Mies töissä ja opiskelee illat, kotona alle 1v...

Itse olen hoitovapaalla alle vuoden ikäisen lapsen kanssa... Välillä tuntuu kyllä ihan helvetin yksinäiseltä, kun mies poissa kotoa 6-20 arkipäivisin. Eilen eivät lapsen kanssa kerenneet näkemään ollenkaan, kun oli lapsi oli juuri päiväunilla sen ajan kun mies kävi vain kotona vaihtamassa vaatteet. Joinain päivinä on pari tuntia kotona ennen koulunalkua, mutta yleensä käy vain vaihtamassa vaatteet ja lähtee. Ja silloin kun on kotona, niin istuu suurimman osan ajasta kengät jalassa ja odottaa, että voi lähteä. Olen ollut niin ahdistunut viime kuukaudet tästä, kun en enää tiedä mitä tehdä. Ei oikein ole mitään tukiverkostoakaan, muutama ystävä minulta löytyy joita sitten näemme lapsen kanssa 1-2x/kk ja joskus mummoa, mutta muuten ollaan kahdestaan. Viikonloppuisin tietty mies kotona jos ei ole kavereiden kanssa, mutta päävastuu kaikesta on silloinkin minulla. Tiedän, etten voi toista kieltää opiskelemasta (enkä haluakaan), mutta suoraan sanottuna vituttaa, kun nuo opinnot voisi suorittaa kokonaan myös etänä, mutta ei halua. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään korkeakoulu tms vaan ihan kesken jäänyt lukio. Hän on sitä mieltä, että kun olen itse halunnut lapsen kanssa jäädä kotiin, niin ei kuuluisi asiasta valittaa. Niin ja kaiken lisäksi teen ruuat, siivoan, pesen hänen pyykit yms eli hoidan koko arjen pyörityksen yksin. Minulla on omaa aikaa aamuisin klo 4.30-06.00 JOS lapsi ei ole herättänyt yöllä ja jaksan herätä salille. Olen alkanut inhoamaan miestäni, enkä kestä enää olla hänen lähellään tämän tilanteen takia... tiedän, olen kusipää. Nyt vain mietin koko ajan, että jätänkö hänet vai kuuluuko minun vain jaksaa tätä? Olen alkanut miettimään sitä, että yksinhuoltajana saisin ehkä enemmän tukea lähimmäisiltä ja ehkä jopa viikonloppuisin kerkeisin sitten tekemään jotain, jos lapsi on isänsä luona.