Lue keskustelun säännöt.
Sanoin, etten todennäköisesti pysty järjestämään hatajaisia. Sisarukset raivoavat
12.11.2015 |
Meidän perheessä ei olekaan niin "avoin ja keskusteleva ilmapiiri" kuin on puhuttu. Kun sanoin, että kun jompikumpi vanhemmistamme kuolee, minusta ei todennäköisesti ole järjestämään hautajaisia. Tunnen itseni, ja halusin sanoa tämän etukäteen. Sisarukseni tuntuvat nyt kääntyneen minua vastaan. Olen sydämetön, en halua olla tekemisissä perheen kanssa jne. Tuntuu aivan helvetin pahalta, kun kertoo jotakin henkilökohtaista ja perhe kääntyy siitä minua vastaan. Eivät välimme ole vuosiin olleet kovin hyvin läheiset mutta tuntuu melkein kuin minua ei haluttaisi enää.
Kommentit (52)
Se on todella vaikea tietää kuinka reagoi läheisen kuolemaan. Siihen liittyy paljon myöskin se miten joku kuolee. Esimerkiksi minun isä joka sairasti syöpää, saattohoito kesti 7 kk ja se oli hänelle todella kivulias. Siinä ehti jo aika pitkälti surra jo etukäteen. Loppujen lopuksi kun järjestettiin hautajaisia se oli helpotus, koska olin seurannut vieressä kuinka hän kärsi. Eli olin jo ehtinyt hoitaa surutyön jo ennen. Kun äitini kuoli yllättäen oli jo vaikeampaa, koska en ollut yhtään varautunut siihen että hän kuolee. Kova shokki ja suru ja siihen hautausjärjestelyt olivat raskaita. Mutta hautaustoimisto auttoi ja järjesteli, he neuvoi, soitti kaikki puhelut. Kaikki tehtiin kerralla. Hyvin auttoivat arkun valinnassa, uurnan valinnassa ja vaatteet vainajalle. Auttoi myös perunkirjoituksen kanssa.
Olen huomannut että suurin suru tulee vasta hautajaisten jälkeen. Sitten kun ei ole enään mitä voisi tehdä vanajan edestä. Kun on aika miettiä. Järjestelyt piti kuitenkin minut kasassa alkuvaiheessa, mutta varsinainen surutyö alkoi hautajaisten jälkeen.
Sen mitä yritän nyt sanoa, että on turha miettiä näitä asioita etukäteen, koska loppujen lopuksi et voi tietää ihan varmasti miten tulet reagoimaan. Se että jo nyt tuodaan tämmöisiä asioita muille tuo heille vaan turhia paineita. Minäkin luulin että joudun äitini hautajaiset järjestää itse, mutta loppujen lopuksi sain apua sisaruksilta ja sukulaisilta. Se apu tulee silloin kun sitä tarvitsee ja sillon osaa pytää.
Tsemppiä ja vietä nyt heidän kanssa aikaa, murehtimatta likaa kuolemasta. Se tulee kuitenkin, mutta nauti heidän seurasta kun he ovat elossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
]Inhoan kaltaisiasi velttoperseitä.
Sama se minulle on. Itsepä sinä joudut tunteesi kanssa elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olen ainut lapsi niin arvaa kysyikö joku minulta haluanko järjestää hautajaisia vai en. Ja äitini kuoli vielä aika äkkiä syöpädiagnoosin jälkeen ja kuolema oli kivulias joten kyllä siinä vaan joutui itsensä kasaamaan. Onneksi äitini oli itse suunnitellut omat hautajaisensa joten niitä toiveita sitten toteutettiin.
Luojan kiitos äitini oli naimisissa ja hänen miehensä auttoi ja järjesteli paljon asioita suuresta surustaan huolimatta etten ollut ihan yksin. Mutta jos toinen meistä olisi vain itsekkäästi keskittynyt omaan suruunsa niin toiselle olisi jäänyt valtava taakka yksin kannettavaksi.
On siinäkin kaksi uhriutujaa.
Ymmärrätkö, ettei hautajaisia ole pakko järjestää ollenkaan, jos kukaan ei tahdo?
Meinaat, että "joku" hoitaa sen puolestasi ilmaiseksi?
