En pääse yt:stä yli

Kyllä se jossain vaiheessa helpottaa siten ettei ole ihan koko ajan mielessä. Vähän kuten läheisen poismenokin. Tsemppiä!

Elämä jatkuu ja ihminen on arvokas jokatapauksessa. Voitko mennä puhumaan työspykologin tai tavallisen psykologin kanssa? Mun työpaikka säilyi, ja nyt minulle on lykätty niin paljon yöitä, että pian romahdan. Tänään bussissa meinasin itkeä täysillä ihan uupumuksesta. En ole koskaan itkenyt työmatkalla, ja töissä jo tässä firmassa yli 20 v. Alan olla sitä mieltä, että elämässä täytyy olla muutakin.

No hae uutta paikkaa.

Jos ei löydy, kouluttaudu lisää ja vähän uudelle alalle.

Et sä nyt ole ensimmäinen jolta työpaikka menee alta.

No varmaan löytyisi helposti mutta kohta siellä on sama tilanne ja minä taas lähtijän paikalla. En vaan enää jaksa, mitään.

Vierailija kirjoitti:

No varmaan löytyisi helposti mutta kohta siellä on sama tilanne ja minä taas lähtijän paikalla. En vaan enää jaksa, mitään.

ap

Kokeilepa samaa, kun olet 56v. Ei kannata kouluttautua uudestaan, osaamiselle ei ole käyttöä ja eläkevuosiin pitää kituuttaa vielä noin 10 vuotta.

Ihan turha sitä on murehtia etukäteen. Meillä on ollut yt:t joka vuosi ja tässä olisi mennyt 15 v murehtiessa. Työtaakka on nelinkertaistunut mutta mitä sitten. Kaikkea ei voi tehdä joten pitää priorisoida ja pitää vaihtuvat esimiehet tilanteen tasalla. Ehkä yksi syy miksi minua ei ole irtisanottu on se, että en stressaa ja murehdi joten työn laatu on hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha sitä on murehtia etukäteen. Meillä on ollut yt:t joka vuosi ja tässä olisi mennyt 15 v murehtiessa. Työtaakka on nelinkertaistunut mutta mitä sitten. Kaikkea ei voi tehdä joten pitää priorisoida ja pitää vaihtuvat esimiehet tilanteen tasalla. Ehkä yksi syy miksi minua ei ole irtisanottu on se, että en stressaa ja murehdi joten työn laatu on hyvää.

Niin mäkin luulin ennen tätä syksyä. Olen nauttunut ihan tästä tohinasta, kiireestä, deadlineista, jatkuvasta muutoksesta ja minulla on mielestäni ollut hyvä paineensietokyky ja kyky ottaa vastaan kritiikkiä ( jopa solvaukset). Mutta huomaan, että kaikilla joskus tulee se raja vastaan. Mä olen siis tuo aiemimin vastannut bussissa kyynelihtinyt.

No minutkin irtisanottiin juuri. Elämä jatkuu. Olen toistaiaeksi sentään terve joten se on tärkeintä.

Minulla osui just kuukausi sitten omalle kohdalle ihan yllättäen. 15 vuotta olin ollut samassa firmassa, sitten vaan yhtäkkiä tuli iso pomo ja sanoi että kiitos panoksestasi, ei tarvi enää tulla. Täällä nyt kotona ihmettelen, mitä elämälleni tekisin.

Vierailija kirjoitti:

Kokeilepa samaa, kun olet 56v. Ei kannata kouluttautua uudestaan, osaamiselle ei ole käyttöä ja eläkevuosiin pitää kituuttaa vielä noin 10 vuotta.

Pöh, nauttisin suunnattomasti enkä ikinä edes haluaisi töihin, mutta mulka ei olekaan rahasta kiinni.

Ymmärrän. Työpaikat on kiven alla ja yhtä paikkaa kohti on satoja hakijoita.

Muista että et ole tuntemuksinesi yksin.

Sinulla on paljon kohtalontovereita nyt kun ajat ovat haastavat.

Jaa tuntemuksiasi vaikka täällä, ajan myötä se kyllä kuules selkeentyy että miten tulevaisuus järjestyy sinunkin kohdallasi. Virtuaalihalaus.

Itse sain kenkää vajaa vuosi sitten ja katkeruus jäi.. Sain keväällä töitä 3kk työttömyyden jälkeen eli olin varsin onnekas kun olin työtön niin vähän aikaa. En tiedä itsekkään mistä katkeruuteni johtuu... En vain halua enää pitää yhteyttä vanhoihin työkavereihin, muistelen vanhoja työjuttuja lähinnä inhoten. Yksi iso syy on se miten huonosti irtisanominen hoidettiin, kuinka tylysti kaikki tapahtui. Irtisanomisetkin voisi hoitaa fiksusti.Nykyinen työni on vain määräaikainen ja loppuu ensi syksynä... Taas pitää lähteä työnhakuun ja se pelottaa tässä nykyisessä työtilanteessa 😔 Tsemppiä ap:lle ja muille työttömille!

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha sitä on murehtia etukäteen. Meillä on ollut yt:t joka vuosi ja tässä olisi mennyt 15 v murehtiessa. Työtaakka on nelinkertaistunut mutta mitä sitten. Kaikkea ei voi tehdä joten pitää priorisoida ja pitää vaihtuvat esimiehet tilanteen tasalla. Ehkä yksi syy miksi minua ei ole irtisanottu on se, että en stressaa ja murehdi joten työn laatu on hyvää.

Ollaankohan samassa firmassa töissä.

Työ ei saa olla koko elämä. Jos sen menettäminen tuntuu ylivoimaisen pahalta, on työllä ollut liian suuri merkitys. Nyt sinulla on uusi alku ja olet vapaa tekemään ja menemään. Työtä tulee tai menee, nauti kaikesta muusta mitä elämä tarjoaa.