Tuntuuko teistä muista helsinkiläisten puhe töykeältä

Ihania kliseitä ketju täynnä. En tiedä, onko oikeasti jossain päin suomea ihan mitattavasti nopeampi puherytmi, mutta puhekulttuurissa kai on oikeasti eroa. Tästä on joskus töissä juteltukin. Jos joutuu hoitamaan asioita "Pohjois-Suomeen" (laitan nämä laianukset, koska minulla ei ole mitään mielikuvaa, missä tämä raja menee) täytyy muistaa, että alussa on vähän sellaista samll talkia, että mites se sää ja onko talvi jo tuloillaan. Sitten vasta käydään asiaa.

Sitten on se helsinkiläinen tyyli, jossa on kohteliasta aivan alkuun sanoa, mitä asia koskee, täräyttää se siihen, jotta kuulija tietää heti, missä mennään, eikä joudu sen talvi-juttelin aikana miettä epämukavissaan, että oonko unohtanut jotain, onko jotain asiaa siirretty, mitä hemmettiä. Lopussa voi vaihtaa pari sanaa, jos ehtii/jaksaa. 

Toinen asia on, että kyllä muille saa puhua. Minä puhun koko ajan. Mutta ei saa mennä henkilökohtaisuuksiin. Oletus on, että toisen asioista ei udella heti, vaan vasta ajan kanssa tutustutaan. Voisin aivan hyvin heittää jollekin, että vitsit kun olisi osannut ottaa sontsan mukaan, mutta en todellakaan alkaisi kysellä, että miten SINÄ osasit aamulla ottaa tuon sateenvarjon. Se olisi vain outoa ja tunkeilevaa. Väsyneen näköisten, musiikkia kuuntelevien ja lukevien annetaan olla rauhassa.

Mutta siis sellaisia, jotka eivät koskaan puhu mitään pikkujutustelua pidän kyllä oudoimipina tapauksina, en minään ydinhelinkiläisinä. Toki kaupunkiin kuuluvat myös outoudet ja heille on tilaa siinä missä muillekin.

Elän pahimpia ruuhkavuosia ja silti minulla usein ei ole akuutti kiire. Käyössääntöihin kuuluu silloin, että odottaa ja katsoo aina ensin, kenellä on. Aina pitää pitää huoli, että edestä pääsevät ne, joilla on kiire seuraavaan ratikkaan jne. Juttelemaan voi jäädä, mutta tietä ei saa tukkia. Luulen, että se töykeyden tunne tulee siitä, että ihmiset kyllä antavat tuta, jos lähtee vaikka täydestä ratikasta ensimmäisenä, mutta tekee sen hitaasti ja vaikka kännykkään keskittyen.