10"Meinaan" ihan sitä, mitä kirjoitinkin. Hautajaisten järjestäminen on vapaaehtoista. Saadaan se kalmo tuhkattua ilman sen kummempia tilaisuuksiakin. Totta kai hautauskulut tulee peittää, mutta siitähän ei ollut mitään puhetta.
Tässä nyt ei myöskään ollut kyse siitä, että ap sisaruksineen haluaisi vanhemmilleen sosiaalitoimen yksinäisille vainajille järjestämän minimihautajaisen, ilman muistotilaisuutta. Sosiaalitoimi kyllä hommaa vainajan tuhkattavaksi, mutta that's about that. Ei muistotilaisuutta, ei kuolinilmoitusta.
http://www.kaleva.fi/teemat/hyva-elama/hautajaiset-maksetaan-vainajan-k…
Se se nimittäin on, jos perilliset kieltäytyvät osallistumasta.
Kulut menevät varattoman vainajan kyseessä ollessa kotikunnan sosiaalitoimelta, muussa tapauksessa perinnöstä.En kommentoinut ap:n tilannetta vaan sitä virheellistä väitettä, että hautajaiset olisi muka pakko järjestää, vaikka kuinka olisi surun musertama. En suoraan sanottuna ymmärrä, miksi ihmiset hokevat tuota, vaikka se ei ollenkaan pidä paikkaansa.
Eikä asiaa tarvitse jättää sosiaalitoimen varaan. Hautaustoimiston kanssa voi sopia yhdellä käynnillä, miten ruumiin kanssa menetellään, eikä näihin menettelyihin tarvitse sisältyä minkäänlaista maahanpanoseremoniaa, kukkavihkoa, kakkukahvia tai muuta. Tuhkat saa tarvittaessa krematoriosta avaimet käteen -periaatteella, jos haluaa pitää ne itselleen. Selvityksenkin kirjoittavat toimistossa omaisten puolesta, jos niin halutaan.
Ihanaa! Avaimet käteen -tuhkauspalvelu XD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olen ainut lapsi niin arvaa kysyikö joku minulta haluanko järjestää hautajaisia vai en. Ja äitini kuoli vielä aika äkkiä syöpädiagnoosin jälkeen ja kuolema oli kivulias joten kyllä siinä vaan joutui itsensä kasaamaan. Onneksi äitini oli itse suunnitellut omat hautajaisensa joten niitä toiveita sitten toteutettiin.
Luojan kiitos äitini oli naimisissa ja hänen miehensä auttoi ja järjesteli paljon asioita suuresta surustaan huolimatta etten ollut ihan yksin. Mutta jos toinen meistä olisi vain itsekkäästi keskittynyt omaan suruunsa niin toiselle olisi jäänyt valtava taakka yksin kannettavaksi.
On siinäkin kaksi uhriutujaa.
Ymmärrätkö, ettei hautajaisia ole pakko järjestää ollenkaan, jos kukaan ei tahdo?
Meinaat, että "joku" hoitaa sen puolestasi ilmaiseksi?
10"Meinaan" ihan sitä, mitä kirjoitinkin. Hautajaisten järjestäminen on vapaaehtoista. Saadaan se kalmo tuhkattua ilman sen kummempia tilaisuuksiakin. Totta kai hautauskulut tulee peittää, mutta siitähän ei ollut mitään puhetta.
Tässä nyt ei myöskään ollut kyse siitä, että ap sisaruksineen haluaisi vanhemmilleen sosiaalitoimen yksinäisille vainajille järjestämän minimihautajaisen, ilman muistotilaisuutta. Sosiaalitoimi kyllä hommaa vainajan tuhkattavaksi, mutta that's about that. Ei muistotilaisuutta, ei kuolinilmoitusta.
http://www.kaleva.fi/teemat/hyva-elama/hautajaiset-maksetaan-vainajan-k…
Se se nimittäin on, jos perilliset kieltäytyvät osallistumasta.
Kulut menevät varattoman vainajan kyseessä ollessa kotikunnan sosiaalitoimelta, muussa tapauksessa perinnöstä.En kommentoinut ap:n tilannetta vaan sitä virheellistä väitettä, että hautajaiset olisi muka pakko järjestää, vaikka kuinka olisi surun musertama. En suoraan sanottuna ymmärrä, miksi ihmiset hokevat tuota, vaikka se ei ollenkaan pidä paikkaansa.
