Lue keskustelun säännöt.
Ihmettelen näin lapsettomana teitä harrastavia mammoja miehinenne
11.11.2015 |
Lueskelin toisesta ketjusta, että kuntosali on todella hyvä mutta perheen kannalta huono harrastus perheenäidille, koska mies ei suostu kiukuttelematta lapsia hoitamaan ja soittelee koko ajan kesken treenin. Kaverit kertovat, etteivät voi lähteä minnekään kotoa vaikka mies on paikalla, koska hoitavat lapset.
Haluaisin kuulla ilman kinaa, väittelyiträ ja provosoitumista että mistä tässä on kyse? D: Eikö mies yksinkertaisesti suostu hoitamaan lapsia vai mitä hittoa siellä teillä tapahtuu ettette pääse liikkeelle ilman lapsia vaikka paikalla on toinen täysivaltainen aikuinen?
Kommentit (46)
Meillä oli esikoinen itkuinen ja vaativa vauva. Olisin halunnut aloittaa jumpassa käynnin, mutta olin liian väsynyt tekemään sen eteen mitään, eikä mieskään oikein pärjännyt vauvan kanssa. Olin ensimmäistä kertaa erossa esikoisestani hänen ollessaan 10 kuukautta. Toisen lapsen kanssa on ollut helpompaa ja mies on pystynyt hoitamaan molempia lapsiamme siitä alkaen kun kuopus alkoi n. 4 kk ikäisenä maistelemaan kiinteää ruokaa. Pääsen kerran viikossa jumppaan ja voin käydä hoitamassa omia asioitani ja käydä yksin kaupassa ilman ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheitä ja ihmisiä on niin erilaisia. Ei ole mitään kasvotonta mammaryhmää, joiden perheissä kaikilla kaikki on samanlaista.
Itse olen harrastanut liikuntaa kilpatasolla asti, kun lapset oli pieniä. Tai siis silloinkin. Mutta minulla oli mies, joka teki päivätöitä ja kevyttä työtä. Lisäksi apuna oli oma äitini ja isäni, jotka ymmärsivät urheilun tärkeyden minulle.
Mutta en silti mene vänkyttämään, että miksi muut ei pystyneet sitä ja tätä. Ei ihmiset ole tilivelvollisia perheasioistaan toisille. Voi olla puolisolla vuorotyötä, sairautta, väsymystä, uupumusta vaikka millaista. Tai puolisona voi olla ihan itsekäs paskiainenkin. Mutta tarvitseeko sitä selitellä muille. Siinä on varmaan jo itsellekin ongelmaa tarpeeksi, ilman, että joku lapseton tulee siunailemaa, että voi voi, miksi et pidä itsestäsi huolta ja käy kuntosalilla, ei lapset ole este.
Elämäntilanteet muuttuu ja ihmiset on erilaisia. Suurin osa edes sinkuista ei pidä aktiivisesti kunnostaan huolta, vaikka heillä ei ole mitään estettä liikunnalle. Ihan tuolla näkyy huonokuntoisia sinkkuja tai isoiksi lapsensa kasvattaneita miehiä ja naisia, joilla pitäisi jo olla aikaa.
Syynä voi olla ihan sekin, että ei pidä kuntosalista tai yleensäkään liikunnasta. Mitä sitten. Kuoleepa aiemmin, eikä ole yhteiskunnan riesana vanhainkodissa vuosikausia. Kalleimmaksi tulee hyväkuntoinen dementikko tai alzheimer, kenellä jalat kantaa, mutta pää on pettänyt aikoja sitten.
Annoin alapeukun koska en jaksanut koko jaarittelua edes lukea ja koko juttu meni niin ohi pointin. Kysyin tietyltä ryhmältä miksi mies ei suostu hoitamaan lapsia kahden tunnin ajan kotona vaan on mustasukkainen omasta ajastaan? ap
Jos ei jaksa lukea, niin silloin menee moni asia ohi. Onko sinulla jokin keskittymishäiriö taiADHD? Niihinkin saa apua jos jaksaminen on noin huonoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olin 21v. Ja mies 24v. Kun esikoisromaani syntyi. Ekat 6kk elin minä vauvan kanssa todella vahvassa symbioosissa. Siihenkin vaikutti paljon se, että Täysin etsin ekat 6kk joten vauvaa ei pystynyt edes jättämään miehelle hoitoon.
Kyllä se mies kotona vauvaa sai ihan vapaasti hoitaa.
Ja kun vauva kasvoi ja alkoi syödä kiinteitä pääsin minäkin liikkumaan itsekseni.Ja kyllä meillä mies on hoitanut ihan Ilman kitinöitä ja soitteluita lapsia aina kun en ole kotona ollut.
Sitä en ole koskaan ymmärtänyt miksi kukaan tekee lapsia sellaisten miesten kanssa jotka eivät hoida omaa osaansa perheen pyörittämisestä.
Esikoisromaani :,D. Ei hitsi, ihan pelkkä esikoinen kyseessä.
Täysin etsit ekat 6 kk? vauva oli hukassa???
Hups :D. Täysmietin. Ärsyttävä tämä automaattinen tekstin korjaus, korjaa vielä välilyönnin jälkeen vaikka eka olis katsonut että sana on oikein.
Minä en oikein ymmärrä näitä "isä ei pärjännyt vauvan kanssa". Jos isällä on jonkinlaiset raajat niin isä voi kanniskella sitä lasta sen 1,5 tuntia minkä äiti harrastaa. Vaikka se itkisi ihan koko ajan. Puolentoista tunnin syöttövälillä pärjäävät useimmat vauvat.
Tää on juuri sitä että kun ei se isä osaa hoitaa ja minä vain kelpaan. Naiset ihan itse luovat nämä tilanteet. Meillä on aina lähdetty siitä että vauvalla on kaksi vanhempaa ja molemmat pystyvät hoitamaan täysin samalla lailla, rintaruokintaa lukuunottamatta tietysti.
Vierailija kirjoitti:
Minä en oikein ymmärrä näitä "isä ei pärjännyt vauvan kanssa". Jos isällä on jonkinlaiset raajat niin isä voi kanniskella sitä lasta sen 1,5 tuntia minkä äiti harrastaa. Vaikka se itkisi ihan koko ajan. Puolentoista tunnin syöttövälillä pärjäävät useimmat vauvat.
Tää on juuri sitä että kun ei se isä osaa hoitaa ja minä vain kelpaan. Naiset ihan itse luovat nämä tilanteet. Meillä on aina lähdetty siitä että vauvalla on kaksi vanhempaa ja molemmat pystyvät hoitamaan täysin samalla lailla, rintaruokintaa lukuunottamatta tietysti.
No mies ei nyt vaan pärjännyt esikoisen kanssa. Minkäs minä sille voin, kun pelkkä minun suihkussa käynti tuotti hänelle vaikeuksia selvitä vauvan kanssa. Miten siinä olisi minnekään harrastamaan voinut mennä, jos tietää että vauva aina huutaa koko sen ajan kun olen poissa? Ei olisi paljon ollut iloa harrastamisesta. Toisen vauvan kanssa ei ole ollut mitään ongelmia, kun kuopus on ollut huomattavasti rauhallisempi tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en oikein ymmärrä näitä "isä ei pärjännyt vauvan kanssa". Jos isällä on jonkinlaiset raajat niin isä voi kanniskella sitä lasta sen 1,5 tuntia minkä äiti harrastaa. Vaikka se itkisi ihan koko ajan. Puolentoista tunnin syöttövälillä pärjäävät useimmat vauvat.
Tää on juuri sitä että kun ei se isä osaa hoitaa ja minä vain kelpaan. Naiset ihan itse luovat nämä tilanteet. Meillä on aina lähdetty siitä että vauvalla on kaksi vanhempaa ja molemmat pystyvät hoitamaan täysin samalla lailla, rintaruokintaa lukuunottamatta tietysti.
No mies ei nyt vaan pärjännyt esikoisen kanssa. Minkäs minä sille voin, kun pelkkä minun suihkussa käynti tuotti hänelle vaikeuksia selvitä vauvan kanssa. Miten siinä olisi minnekään harrastamaan voinut mennä, jos tietää että vauva aina huutaa koko sen ajan kun olen poissa? Ei olisi paljon ollut iloa harrastamisesta. Toisen vauvan kanssa ei ole ollut mitään ongelmia, kun kuopus on ollut huomattavasti rauhallisempi tapaus.
Ei pärjännyt? Siis miten ei, mitä tapahtui? Pitäisi aikuisen miehen yhdelle vauvalle pärjätä, omalle varsinkin. Jos ei pärjää niin olisi pitänyt miettiä kahdesti sitä lisääntymistä. Miksi hemmetissä teit vielä lisää tuollaisen vässykän kanssa? En itse katselisi hetkeäkään jos mies vikisisi ettei "pärjää" oman lapsensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en oikein ymmärrä näitä "isä ei pärjännyt vauvan kanssa". Jos isällä on jonkinlaiset raajat niin isä voi kanniskella sitä lasta sen 1,5 tuntia minkä äiti harrastaa. Vaikka se itkisi ihan koko ajan. Puolentoista tunnin syöttövälillä pärjäävät useimmat vauvat.
Tää on juuri sitä että kun ei se isä osaa hoitaa ja minä vain kelpaan. Naiset ihan itse luovat nämä tilanteet. Meillä on aina lähdetty siitä että vauvalla on kaksi vanhempaa ja molemmat pystyvät hoitamaan täysin samalla lailla, rintaruokintaa lukuunottamatta tietysti.
No mies ei nyt vaan pärjännyt esikoisen kanssa. Minkäs minä sille voin, kun pelkkä minun suihkussa käynti tuotti hänelle vaikeuksia selvitä vauvan kanssa. Miten siinä olisi minnekään harrastamaan voinut mennä, jos tietää että vauva aina huutaa koko sen ajan kun olen poissa? Ei olisi paljon ollut iloa harrastamisesta. Toisen vauvan kanssa ei ole ollut mitään ongelmia, kun kuopus on ollut huomattavasti rauhallisempi tapaus.
Ei pärjännyt? Siis miten ei, mitä tapahtui? Pitäisi aikuisen miehen yhdelle vauvalle pärjätä, omalle varsinkin. Jos ei pärjää niin olisi pitänyt miettiä kahdesti sitä lisääntymistä. Miksi hemmetissä teit vielä lisää tuollaisen vässykän kanssa? En itse katselisi hetkeäkään jos mies vikisisi ettei "pärjää" oman lapsensa kanssa.
Vauva ei suotunut olemaan muiden kuin minun kanssani. Itki vain. Toki mies vaihtoi vaippoja, kävi ulkona nukuttelemassa vauvaa ja kanniskeli sylissä yms, mutta ei pidempää aikaa pystynyt olemaan kaksistaan, kun vauva ei esimerkiksi suostunut syömään soseita kuin minun syöttämänäni ja tosiaan itki minun perääni. Yritettiin kyllä. Vastaavia ongelmia ei ole ollut toisen lapsen kanssa, joten ei se vika ainakaan miehessä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä nyt tuttavia ja lähipiiriä olen silmäillyt, laitokselta kotiutumisen jälkeenkin äiti ja vauva (ihan ymmärrettävistä syistä) elävät tiiviissä symbioosissa ja mies jää siihen sivuun ja omaksuu roolin "apurina" varsinaisen vastuunkantajan sijaan. Ärsyttävimmissä tapauksissa vaimo ja jopa miehen anoppi ääneen vähättelevät miehen kykyä hoitaa lapsia itsekseen.
Omalla kohdalla olen halunnut jakaa vastuun lapsista heti alusta - eli raskaudesta tai oikeastaan jopa sen suunnittelusta lähtien. Molemmat terveellisti elämäntapansa ja yhdessä childprooffaattiin koti molempien ajatusten mukaan. Näin ollen on luontaista jatkumoa että isä tulee olemaan äidin vertainen kasvattaja myös synnytyksen jälkeen, vaikka naisen onkin kannettava, synnytettävä ja imetettävä lapsi. Se on kuitenkin vain osa hoivaa ja huolenpitoa, kaiken muun voi jakaa.
Joskus miehelläkin on tinkimätöntä menoa samaan aikaan kun itselläni on treenit tai peli. Onneksi meillä on mahtava "lapsenvahtirinki" suvun, kummien ja ystävien ansiosta.
Kehtaat pyytää kummeja hoitamaan lapsia, että pääset treeneihin? Ok, joku kehtaa, minä en. Kummeillakin on oma elämänsä eikä ole minun lapsenvahteina. Joku pakollinen meno, esim lääkäriin, on ollut eri juttu. Olenpa joskus pyytänyt hoitamaan silloinkin, kun kävin katsomassa kuolevaa äitiäni sairaalassa. Vastuu jaetaan vanhempien kesken toki, mutta ei sitä muille sysätä. Vaikka kuinka olisi ihana ja hyväsydäminen kummi, alkaa pitkän päälle vituttamaan, jos joutuu oman rauhallisen illanvieton hyvän kirjan parissa keskeyttämään, koska taas pitäisi mennä päästämään kummilapsen äiti treenaamaa. Miksi ne treenit olisi yhtään tärkeämpiä kuin kumminkaan suunnitelmat? Itsekästä ajattelua minun mielestäni eikä noin sjattelevan kannattaisi lisääntyä ollenkaan. Jos ei ole valmis tinkimään ja tarvittaessa luopumaan omista harrastuksista lapsen ja parisuhteen vuoksi (vanhemmat eivät voi olla joka päivä toinen jossain harrastamassa, se ei ole enää mikään perhe), on parempi vielä vähän kypsytellä itseään. Arvaan, että odotat esikoistasi.
No jaa, itse olin tiiviisti lasten kanssa kun olivat vauvoja. Mies sai kuitenkin vaihtaa vaatteita ja vaippoja, ei aina tarkoita ettei mies saisi vauvaa hoitaa vaikka äiti ja vaiva olisi symbioosissa.
Ja mies välillä sanoo, että voin mennä käymään yksin jossain, jos haluan. Vahtii mielellään lapsia. Lapset siis nyt jo isompia, ei enää vauvoja.
Katsos kun miehenkin voi valita sellaisen, joka osallistuu. Meillä mies on se lapsirakkaampi, lepertelee muidenkin lapsille jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Salilla kerkee käymään kun muksut on siinä iässä että voivat olla keskenään sen tunnin kaksi.
Äidit on itsekkäitä ja kuvittelevat olevansa maailman napoja.Kyllä ne lapset on ykkös asia eikä mikään perse treeni..sen voi tehdä kotonakin.Mies tekee työpäivän ja mamma lähtee sen jälkeen jumppaamaan takalistoaan,ei ole reilua!
Jos hoidetaan ne lapset kun sille on tarvetta ja harrastetaan sitten kun tämä IHANA AIKAKAUSI elämästä on mennyttä.
Vierailija kirjoitti:
Minä en oikein ymmärrä näitä "isä ei pärjännyt vauvan kanssa". Jos isällä on jonkinlaiset raajat niin isä voi kanniskella sitä lasta sen 1,5 tuntia minkä äiti harrastaa. Vaikka se itkisi ihan koko ajan. Puolentoista tunnin syöttövälillä pärjäävät useimmat vauvat.
Tää on juuri sitä että kun ei se isä osaa hoitaa ja minä vain kelpaan. Naiset ihan itse luovat nämä tilanteet. Meillä on aina lähdetty siitä että vauvalla on kaksi vanhempaa ja molemmat pystyvät hoitamaan täysin samalla lailla, rintaruokintaa lukuunottamatta tietysti.
Huomaatteko miten syyllistätte naisia siitäkin ettei isä hoida osuuttaan. Onhan toki naisia, jotka kokevat perinteiset sukupuoliroolit turvalliseksi ja siksi tarrautuvat lapseen kuin hukkuva oljenkorteen, mutta veikkaan että ihan yhtä paljon kuin on tällaisia naisia, on myös ns. vauvamiehiä. Siis miehiä jotka taantuvat itse lapseksi kun perheeseen tulee oikeita lapsia. Ei löydetä saksia, osata täyttää/tyhjentää astianpesukonetta tai pyykätä tai pestä vessaa. Ja kaikkein kamalinta on olla yksin vastuussa omasta jälkikasvustaan. Silloinhan täytyisi olla aikuinen ihminen eikä alati huomiota ja palveluksia mankuva vauvamies.
Ja kun tuolla joku kyseli että miksi teette lapsia tällaisten miesten kanssa, niin tiedoksi että vauvamieheys ei välttämättä näy suhteessa ennen kuin niitä lapsia tulee. Tietysti jotain ennakkomerkkejä voi olla ennen lapsiakin, kuten nihkeys kodinhoidollisiin töihin, mutta olen lähipiirissä todistanut useita tapauksia, joissa ihan selväpäiseltä ja naisia tasa-arvoisena pitävältä vaikuttaneesta miehestä kuoriutuu lasten myötä vauvamies. Jossain tapauksissa taas nainen on ollut suhteen alussa niin rakastunut, että ei ole rekisteröinyt selviä vaaran merkkejä, tai sitten hän on ajatellut että "kyllä mies sitten muuttuu kun on lapsia". Ei muutu.
Miten sitten välttyä vauvamieheltä? Ainoa tapa on keskustella kaikki asiat selväksi ääneen ennen raskautta, niin että molemmat ymmärtävät mistä puhutaan. Ei saa olettaa mitään. Täytyy tarkkailla miten miehen lapsuudenkodissa asiat hoidetaan ja keskustella kaikki mahdolliset skenaariot auki. Eli miten toimitaan jos lapsi on sairas tai vammautunut? Miten raha-asiat hoidetaan? Miten toimitaan jos toinen saa hyvän työtarjouksen ulkomailta? jne. Huomatkaa että naisen tehtävä ei ole kouluttaa miestä. Mikäli mies haluaa olla vauvamies, eikä ymmärrä mitä hän menettää suhteessa lapseen, kun ei koskaan vapaaehtoisesti hoida lasta itsenäisesti (eli samalla rakenna omaa vuorovaikutussuhdettaan lapseen), niin asia ei ole naisen vastuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hups :D. Täysmietin. Ärsyttävä tämä automaattinen tekstin korjaus, korjaa vielä välilyönnin jälkeen vaikka eka olis katsonut että sana on oikein.
:oD Aina paranee! Mahtaa olla valaistunut lapsi kun äiti täysmietiskelee ekat 6kk.
Eli lapset saa itkeä ja miehet vittuuntua ihan rauhassa kunhan ämmä pääsee jumppaamaan?
Miettikää nyt vähän,tää on kuitenkin aika lyhyt aika kun nää lapset meitä tarvii!
Kyllä on akat itsekkäitä ja vitun tärkeitä.
Mummut kääntys haidoissan kun kuulisivat että vauvat jätetään itkemään siksi että voi lähteä salille ottamaan selfieitä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nyt tuttavia ja lähipiiriä olen silmäillyt, laitokselta kotiutumisen jälkeenkin äiti ja vauva (ihan ymmärrettävistä syistä) elävät tiiviissä symbioosissa ja mies jää siihen sivuun ja omaksuu roolin "apurina" varsinaisen vastuunkantajan sijaan. Ärsyttävimmissä tapauksissa vaimo ja jopa miehen anoppi ääneen vähättelevät miehen kykyä hoitaa lapsia itsekseen.
Omalla kohdalla olen halunnut jakaa vastuun lapsista heti alusta - eli raskaudesta tai oikeastaan jopa sen suunnittelusta lähtien. Molemmat terveellisti elämäntapansa ja yhdessä childprooffaattiin koti molempien ajatusten mukaan. Näin ollen on luontaista jatkumoa että isä tulee olemaan äidin vertainen kasvattaja myös synnytyksen jälkeen, vaikka naisen onkin kannettava, synnytettävä ja imetettävä lapsi. Se on kuitenkin vain osa hoivaa ja huolenpitoa, kaiken muun voi jakaa.
Joskus miehelläkin on tinkimätöntä menoa samaan aikaan kun itselläni on treenit tai peli. Onneksi meillä on mahtava "lapsenvahtirinki" suvun, kummien ja ystävien ansiosta.
Kehtaat pyytää kummeja hoitamaan lapsia, että pääset treeneihin? Ok, joku kehtaa, minä en. Kummeillakin on oma elämänsä eikä ole minun lapsenvahteina. Joku pakollinen meno, esim lääkäriin, on ollut eri juttu. Olenpa joskus pyytänyt hoitamaan silloinkin, kun kävin katsomassa kuolevaa äitiäni sairaalassa. Vastuu jaetaan vanhempien kesken toki, mutta ei sitä muille sysätä. Vaikka kuinka olisi ihana ja hyväsydäminen kummi, alkaa pitkän päälle vituttamaan, jos joutuu oman rauhallisen illanvieton hyvän kirjan parissa keskeyttämään, koska taas pitäisi mennä päästämään kummilapsen äiti treenaamaa. Miksi ne treenit olisi yhtään tärkeämpiä kuin kumminkaan suunnitelmat? Itsekästä ajattelua minun mielestäni eikä noin sjattelevan kannattaisi lisääntyä ollenkaan. Jos ei ole valmis tinkimään ja tarvittaessa luopumaan omista harrastuksista lapsen ja parisuhteen vuoksi (vanhemmat eivät voi olla joka päivä toinen jossain harrastamassa, se ei ole enää mikään perhe), on parempi vielä vähän kypsytellä itseään. Arvaan, että odotat esikoistasi.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta pakko kommentoida... Miten niin ei kehtaa pyytää läheisiä ihmisiä hoitamaan lasta? Meillä pyydetään hoitoapua lähinnä silloin, kun ollaan menossa vaikka teatteriin tai muuhun huviin, harvemmin lääkärikäynneille. Ihan hyvin olen kehdannut! Kun kummilapseni oli pieni, asuin ihan naapurissa ja olin lapselle se kaikkein tutuin hoitaja. Hoidin lasta, kun vanhemmat kävivät elokuvissa, risteilyllä, joskus menivät ihan vain hotelliin. En tiennyt, että mua ei olisi saanut pyytää silloin hoitamaan.
Minulla on hyvä mies, hän osallistuu lasten hoitoon ja antaa minunkin harrastaa. Koitamme olla tasapuolisia. Tiedän, ettei kaikilla ole näin hyvin asiat. Kaverini mies liihottelee yömyöhään ties missä ja tapaa kavereitaan, mutta vaimo ei pääse ikinä mihinkään ilman lapsia. En voi heidän puolesta vastata, että miksi näin on, mutta minusta tuntuu läheltä seuranneena, että he eivät ikinä keskustele asioista tai ota toistensa tarpeita huomioon.
meillä miesa ei rieku eikä harrasta..käy töissä ja tulee kotiin.ei tulisi mieleen vaatia että vahdippa lapsia kun käyn treenaamassa..
Vierailija kirjoitti:
Eli lapset saa itkeä ja miehet vittuuntua ihan rauhassa kunhan ämmä pääsee jumppaamaan?
Miettikää nyt vähän,tää on kuitenkin aika lyhyt aika kun nää lapset meitä tarvii!
Kyllä on akat itsekkäitä ja vitun tärkeitä.
Mummut kääntys haidoissan kun kuulisivat että vauvat jätetään itkemään siksi että voi lähteä salille ottamaan selfieitä..
Miltä vuosisadalta kirjoittelet? Silloin mummun aikaan naiset oli kotiäiteinä mutta ei se nykypäivänä enää onnistu. Täällä 2010-luvulla on ihan normaalia että mieskin hoitaa lasta. Tietysti on aina sellaisia jotka ei osaa eikä uskalla, mutta onneksi ne on vähenemään päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheitä ja ihmisiä on niin erilaisia. Ei ole mitään kasvotonta mammaryhmää, joiden perheissä kaikilla kaikki on samanlaista.
Itse olen harrastanut liikuntaa kilpatasolla asti, kun lapset oli pieniä. Tai siis silloinkin. Mutta minulla oli mies, joka teki päivätöitä ja kevyttä työtä. Lisäksi apuna oli oma äitini ja isäni, jotka ymmärsivät urheilun tärkeyden minulle.
Mutta en silti mene vänkyttämään, että miksi muut ei pystyneet sitä ja tätä. Ei ihmiset ole tilivelvollisia perheasioistaan toisille. Voi olla puolisolla vuorotyötä, sairautta, väsymystä, uupumusta vaikka millaista. Tai puolisona voi olla ihan itsekäs paskiainenkin. Mutta tarvitseeko sitä selitellä muille. Siinä on varmaan jo itsellekin ongelmaa tarpeeksi, ilman, että joku lapseton tulee siunailemaa, että voi voi, miksi et pidä itsestäsi huolta ja käy kuntosalilla, ei lapset ole este.
Elämäntilanteet muuttuu ja ihmiset on erilaisia. Suurin osa edes sinkuista ei pidä aktiivisesti kunnostaan huolta, vaikka heillä ei ole mitään estettä liikunnalle. Ihan tuolla näkyy huonokuntoisia sinkkuja tai isoiksi lapsensa kasvattaneita miehiä ja naisia, joilla pitäisi jo olla aikaa.
Syynä voi olla ihan sekin, että ei pidä kuntosalista tai yleensäkään liikunnasta. Mitä sitten. Kuoleepa aiemmin, eikä ole yhteiskunnan riesana vanhainkodissa vuosikausia. Kalleimmaksi tulee hyväkuntoinen dementikko tai alzheimer, kenellä jalat kantaa, mutta pää on pettänyt aikoja sitten.
Kumma juttu, että ihmiset osasivat ennen elää vanhoiksi ilman kuntosaliakin.
Ennen ihmiset pitivät kuntoaan yllä fyysisellä työllä. Nykyään pullamössösohva-tietokone-ihmiset tarvitsevat kuntosalia pysyäkseen hengissä.
Useimmilla on varmaan normaali, tasa-arvoinen parisuhde. Ne, joilla ei ole, avautuvat siitä toki todennäköisemmin kuin ne joilla ei ole mitään kerrottavaa. Me harrastamme molemmat (toki kun lapset olivat pieniä, molemmat omasta halustaan rajoittivat omia menojaan varsinkin käydessään töissä, mutta kotonaolija on aina saanut mennä vapaasti). Kolme lasta, hoitovapaat jaettu tasan ja molemmat ovat täysin tasaveroisia hoitajia. Vaikka vauva-aikana minä olen ollut lapsille ykkönen enkä ole halunnut olla juuri poissa lasten luota.
Ihan ohiksena, eräs nuori rouva, jolla n.1/2v vauva, oli yötä pois kotoa. Kysyin, onko vauva isänsä eli naisen aviomiehen kanssa, niin rouva vastasi, että ei kun isovanhemmilla, kun se on vielä niin pieni:)