. Niin ja kaiken lisäksi teen ruuat, siivoan, pesen hänen pyykit yms eli hoidan koko arjen pyörityksen yksin. Minulla on omaa aikaa aamuisin klo 4.30-06.00 JOS lapsi ei ole herättänyt yöllä ja jaksan herätä salille. Olen alkanut inhoamaan miestäni, enkä kestä enää olla hänen lähellään tämän tilanteen takia... tiedän, olen kusipää. Nyt vain mietin koko ajan, että jätänkö hänet vai kuuluuko minun vain jaksaa tätä? Olen alkanut miettimään sitä, että yksinhuoltajana saisin ehkä enemmän tukea lähimmäisiltä ja ehkä jopa viikonloppuisin kerkeisin sitten tekemään jotain, jos lapsi on isänsä luona.

Sivut

Kommentit (61)

Vierailija

Sano suoraan sille miehelle että oot väsynyt ja kyllästynyt tuohon tilanteeseen, sua harmittaa ettei mies vietä teidän (varsinkaan lapsen) kanssa tarpeeksi aikaa ja ettet jaksa pyörittää koko taloutta ihan yksin. Sano myös ettet halua että koulu jää kesken, mutta ehdota että voisiko jotain menoja jättää välillä välistä ja vaikka jotain kursseja tenttiä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Itse olen hoitovapaalla alle vuoden ikäisen lapsen kanssa... Välillä tuntuu kyllä ihan helvetin yksinäiseltä, kun mies poissa kotoa 6-20 arkipäivisin. Eilen eivät lapsen kanssa kerenneet näkemään ollenkaan, kun oli lapsi oli juuri päiväunilla sen ajan kun mies kävi vain kotona vaihtamassa vaatteet. Joinain päivinä on pari tuntia kotona ennen koulunalkua, mutta yleensä käy vain vaihtamassa vaatteet ja lähtee. Ja silloin kun on kotona, niin istuu suurimman osan ajasta kengät jalassa ja odottaa, että voi lähteä. Olen ollut niin ahdistunut viime kuukaudet tästä, kun en enää tiedä mitä tehdä. Ei oikein ole mitään tukiverkostoakaan, muutama ystävä minulta löytyy joita sitten näemme lapsen kanssa 1-2x/kk ja joskus mummoa, mutta muuten ollaan kahdestaan. Viikonloppuisin tietty mies kotona jos ei ole kavereiden kanssa, mutta päävastuu kaikesta on silloinkin minulla. Tiedän, etten voi toista kieltää opiskelemasta (enkä haluakaan), mutta suoraan sanottuna vituttaa, kun nuo opinnot voisi suorittaa kokonaan myös etänä, mutta ei halua. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään korkeakoulu tms vaan ihan kesken jäänyt lukio. Hän on sitä mieltä, että kun olen itse halunnut lapsen kanssa jäädä kotiin, niin ei kuuluisi asiasta valittaa. Niin ja kaiken lisäksi teen ruuat, siivoan, pesen hänen pyykit yms eli hoidan koko arjen pyörityksen yksin. Minulla on omaa aikaa aamuisin klo 4.30-06.00 JOS lapsi ei ole herättänyt yöllä ja jaksan herätä salille. Olen alkanut inhoamaan miestäni, enkä kestä enää olla hänen lähellään tämän tilanteen takia... tiedän, olen kusipää. Nyt vain mietin koko ajan, että jätänkö hänet vai kuuluuko minun vain jaksaa tätä? Olen alkanut miettimään sitä, että yksinhuoltajana saisin ehkä enemmän tukea lähimmäisiltä ja ehkä jopa viikonloppuisin kerkeisin sitten tekemään jotain, jos lapsi on isänsä luona.

Lähimmäistesi EI kuulua sinua auttaa. ITSE olet sen lapsen tehnyt ja ITSE halunnut jäädä sinne kotiin.

Voi kun sinulla on tylsää. Olisit miettinyt sitä ennen kun hankit niitä lapsia. 