Eikä asiaa tarvitse jättää sosiaalitoimen varaan. Hautaustoimiston kanssa voi sopia yhdellä käynnillä, miten ruumiin kanssa menetellään, eikä näihin menettelyihin tarvitse sisältyä minkäänlaista maahanpanoseremoniaa, kukkavihkoa, kakkukahvia tai muuta. Tuhkat saa tarvittaessa krematoriosta avaimet käteen -periaatteella, jos haluaa pitää ne itselleen. Selvityksenkin kirjoittavat toimistossa omaisten puolesta, jos niin halutaan.
Ihanaa! Avaimet käteen -tuhkauspalvelu XD
Kyllä vain. Luulen, että nykyistä paljon useampi valitsisi tämän vaihtoehdon, jos olisi siitä tietoinen tai tulisi sitä ajatelleeksi. Perinteiset hautajaiset ovat monelle omaiselle ikävä kokemus, vaikka tämäkin on varmaan tabu.
Hommaa voi helpottaa siten, että pyydät vanhempiasi tekemään hautajaistestamenttinsa. Silloin ei tarvitse liikaa mietiskellä tai ahdistua vainajan tahdosta.
Meillä mummi teki sen kun oli 88 v. ja antoi lapsilleen. Mummu kuoli viime kesän kynnyksellä ollessaan 96 v. -seisovilta jaloiltaan. Sitten vaan tehtiin listan mukaan. Hautausluvan saatuasi yhteys kirkkoherranvirastoon, hautaustoimistossa käynti ja listan mukaan arkku, kirkon varaus, papin käynti kotona sovittaessa siunaustilaisuuden kulusta, (mummun valitsema musiikki), myöhemmin kiven tilaus. Lehti-ilmoituskaan ei ole pakollinen, ainoastaan hautaaminen on. Mummu ei halunnut siunauksen ja hautaanlaskun jälkeen mitään pitopalvelujuttua (juotiin kuitenkin siunauksen jälkeen mummun asunnolla kahvit ja katseltiin kuvia) eikä halunnut kukkalaitteita, joten jokainen toi yhden ruusun, joka heitettiin hautaan arkun päälle ennen kannen laittoa. Ei lehti-ilmoitusta.
Ateistin hautajaisissa ei tarvita sitä pappiakaan, vaan vainajan voi viedä hautausluvan jälkeen tunnuksettomalle hautausmaalle vaikka suoraan kylmähuoneesta, kunhan vaan arkku löytyy ja kuljetus ja kantajat ja hautapaikan varaus.
Ainoa pulma koko prosessissa voi olla kantajien löytäminen perinteiseen hautaukseen, kun suvut on pienentyneet. Meillä oli sekä naisia että miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on todennäköisyys että vanhemmat kuolisivat yhtä aikaa? Yleensä näin ei käy ja silloin on myös leski hautajaisia järjestämässä.
Toimintakyvyn menettämisestä ei oikein etukäteen voi tietää. Ei myöskään siitä, miten paljon ne sisarukset tosipaikan tullen olisivat mukana. Vainajan suvusta löytyy monesti myös muita kuin lähiomaiset, jotka ovat valmiita hoitamaan jotain. Esim isäni hautausjärjestelyissä hänen sisarensa perheineen hoiti isän asunnon tyhjentämisen ja siivoamisen.
Ja jos tuntuu siltä, että on vain kamalan järkyttynyt jne niin lääkäri voi määrätä esim rauhoittavia lääkkeitä, jotta saa itsensä paremmin tasapainoon. Ja tosiaan, nykyisin löytyy netistä paljon apua hautajaisjärjestelyjen suhteen. Isäni kuollessa ei läheskään kaikilla ollut edes tietokonetta, saatika pääsyä nettiin. Itse en silloin ollut kuullutkaan mistään netistä.
Vierailija kirjoitti:
Hommaa voi helpottaa siten, että pyydät vanhempiasi tekemään hautajaistestamenttinsa. Silloin ei tarvitse liikaa mietiskellä tai ahdistua vainajan tahdosta.
