Lue keskustelun säännöt.
traumaperäisen stressihäiriön kokeneita?
07.11.2015 |
Kuinka nopeasti ja millä keinoin olette parantuneet?
Mulla tapahtumista on jo useita kuukausia. Terapiassa olen ollut 1,5 kuukautta. Olen yhä aika säikky, syrjäänvetäytyvä ja näen painajaisia. Tuntuu, että terapia auttaa kyllä.
Kommentit (33)
Näille otsikoissa olleille voisi olla hyvä jokin ryhmäterapia, vertaistuki samaa kokeneitten kanssa. Ihan oikeesti ja omakohtaisesti olen tätä mieltä. Onkohan tällaisia ryhmiä olemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kyseessä
Raiskaus
Vainajan löytäminen
Onnettomuus
Vai mikä tuon voi aiheuttaa?
Mulla ja monilla ei ole käsitystä ?
Löysin oman mieheni kuolleena. Oli paha paikka, mutta kyllä siitä läpi pääsi. Vertaistukia auttaa. Jos menee vuosikausia, on taustalla kyllä muitakin ongelmia.
Mulla traumaperäisen stressihäiriön laukaisi kauhea synnytys, vaurioiden päivineen, varsinkin henkilökunnan epäasiallisuus ja kylmyys edesauttoi sen syntyä. Ymmärsin hakea 6 viikon päästä jo apua ja pääsin terapiaan. Reilu vuosi meni ja alan olla sinut tapahtuneen kanssa, vaikka viha ja epäluulo lääkäreitä ja kätilöitä kohtaan on jäänytkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auto-onnettomuus laukaisi traumaperäisen stressihäiriön. En kestänyt takaa tulevia ääniä. Terapia piti aloittaa, mutta oireet ehtivät helpottua itsekseen.
Viisi vuotta meni, niin alkoi helpottamaan. Työssä olin koko ajan. Toki vieläkin tulee muistoja mutta kauhu ei iske päälle enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla trauman aiheutti onnettomuus jossa minä ja mieheni olimme kuolla.
Varmaan riippuu paljon millainen perusturvallisuus sinulla on ollut ennen traumaa. Meiltä on kuollut vauva, sain neuvon, että noin neljä-kuusi vuotta kestää ennen kuin toimintakyky on ennallaan, siis esim muisti, keskittyminen ja voimat.
Tämä tietty kuulostaa pelottavalta, mutta voimat menee aallottain. Pikkuhiljaa sitten ne pohjat eivät ole niin syviä eikä pitkiä.
Arkeen ja töihin yleensä kannattaa mahdollisimman nopeasti, jos vain suinkin on mahdollista. Jos ta sallii jotenkin kevennetyn työn, se auttaa.
Pitkä sairasloma hidastaa paranemista, joskus tietty ei ole vaihtoehtoja. Mutta arki ja rutiinit auttavat valtavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan riippuu paljon millainen perusturvallisuus sinulla on ollut ennen traumaa. Meiltä on kuollut vauva, sain neuvon, että noin neljä-kuusi vuotta kestää ennen kuin toimintakyky on ennallaan, siis esim muisti, keskittyminen ja voimat.
Tämä tietty kuulostaa pelottavalta, mutta voimat menee aallottain. Pikkuhiljaa sitten ne pohjat eivät ole niin syviä eikä pitkiä.
Arkeen ja töihin yleensä kannattaa mahdollisimman nopeasti, jos vain suinkin on mahdollista. Jos ta sallii jotenkin kevennetyn työn, se auttaa.
Pitkä sairasloma hidastaa paranemista, joskus tietty ei ole vaihtoehtoja. Mutta arki ja rutiinit auttavat valtavasti.
Mä itse menin töihin 3-4 kk tapahtuneen jälkeen, siitä on nyt lähes 7 vuotta. Töihinmeno oli omalta osaltani paras ratkaisu, vaikka eka vuosi oli todella rankka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli koko lapsuus näin jälkikäteen ajateltuna yhtä traumaa. Ei ole minkäänlaista perusturvallisuutta vaan lapsena koetut hyvät hetket lähinnä poissa kotoa oli poikkeustapauksia. Joka päivä tuli uutta traumaa entisten päälle, lapsuus on mulle musta möykky jonka jotenkin selvitin läpi mutta ei se oikeaa elämää ollut. Nyt on vaikka mitä traumaperäisiä sairauksia, tää otsikossa mainittu yksi niistä.
Uuuups