Vierailija

Pakko oli sitten tuohon saumaan lapsi tehdä... No, lapsi on nyt olemassa ja miehelläsi ei riitä kiinnostusta olla hänen ja sinun kanssasi. Olisi siis ison keskustelun paikka. Ja käyttäkää nyt ihmeessä sitä ehkäisyä!!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen hoitovapaalla alle vuoden ikäisen lapsen kanssa... Välillä tuntuu kyllä ihan helvetin yksinäiseltä, kun mies poissa kotoa 6-20 arkipäivisin. Eilen eivät lapsen kanssa kerenneet näkemään ollenkaan, kun oli lapsi oli juuri päiväunilla sen ajan kun mies kävi vain kotona vaihtamassa vaatteet. Joinain päivinä on pari tuntia kotona ennen koulunalkua, mutta yleensä käy vain vaihtamassa vaatteet ja lähtee. Ja silloin kun on kotona, niin istuu suurimman osan ajasta kengät jalassa ja odottaa, että voi lähteä. Olen ollut niin ahdistunut viime kuukaudet tästä, kun en enää tiedä mitä tehdä. Ei oikein ole mitään tukiverkostoakaan, muutama ystävä minulta löytyy joita sitten näemme lapsen kanssa 1-2x/kk ja joskus mummoa, mutta muuten ollaan kahdestaan. Viikonloppuisin tietty mies kotona jos ei ole kavereiden kanssa, mutta päävastuu kaikesta on silloinkin minulla. Tiedän, etten voi toista kieltää opiskelemasta (enkä haluakaan), mutta suoraan sanottuna vituttaa, kun nuo opinnot voisi suorittaa kokonaan myös etänä, mutta ei halua. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään korkeakoulu tms vaan ihan kesken jäänyt lukio. Hän on sitä mieltä, että kun olen itse halunnut lapsen kanssa jäädä kotiin, niin ei kuuluisi asiasta valittaa. Niin ja kaiken lisäksi teen ruuat, siivoan, pesen hänen pyykit yms eli hoidan koko arjen pyörityksen yksin. Minulla on omaa aikaa aamuisin klo 4.30-06.00 JOS lapsi ei ole herättänyt yöllä ja jaksan herätä salille. Olen alkanut inhoamaan miestäni, enkä kestä enää olla hänen lähellään tämän tilanteen takia... tiedän, olen kusipää. Nyt vain mietin koko ajan, että jätänkö hänet vai kuuluuko minun vain jaksaa tätä? Olen alkanut miettimään sitä, että yksinhuoltajana saisin ehkä enemmän tukea lähimmäisiltä ja ehkä jopa viikonloppuisin kerkeisin sitten tekemään jotain, jos lapsi on isänsä luona.

Lähimmäistesi EI kuulua sinua auttaa. ITSE olet sen lapsen tehnyt ja ITSE halunnut jäädä sinne kotiin.

Voi kun sinulla on tylsää. Olisit miettinyt sitä ennen kun hankit niitä lapsia. 


Tiesitkö, ettei ole ihmisen lajille ominaista hoitaa lapsia täysin yksin?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen hoitovapaalla alle vuoden ikäisen lapsen kanssa... Välillä tuntuu kyllä ihan helvetin yksinäiseltä, kun mies poissa kotoa 6-20 arkipäivisin. Eilen eivät lapsen kanssa kerenneet näkemään ollenkaan, kun oli lapsi oli juuri päiväunilla sen ajan kun mies kävi vain kotona vaihtamassa vaatteet. Joinain päivinä on pari tuntia kotona ennen koulunalkua, mutta yleensä käy vain vaihtamassa vaatteet ja lähtee. Ja silloin kun on kotona, niin istuu suurimman osan ajasta kengät jalassa ja odottaa, että voi lähteä. Olen ollut niin ahdistunut viime kuukaudet tästä, kun en enää tiedä mitä tehdä. Ei oikein ole mitään tukiverkostoakaan, muutama ystävä minulta löytyy joita sitten näemme lapsen kanssa 1-2x/kk ja joskus mummoa, mutta muuten ollaan kahdestaan. Viikonloppuisin tietty mies kotona jos ei ole kavereiden kanssa, mutta päävastuu kaikesta on silloinkin minulla. Tiedän, etten voi toista kieltää opiskelemasta (enkä haluakaan), mutta suoraan sanottuna vituttaa, kun nuo opinnot voisi suorittaa kokonaan myös etänä, mutta ei halua. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään korkeakoulu tms vaan ihan kesken jäänyt lukio. Hän on sitä mieltä, että kun olen itse halunnut lapsen kanssa jäädä kotiin, niin ei kuuluisi asiasta valittaa. Niin ja kaiken lisäksi teen ruuat, siivoan, pesen hänen pyykit yms eli hoidan koko arjen pyörityksen yksin. Minulla on omaa aikaa aamuisin klo 4.30-06.00 JOS lapsi ei ole herättänyt yöllä ja jaksan herätä salille. Olen alkanut inhoamaan miestäni, enkä kestä enää olla hänen lähellään tämän tilanteen takia... tiedän, olen kusipää. Nyt vain mietin koko ajan, että jätänkö hänet vai kuuluuko minun vain jaksaa tätä? Olen alkanut miettimään sitä, että yksinhuoltajana saisin ehkä enemmän tukea lähimmäisiltä ja ehkä jopa viikonloppuisin kerkeisin sitten tekemään jotain, jos lapsi on isänsä luona.

Lähimmäistesi EI kuulua sinua auttaa. ITSE olet sen lapsen tehnyt ja ITSE halunnut jäädä sinne kotiin.

Voi kun sinulla on tylsää. Olisit miettinyt sitä ennen kun hankit niitä lapsia. 

No kai sen miehenkin täytyy vastuuta ottaa, ei sitä lasta ihan yksin tähän maailmaan pyöräytetty.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sano suoraan sille miehelle että oot väsynyt ja kyllästynyt tuohon tilanteeseen, sua harmittaa ettei mies vietä teidän (varsinkaan lapsen) kanssa tarpeeksi aikaa ja ettet jaksa pyörittää koko taloutta ihan yksin. Sano myös ettet halua että koulu jää kesken, mutta ehdota että voisiko jotain menoja jättää välillä välistä ja vaikka jotain kursseja tenttiä.

 

Eli jättää koulu kesken. 

AP tiesi tilanteen jo silloin kun lapsia halusi tehdä. Turha sitä nyt on valittaa

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen hoitovapaalla alle vuoden ikäisen lapsen kanssa... Välillä tuntuu kyllä ihan helvetin yksinäiseltä, kun mies poissa kotoa 6-20 arkipäivisin. Eilen eivät lapsen kanssa kerenneet näkemään ollenkaan, kun oli lapsi oli juuri päiväunilla sen ajan kun mies kävi vain kotona vaihtamassa vaatteet. Joinain päivinä on pari tuntia kotona ennen koulunalkua, mutta yleensä käy vain vaihtamassa vaatteet ja lähtee. Ja silloin kun on kotona, niin istuu suurimman osan ajasta kengät jalassa ja odottaa, että voi lähteä. Olen ollut niin ahdistunut viime kuukaudet tästä, kun en enää tiedä mitä tehdä. Ei oikein ole mitään tukiverkostoakaan, muutama ystävä minulta löytyy joita sitten näemme lapsen kanssa 1-2x/kk ja joskus mummoa, mutta muuten ollaan kahdestaan. Viikonloppuisin tietty mies kotona jos ei ole kavereiden kanssa, mutta päävastuu kaikesta on silloinkin minulla. Tiedän, etten voi toista kieltää opiskelemasta (enkä haluakaan), mutta suoraan sanottuna vituttaa, kun nuo opinnot voisi suorittaa kokonaan myös etänä, mutta ei halua. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään korkeakoulu tms vaan ihan kesken jäänyt lukio. Hän on sitä mieltä, että kun olen itse halunnut lapsen kanssa jäädä kotiin, niin ei kuuluisi asiasta valittaa. Niin ja kaiken lisäksi teen ruuat, siivoan, pesen hänen pyykit yms eli hoidan koko arjen pyörityksen yksin. Minulla on omaa aikaa aamuisin klo 4.30-06.00 JOS lapsi ei ole herättänyt yöllä ja jaksan herätä salille. Olen alkanut inhoamaan miestäni, enkä kestä enää olla hänen lähellään tämän tilanteen takia... tiedän, olen kusipää. Nyt vain mietin koko ajan, että jätänkö hänet vai kuuluuko minun vain jaksaa tätä? Olen alkanut miettimään sitä, että yksinhuoltajana saisin ehkä enemmän tukea lähimmäisiltä ja ehkä jopa viikonloppuisin kerkeisin sitten tekemään jotain, jos lapsi on isänsä luona.

