Lue keskustelun säännöt.
Tuntuuko teistä muista helsinkiläisten puhe töykeältä
09.11.2015 |
Muutin syksyllä Helsinkiin opiskelemaan, enkä pääse yli siitä, että helsinkiläisten puhe kuulostaa suoranaiselta v*lta. Se on sävyltään samanlaista kuin Sannin tai Haloo Helsingin laulu, sellaista etäistä, päällekäyvää ja jollain tavoin narisevaa.
Tottuukohan tähän ikinä? Olen aikaisemmin asunut niin Savossa, Pohjanmaalla kuin Turussakin. Niissä puhe on vaihdellut hyvin paljon normikieleen verrattuna, mutta sen sävy ei ole koskaan ärsyttänyt.
Kommentit (61)
20 viestiä piti sitten odotella, että tuon vanhan leuhkuusvirren joku veisasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen ihmettelemäni asia on se kiire. Mistä se kiireen tuntu syntyy? Miksi helsinkiläisillä olisi sen enempää kiire kuin muillakaan? Onko se jonkinlaista esittämistä?
Samaa olen ihmetellyt, varsinkin kun se porukka jolla se hirveä kiire on, puhuu sellaista ylihuoliteltua kirjakieltä.. nimim. neljännen polven stadilainen
Enpä ole huomannut. t. viidennen polven stadilainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen ihmettelemäni asia on se kiire. Mistä se kiireen tuntu syntyy? Miksi helsinkiläisillä olisi sen enempää kiire kuin muillakaan? Onko se jonkinlaista esittämistä?
No juuri sitä. Asia on tutkittu ja havaittu jo aikoja sitten, että tehdäkseen vaikutuksen ja ollakseen tärkeä on ihmisellä oltava kiire, eli oikeasti, mitään kiirettä ei ole vaan silkkaa pelleilyä koko touhu!
Ihanko totta?Tällainen tutkimustulos helsinkiläisten kiireellä pätemisestä olisikin kiinnostava nähdä.Laitatko linkin kiitos.
Ette te sentään niin erikoisia ole, - niin hienolta kuin se tuntuisikin -, että teidän kiirettänne pidettäisiin liki jumalallisena, että sitä tutkittaisiin erityisen uniikkina, kaikista muista poikkeavana kiireenä ;)
Helsingissä monella pitkät työpäivät, keskimäärin pitkät työmatkat, enemmän harrastuksia jne. Kyllä siinä saa juosta koko päivän. Maalla asuvat sukulaiset vain möllöttävät kotona töiden jälkeen. Eivät tee mitään tai käy missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juurihan oli tutkimus, että nykyihmisellä on kultakalan muisti. Mihinkään ei enää osata keskittyä, vaan jatkuvasti tuijotetaan ruutua tai puuhataan jotain. Helsinkiläisissä tämä korostuu. Jatkuvasti on touhotettava, eikä osata vain olla.
Ehkä joku tulkitsee kuvitelluksi kiireeksi, mutta minulla vaan on kiire. Jos esim. lapsi pitää hakea jostain klo 17 ja haluan käydä kuntosalilla, niin on pakko kiirehtiä. menen salille klo 16.10. lähden pois vaihtamaan vaatteet 16.35. poistun salilta autohalliin 16.40 ja pääsen ulos 16.45. ajan äkkiä hakemaan lapsennja olen perillä 17 kuten pitikin. loppuilta kotona lapsen kanssa.
tuo siirtyminen salille ja pois pitää tehdä nopeasti isossa kauppakeskuksessa, joten kävelen rullaportaat. tuntuu suorastaan käsittämätömältä, että niin moni seisoo niissä paikallaan ja antaa vain liukuhihnan kuljettaa! siis miten laiska pitää olla, että vain seisoo niissä? tai sitten ihminen, jolla ei ole mitään tekemistä ja on aikaa seisoskella portaissa tappaakseen mahdollisimman paljon aikaa siellä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
http://www.lily.fi/blogit/missa-olet-laura/vaikea-paakaupunkisuhde
... otin päiväunet nojatuolissa sellaisessa kahvilassa, joka oli ...
Siis mitä helvettiä, päiväunet kahvilassa nojatuolissa? Ei tuo ole kyllä normaalia käytöstä. Taitaa olla joku ihme hepsankeikka tuo kirjoittaja.
Voisi ajatella, että on toivotonta muodostaa jonkinlaista kuvaa eri kaupunkien/seutujen/maiden "hengestä", koska oikeasti tietysti kussakin paikassa asuu erilaisia yksilöitä eikä heillä ole tyypillisesti mitään kaikkia ihmisiä yhdistävää tekijää (muuta kuin juurikin sama asuinpaikka). Samoin voisi ajatella, että eri kaupunkeihin liitetyt stereotypiat ovat typerää liioittelua. Mutta alan taipua uskomaan, että Helsinki on kylmä ja paha paikka. En ole siitä varma -- ei siksi, ettenkö tuntisi Helsinkiä oikein hyvin, vaan siksi, että olen sitä liian lähellä pystyäkseni arvioimaan sitä.
Helsingin selkein ominaispiirre on se, etteivät ihmiset täällä halua olla toisten kanssa tekemisissä. Tai haluaisivat ehkä jonkin kuvitteellisen ihmisen kanssa, mutta eivät juuri sen, joka sattuu olemaan siinä lähellä. Harvoissa muissa paikoissa ihmiset samaan tapaan kiusaantuvat siitä, että heidän kanssaan yrittää puhua tai tehdä jotain. Helsinkiin ei voi mennä "luomaan kontakteja", ellei ole jo joitain kontakteja. Jos ei ole, mistä aloittaa, ei ole oikein tapaa tunkeutua Helsingin mihinkään yhteisöön.
Minä olen asunut Helsingissä parikymmentä vuotta, ja tiedän, ettei tämä kylmyys (melkein koskaan) johdu ylpeydestä. Muualla Suomessa asuvat ihmiset usein ajattelevat, että helsinkiläiset ovat kopeita, mutta minusta näin ei ole. Syy kylmyyteen on monimutkainen, mutta sen ytimessä on pikemminkin helsinkiläisten hämmennys siitä, miten heidän pitäisi toimia uuden tuttavuuden kanssa, kuin jonkinlainen asenne, että toinen toimii väärin. Yleensä maaseudulla minulla on sellainen tunne, että ihmiset olettavat, että olen kiinnostunut samoista asioista kuin he ja suhtaudun eri tilanteisiin samoin kuin he. Helsinkiläiset eivät oleta, mutta seurauksena on lähinnä epävarma olo siitä, miten toisen kanssa pitäisi olla, ja kiusaantuminen, jos toista on vaikea ymmärtää.
Sitten on tämä klisee, että Helsinkiin muuttaa paljon ihmisiä, ja juurettomuus aiheuttaa epäluuloisuutta, joka taas ilmenee suojautumisena. En tiedä, onko sisäänmuutossa jokin "kasautumispiste", jolloin näin alkaa käydä, mutta monessa muussa (pienemmässä?) paikassa näin ei ainakaan ole. Yleensä ihmiset muuttavat johonkin, alkavat olla keskenään tekemisissä ja ovat tyytyväisiä. Helsingissä näin ei tahdo käydä.
Miksi Helsinki toimii eri tavalla? Koska Helsingissä on jo valmiiksi jonkinlainen epäluuloinen ilmapiiri. Yleensä tänne muuttavat ihmiset ottavat vähän aikaa kontakteja niin kuin ovat tottuneet, ja huomatessaan, että suurin osa (pahimmillaan kukaan) ei halua olla heidän kanssaan tekemisissä, he pelästyvät ja lakkaavat tekemästä aloitteita. Tästä ei kestä kovin kauan siihen, että he itse ovat pahimpia aloitteiden taltuttajia. En ihan ymmärrä, miten tämä muutos käy, mutta olen nähnyt sen jo monta kertaa. Jotenkin ihmiset tulevat vakaviksi ja velvollisuudentuntoisiksi, alkavat panostaa työhön tai johonkin vastaavaan, ja alkavat suhtautua satunnaisiin kontakteihin häiriöinä.
Sellaiset ihmiset kuin minä, jotka ovat asuneet Helsingissä vähän pidempään, ovat yleensä oppineet elämään helsinkiläisen elämäntavan kanssa siten, että he ovat kumminkin ystävällisiä. Mutta tunnistan kyllä itsessäni usein toistuvan halun välttää kontakteja, ja sen jotenkin tyytymättömän elämäntavan, joka leimaa helsinkiläisiä. Vieraani kysyi, miten Helsingissä pystyy olemaan, kun paikka on millainen on. Vastaus on tietysti se, että jokainen etsii (jos löytää, ja toivottavasti löytää) täältä ne itselleen sopivat ystävät ja ympyrät, ja elää sitten niiden varassa. Helsinki on alakulttuurien luvattu kaupunki: täällä elävät "sovussa" vierekkäin rasistit ja tummaihoiset, poliitikot ja anarkistit, herrat ja duunarit; sovussa, joka perustuu yhteyksien puutteeseen ja siihen, että kun väistämätön kohtaaminen tulee, kukaan ei oleta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun suomalaisessa elokuvassa ennen muinoin haluttiin saada ihminen kuulostamaan ylimieliseltä ja leuhkalta, hänet pantiin puhumaan helsinkiläisittäin. Ei kai tätä ihan tyhjästä keksitty.
Slangia. Helsinkiä on aina pidetty paheen pesänä. Mutta niin se on kaikissa maissa. Isoja kaupunkeja vierastetaan. Helsinki on ja on ollut Suomen mittakaavassa iso.
Vierailija kirjoitti:
menen salille klo 16.10. lähden pois vaihtamaan vaatteet 16.35.
Häh? Olet salilla alle puoli tuntia. Tuosta ei ole mitään hyötyä, miksi edes menet sinne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos teistä Helsingissä puhe kuullostaa vittuilulta,niin käykääs pohjanmaalla.Siellä ei vaan kuullosteta vittuilevilta,vaan vittuillaan.Myös palvelu esim.kaupoissa on sitä lajia,että Helsingissä tulisi varoitus.Myyjiä voi olla vaatekaupassa 4,mutta ne eivät edes moikkaa asiakasta,vaan juoruavat.Prismassa istuu kassalla 10 myyjää eikä jonoja (ei tapahtuisi Helsingissä,mutta meillä onkin aina kiire...).
Siis uskomaton paikka.Olin just Seinäjoen suunnalla eikä jäänyt ikävä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
menen salille klo 16.10. lähden pois vaihtamaan vaatteet 16.35.
Häh? Olet salilla alle puoli tuntia. Tuosta ei ole mitään hyötyä, miksi edes menet sinne?
En ole alkuperäinen kirjoittaja, mutta bullshit. 25min ehtii hyvin tekeen vaikka 3x5x250kg Mave-sarjan ja sanotaanko 3x5x60kg pystypunnerrus-sarjan. Tosi hyvä treeni jos on kiire. Ei siellä salilla ole tarkotus koko päivää istua persettä pyörittämässä jossain crosstrainerissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nro 30 on oikeassa siinä mielessä, että jos joku ottaa kontaktia, yritän ymmärtää syyn siihen. Viikonloppuna satoi ja joku vieras nainen kysyi bussipysäkillä, että mistä tiesin ottaa sateenvarjon mukaan kotoa lähtiessäni. Vastasin lyhyesti ja varmaan tylysti, kun en tiennyt miksi hän sellaista kysyi. Että oliko joku syy, miksi ei pitäisi olla sateenvarjoa juuri sinä päivänä? Vai oliko hän joku sekopää, joka puhelee tuntemattomille outoja. Hän ei kyllä näyttänyt hullulta vaan tavalliselta, joten jäin miettimään, että hän oli joko yksinäinen tai sitten hänellä oli joku "puhu joka päivä kerran jollekin tuntemattomalle"- tyyppinen haaste tai vastaava Facebook-teemaviikko meneillään tms.
Vierailija kirjoitti:
Viikonloppuna satoi ja joku vieras nainen kysyi bussipysäkillä, että mistä tiesin ottaa sateenvarjon mukaan kotoa lähtiessäni. Vastasin lyhyesti ja varmaan tylysti, kun en tiennyt miksi hän sellaista kysyi. Että oliko joku syy, miksi ei pitäisi olla sateenvarjoa juuri sinä päivänä? Vai oliko hän joku sekopää, joka puhelee tuntemattomille outoja.
Mutta sitten kun ulkomailla tehdään näin, se on vain hienoa.
Vierailija kirjoitti:
Eri alueiden asukkaisiin liitetään tiettyjä stereotypioita: leuhkat helsinkiläiset, kierot savolaiset, hitaat hämäläiset... Tiedostamattamme ja osin tiedostaenkin sitten kuulemme näitä piirteitä eri ihmisten puheessa.
Paitsi että kuka hyvänsä savolaisten kanssa tekemisissä oleva huomaa tuota pikaa, että he ovat kieroja ja vahingoniloista porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen ihmettelemäni asia on se kiire. Mistä se kiireen tuntu syntyy? Miksi helsinkiläisillä olisi sen enempää kiire kuin muillakaan? Onko se jonkinlaista esittämistä?
No juuri sitä. Asia on tutkittu ja havaittu jo aikoja sitten, että tehdäkseen vaikutuksen ja ollakseen tärkeä on ihmisellä oltava kiire, eli oikeasti, mitään kiirettä ei ole vaan silkkaa pelleilyä koko touhu!
Ihanko totta?Tällainen tutkimustulos helsinkiläisten kiireellä pätemisestä olisikin kiinnostava nähdä.Laitatko linkin kiitos.
Kyllä tuo kiireellä päteminen pitää minunkin mielestäni paikkansa. Asun itsekin pk-seudulla. Pienestäkin asiasta ehkä koetetaan tehdä kiirettä. Kaikki eivät uskalla olla kiireettömiä, vaikka aikaa olisi kuinka.
Kaikkein huvittavin juttu mielestäni oli se, kun menin ostamaan päällystakkia. Myyjä pyöri ympärillä ja totesi, että siinä on kiireiselle hyvä takki, saa nopeasti päälle ja päältä pois. Sanoin, että minulla ei ole kiire. Myyjä totesi hämmästyneenä: "Eikö."
Varmasti vain kyse siitä mihin on tottunut. Stadilaisena täällä puhutaan mielestäni "normaalisti", hämäläisistä tulee mummu mieleen, joten se ei minun korvaani hidasta vaan leppoisaa. Turkulaiset taas kuulostavat ärsyttäviltä, korvani ei ole tottunut siihen lässytykseen.
Jos helsinkiläiset tuntuvat kylmäkiskoisilta, syytän siitä junantuomia, jotka ovat pelotelleet lapsensa. Heille Helsinki on ollut iso ja vaarallinen paikka ja lapsia on opetettu liiallisuuksiin asti varomaan vieraita ihmisiä. Itse siirrän omille neljännen, vai oliko se jo viidennen, polven stadilaislapsilleni perinnettä, että kaikille vastataan, myös hulluille ja humalaisille, ja rapussa tervehditään naapureita. Kaupan myyjille saa jutella ja turisteille voi jo kauempaa varmuuden vuoksi viittoa suuntaa kohti Sibeliusmonumenttia ja Temppeliaukion kirkkoa.
Ei kuulosta töykeeltä. Sitäpaitsi Helsinkiläiset on miusta ihan mukavia jos niiden kanssa menee juttelemaan. Muuten saattavat vaikuttaa etäisiltä. Onhan hesalaiset paljon rennompia kuin esim. pikkupaikkakuntalaiset jotka mulkoilee ja haluaa pitää pienet piirinsä suljettuina.
Mäkin olen muuttanut Helsinkiin pikkukylästä, mutta en ole huomannut mitään ihmeempää eroa puhetyylissä. Pikkukylään alle 100km matkaa. Minusta kaikki sujuu täällä mukavan sutjakkaasti, sopii mulle.