Meillä mummi teki sen kun oli 88 v. ja antoi lapsilleen. Mummu kuoli viime kesän kynnyksellä ollessaan 96 v. -seisovilta jaloiltaan. Sitten vaan tehtiin listan mukaan. Hautausluvan saatuasi yhteys kirkkoherranvirastoon, hautaustoimistossa käynti ja listan mukaan arkku, kirkon varaus, papin käynti kotona sovittaessa siunaustilaisuuden kulusta, (mummun valitsema musiikki), myöhemmin kiven tilaus. Lehti-ilmoituskaan ei ole pakollinen, ainoastaan hautaaminen on. Mummu ei halunnut siunauksen ja hautaanlaskun jälkeen mitään pitopalvelujuttua (juotiin kuitenkin siunauksen jälkeen mummun asunnolla kahvit ja katseltiin kuvia) eikä halunnut kukkalaitteita, joten jokainen toi yhden ruusun, joka heitettiin hautaan arkun päälle ennen kannen laittoa. Ei lehti-ilmoitusta.
Ateistin hautajaisissa ei tarvita sitä pappiakaan, vaan vainajan voi viedä hautausluvan jälkeen tunnuksettomalle hautausmaalle vaikka suoraan kylmähuoneesta, kunhan vaan arkku löytyy ja kuljetus ja kantajat ja hautapaikan varaus.
Ainoa pulma koko prosessissa voi olla kantajien löytäminen perinteiseen hautaukseen, kun suvut on pienentyneet. Meillä oli sekä naisia että miehiä.
Kantajaongelmasta pääsee kun järkkää tuhkauksen arkkuhautauksen sijaan. Uurnan kantaa yksikin ihminen. Tuhkaus sopii hyvin myös kristillisiin menoihin ja on ainakin pääkaupunkiseudulla jo arkkuhautausta suositellumpi ja suositumpi tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä niitä hautajaisia voi jo etukäteen miettiä. Ja joskus ne voivat olla edessä yllättäenkin, joten senkin puolesta olisi hyvä olla valmiiksi mietittynä esim. keitä sinne kutsutaan. Vanhemmilla voi olla toiveita sen suhteen, keitä hautajaisiin pyydetään. Saattaa olla jotain nuoruuden tuttuja tai opiskelukavereita tai muita sellaisia heille tärkeitä ihmisiä, joita omaiset eivät osaisi edes ajatella.
Velipuoleni kuoli yksin kotonaan aivan äkkiarvaamatta sydänkohtaukseen vähän päälle viisikymppisenä. Hautajaiset pidettiin sukulaisten kesken ja vasta hautajaisten jälkeen, kun lehdessä oli ollut kuolinilmoitus, meihin otti yhteyttä nainen, joka oli ollut velipuolen naisystävä ainakin jollain tapaa. Tuntui todella ikävältä hänen puolestaan, että hän joutui lukemaan tärkeän ihmisen kuolemasta lehdestä eikä päässyt osallistumaan edes hautajaisiin.
Vanhemmilla voi myös olla toiveita hautajaismusiikin suhteen. Jos ei nyt suosikkivirsiä, niin voi olla joku toive alku- ja loppumusiikista.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän hullu riita, koska kukaan ei ole edes kuollut. Mutta asia on painanut minua pitkään, joten se oli pakko sanoa. Tuntuu, että tuo on ihan äärimmäinen tilanne, että joutuu jälleen kerran olemaan se vahva vaikka oikeasti on heikoin.
Taidan ottaa yhteyttä hautaustoimistoon ja kysellä näistä asioista. Haluan ainakin tietää tarkalleen, mitä pitää tehdä. -ap
Odota nyt ensin, että joku kuolee. Ensin voit kuolla vaikka itse. Ei voi tietää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hommaa voi helpottaa siten, että pyydät vanhempiasi tekemään hautajaistestamenttinsa. Silloin ei tarvitse liikaa mietiskellä tai ahdistua vainajan tahdosta.
Meillä mummi teki sen kun oli 88 v. ja antoi lapsilleen. Mummu kuoli viime kesän kynnyksellä ollessaan 96 v. -seisovilta jaloiltaan. Sitten vaan tehtiin listan mukaan. Hautausluvan saatuasi yhteys kirkkoherranvirastoon, hautaustoimistossa käynti ja listan mukaan arkku, kirkon varaus, papin käynti kotona sovittaessa siunaustilaisuuden kulusta, (mummun valitsema musiikki), myöhemmin kiven tilaus. Lehti-ilmoituskaan ei ole pakollinen, ainoastaan hautaaminen on. Mummu ei halunnut siunauksen ja hautaanlaskun jälkeen mitään pitopalvelujuttua (juotiin kuitenkin siunauksen jälkeen mummun asunnolla kahvit ja katseltiin kuvia) eikä halunnut kukkalaitteita, joten jokainen toi yhden ruusun, joka heitettiin hautaan arkun päälle ennen kannen laittoa. Ei lehti-ilmoitusta.
Ateistin hautajaisissa ei tarvita sitä pappiakaan, vaan vainajan voi viedä hautausluvan jälkeen tunnuksettomalle hautausmaalle vaikka suoraan kylmähuoneesta, kunhan vaan arkku löytyy ja kuljetus ja kantajat ja hautapaikan varaus.
Ainoa pulma koko prosessissa voi olla kantajien löytäminen perinteiseen hautaukseen, kun suvut on pienentyneet. Meillä oli sekä naisia että miehiä.
Muutama välihuomio: hautauslupaa ei tarvita vielä järjestelyvaiheessa, hautaustoimisto saa sen sairaalasta, ja hankkii tarvittaessa myös kantajat. Muuten samaa mieltä hautaustestamentin kannattavuudesta.
Hautajaisissa vain mielikuvitus on rajallista, ei ole mitään pakollisia perinteitä, ja uskonnottomista saa ihan yhtä juhlavat. Kannattaa muistaa, että saattotilaisuus on eläviä varten - suurin osa sitä kuitenkin kaipaa, vaikka toteutuksia onkin laidasta laitaan.
En tarkoita, että ap näin olisi sinun kohdallasi, mutta itse olen kokenut, että tuollaisessa isossa kriisissä ihminen toimii yllättävän rationaalisesti.
Kun isäni kuoli, minä ja siskoni vaan jotenkin aloimme järjestellä asioita, äitimme kyllä lamaantui täysin, mutta ehkä se 70-vuotiaalle on ihan ymmärettävää.
Ihan tyynesti selailimme netissä arkkuja ja muistovärssyjä, valitsimme kukkia ja pohdimme muistojuhlan paikkaa. Ihan kuin olis suunnitellut jotain synttärikutsuja, noin kärjistettynä. Soittelimme sukulaisille ja ystäville. Jotenkin se jopa auttoi siinä surussa kun teki jotain konkreettista ja jälkikäteen olen todella onnellinen, että saimme tehtyä isälle niin ihanan kauniit hautajaiset ja hänen näköisensä muistojuhlan.
Ei sun nyt yksin kyllä pidä ottaa tuosta vastuuta. Pahimmassa tapauksessa saat sitten haukut palkaksi, ruma arkku ja paskat kukat ja tylsä paikka muistotilaisuudelle. tai sitten tosiaan annat ihan kaiken hautaustoimiston kontolle.
Hautajaisten järkkääminen on muuten pikkujuttu perunkirjoituksen rinnalla.
En kommentoinut ap:n tilannetta vaan sitä virheellistä väitettä, että hautajaiset olisi muka pakko järjestää, vaikka kuinka olisi surun musertama. En suoraan sanottuna ymmärrä, miksi ihmiset hokevat tuota, vaikka se ei ollenkaan pidä paikkaansa.
Eikä asiaa tarvitse jättää sosiaalitoimen varaan. Hautaustoimiston kanssa voi sopia yhdellä käynnillä, miten ruumiin kanssa menetellään, eikä näihin menettelyihin tarvitse sisältyä minkäänlaista maahanpanoseremoniaa, kukkavihkoa, kakkukahvia tai muuta. Tuhkat saa tarvittaessa krematoriosta avaimet käteen -periaatteella, jos haluaa pitää ne itselleen. Selvityksenkin kirjoittavat toimistossa omaisten puolesta, jos niin halutaan.