Lähimmäistesi EI kuulua sinua auttaa. ITSE olet sen lapsen tehnyt ja ITSE halunnut jäädä sinne kotiin.

Voi kun sinulla on tylsää. Olisit miettinyt sitä ennen kun hankit niitä lapsia. 

No kai sen miehenkin täytyy vastuuta ottaa, ei sitä lasta ihan yksin tähän maailmaan pyöräytetty.

Se ottaakin kun se ELÄTTÄÄ AP:n ja lapsen. 

AP sitten vaan töihin ja lapselle hoitaja. 

Vierailija

Mene töihin, kaikki ongelmasi ratkeavat sillä. Saat ns. omaa aikaa, saat rahaa, jaksat paremmin lapsen kanssa ja miehellä on kotona rauhallista tehdä läksyjään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano suoraan sille miehelle että oot väsynyt ja kyllästynyt tuohon tilanteeseen, sua harmittaa ettei mies vietä teidän (varsinkaan lapsen) kanssa tarpeeksi aikaa ja ettet jaksa pyörittää koko taloutta ihan yksin. Sano myös ettet halua että koulu jää kesken, mutta ehdota että voisiko jotain menoja jättää välillä välistä ja vaikka jotain kursseja tenttiä.

 

Eli jättää koulu kesken. 

AP tiesi tilanteen jo silloin kun lapsia halusi tehdä. Turha sitä nyt on valittaa

Lukion voi suorittaa ihan hyvin vaikka tenttisi yhden tai kaksi kurssia. Mieskin oli mukana lapsen teossa joten ois ihan hyvä jos hänkin välillä lasta hoitaisi tai edes näkisi.

Vierailija

Asenneongelma molemmilla ja lapsihan siitä kärsii, hienoa. Nyt äkkiä miehen kanssa juttelemaan ja jos ette itse osaa tilannetta ratkaista, niin juttelette vaikka neuvolatädin kanssa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen hoitovapaalla alle vuoden ikäisen lapsen kanssa... Välillä tuntuu kyllä ihan helvetin yksinäiseltä, kun mies poissa kotoa 6-20 arkipäivisin. Eilen eivät lapsen kanssa kerenneet näkemään ollenkaan, kun oli lapsi oli juuri päiväunilla sen ajan kun mies kävi vain kotona vaihtamassa vaatteet. Joinain päivinä on pari tuntia kotona ennen koulunalkua, mutta yleensä käy vain vaihtamassa vaatteet ja lähtee. Ja silloin kun on kotona, niin istuu suurimman osan ajasta kengät jalassa ja odottaa, että voi lähteä. Olen ollut niin ahdistunut viime kuukaudet tästä, kun en enää tiedä mitä tehdä. Ei oikein ole mitään tukiverkostoakaan, muutama ystävä minulta löytyy joita sitten näemme lapsen kanssa 1-2x/kk ja joskus mummoa, mutta muuten ollaan kahdestaan. Viikonloppuisin tietty mies kotona jos ei ole kavereiden kanssa, mutta päävastuu kaikesta on silloinkin minulla. Tiedän, etten voi toista kieltää opiskelemasta (enkä haluakaan), mutta suoraan sanottuna vituttaa, kun nuo opinnot voisi suorittaa kokonaan myös etänä, mutta ei halua. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään korkeakoulu tms vaan ihan kesken jäänyt lukio. Hän on sitä mieltä, että kun olen itse halunnut lapsen kanssa jäädä kotiin, niin ei kuuluisi asiasta valittaa. Niin ja kaiken lisäksi teen ruuat, siivoan, pesen hänen pyykit yms eli hoidan koko arjen pyörityksen yksin. Minulla on omaa aikaa aamuisin klo 4.30-06.00 JOS lapsi ei ole herättänyt yöllä ja jaksan herätä salille. Olen alkanut inhoamaan miestäni, enkä kestä enää olla hänen lähellään tämän tilanteen takia... tiedän, olen kusipää. Nyt vain mietin koko ajan, että jätänkö hänet vai kuuluuko minun vain jaksaa tätä? Olen alkanut miettimään sitä, että yksinhuoltajana saisin ehkä enemmän tukea lähimmäisiltä ja ehkä jopa viikonloppuisin kerkeisin sitten tekemään jotain, jos lapsi on isänsä luona.

