Ihmettelen näin lapsettomana teitä harrastavia mammoja miehinenne

Mies on kyllä hoitanut aina lapsia. Mutta jostain syystä neljäs lapsi oli sellainen, että kun jäi isänsä kanssa, parkui koko ajan vauvana tuonne vuoden ikään asti. Mikään ei auttanut rauhoittumaan. Muiden kanssa ei ollut ongelmia. Jostain syystä tämä nuorin oli sellainen, että oli äidissä todella paljon kiinni.

No, en silti ole mitään menettänyt, vaikka nuorimman aikana en pahemmin yksin kulkenutkaan missään, ennen kuin tuli toiselle vuodelle ja parku loppui. Ei se ollut kuin yksi vuosi ehkä noin 80 vuoden elämästä.

Ja ihan normaali teini tuosta on kasvanut, vaikka jostain syystä ei suostunutkaan äidistä luopumaan ensimäisen elinvuotensa aikana.

Vierailija kirjoitti:

Mies on kyllä hoitanut aina lapsia. Mutta jostain syystä neljäs lapsi oli sellainen, että kun jäi isänsä kanssa, parkui koko ajan vauvana tuonne vuoden ikään asti. Mikään ei auttanut rauhoittumaan. Muiden kanssa ei ollut ongelmia. Jostain syystä tämä nuorin oli sellainen, että oli äidissä todella paljon kiinni.

No, en silti ole mitään menettänyt, vaikka nuorimman aikana en pahemmin yksin kulkenutkaan missään, ennen kuin tuli toiselle vuodelle ja parku loppui. Ei se ollut kuin yksi vuosi ehkä noin 80 vuoden elämästä.

Ja ihan normaali teini tuosta on kasvanut, vaikka jostain syystä ei suostunutkaan äidistä luopumaan ensimäisen elinvuotensa aikana.

Niin ja toki isä olisi voinut muutaman kerran viikossa kävellä parkuva lapsi sylissä tunnin, pari. Mutta minun sydän ei siihen pystynyt, vaan olo oli niin paha, kun kuuntelin ulko-oven takana sitä surkeaa huutoa.

Ai niin ja poika on isänsä kanssa nykyään todella läheinen, vaikka vauvana ei suostunut äidistä luopumaan. Isänsä oli vuoden hoitovapaalla, kun poika oli 2v-3v ja silloin ei enää tätä ongelmaa ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli lapset saa itkeä ja miehet vittuuntua ihan rauhassa kunhan ämmä pääsee jumppaamaan?

Miettikää nyt vähän,tää on kuitenkin aika lyhyt aika kun nää lapset meitä tarvii!

Kyllä on akat itsekkäitä ja vitun tärkeitä.

Mummut kääntys haidoissan kun kuulisivat että vauvat jätetään itkemään siksi että voi lähteä salille ottamaan selfieitä..

 

Miltä vuosisadalta kirjoittelet? Silloin mummun aikaan naiset oli kotiäiteinä mutta ei se nykypäivänä enää onnistu. Täällä 2010-luvulla on ihan normaalia että mieskin hoitaa lasta. Tietysti on aina sellaisia jotka ei osaa eikä uskalla, mutta onneksi ne on vähenemään päin.

Missasit pointin.Pointti oli se eetä miksi äidit kuvittelevat nykyään että on ok jättää vauva itkemään siksi aikaa kun itse käy salilla?Ei ole mitenkään elintärkeää.

Vauvat on kohta isoja koululaisia ja sitten on aikaa harrastaa kun kukaan ei kaipaa.

aika aikansa kutakin sano pässi kun päätä leikattiin.

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin toisesta ketjusta, että kuntosali on todella hyvä mutta perheen kannalta huono harrastus perheenäidille, koska mies ei suostu kiukuttelematta lapsia hoitamaan ja soittelee koko ajan kesken treenin. Kaverit kertovat, etteivät voi lähteä minnekään kotoa vaikka mies on paikalla, koska hoitavat lapset.

Haluaisin kuulla ilman kinaa, väittelyiträ ja provosoitumista että mistä tässä on kyse? D: Eikö mies yksinkertaisesti suostu hoitamaan lapsia vai mitä hittoa siellä teillä tapahtuu ettette pääse liikkeelle ilman lapsia vaikka paikalla on toinen täysivaltainen aikuinen?

Ne valittaa, jotka ei minnekään pääse tai viitsi lähteä kotoaan. Loput pitää suunsa kiinni, ettei kateelliset valita. Hiljainen enemmistö jää vain huomaamatta, kun vähemmistöllä on niin kova ääni.

Vierailija kirjoitti:

Perheitä ja ihmisiä on niin erilaisia. Ei ole mitään kasvotonta mammaryhmää, joiden perheissä kaikilla kaikki on samanlaista.

Itse olen harrastanut liikuntaa kilpatasolla asti, kun lapset oli pieniä. Tai siis silloinkin. Mutta minulla oli mies, joka teki päivätöitä ja kevyttä työtä. Lisäksi apuna oli oma äitini ja isäni, jotka ymmärsivät urheilun tärkeyden minulle.

Mutta en silti mene vänkyttämään, että miksi muut ei pystyneet sitä ja tätä. Ei ihmiset ole tilivelvollisia perheasioistaan toisille. Voi olla puolisolla vuorotyötä, sairautta, väsymystä, uupumusta vaikka millaista. Tai puolisona voi olla ihan itsekäs paskiainenkin. Mutta tarvitseeko sitä selitellä muille. Siinä on varmaan jo itsellekin ongelmaa tarpeeksi, ilman, että joku lapseton tulee siunailemaa, että voi voi, miksi et pidä itsestäsi huolta ja käy kuntosalilla, ei lapset ole este.

Elämäntilanteet muuttuu ja ihmiset on erilaisia. Suurin osa edes sinkuista ei pidä aktiivisesti kunnostaan huolta, vaikka heillä ei ole mitään estettä liikunnalle. Ihan tuolla näkyy huonokuntoisia sinkkuja tai isoiksi lapsensa kasvattaneita miehiä ja naisia, joilla pitäisi jo olla aikaa.

Syynä voi olla ihan sekin, että ei pidä kuntosalista tai yleensäkään liikunnasta. Mitä sitten. Kuoleepa aiemmin, eikä ole yhteiskunnan riesana vanhainkodissa vuosikausia. Kalleimmaksi tulee hyväkuntoinen dementikko tai alzheimer, kenellä jalat kantaa, mutta pää on pettänyt aikoja sitten.

On olemassa lapsia, jotka eivät kertakaikkiaan haua olla muiden kanssa kuin äidin. Silloin on äidin vaikea lähteä mihinkään, vaikka kuinka olisi päättänyt että jatkaa harrastuksiaan tai mitä ikinä. Itselle kävi juuri näin toisen lapsen kohdalla ja olinkin kotona käytännössä koko ensimmäisen vuoden. Lapsi itki kaiken sen ajan kun yritin olla pois. ELi ei se aina ole päätöksestä kiinni. Mutta eipä se kotona vietetty vuosi ole kertaakaan harmittanut näin jälkikäteen, päin vastoin.

Ottaisko tämä vielä tulta alleen??