Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Onko muita, joilla isänpäivän vietto ei ole koskaan helppo juttu?

Vierailija

Millaisia ongelmia sinä kohtasit tänä vuonna?

Kommentit (12)

Vierailija

No, meillä on aina vähän alakuloinen ilmapiiri koko päivän. Mieheni odottaa koko päivän aikuisen tyttärensä soittoa ja sitä ei vain kuulu. Viime vuonna tuli tekstari kymmeneltä illalla.

Vierailija

Olen ollut isän kanssa aina todella etäinen. Asun nykyään parin sadan kilsan päässä, joten ei enää edes nähdä usein. Ainut jolle soittelen perheestäni on äiti ja sisarukset. Tänäänkin äiti välitti onnittelut isälle, koska isällä oli muuta puuhaa. En oikein enää tiedä miten suhtautua isään ja siksi on hankalaa.

m40v

Akka kiukutellut koko päivän, ei toivottanut edes isänpäivää, aamulla laittoi lapsen tuomaan tarhassa tehdyn lahjan ja kortin, mutta itse on ollut perinteisesti naama norsunvitulla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No, meillä on aina vähän alakuloinen ilmapiiri koko päivän. Mieheni odottaa koko päivän aikuisen tyttärensä soittoa ja sitä ei vain kuulu. Viime vuonna tuli tekstari kymmeneltä illalla.

Olisitkohan sinä siihen syypää? Onko tytär pyytänyt isää antamaan hänelle aikaansa, mutta asiasta on tullut sinun kanssasi kahnauksia tytön isän kanssa, isä on jäänyt sinun rinnallesi ja aikuista tytärtä kohta evvk kaltaisenne kakkainen pariskunta?

Vierailija

Nostaa aina katkeruuden pintaan. Isäni ei koskaan huomioinut minua mitenkään ja oli muutenkin äärettömän itsekeskeinen, kouluttautumaton itsesäälissä rypijä. Jäänyt henkisesti lapsen tasolle.

Isänpäivänä olen katkera siitä, että minulla ei ollut isää vaikka teoriassa oli. Muistelen tänään erityisesti niitä kertoja, kun hän katsoi tekemiäni isänpäiväkortteja tai lahjoja. Niitä mitä koulussa väkerrettiin. Hän ei mitenkään vaivautunut peittelemään niiden arvottomuutta. Ja minä vain kerjäsi. halausta tai hyvää huomiota edes kerran.

Hän ei ollut edes alkoholisti.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Nostaa aina katkeruuden pintaan. Isäni ei koskaan huomioinut minua mitenkään ja oli muutenkin äärettömän itsekeskeinen, kouluttautumaton itsesäälissä rypijä. Jäänyt henkisesti lapsen tasolle.

Isänpäivänä olen katkera siitä, että minulla ei ollut isää vaikka teoriassa oli. Muistelen tänään erityisesti niitä kertoja, kun hän katsoi tekemiäni isänpäiväkortteja tai lahjoja. Niitä mitä koulussa väkerrettiin. Hän ei mitenkään vaivautunut peittelemään niiden arvottomuutta. Ja minä vain kerjäsi. halausta tai hyvää huomiota edes kerran.

Hän ei ollut edes alkoholisti.


Mä sain monta isänpäivälahjaa takaisinkin, kun ei kuulema "tarvinnut niitä". Harva isipä tarvitsee jotain lasten askartelemia juttuja, ja silti osaa kiittää niistä ja edes esittää että onpa hieno...

Vierailija

Vaimollani ilmeisesti. Mitään lahjaa en edes odottanut, mutta kyllä aamu sai silti mielen apeaksi.

Leikin nukkuvaa vaikka havahduin siihen kun poikani hiipi huoneeseen. Hän kävikin vain hakemassa tabletin, joka oli yöpöydälläni latauksessa. Vaimokaan ei sanonut mitään vaan käänsi kylkeä ja jatkoi nukkumista. Tunnin (noin 9.30) päästä vaimokin jaksoi herätä. Halin sain vaimoltani vasta pyydettyäni, onnitteluja en ollenkaan. Poika toi lahjan sänkyyn kun vaimo vihjaili. Tyttö antoi korttinsa vasta aamupalan jälkeen, oli aamulla lukenut kirjaa huoneessaan. Vaimoni ei ilmeisesti mitenkään muistuttanut lapsia etukäteen.

Olen itsekin sitä mieltä etten ole vaimoni isä, mutta kyllä vähän enemmän odotin. Minä olen joka äitienpäivänä vähintäänkin onnitellut ja pitänyt huolen että lapset tuo lahjat sänkyyn ja jäävät halailemaan sillä välin kun minä teen aamupalan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nostaa aina katkeruuden pintaan. Isäni ei koskaan huomioinut minua mitenkään ja oli muutenkin äärettömän itsekeskeinen, kouluttautumaton itsesäälissä rypijä. Jäänyt henkisesti lapsen tasolle.

Isänpäivänä olen katkera siitä, että minulla ei ollut isää vaikka teoriassa oli. Muistelen tänään erityisesti niitä kertoja, kun hän katsoi tekemiäni isänpäiväkortteja tai lahjoja. Niitä mitä koulussa väkerrettiin. Hän ei mitenkään vaivautunut peittelemään niiden arvottomuutta. Ja minä vain kerjäsi. halausta tai hyvää huomiota edes kerran.

Hän ei ollut edes alkoholisti.


Mä sain monta isänpäivälahjaa takaisinkin, kun ei kuulema "tarvinnut niitä". Harva isipä tarvitsee jotain lasten askartelemia juttuja, ja silti osaa kiittää niistä ja edes esittää että onpa hieno...

Voi surku. Tuli paha mieli puolestasi. Toivottavasti saat elämässäsi kokea paljon onnellisuutta ja kaikkea hyvää, jotta elämäsi hyvittäisi kaiken sen, mitä olet kokenut.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, meillä on aina vähän alakuloinen ilmapiiri koko päivän. Mieheni odottaa koko päivän aikuisen tyttärensä soittoa ja sitä ei vain kuulu. Viime vuonna tuli tekstari kymmeneltä illalla.

Olisitkohan sinä siihen syypää? Onko tytär pyytänyt isää antamaan hänelle aikaansa, mutta asiasta on tullut sinun kanssasi kahnauksia tytön isän kanssa, isä on jäänyt sinun rinnallesi ja aikuista tytärtä kohta evvk kaltaisenne kakkainen pariskunta?

Voi huokaus. En ole syypää. Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä "vasta " 7v. Miten voit, tuntematta minua, tehdä noin outoja oletuksia? Kyllä me ihan suihkussa käydään, ei olla kakkaisia:D. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vaimollani ilmeisesti. Mitään lahjaa en edes odottanut, mutta kyllä aamu sai silti mielen apeaksi.

Leikin nukkuvaa vaikka havahduin siihen kun poikani hiipi huoneeseen. Hän kävikin vain hakemassa tabletin, joka oli yöpöydälläni latauksessa. Vaimokaan ei sanonut mitään vaan käänsi kylkeä ja jatkoi nukkumista. Tunnin (noin 9.30) päästä vaimokin jaksoi herätä. Halin sain vaimoltani vasta pyydettyäni, onnitteluja en ollenkaan. Poika toi lahjan sänkyyn kun vaimo vihjaili. Tyttö antoi korttinsa vasta aamupalan jälkeen, oli aamulla lukenut kirjaa huoneessaan. Vaimoni ei ilmeisesti mitenkään muistuttanut lapsia etukäteen.

Olen itsekin sitä mieltä etten ole vaimoni isä, mutta kyllä vähän enemmän odotin. Minä olen joka äitienpäivänä vähintäänkin onnitellut ja pitänyt huolen että lapset tuo lahjat sänkyyn ja jäävät halailemaan sillä välin kun minä teen aamupalan.

:( No olipa apea aamuherätys!

Vierailija

Minulla ei sen suurempaa ongelmaa kuin että nää juhlapyhien sukukokoontumiset on aikamoista tuskaa. Aiemmin oon ihmetellyt, että miksi ne on joillekin niin vaikeita. Helppoahan se nyt on istuskella ja jutella mukavia.

Mutta sittemmin olen saanut oppia tässä asiassa. Ne jutut kun ei enää ole yhtään mukavia, kun sukuun tulee kovaääninen päällepuhuja, joka on tyhmä kuin saapas. Siinä sitten kohteliaasti nyökytellään, ja kun muut yrittää aktiivisesti kääntää puheenaiheet johonkin mielenkiintoisempaan kuin vaarin naapurin potkukelkkaan, niin päällepuhuja torpedoi kaikki yritykset.

Nykyään kulutan aikaani istumalla hiljaa omassa haavemaailmassani. Joskus harvoin pitää heittää jokin letkautus, ettei kukaan kiinnitä hiljaisuuteen huomiota.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat