"Meidän lapset"

Vierailija

Onko ihan tavallista hehkuttaa "meidän lapsesta" (tyyliin "meirän poika" tai "meirän tyttö") vaikka on erottu?

Itse en tällaista hehkutusta ex-mieheni kanssa harrasta. Totta kai puhumme lapsista, iloitsemme heidän saavutuksistaan jne., mutta keskusteluissamme on erilainen sävy kuin silloin, kun vielä olimme naimisissa. Minun mielestäni tuntuisi jotenkin oudolta puhua korostetusti "meidän lapsista" enää hänen kanssaan, eron jälkeen. Mulle tulisi sellainen olo, että mies luulee, että minä jotenkin haikailen takaisin meidän entistä yhteistä perhe-elämää, tai jotain. Ex-miehelläni on nyt kuitenkin yhteinen elämä jonkun toisen kanssa (uusi naisystävä). Tarpeetonta painottaa "meidän yhteisiä lapsiamme", kun jos he yrittävät muodostaa omaa uusperhekokonaisuuttaan. Ei perhe ole vain verisiteitä.

Joo, meillä on yhteiset lapset, mutta se on tietyllä tavalla biologiaa. Yhtä hyvin nuo lapset voisi olla jonkun toisenkin kanssa. Sattumalta me nyt vain päädyimme yhteen "otollisena" aikana, ihastuimme toisiimme varmaan jossain vauvakuumehuumassakin (jos rehellisiä ollaan), ja halusimme lapsia molemmat. Harmi vain, kun emme muuten olleetkaan niin sopivat toisillemme, ja ero tuli väistämättä myöhemmin :(.

Rakastan nykyistä miestäni paljon enemmän kuin exääni, rehellisesti sanottuna tämäkin, vaikkei meillä ole lapsia. Joskus harmittaa, etten tavannut tätä miestä silloin lastentekoiässä.

Syy miksi otan tämän esille on, että miesystäväni eksä oli kirjoittanut miehelle pojastaan, että oli jossain pelissä pelannut hyvin tms., ja sitä hehkutti, ja miesystävä oli vastannut viestiin "Meirän poika...isäänsä tullut :)".

Joo, totta kai poika on "heidän poikansa", mutta he eivät enää ole mikään yhteinen yksikkö - en minä ainakaan minun mieheni kanssa viesteissä hehkuttele enää "meidän lapsista".

Miksei voinut vaan vastata jotain tyyliin "Hienoa, kun poika pelasi noin hyvin!"

Miten te muut eronneet viestittelette eksänne kanssa lapsistanne? Hehkutatteko joka käänteessä "meidän poikaa" tai "meidän tyttöä"?

Sivut

Kommentit (24)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
O

Joo, totta kai poika on "heidän poikansa", mutta he eivät enää ole mikään yhteinen yksikkö - en minä ainakaan minun mieheni kanssa viesteissä hehkuttele enää "meidän lapsista".

Siis piti tietenkin kirjoittaa, etten enää minun ex-mieheni kanssa viesteissä hehkuttele...

Tässä myöskin ajatusta siihen, että nykyisenä uusperheaikana olisi minusta tärkeä ajatella, että kaikki perheen lapset, huolimatta biologiasta, ovat tietyllä tavalla myös äiti- tai isä"puolen" lapsia, kun kerran ollaan päätetty olla yhdessä. Eikö tämän yksikön yhteenkuuluvuutta pitäisi yrittää vahvistaa sen sijaan, että eksän kanssa muistellaan yhteisiä lapsia?

Ap

Vierailija

Et voi olla tosissasi! Kyllä minä ainakin koen hyvin vahvasti lapsemme meidän lapsiksi, minun ja exän, lasteni isän. Meidän lapsista puhutaan keskenämme. Iloitaan yhdessä, jaetaan kasvuun liittyviä juttuja. Ollaan yhdessä vanhempia, vaikka parisuhde molemmilla onkin toisaalla.

Mun lapsilla on ihana ja hyvä isä! Olen onnellinen, että juuri hän on lasteni isä. En muuttaisi asiaa, en haikaile "mitä jos". Olen tyytyväinen ja onnellinen elämäni jokaisella osa-alueella.

Vierailija

Itse koen, että toi "meidän" on vaan vakiintunut ilmaisu, kun puhutaan omista lapsista. Tarkoittaen samaa kuin "meidän perheen lapset". Siinä sen "me" voi hyvin muodostaa vaikka äiti ja kolme lasta, eikä "meidän perheellä" viitata isään lainkaan.

Vierailija

Älä ajattele noin vaikeasti.

Mä voisin kirjoittaa vaikka kaverin kännikuvaan että "voi meidän Maijaa, aina jurrissa:D" eikä se tarkoita mitään. Kaikki on ihan ok, ei kukaan muu ajattele niinkuin sinä.

Vierailija

Luulenpa, että olisin närkästynyt nuorena vaimona (etenkin ennen kuin sain itse lapsia), jos mieheni olisi puhunut exänsä kanssa kuulteni "meidän pojasta". Voin nyt sen sanoa, että lapsellisuuttani olisin loukkaantunut, samaan tapaan kuin siitä, että mies joskus exälle soittaessaan (lapsen asioista) sanoi, että minä täällä hei. Se oli aika pian meidän suhteen alussa ja minä muistan vaatineeni, ettei hän saa olla "minä" kenellekään muulle kuin minulle :D :D Tämä oli siis ennen kännykkäaikaa, jolloin puhelimeen vastatessa ei tiennyt kuka siellä soittaa. 

Vierailija

Mun tyttäret on kyllä meidän, siis eksän ja minun. 

Isän ja äidin välinen suhde on lapsen henkinen koti. Ikävä kyllä se suhde joskus muuttuu sellaiseksi, että on pakko erota. Silti lapsi on siinä suhteessa syntynyt, ja lapselle oma äiti ja oma isä ovat edelleen ne omat, vaikka ehkä uusia siihen kuvioon sitten tulee mukaan. Mutta kyllä mun nyt jo aikuiset tyttäret ovat todenneet, että heistä on ollut hyvä tietää, että isä ja äiti ovat heidän, lasten asioissa yhtenä rintamana, pidetään toisiimme yhteyttä, keskustellaan lasten asioista jne. Onneksi meidän kummankin nykyiset kumppanit ovat siinä määrin fiksuja ihmisiä, etteivät näe tässä mitään outoutta. Eksäni nykyisellä ei lapsia ole. Mutta nykyinen mieheni kyllä esim. jossain lapsenlapsensa ristiäiskuvissa poseeraa eksänsä kanssa, isovanhempina, ja minusta se on mitä suurimmassa määrin ok. Uskon minun ja mieheni suhteen olevan sillä lailla vahva, että entiset kumppaninne (joiden kanssa meillä on ihan nykyisiä lapsia ja lapsenlapsia) eivät meidän suhdetta horjuta, vaikka ne lapset ovatkin niiden entisten kanssa "meidän lapsia".

Vierailija

No mitens tämä:

Tilanne: tulen tuomaan lapsia isälleen. Marja (nimi muutettu :)), eli ex-mieheni nykyinen on käymässä.

Huutelen eteisessä kovaan ääneen "MEIDÄN Maija"...sitä ja tätä. Ja vaikka jatkan:"On se ihanaa, kun tehtiin noin ihana lapsi, meidän yhteinen lapsi". (Sillä sitähän tuo "meirän poika"/"meirän tyttö" käytännössä tarkoittaa: ihaillaan sitä, kun ME olemme onnistuneet tekemään yhdessä näin ihanan lapsen.)

Mun mielestä toi on vaan tarpeetonta.

Ja olen täysin tosissani. Olen eronnut ex-miehestäni ihan hyvistä syistä;  ihmettelen oikeasti, miksi hänen kanssaan ikinä rupesin olemaan. Olemme niin erilaisia. Mutta lisääntyminen on biologiaa. On tarpeetonta jauhaa "meidän Matista" tai "meidän Tiinasta" enää siinä vaiheessa kun on erottu.

Ja voin kertoa, ettei myöskään ex-mieheni todellakaan kuuntelisi mun vuodatuksia "meirän" tytöstä tai "meirän" pojasta.

Ja oma miesystäväni taas veti herneen nenään siitä, kun ostin exälle isänpäivälahjan lasten puolesta (siis että lapset antavat lahjan isälleen, halusivat sen ostaa).  Eli eipä itsekään tunnu tykkäävän liikaa miettiä sitä, että minulla on jonkun muun kanssa lapsia, vaikka kyllähän sen kaikki tietävät, että fakta se nyt vain on.

Ap

Vierailija

Ap:n nykyinen suhde kuulostaa ihan yhtä pöntöltä kuin mitä hän kuvaa ensimmäisenkin suhteensa olevan.

Mitäs jos ap katsot peiliin? Jos sun pitäis vaikka ensin kasvaa vähän itse? Sitten voisit varmaan löytää jonkun fiksun miehenkin kun oisit itse ensin vähän fiksumpi.

Hehkuttelut on eri juttu. Mutta mitvit sun miesystävän kännykkäviesteily sulle kuuluu, vaikkapa eksänsä kanssa?

Vierailija

Tosi outo ajatusmaailma sulla ap. En jotenkin yhtään pääse käsiksi tähän, että mikä tuossa on sulle ongelma :D

Itse olen todella onnellinen, että olen tehnyt lapseni juuri eksän kanssa.

Aina tulen puhumaan meidän lapsestamme, meidänhän se on, eikä se muuksi muutu vaikka uudet kumppanit kuvioihin joskus tuleekin.

Vierailija

7, onko sulla yhteisiä lapsia miehesi kanssa?

Sillä on varmasti merkitystä. Ehkä tietyt asiat on helpompi "sulattaa", jos on niitä yhteisiä lapsia.

Minä haluaisin miehen kanssa vielä yhteisenkin lapsen. Miesystävä ei taas enää haluaisi siihen "rumbaan" lähteä, mutta tietää kyllä, että minä haluaisin hänen kanssaan lapsia.

Siksikin tuntui vielä jotenkin ekstrapahalta lukea tuo tekstari, josta kerroin.

Ap

Vierailija

Kenen lapsi se sitten on, jos ei teidän? Miksi sitä sanamuotoa pitäisi eron tullen muuttaa? En minäkään nyt ymmärrä tätä yhtään.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat