Te, jotka tunnette usein myötähäpeää: kertokaa tilanteita, joissa myötähäpeä iskee

Hauska huomio muutes, ettei englannin kielestä löydy suoraa vastinetta sanalle. Ja nyt kun miettii, niin on aika vaikea ehkä pukea sanoiksi, kuten ylipäätään tunnesanat muutoinkin.

Corona epidemian alkumetreillä oli joku (ei enää mitään käsitystä kuka ja mistä organisaatiosta) ihan random nainen vedetty telkkariin ministereiden ja thl asiantuntijoiden kanssa kommentoimaan mitä nyt saa tehdä ja mitä ei.

Näki ettei ole koskaan ollut tv kameroiden edessä eikä hänelle ollut ilmeisesti annettu selkeää valmiiksi kirjootettua tekstiä mitä pitää sanoa. Puhe oli kun jostain sketsistä ----

saa menmä mökille mutta on suositeltavaa olla kuitenkin menemättä mutta pakko ei oo olla kotona jos ei halua mutta pakottaa ei voida kun tämä on suositus vai oliko se nyt vahvasuositus vai kuitenki määräys jne...

Henkilöllä itsellä oli niin vaikeaa olla siinä pöydän ääressä puhumassa että pelkäsin hänen saavan paniikkikohtauksen. Se oli hirveä myötähäpeän tunne. Muistan vieläkin miten kauheaa katsottavaa se oli. Jäi varmaan itselleenkin traumat siitä.

Tummen myötähäpeää, kun sanotaan työttömälle, että työ löytyy aina kun on hyvä asenne.

Olen jostain lukenut että sellaiset ihmiset jotka eivät itse häpeä juuri mitään, ovat hyvin avoimia kaikelle eivätkä pelkää epäonnistumista ja vain nauravat mokailuille eivät tuntisi myötähäpeää ollenkaan tai vain harvoin ja vähän.

Vastaavasti ne jotka tuntevat häpeää itsestään, ovat ehkä pedantimpia luonteeltaan ja pelkäävät epäonnistumista, tuntevat myös myötähäpeää toisista ihmisistä.

Ehkä myötähäpeässä onkin kyse oman tunteen peilaamisesta.

Klassikko myötähäpeälle on missä tahansa tilaisuudessa amatööriesiintyjät lapsista aikuisiin, esim häissä joku laulaa ja soittaa nuotin vierestä, pitää seurata jotain nolojakin hääleikkejä ja kankeita sukulaisia esittämässä jotain sketsiä jne...

Ja varsinkin jos kyseessä joku tuttu tai joku joka haluaa olla kokoajan väinvängällä esillä ja äänessä mutta ei oikein ole siihen taitoa. Eikä edes ymmärrä kun yritetään sanoa että joku muu on nyt tilaisuuden tähti ja että et voi kokoaikaa olla äänessä ja seremoniamestarina.

Voi sitä nolouden päivää.

Tällainen saattaa aiheuttaa jopa voimakasta ärtyisyyttä, ei enää mitään myötähäpeää.

Juopunut suomalainen ulkomailla mölisee ja häiriköi kehuen samalla suureen ääneen olevansa Suomesta - koen tälloin voimakasta myötähäpeää.

Vierailija kirjoitti:

Mulle ainakin tulee mieleen että myötähäpeää paljin kokevilla olisi empatiataidoissa kehittämistä

Minun mielestä tämä on just päinvastoin.

Myötähäpeä on osa empatiaa.

Kun häpeän jonkun puolesta joka mokailee ja nolaa itsensä, tunnen empatiaa häntä kohtaan ja haluaisin hänen lopettavan itsensä nolaamisen.

Tuli juurikin mieleeni eräs tuttavani joka on todella empatiakyvytön (tai hyvin vähäisella empatiakyvyllä varustettu), hän ei tunne myötähäpeää.

Hänestä on hauskaa kun joku nolaa itsensä, hän jopa saattaa alkaa vähän pilkkaamaan ko henkilöä tai vitsailla lisää tilannetta. Hän osoittaa myös vahingoniloa niitäkin ihmisiä kohtaan jotka eivät ole hänelle koskaan olleet ilkeitä.

Tämä vain yksi esimerkki.

Noloissa tosi-TV-ohjelmissa esiintyvät henkilöt, erityisesti häänsä TV:lle myyneet henkilöt ja heidän moukkamaiset muka-hauskat leikkinsä ja sanailunsa aiheuttavat voimakasta myötähäpeää.

Tilanne kun tv:ssä näytetään jonkun puolueen vaali tms kiertueelta valtion päättäjien kansan tapaamisia jossain perähikiällä.

Se tilanne kun joku ns oikein kunnon tavis jolla suppea osaaminen ja ymmärrys asiasta tulee laukomaan mustavalkoisia näkemyksiään tv kameroiden edessä ministereille ehkä muutaman rohkasuryypyn ottaneena.

Voi kääk... voisin porautua lattiasta läpi kun hävettää niin paljon.

Enkä osaa sanoa tunnenko myötähäpeää sitä puhujaa kohtaan kun menee nolaamaan ittensä vai sitä esim ministeriä kohtaan että se joutuu kuuntelemaan näitä vannabe asiantuntijoita jotka tulee neuvomaan korkeasti koulutettuja kokeneita asiantuntijoita.

Myötähäpeän usein maalaispitäjässä kesäisin vieraillessani niitä niin ihania tyylitaiturinaisia jotka ovat mielestään laittautuneet kesäjuhliin. En lähde nyt kuvailemaan heitä jotta joku ei luule että pilkkaan, ei en pilkkaa, muutta ne on vaan joskus niin noloja näkyjä, kuin jostain sketsihahmoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen myötähäpeää kun luen täältä mammapalstalta "asiantuntija" kommentteja Venäjän armeijan tilasta. Just joo, varmasti kannattaa suu vaahdossa puhua täällä kuinka vaaralliseksi sota nyt muuttuu ja kuinka venäläisiä ei kannata aliarvioida. Täällähän se asiantuntijuus varmasti onkin!

Trollit.

Tunnen myötähäpeää kaltaisistasi omilla aivoillaan ajattelemaan  kekenemättömistä ihmisistä, jotka täällä toistelevat valtamedian valheita ja kuvittelevat niiden olevan objektiivisesti totta. En voi uskoa, kuinka nykyaikana voi olla noin älyllisesti alamittaisia ihmisiä kuin te itse asiassa olette. Luulen tietäväni, mistä se johtuu. Se johtuu kielitaidottomuudestanne sekä kouluttamattomuudestanne ja kun siihen vielä yhdistyy teille ominainen henkinen laiskuus ja mukavuudenhalu, on jälki juuri tällaista.  Edellä mainituista syistä johtuen teiltä puuttuu kriittinen medianlukutaito ja te olette siitä syystä täysin valtamedian uutisvirran vietävinä. Mutta ikävintä tässä on, että te jaatte ja uusinnatte tämän vääristyneen maailmankuvan päivittäin toistelemalla täällä näitä valtamedian valheita ja pilkkaatte niitä, jotka yrittävät kertoa, että maailmankuvanne ei vastaa todellisuutta ja ravistella teitä hereille joukkopsykoosistanne. Joseph Goebbels olisi ollut haltioissaan kaltaisistanne typeryksistä, joita voi ohjailla mennen tullen vain luomalla teille pelkotilan näkymätöntä pelon aiheuttajaa kohtaan. Teidän kohdallanne idioluutio on valitettavasti korvannut evoluution. 

🤣

Johan tais osua suhun melkoisesti kommenttini, kun tuommoisen tarinan sait väännettyä parista rivistä jotka kirjoitin. Sähän et tiedä musta ja mun ajatuksista tai koulutusasteesta yhtään mitään 😁

Suomalaisen television katsominen. Erityisesti draamojen kököt dialogit ja tietyt tosi-tv-ohjelmat ja musiikkiohjelmat, joissa usein laatu jättää toivomisen varaa

Ajatus siitä miten naurettavalta näyttää kun joku kuvaa meikkausvideota kotonaan tai kuvaa itseään kadulla kävellessään, vilkuillen sivuilleen ja välillä flirttaillen siihen kameraan. Itsellä myötähäpeän tunne tulee teennäisyydestä, siitä että joku koettaa olla jotain muuta kuin on, lavastaa elämäänsä. Olen jopa koettanut harjoitella tätä ja katsoa somesta ihmisten mainosyhteistöitä. Kun tiedän miten monta kymmentä/sataa otettua selfietä on yhden julkaistun takana, en voi olla miettimättä miten monta pilalle mennyttä ottoa on niiden takana. Muissa julkaisussaan vertaistukiajatuksin väsymystä ja syysahdistusta poteva somettaja esimerkiksi mainostaa jotain atopiarasvaa keinohymy huulilla, tai tekee hassuja "pompataan täältä sivusta sohvalle ja soita sinä tätä nokkahuilua ja sinä paukuta tätä rumpua ja äiti täältä tulee telemarkhypyllä etualalle hihkuen PERHEEMME SYYSKUUN LEMPIKIRJA ONNNN...." -videoita, mukaan pakotettujen isojen lasten kanssa.

Jos jotakuta jännittää esiintyä, pyrin olemaan yleisössä kiinnostuneen ja ystävällisen näköisenä ja ehkä hymyilen rohkaisevasti tai lähemmälle kaverille saatan näyttää peukkua siten ettei muut sitä huomaa, tms. En siis tunne tarvetta haukkua jännittäjää tai väheksyä ketään, mutta se miten ihmiset täysin pokalla myyvät itseään ja lapsiaan yhteistöillä joiden teennäisyys aiheuttaa jo kahdessa sekunnissa aivan hirveää tilannetajuttomuudesta ja tökeryydestä johtuvaa häpeää, se on mulle todella vahva tunne enkä pysty arvostamaan tällaista vaikka se työtä onkin.

Vierailija kirjoitti:

Hauska huomio muutes, ettei englannin kielestä löydy suoraa vastinetta sanalle. Ja nyt kun miettii, niin on aika vaikea ehkä pukea sanoiksi, kuten ylipäätään tunnesanat muutoinkin.

Se vastine on second-hand embarrassment

Kun näen näitä Suomalaisia tähtitaivaan viihdyttäjiä mediassa, Aitolehti, Tukiainen, Alatalo, Cristal Snow, Erika Wikman, kaikkia BB ohjelman "julkiksia", kaikki "kohu kaunottaret" lista on pitkä.....

Parempi sana suomeksi olisi sijaishäpeä. Mielestäni myötähäpeä edellyttää, että se, jonka puolesta häpeää, häpeää myös itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauska huomio muutes, ettei englannin kielestä löydy suoraa vastinetta sanalle. Ja nyt kun miettii, niin on aika vaikea ehkä pukea sanoiksi, kuten ylipäätään tunnesanat muutoinkin.

Se vastine on second-hand embarrassment

Englannin kielessä on myös vicarious embarrasment, eli sijaishäpeä.

Viimeksi häpesin tuttavani puolesta, joka omien sanojensa mukaan puhuu aina totta, tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, vaan hän käyttää totuudenpuhumisen oikeutusta arvostellakseen ja pilkatakseen muita.Mielestäni toisten ihmisten ulkonäön, tai lapsien ja kodin arvostelu ei kuulu hyviin tapoihin, mutta tämä täti ei asiaa ymmärrä, vaan roimii surutta menemään. Vaikuttaa ihan täyspäiseltä ihmiseltä, mutta omaa ikävän ja hankalan luonteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ainakin tulee mieleen että myötähäpeää paljin kokevilla olisi empatiataidoissa kehittämistä

Juuri päinvastoin.

Yliempaattiset häpeää toistenkin puolesta.

Siinä on van sellainen juttu, että miksi sitä pitäisi kovin hävetä jos vähän mokaa tms.? Paljon kiltimpää ja hyväksyvämpää olisi ajatella että mitäs tuosta, sattuuhan sitä tai suhtautua "mokailijaan" ymmärtävän hyväntahtoisesti.

Jos nolostuu kaikenlaisesta pienestä toisten puolesta, niin ehkä se voi kertoa myös tietynaisen hyväksynnän; epätäydellisyyden, ja erilaisuuden ymmärtämisen ja hyväksymisen puutteesta? Ehkä tällaisille ihmisille muutenkin sosiaalisten kaavojen noudattaminen on tärkeää? Meillä on tosiaan myös eri käsityksiä, mikä on noloa ja hävettävää ylipäätään. Joidenkin nolouskynnys taitaa olla aika matala, eikä sekään kerro mun mielestä empatiasta.

Ei ole sisnänsä mun miestä kovin empaattista hävetä toisen puolesta. (vrt. Usein näissä tilanteissa voisi myös kokea oikeaa empatiaa, mytätuntuoa, mokailevaa kohtaan, ei myötähäpeää.) Toki ehkäpä sitä myötähäpeääkin voi olla vähän erilaista, enempi hyväksyvän tyyppistä ja sitten sitä paheksuvaan suuntaan kallelaan olevaa.

Työpaikalla iso kokous missä yksi työntekijä piti valituspuheenvuoron aiheen vierestä. Jumittui jankkaaminen siitä ja ei ehditty enää käsitellä ennalta suunniteltuja asioita loppuun.