Muut omanarvontuntoiset ja itsenäiset ihmiset: ärsyttävätkö kynnysmattotyypit työelämässä ja ihmissuhteissa?

Ensikuvaamasi ihmistyyppi ei ole kynnysmatto vaan marttyyri joka nauttii uhriutumisestaan. Se on todella ärsyttävää ja pilaa ilmapiiriä. Toinen saattaa olla surullista kyllä. Mutta luulisi että aidosti omanarvontuntoinen ei ärsyyntyisi vaan haluaisi ja osaisi rohkaista heitä pitämään puoliaan ja kehitymään vahvemmiksi.

Sinulle on pienenä opetettu, että on ihan ok sanoa ei, ja niille toisille on kerrottu, että kilttinä tyttönä/poikana teet kuten käsketään. Miksi se sinua ärsyttää, en tiedä. Tilannehan on hyvä omalta kannaltasi.

Olen ex-kynnysmatto (nykyisin vieläkin osittain) ja voin kertoa syyn sille miksi käyttäydyin vuosikaudet miten käyttäydyin: erittäin huono itsetunto johtuen lapsuuden aikaisista olosuhteista. En ole pitänyt itseäni minään suurimman osan aikaa elämästäni. Olen aina kokenut, että ansaitsen kaiken paskan mitä muut päälleni vain keksivät kipata. Jos joskus meininkiin väsyneenä suutuin ja yritin muutosta niin muut, entiseen minuun tottuneet ihmiset suuttuvat ja muistuttivat, että minun kuuluu olla se joka on hiljaa ja aina kiltti.

Rohkeita ja vahvoja ihmisiä olen ihaillut aina. Ehkä olen yksi heistä tulevaisuudessa.

Ja minua ainakin ärsyttävät monenlaiset ihmiset, ei sille välttämättä tarvitse olla mitään tiettyä syytä miksi inhoaa epämieluisina pidettyjä ominaisuuksia.

Mä olen tuollainen. Mua ärsyttää lusmuilijat ja laiskat. Ja jos teen itse, niin tiedän että työ on tehty niin hyvin kuin sen voi tehdä. Haluan suorittaa, se tuo mulle nautintoa. Mua ärsyttää jos jokin homma jää tekemättä vaikka se pitäisi tehdä. Jos delegoi homman jollekin laiskurille, niin tietää että vituttaa kun näkee että se on tehty huonosti. Eli tee itse, säästy omalta vitutukselta.

Arvostan ihmisissä tosi paljon kovaa työmoraalia ja reippautta, ja asioiden "hoitamista". Kun hommat on hoidettu täydellisesti valmiiksi, niin loppuaika sitten voidaan perseillä. EI kesken työn.

Vierailija kirjoitti:

Sinulle on pienenä opetettu, että on ihan ok sanoa ei, ja niille toisille on kerrottu, että kilttinä tyttönä/poikana teet kuten käsketään. Miksi se sinua ärsyttää, en tiedä. Tilannehan on hyvä omalta kannaltasi.

Niinhän se on. Olen tosiaan ollut aivan pienestä pitäen tosi itsepäinen ja omanarvontuntoinen. Minua oli esimerkiksi mahdoton syöttää, vaan halusin syödä itse. Vanhempani uskoivat minun olevan itsenäinen, ja varmasti se on vaikuttanut tapaan, jolla minut on kasvatettu.

Kyssysmattotyypit aiheuttavat työelämässä ihan oikeaa vahinkoa, kun he ottavat itselleen liikaa töitä ja ajavat itsensä piippuun. Olisi paljon parempi, jos kaikki olisivat riittävän itsekkäitä sanoakseen "ei", kun se on aiheellista. Mutta ehkä minua enemmän ärsyttää heidän puolestaan: heille ei ole annettu samanlaisia eväitä kuin minulle. -ap

Enemmänkin mua ärsyttää sellaiset ihmiset jotka pyrkivät kontrolloimaan toisia. Jatkuvalla kontrolloinnillaan huomaamattaan jopa alistavat ja käskyttävät muita ihmisiä. Kiltit hyväntahtoiset ihmiset helposti jäävät tällaisten uhriksi ja siitä hyvästä saavat vain palkaksi haukkumista marttyyriksi ja kynnysmatoksi.

Vierailija kirjoitti:

Mutta luulisi että aidosti omanarvontuntoinen ei ärsyyntyisi vaan haluaisi ja osaisi rohkaista heitä pitämään puoliaan ja kehitymään vahvemmiksi.

Nämähän ovat kaksi aivan erillistä ominaisuutta. Ei omanarvontuntoisuus tarkoita, että kokisi tärkeäksi opastaa ja tukea muita, eikä omanarvontunnon puuttuminen tarkoita, etteikö voisi haluta opastaa ja tukea. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulle on pienenä opetettu, että on ihan ok sanoa ei, ja niille toisille on kerrottu, että kilttinä tyttönä/poikana teet kuten käsketään. Miksi se sinua ärsyttää, en tiedä. Tilannehan on hyvä omalta kannaltasi.

Niinhän se on. Olen tosiaan ollut aivan pienestä pitäen tosi itsepäinen ja omanarvontuntoinen. Minua oli esimerkiksi mahdoton syöttää, vaan halusin syödä itse. Vanhempani uskoivat minun olevan itsenäinen, ja varmasti se on vaikuttanut tapaan, jolla minut on kasvatettu.

Kyssysmattotyypit aiheuttavat työelämässä ihan oikeaa vahinkoa, kun he ottavat itselleen liikaa töitä ja ajavat itsensä piippuun. Olisi paljon parempi, jos kaikki olisivat riittävän itsekkäitä sanoakseen "ei", kun se on aiheellista. Mutta ehkä minua enemmän ärsyttää heidän puolestaan: heille ei ole annettu samanlaisia eväitä kuin minulle. -ap

Paljonko sulla on vastuuta töissä? Yleensä nämä "itsenäisimmät" on niitä joilla ei ole vastuuta oikein mistään, ehkä omista töistään hiukan ja siksi on helppo ajatella vain itseään eikä esim. firman etua. Mun mielestä ehdottomuus ei ole valtti nykyajan työelämässä, tietenkin jousto pitää olla molemminpuolista ja kohtuullista. 

Ihmisiä yleensä eniten ärsyttää itsensä kaltainen eli todennäköisesti olet entinen tuollainen. Siis eniten pedoja jahtaa toiset pedot? Eikö näin? Tai ne jotka itsessään tuota ominaisuutta pelkäävät. Samoin kuin homoja jahtaavat tai jahtasivat silloin kun homoja vihattiin, toiset homot, kaappihomot. (mikä se leffa onkaan, jossa se tyyppi luulee poikansa olevan homo, suunnilleen tappaa tämän, on oikeasti itse homo).

Tai sitten ihmiset myös inhoavat ihmisiä, joille tekevät pahaa. Eli voi myös olla että olet sellainen joka käyttää hyväkseen ihmisiä, jotka eivät jostain syystä osaa puoliaan. Ihminen haluaa siis keksiä syyn sille että on paska ihminen jotakin toista ihmistä kohtaan, joten usein olen havainnut että niitä inhotaan jotka antavat käyttää itseään hyväkseen.

tuossa on kaksi syytä, mistä voi johtua se, että sinua ärsyttää.

Kerropa osuiko ja upposiko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulle on pienenä opetettu, että on ihan ok sanoa ei, ja niille toisille on kerrottu, että kilttinä tyttönä/poikana teet kuten käsketään. Miksi se sinua ärsyttää, en tiedä. Tilannehan on hyvä omalta kannaltasi.

Niinhän se on. Olen tosiaan ollut aivan pienestä pitäen tosi itsepäinen ja omanarvontuntoinen. Minua oli esimerkiksi mahdoton syöttää, vaan halusin syödä itse. Vanhempani uskoivat minun olevan itsenäinen, ja varmasti se on vaikuttanut tapaan, jolla minut on kasvatettu.

Kyssysmattotyypit aiheuttavat työelämässä ihan oikeaa vahinkoa, kun he ottavat itselleen liikaa töitä ja ajavat itsensä piippuun. Olisi paljon parempi, jos kaikki olisivat riittävän itsekkäitä sanoakseen "ei", kun se on aiheellista. Mutta ehkä minua enemmän ärsyttää heidän puolestaan: heille ei ole annettu samanlaisia eväitä kuin minulle. -ap

Paljonko sulla on vastuuta töissä? Yleensä nämä "itsenäisimmät" on niitä joilla ei ole vastuuta oikein mistään, ehkä omista töistään hiukan ja siksi on helppo ajatella vain itseään eikä esim. firman etua. Mun mielestä ehdottomuus ei ole valtti nykyajan työelämässä, tietenkin jousto pitää olla molemminpuolista ja kohtuullista. 

 

Oma työni on hyvin itsenäistä. En ylipäätään jaksaisi työtä, jossa pitäisi koko ajan sovitella yhteen eri ihmisten fiiliksiä, haluja ja motiiveja. Sellainen ei kuulu ollenkaa vahvuuksiini. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta luulisi että aidosti omanarvontuntoinen ei ärsyyntyisi vaan haluaisi ja osaisi rohkaista heitä pitämään puoliaan ja kehitymään vahvemmiksi.

Nämähän ovat kaksi aivan erillistä ominaisuutta. Ei omanarvontuntoisuus tarkoita, että kokisi tärkeäksi opastaa ja tukea muita, eikä omanarvontunnon puuttuminen tarkoita, etteikö voisi haluta opastaa ja tukea. -ap

Mutta jos näet tilanteen ja asianomaiset eivät itse sitä yajua niin sensijaan että vain ärsyynnyt etkö koe tarvetta tai halua auttaa sensijaan että kritisoit? Minustakin oikeasti omanarvontuntoinen jakaisi muillekin omaa osaamistaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tuollainen. Mua ärsyttää lusmuilijat ja laiskat. Ja jos teen itse, niin tiedän että työ on tehty niin hyvin kuin sen voi tehdä. Haluan suorittaa, se tuo mulle nautintoa. Mua ärsyttää jos jokin homma jää tekemättä vaikka se pitäisi tehdä. Jos delegoi homman jollekin laiskurille, niin tietää että vituttaa kun näkee että se on tehty huonosti. Eli tee itse, säästy omalta vitutukselta.

Arvostan ihmisissä tosi paljon kovaa työmoraalia ja reippautta, ja asioiden "hoitamista". Kun hommat on hoidettu täydellisesti valmiiksi, niin loppuaika sitten voidaan perseillä. EI kesken työn.

Ei laiskuus tai huonon työsuorituksen hyväksyminen liity kyllä ovimattoiluun lainkaan.

Pikemminkin väittäisin, että pahimmat kynnysmatot ovat perfektionisteja, ns. kilttejä tyttöjä, joiden vaarana on burn out.

Vierailija kirjoitti:

Kerropa osuiko ja upposiko.

Olen aina ollut omanarvontuntoinen ja itsenäinen ihminen ja toivoisin, että kaikki muutkin olisivat. Asiat sujuisivat silloin paremmin. Kun esitän vaatimuksia ja pyyntöjä muille ihmisille, haluan heidän asettavan omat rajansa. En halua joutua miettimään, suostuiko toinen nyt vain minun mielikseni, vai haluaako ja pystyykö hän oikeasti tekemään sen, mitä lupasi. Vaikka kuinka aloittaisi pyyntönsä "Sano vain, jos tämä on sinusta huono ajatus..." ja lopettaisi "...mutta älä sano kyllä, jollet halua tehdä sitä", jotkut tekevät kuitenkin mieliksi, vastoin omia etujaan. -ap

Enemmän inhottaa omanarvontuntoiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tuollainen. Mua ärsyttää lusmuilijat ja laiskat. Ja jos teen itse, niin tiedän että työ on tehty niin hyvin kuin sen voi tehdä. Haluan suorittaa, se tuo mulle nautintoa. Mua ärsyttää jos jokin homma jää tekemättä vaikka se pitäisi tehdä. Jos delegoi homman jollekin laiskurille, niin tietää että vituttaa kun näkee että se on tehty huonosti. Eli tee itse, säästy omalta vitutukselta.

Arvostan ihmisissä tosi paljon kovaa työmoraalia ja reippautta, ja asioiden "hoitamista". Kun hommat on hoidettu täydellisesti valmiiksi, niin loppuaika sitten voidaan perseillä. EI kesken työn.

Ei laiskuus tai huonon työsuorituksen hyväksyminen liity kyllä ovimattoiluun lainkaan.

Pikemminkin väittäisin, että pahimmat kynnysmatot ovat perfektionisteja, ns. kilttejä tyttöjä, joiden vaarana on burn out.

Kyllä se mielestäni liittyy. Varsinkin työelämässä kun on määrä x töitä tehtävänä ja kiire. JONKUN pitää ne työt tehdä. "Itsenäiset ja omanarvontuntoiset" yleensä vetoavat siihen että he ovat tehneet jo oman osansa, enempää ei tarvitse. "Ovimatto" joutuu tekemään ne tekemättömät työt. Palkaksi saa vielä nimityksen ovimatto,

Jos kaikki tekisi hieman enemmän, jotta työt saataisiin hoidettua, ei ovimaton tarvitsisi olla burn outin partaalla. Mut itsenäinen hei tietää arvonsa, ei tarvii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta luulisi että aidosti omanarvontuntoinen ei ärsyyntyisi vaan haluaisi ja osaisi rohkaista heitä pitämään puoliaan ja kehitymään vahvemmiksi.

Nämähän ovat kaksi aivan erillistä ominaisuutta. Ei omanarvontuntoisuus tarkoita, että kokisi tärkeäksi opastaa ja tukea muita, eikä omanarvontunnon puuttuminen tarkoita, etteikö voisi haluta opastaa ja tukea. -ap

Mutta jos näet tilanteen ja asianomaiset eivät itse sitä yajua niin sensijaan että vain ärsyynnyt etkö koe tarvetta tai halua auttaa sensijaan että kritisoit? Minustakin oikeasti omanarvontuntoinen jakaisi muillekin omaa osaamistaan.

En minä kritioi ihmisiä siitä, mihin he eivät kykene. Osaan kyllä pitää suuni kiinni. En katso, että on minun tehtäväni kahvihuoneessa kertoa, mitä vikaa toisen persoonallisuudessa on, tai miten jonkun toisen kannattaisi minun mielestäni muuttaa persoonallisuuttaan. En itse halua kuulla mitään hyvää tarkoittavia "Sinun pitäisi olla enemmän X, niin pärjäisit paremmin" -kannustuspuheita, joten en sellaisia myöskään jaa. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tuollainen. Mua ärsyttää lusmuilijat ja laiskat. Ja jos teen itse, niin tiedän että työ on tehty niin hyvin kuin sen voi tehdä. Haluan suorittaa, se tuo mulle nautintoa. Mua ärsyttää jos jokin homma jää tekemättä vaikka se pitäisi tehdä. Jos delegoi homman jollekin laiskurille, niin tietää että vituttaa kun näkee että se on tehty huonosti. Eli tee itse, säästy omalta vitutukselta.

Arvostan ihmisissä tosi paljon kovaa työmoraalia ja reippautta, ja asioiden "hoitamista". Kun hommat on hoidettu täydellisesti valmiiksi, niin loppuaika sitten voidaan perseillä. EI kesken työn.

Ei laiskuus tai huonon työsuorituksen hyväksyminen liity kyllä ovimattoiluun lainkaan.

Pikemminkin väittäisin, että pahimmat kynnysmatot ovat perfektionisteja, ns. kilttejä tyttöjä, joiden vaarana on burn out.

Siis tarkoitin että olen tuollainen "ovimatto" ja lopputekstissä juuri kerroin miksi teen enemmän mitä tarvitsisi. En sitä että ovimatto olisi laiska, päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tuollainen. Mua ärsyttää lusmuilijat ja laiskat. Ja jos teen itse, niin tiedän että työ on tehty niin hyvin kuin sen voi tehdä. Haluan suorittaa, se tuo mulle nautintoa. Mua ärsyttää jos jokin homma jää tekemättä vaikka se pitäisi tehdä. Jos delegoi homman jollekin laiskurille, niin tietää että vituttaa kun näkee että se on tehty huonosti. Eli tee itse, säästy omalta vitutukselta.

Arvostan ihmisissä tosi paljon kovaa työmoraalia ja reippautta, ja asioiden "hoitamista". Kun hommat on hoidettu täydellisesti valmiiksi, niin loppuaika sitten voidaan perseillä. EI kesken työn.

Ei laiskuus tai huonon työsuorituksen hyväksyminen liity kyllä ovimattoiluun lainkaan.

Pikemminkin väittäisin, että pahimmat kynnysmatot ovat perfektionisteja, ns. kilttejä tyttöjä, joiden vaarana on burn out.

Siis tarkoitin että olen tuollainen "ovimatto" ja lopputekstissä juuri kerroin miksi teen enemmän mitä tarvitsisi. En sitä että ovimatto olisi laiska, päinvastoin.

Juu, huomasin kun luin toiseen kertaan :D Jatkakaa...

Ihmissuhteissa se ärsyttää sen takia, koska itsekin on tullut sellaisten valintojen eteen, että ryhtyykö kynnysmatoksi vai käveleekö pois. Asiaa on täytynyt harkita ja tutkia, kunnes on tullut siihen tulokseen, ettei kynnysmattoilu kannata. Lapasena olemiseen yleensä myös liittyy naiivius. Sitten tulee vastaan joku, joka ei vaikuta ollenkaan käyttävän omia aivojaan ja näkee jossain hyväksikäyttösuhteessakin jonkin positiivisen lopputuleman häämöttävän jossain, vaikka sitä ei koskaan ole tulossa. Miksi asioita ei voi nähdä sellaisina kuin ne oikeasti ovat?

Ymmärrän täysin. Pahin työyhteisö on sellainen, mihin on ajautunut monta kynnysmattoa jotka eivät aseta omia rajojaan, ja yksi hirmuvaltias. Voi sitä saikkujen määrää ja itkemistä kuinka kamalaa on työnteko ja kuinka muut eivät hoida hommiansa(koko työyhteisö saa jatkuvasti haukkuja ja syyllisiä etsitään kun tiedetään, että ainakin MINÄ yritän parhaani).

Minusta normaali aikuinen ihminen ei anna kohdella itseänsä huonosti edes työelämässä, ja työyhteisössä pitää voida puhua loppuunpalamisongelmasta. Sos- ja terveysalalla juuri näitä työyhteisöjä joissa ei osata puhumalla avata ongelmia ja kehittää toimintatapoja osana työkulttuuria.