Opiskelut perheen perustamisen jälkeen

Vierailija

Onko teistä kukaan opiskellut ammattia/uutta tutkintoa perheen perustamisen jälkeen? Itse olen nyt pian 26v, lapsia syntyy toinen ja viimeinen piakkoin. Haaveilen että 3-kymppisenä opiskelisin vielä toisen ammatin (yliopisto). Entuudestaan olen valmistunut ammattikorkeasta ja työ on ihan mukavaa, joskin sellaista että en sitä loppuelämää halua tehdä. Milloin lähdit opiskelemaan ja miten meni?

Kommentit (11)

Vierailija

Ja alunperinkin tiesin amk:hon hakiessani että tämä on vain yhden elämänvaiheen juttu, en halunnut vaativaa uraa + lapsia ja näin parempana perustaa perhe nuorena ja sitten myöhemmin keskittyä uraan kun ei ole pieniä lapsia siinä kuviossa (eikä toiveissa). Ap

Vierailija

Olen opiskellut yliopistossa kahden lapsen syntymän jälkeen. Nyt olen viimeisillään raskaana, ja opinnot aivan loppusuoralla. Tarkoitus oli valmistua ennen tämän vauvan syntymää, mutta raskaus on ollut niin vaikea, että se ei onnistunutkaan. Valmistun sitten äitiysloman jälkeen n. puolessa vuodessa.

Opiskelu on onnistunut tosi hyvin perheellisenäkin. Opiskelu on oikeastaan joustavampaa, kuin palkkatyö, joten aikataulut on saanut sovitettua tosi hyvin yhteen. Lisäksi yliopistossa suunnitellaan itse lukujärjestyksensä, joten voit itse valita sen, minkä verran ja mitä kursseja käyt missäkin vaiheessa. Itsenäistä opiskelua, jota voit tehdä kotona on myöskin paljon.

Rohkeasti vaan opiskelemaan :)

Vierailija

Lähdin opiskelemaan kun lapsi oli 1,5 vuotias. Opiskeluiden aikana sain toisen lapsen, juuri kesälomaksi, niinpä syksyllä jatkoin opiskeluita normaalisti. Toki tein vain pakollisia koulussa paikan päällä.

En kokenut erityisen rankaksi. Tämä ihan siitä johtuen, että mies yrittäjänä pystyi järjestämään omat työvuoronsa lasten ehdoilla.

Vierailija

Itse oon nyt 25v, lapset 7v ja 5v. Tänä syksynä aloitin melko vaatovat amk opinnot. Kyllähän se vaatii. Mut aikataulu joustavampi, eikä vielä oo tarvinnu käyttää mtn oljenkorsia, et samaa tahtia mennään ku muutkin.

Vierailija

Itsekin olen opiskellut siis perheellisenä, joskaan en kokenut opintoja kovin vaativaksi, taloudellista huolta ei ollut ja lapsiakin vain yksi. Haluaisin lääkäriksi ja opinnot vaativat varmasti enemmän, lapsia on kaksi ja ikää paljon enemmän (joskin uskon sen olevan lähinnä hyödyksi..). Jännittää vähän kuitenkin onko tässä vääjäämätön keskiluokkaistuminen edessä ja opiskeluhaaveet jää, useampaan vuoteen kun ei ole vielä mahdollista kouluun hakea...:) ap

Vierailija

Varmaan riippuu se rankkuus paljon myös siitä millainen opiskelija olet. Kaikkihan on aina mahdollista, mutta uskaltaisin veikata ettei lääkärin koulutus ole mikään läpihuutojuttu. Varsinkin lapset voi joutua aika vähälle huomiolle..

Vierailija

Olen opiskellut lasten syntymisen jälkeen toisen tutkinnon. Taloudellisesti on tiukempaa ja töissä on pakko käydä, eli olen tehnyt sen ratkaisun, etten käy koskaan luennoilla tai ylipäänsä missään, mikä ei ole pakollista, vaan vietän ne ajat lasten kanssa kotona ja suoritan opintoja sieltä käsin, koska kuitenkin olen usein viikonloppuisin ja iltaisin töissä. 

Mutta, ota ap huomioon että sun puolisolla voi olla työsopimuksessa kohta, jossa hän ei saa jäädä hoitamaan lapsia kotiin jos puoliso on opiskelija. Se on aivan laillinen ehto, ja jos sulla sattuu juuri silloin olemaan pakollisia opintoja kun lapset sairastuu, niin siinä on vähän kusiset paikat. Sekään kun ei ole vaihtoehto, että odottaa vuoden että pääsee suorittamaan saman kurssin uudestaan. Me emme olisi vaan pärjänneet ilman isovanhmpia. Niin monet kerrat on soitettu aamuviideltä, että lapset on yöllä sairastuneet, että nakkaan nämä mummolaan ja ehdin vielä nippa nappa itse seitsemäksi harjoitteluun tai kouluun. Eli jotain turvaverkkoa kannattaa hankkia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen opiskellut lasten syntymisen jälkeen toisen tutkinnon. Taloudellisesti on tiukempaa ja töissä on pakko käydä, eli olen tehnyt sen ratkaisun, etten käy koskaan luennoilla tai ylipäänsä missään, mikä ei ole pakollista, vaan vietän ne ajat lasten kanssa kotona ja suoritan opintoja sieltä käsin, koska kuitenkin olen usein viikonloppuisin ja iltaisin töissä. 

Mutta, ota ap huomioon että sun puolisolla voi olla työsopimuksessa kohta, jossa hän ei saa jäädä hoitamaan lapsia kotiin jos puoliso on opiskelija. Se on aivan laillinen ehto, ja jos sulla sattuu juuri silloin olemaan pakollisia opintoja kun lapset sairastuu, niin siinä on vähän kusiset paikat. Sekään kun ei ole vaihtoehto, että odottaa vuoden että pääsee suorittamaan saman kurssin uudestaan. Me emme olisi vaan pärjänneet ilman isovanhmpia. Niin monet kerrat on soitettu aamuviideltä, että lapset on yöllä sairastuneet, että nakkaan nämä mummolaan ja ehdin vielä nippa nappa itse seitsemäksi harjoitteluun tai kouluun. Eli jotain turvaverkkoa kannattaa hankkia.


Sellaista ei onneksi tässä työssä ainakaan ole, sillä puoliso oli lukuisia kertoja töistä poissa opintojeni takia kun lapsemme oli sairaana... Hänen olisi tarkoitus tosin nyt ensin opiskella uusi ammatti, ja sitten vasta minun. Saa nähdä miten tässä käy :) ap

Vierailija

No ehkä se suurin ongelmasi on sinne lääkikseen sisäänpääsy. Sen jälkeen asiat kyllä järjestyvät, mutta se lukuvaihe vaatii skarppia päätä eikä mikään päikkäreillä lueskelu todellakaan riitä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No ehkä se suurin ongelmasi on sinne lääkikseen sisäänpääsy. Sen jälkeen asiat kyllä järjestyvät, mutta se lukuvaihe vaatii skarppia päätä eikä mikään päikkäreillä lueskelu todellakaan riitä.

Tästä olen aika tietoinen ja toki se täytyykin sitten niin tehdä että lapset ovat hoidossa ja itse täysipäiväisella lukulomalla yhden kevään. Tosin esikoisemme onkin sitten jo koululainen, että pitää katsoa milloin tämän toisen raaskii hoitoon pistää.. Ap

Vierailija

Pääsin ylioppilaaksi iltakoulusta, kun esikoinen oli 2 v ja sitten tuli toisen lapsen vuoro ja sitten eka tutkinto ja vielä toinen tutkinto, kun lapset olivat jo koulussa.

Hyvin kaikki sujui.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat