Miksei lukiossa opeteta mbti-tyyppejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsetuntemuksen työkalu? Jos ei itseään tunne sen vertaa, että tietäisi jo muutenkin jo kaiken miten tuollainen testi kertoo, niin ei siinä sen tekeminen pahemmin mitään auta. Ihmiset, jotka eivät tunne itseään eivät pahemmin ajattele, joten pelkkää tekstiä se vain olisi.

 

Ei pidä paikkaansa. Minä olen koko ikäni ajatellut "itsen problematiikkaa", omia ongelmiani, sitä millainen olen ja miksi, ja silti MBTI-testi joka tehtiin työnhaun yhteydessä, auttoi itsetuntemustani. Se auttoi ymmärtämään, että en ole "hullu" tai sairaalloisen omituinen, olenpa vaan harvinaista persoonallisuustyyppiä (INFJ), jonka ominaisuuksiin itse asiassa sovin erittäin hyvin. Olin aina luullut, että olen ainoa kaltaiseni, mutta nyt sain tietää että prosentti ihmisistä kuuluu samaan ryhmään. Se auttoi myös arvostamaan omia erityispiirteitä, joita ennen olin halveksinut ja ajatellut että kunpa pääsisi niistä eroon. 

Ongelma vain on siinä, että testi on ihan höpöä. Eli olet löytänyt itsellesi itseäsi miellyttävän mielikuvituskarsinan.

Oletko ikinä pohtinut sitä, miksi nimenomaan nuo harvinaisemmat INF*-tyypit eniten hehkuttavat tuota testiä?

Ihmisethän rakentavat identiteettiään hyvin paljon luokittelemalla. Esimerkiksi voi pitää identiteettiinään että olen keskituloinen, hyväsydäminen ja fiksu. Nämä kaikki ovat luokitteluja. Miksi sua hermostuttaa niin paljon, että joku muu haluaa luokitella itsensä myös kirjainyhdistelmällä, jonka kuvauksesta tunnistaa itsensä?

Luultavasti IN**-tyypit ovat erityisen kiinnostuneita testeistä, koska monet huomaavat olevansa jollain tapaa erilaisia kuin se millainen ihmisen "kuuluisi" olla: ekstrovertti, toimelias ja sosiaalinen. Huomattuaan että onkin ok olla tällainen kuin olen, tekee mieli jakaa ilahduttanut testi muidenkin kanssa ja jutella asiasta.

Sivuhuomiona, luulen että INFJ:tä on Suomessa enemmän kuin se 1 %, minkä verran yleensä sanotaan meitä olevan. Amerikassa tuo luku voikin pitää paikkansa.

T. Eri infj kuin aiempi kommentoija

Miten testi muka auttaa huomaamaan, että on ok olla sellainen kuin on? Se vain luokittelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Ketjussa jo aiemmin mainittiinkin tuo ns. "test-retest-validity", eli tulokset vaihtelevat eri testikerroilla. Tämä on yleensä tieteessä selkeä merkki siitä, että testin taustalla olevassa teoriassa tai sen toteutuksessa on puutteita.

Testin kaksijakoinen malli (joko I tai E) on ongelma, koska todellisuudessa luonteenpiirteet noudattavat normaalijakaumaa eli suurin osa ihmisistä on asteikon puolivälissä. Jopa Jung, jonka aiempaan työhön MBTI pitkälti pohjautuu, vastusti vahvasti tällaista kaksijakoista mallia ihmisen persoonallisuuden kuvailussa.

Testi ei oikein istu olemassa oleveen tieteeseen aiheen ympärillä muuten kuin tuon I-E-akselin osalta. Vrt. vaikka big five.

 

Noiden test-retest-validityn ja kaksijakoisuuden suhteen useimmat psykologian ja muiden ihmistieteiden tulokset olisi kritisoitavissa. Sopiikin paremmin koviin luonnontieteisiin kovin tiukkoina vaatimuksina noita pitää.

 

Esim. psykologiassa nykyään yleisesti hyväksytään temperamenttitutkimuksen alalta tiettyjä asioita, ja siinäkin jaetaan ihmisiä kaksijakoisesti. Toki tiedostaen että kaikki oikeasti sijoittuvat vaikka sensitiivisyyden suhteen jonnekin asteikoilla, ei niin että olisi vain 2 lokeroa, vaikka yhdestä voidaankin puhua matalasti ja toisesta korkeasti sensitiivisenä. Samoin MBTI-testin lokeroita voidaan miettiä jatkumoina, silti vaikka selkeyden vuoksi lopullinen tyyppi ilmoitetaankin vain kirjaimilla. Samoinhan temperamenttitutkimuksen termein voin ilmoittaa olevani vaikka korkeasti häiriintyvä ja matalasti sinnikäs, vaikka en varmaan ole ääripäätä kummassakaan.

Juuri näin. Eihän kaikki erityisherkätkään ole juuri samalla tavalla herkkiä, eikä tarkkaa viivaa voida edes vetää kuka on herkkä ja kuka ei, silti on ihan järkevää puhua herkistä ja vähemmän herkistä ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Ketjussa jo aiemmin mainittiinkin tuo ns. "test-retest-validity", eli tulokset vaihtelevat eri testikerroilla. Tämä on yleensä tieteessä selkeä merkki siitä, että testin taustalla olevassa teoriassa tai sen toteutuksessa on puutteita.

Testin kaksijakoinen malli (joko I tai E) on ongelma, koska todellisuudessa luonteenpiirteet noudattavat normaalijakaumaa eli suurin osa ihmisistä on asteikon puolivälissä. Jopa Jung, jonka aiempaan työhön MBTI pitkälti pohjautuu, vastusti vahvasti tällaista kaksijakoista mallia ihmisen persoonallisuuden kuvailussa.

Testi ei oikein istu olemassa oleveen tieteeseen aiheen ympärillä muuten kuin tuon I-E-akselin osalta. Vrt. vaikka big five.

 

Noiden test-retest-validityn ja kaksijakoisuuden suhteen useimmat psykologian ja muiden ihmistieteiden tulokset olisi kritisoitavissa. Sopiikin paremmin koviin luonnontieteisiin kovin tiukkoina vaatimuksina noita pitää.

 

Esim. psykologiassa nykyään yleisesti hyväksytään temperamenttitutkimuksen alalta tiettyjä asioita, ja siinäkin jaetaan ihmisiä kaksijakoisesti. Toki tiedostaen että kaikki oikeasti sijoittuvat vaikka sensitiivisyyden suhteen jonnekin asteikoilla, ei niin että olisi vain 2 lokeroa, vaikka yhdestä voidaankin puhua matalasti ja toisesta korkeasti sensitiivisenä. Samoin MBTI-testin lokeroita voidaan miettiä jatkumoina, silti vaikka selkeyden vuoksi lopullinen tyyppi ilmoitetaankin vain kirjaimilla. Samoinhan temperamenttitutkimuksen termein voin ilmoittaa olevani vaikka korkeasti häiriintyvä ja matalasti sinnikäs, vaikka en varmaan ole ääripäätä kummassakaan.

Kyllähän esimerkiksi NEO-PI on test-retest-luotettavuudeltaan ihan eri planeelta kuin MBTI, olkoonkin että psykologia tieteenalana toki omat rajoitteensa asettaa verrattuna koviin tieteisiin. Samoin on eri täysin eri asia puhua vaikka ekstrovertista ja introvertista, kuin rakentaa teoria ja testi tuollaisen joko-tai jaottelun pohjalta.