Lähimmäistesi EI kuulua sinua auttaa. ITSE olet sen lapsen tehnyt ja ITSE halunnut jäädä sinne kotiin.

Voi kun sinulla on tylsää. Olisit miettinyt sitä ennen kun hankit niitä lapsia. 


Tiesitkö, ettei ole ihmisen lajille ominaista hoitaa lapsia täysin yksin?

Ei ole myöskään saada sosiaalitukia kun ei vitse viitsi elättää lasta ja itseään. Kuitenkin niitä saa.

Jos haluaa muiden apua niin pitää itse olla sellainen ihminen että ihmiset vapaaehtoisesti ja mielellään auttaa. Ilman mitään sukulaisuusside roskaa.

Auttaminen on myös AINA molemminpuolista. Kukaan ei voi olettaa että joku tulee hoitamaan sinun lapsen ja se on sitten siinä. Vaan joudut koko ajan antamaan toiselle samalla tavalla palveluksia.

Sitä piatsi sen jälkeen kun Suomessa ruvettiin asumaan perheestä erillään niin menetettiin moraalinen oikeus pyytää apua niiltä sukulaisilta.

Ennen monta sukupolvea asui samassa asunnossa. Sen lisäksi sukuun oltiin erittäin paljon yhteydessä ja vanhempia kunnioitettiin.

Nykyään kukaan ei kunnioita vanhempia. Vaaditana vanhempia apuun mutta sitten valitetaan että vanhemmat eivät saisi päättää mistään kun lapsi on oma. No hoitakoot sitten sen oman lapsen yksin.

Samalla täällä valitetaan sitä että joutuu käymään sukujuhlissa ja muissa sukulaisten tapaamisessa. Vaikka niissäkin käydään äärimmäisen harvoin.

Suurin osa ei voisi kuvitellakaan että vaikka omat vanhemmat asuisi samassa asunnossa kuin itse.

Mutta apua pitää tietenkin saada

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano suoraan sille miehelle että oot väsynyt ja kyllästynyt tuohon tilanteeseen, sua harmittaa ettei mies vietä teidän (varsinkaan lapsen) kanssa tarpeeksi aikaa ja ettet jaksa pyörittää koko taloutta ihan yksin. Sano myös ettet halua että koulu jää kesken, mutta ehdota että voisiko jotain menoja jättää välillä välistä ja vaikka jotain kursseja tenttiä.

 

Eli jättää koulu kesken. 

AP tiesi tilanteen jo silloin kun lapsia halusi tehdä. Turha sitä nyt on valittaa

Lukion voi suorittaa ihan hyvin vaikka tenttisi yhden tai kaksi kurssia. Mieskin oli mukana lapsen teossa joten ois ihan hyvä jos hänkin välillä lasta hoitaisi tai edes näkisi.

Kyse ei ole vaan läpäisystä' vaan siitä että siellä oikeasti oppii ja sen suorittaa HYVIN. Eikä vaan pääse läpi. 

Suomessa on totuttu tälläiseen ihme maailmaan missä töitä ei tehdä juuri ollenkaan ja vapaata on vaikka miten paljon.

Monessa valtiossa työtä tehdään koko ajan ja jopa kahta työtä elääkseen. Se on aivan normaalia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mene töihin, kaikki ongelmasi ratkeavat sillä. Saat ns. omaa aikaa, saat rahaa, jaksat paremmin lapsen kanssa ja miehellä on kotona rauhallista tehdä läksyjään.

Samaa mieltä. 

Jostain syystä näitä tylsyydestä valittavia kotiäitejä ei vaan se työnteko kiinnosta

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat