Muut omanarvontuntoiset ja itsenäiset ihmiset: ärsyttävätkö kynnysmattotyypit työelämässä ja ihmissuhteissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerropa osuiko ja upposiko.

Olen aina ollut omanarvontuntoinen ja itsenäinen ihminen ja toivoisin, että kaikki muutkin olisivat. Asiat sujuisivat silloin paremmin. Kun esitän vaatimuksia ja pyyntöjä muille ihmisille, haluan heidän asettavan omat rajansa. En halua joutua miettimään, suostuiko toinen nyt vain minun mielikseni, vai haluaako ja pystyykö hän oikeasti tekemään sen, mitä lupasi. Vaikka kuinka aloittaisi pyyntönsä "Sano vain, jos tämä on sinusta huono ajatus..." ja lopettaisi "...mutta älä sano kyllä, jollet halua tehdä sitä", jotkut tekevät kuitenkin mieliksi, vastoin omia etujaan. -ap

Asun tuollaisen mieliksi-suostujan kanssa. Toivotonta ja äärimmäisen turhauttavaa. Tuollaisten perusongelma on mielestäni täydellinen vastuunpakoilu. He haluavat luovuttaa kaiken vastuun päätöksenteosta toiselle. Eli jos sellaiselta kysyy vaikkapa, haluaisiko hän auttaa puiden pilkkomisessa, hän suostuu. Jälkikäteen hän valittaa, kuinka hänet käskytettiin puiden pilkkomiseen ja kuinka väärin se on että häntä vaivataan moisella. Hän ei mainitse, että hänelle erikseen useaan otteeseen korostettiin, että pyytäjä tekee kyllä homman itse jos hän ei halua ja mikään pakko ei tietenkään ole suostua jne. jne. Eikä auta sekään, että mitään "sanktioita" (moittimista tms.) ei ole koskaan seurannut pyynnöistä kieltäytymisestä. Hän vain luikertelee ein sanomisen vastuusta.

Jotain äärimmäisen keskenkasvuista tuollaisissa on.

Itse en osaa käyttää ketään hyväksi mitenkään, vaan aina tarjoudun maksamaan kaikesta.

Sitten on tyyppejä, jotka keräävät ihmisiä sillä perusteella että toisia käytetään hyväksi.

En osaa ärsyyntyäkään niin kovin, koska tietääkseni tuollaisia ihmisiä oli paljon tässä vanhemmassa sukupolvessa, lopulta he "voimaantuvat" ja kieltäytyvät eläkkeellä ollessaan kaikesta, varsinkin mummoihmiset.

Oikeastaan yhtä paljon ärsyttää nämä marttyyrit ja hyväksikäyttäjät, tai oikeastaan enemmän hyävksikäyttäjät, jotka vaativat toisilta siis näiltä "kilteiltä" palveluksia. Vaikka nämä yrittäisivät sanoa ei omalla tavallaan, tai jopa suoraan.

Työelämässä en ole koskaan tavannut kynnysmattoja, vaan terveitä auttavaisia ihmisiä, autetaan toisia mutta ei käytetä hyväksi.

Mutta ihmissuhteissa marttyyreja kyllä, jotka sanovat kyllä mutta kohta kiukuttelevat ja itkevät.22

Vierailija kirjoitti:

Ihmissuhteissa se ärsyttää sen takia, koska itsekin on tullut sellaisten valintojen eteen, että ryhtyykö kynnysmatoksi vai käveleekö pois. Asiaa on täytynyt harkita ja tutkia, kunnes on tullut siihen tulokseen, ettei kynnysmattoilu kannata. Lapasena olemiseen yleensä myös liittyy naiivius. Sitten tulee vastaan joku, joka ei vaikuta ollenkaan käyttävän omia aivojaan ja näkee jossain hyväksikäyttösuhteessakin jonkin positiivisen lopputuleman häämöttävän jossain, vaikka sitä ei koskaan ole tulossa. Miksi asioita ei voi nähdä sellaisina kuin ne oikeasti ovat?

Koska ei tunne ansaitsevansa parempaa. Eikä kykene vaatimaan parempaa kohtelua tämän vuoksi.

Minä esimerkiksi hämmennyn, jos joku mies on luotettava ja kohtelee hyvin. Niin paljon etten koe tilannetta lainkaan normaaliksi, sillä olen tottunut aivan muuhun. Onhan se naiivia, mutta usein peruja jo siitä miten lapsuudessa ei ole välttämättä saanut hyväksyntää ja turvallisuudentunnetta. Oma asiani on silti asettaa rajat sille miten muut minua kohtelevat, enkä ole oikeutettu valittamaan saamastani kohtelusta jos jään tilanteeseen itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerropa osuiko ja upposiko.

Olen aina ollut omanarvontuntoinen ja itsenäinen ihminen ja toivoisin, että kaikki muutkin olisivat. Asiat sujuisivat silloin paremmin. Kun esitän vaatimuksia ja pyyntöjä muille ihmisille, haluan heidän asettavan omat rajansa. En halua joutua miettimään, suostuiko toinen nyt vain minun mielikseni, vai haluaako ja pystyykö hän oikeasti tekemään sen, mitä lupasi. Vaikka kuinka aloittaisi pyyntönsä "Sano vain, jos tämä on sinusta huono ajatus..." ja lopettaisi "...mutta älä sano kyllä, jollet halua tehdä sitä", jotkut tekevät kuitenkin mieliksi, vastoin omia etujaan. -ap

 

Asun tuollaisen mieliksi-suostujan kanssa. Toivotonta ja äärimmäisen turhauttavaa. Tuollaisten perusongelma on mielestäni täydellinen vastuunpakoilu. He haluavat luovuttaa kaiken vastuun päätöksenteosta toiselle. Eli jos sellaiselta kysyy vaikkapa, haluaisiko hän auttaa puiden pilkkomisessa, hän suostuu. Jälkikäteen hän valittaa, kuinka hänet käskytettiin puiden pilkkomiseen ja kuinka väärin se on että häntä vaivataan moisella. Hän ei mainitse, että hänelle erikseen useaan otteeseen korostettiin, että pyytäjä tekee kyllä homman itse jos hän ei halua ja mikään pakko ei tietenkään ole suostua jne. jne. Eikä auta sekään, että mitään "sanktioita" (moittimista tms.) ei ole koskaan seurannut pyynnöistä kieltäytymisestä. Hän vain luikertelee ein sanomisen vastuusta.

Jotain äärimmäisen keskenkasvuista tuollaisissa on.

 

Kyllä, kyllä. Seurustelukumppanina tuollainen ihminen on täysin mahdoton. Yleensä tähän vielä yhdistyy täydellinen aloitekyvyttömyys: mistään ei olla mitään mieltä, "Ihan sama", "Päätä sä", mutta jos päätös ei ole mieluinen, siitä kyllä muistetaan valittaa. Aivan raivostuttavan keskenkasvuista, kuten sanot. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerropa osuiko ja upposiko.

Olen aina ollut omanarvontuntoinen ja itsenäinen ihminen ja toivoisin, että kaikki muutkin olisivat. Asiat sujuisivat silloin paremmin. Kun esitän vaatimuksia ja pyyntöjä muille ihmisille, haluan heidän asettavan omat rajansa. En halua joutua miettimään, suostuiko toinen nyt vain minun mielikseni, vai haluaako ja pystyykö hän oikeasti tekemään sen, mitä lupasi. Vaikka kuinka aloittaisi pyyntönsä "Sano vain, jos tämä on sinusta huono ajatus..." ja lopettaisi "...mutta älä sano kyllä, jollet halua tehdä sitä", jotkut tekevät kuitenkin mieliksi, vastoin omia etujaan. -ap

 

Asun tuollaisen mieliksi-suostujan kanssa. Toivotonta ja äärimmäisen turhauttavaa. Tuollaisten perusongelma on mielestäni täydellinen vastuunpakoilu. He haluavat luovuttaa kaiken vastuun päätöksenteosta toiselle. Eli jos sellaiselta kysyy vaikkapa, haluaisiko hän auttaa puiden pilkkomisessa, hän suostuu. Jälkikäteen hän valittaa, kuinka hänet käskytettiin puiden pilkkomiseen ja kuinka väärin se on että häntä vaivataan moisella. Hän ei mainitse, että hänelle erikseen useaan otteeseen korostettiin, että pyytäjä tekee kyllä homman itse jos hän ei halua ja mikään pakko ei tietenkään ole suostua jne. jne. Eikä auta sekään, että mitään "sanktioita" (moittimista tms.) ei ole koskaan seurannut pyynnöistä kieltäytymisestä. Hän vain luikertelee ein sanomisen vastuusta.

Jotain äärimmäisen keskenkasvuista tuollaisissa on.

 

Jaa. Itse en tiedä tällaisia ollenkaan. Nämä hyväksikäytetyt kyllä suostutellaan lähes kiristyksellä... onhan näitä täälläkin paljon, valitetaan kun joku ei hoida mun lapsia, mummo tai joku muu....

Tuollainen on kyllä kaukaa haettua ja itse en ole tavannut noin pahoja kynnysmattoja koskaan. Vaan sellaista, että ensin on suostunut vapaaehtoisesti johonkin mutta kun on kerran suostunut alkaa tulla pyyntöä koko ajan ja vaatimusta... onhan näitä tarinoita täälläkin ties miten paljon.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen huomannut, että kärsivällisyyteni on aika ohut, kun ihmiset töissä ottavat vapaaehtoisti kantaakseen kaikenlaista ekstraa ja sitten valittavat selän takana, miten heitä kohdellaan huonosti. Samoin minua ärsyttää kavereiden puolesta, kun he tekevät elämässään kaikenlaista velvollisuudentunnosta, vaikka heidän rajojaan tallotaan koko ajan.

Mikä saa jotkut ihmiset suostumaan kaikkeen omien etujensa vastaisesti? Miksi minua ärsyttää niin paljon, kun jotkut tekevät näin?

Olen narsistin kasvattama. Siinä sinulle selitys ja kiitä onneasi jos olet kasvanut terveemmässä perheessä kuin minä.

Tietyistä ajatusmalleista (oma arvottomuus, omat rajattomuus) on vaikea päästä eroon, mutta pyristelen. Nykyisin minulla on jo itsetuntoakin, ja olen oppinut arvostamaan itseäni niin paljon, ettei paljon hetkauta jos ärsytän jotakuta.

Se taas miksi sinua ärsyttää moinen käytös. Ehkä se on ihan aiheellistakin ja tervettäkin ärtymystä. Voisitko ilmaista itseäsi jotenkin kynnysmatoille, hyvässä hengessä? Sanoa, että älä kuormita itseäsi, älä suostu kaikkeen, stand up for your rights. Syyttelemällä heitä luot vain tutun ja turvallisen kennon heidän ympärilleen - niin pimeältä kuin se kuulostaakin. Syyttelyyn he ovat tottuneet, sekä ärtyneisiin ihmisiin.

Muista myös, ettet ole heitä parempi tai huonompi ihminen. Vähän tietämättömämpi elämän nurjapuolista kyllä.

Jännä huomata sekin ,että vaikka kiltit kärsivät ilkeistä ihmisistä ovat he silti onnellisempia.

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen on kyllä kaukaa haettua ja itse en ole tavannut noin pahoja kynnysmattoja koskaan.

Juu, no sitten sellaisia ei varmaan ole olemassa.Kyllähän sinä olisit tavannut, jos sellaisia olisi. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerropa osuiko ja upposiko.

Olen aina ollut omanarvontuntoinen ja itsenäinen ihminen ja toivoisin, että kaikki muutkin olisivat. Asiat sujuisivat silloin paremmin. Kun esitän vaatimuksia ja pyyntöjä muille ihmisille, haluan heidän asettavan omat rajansa. En halua joutua miettimään, suostuiko toinen nyt vain minun mielikseni, vai haluaako ja pystyykö hän oikeasti tekemään sen, mitä lupasi. Vaikka kuinka aloittaisi pyyntönsä "Sano vain, jos tämä on sinusta huono ajatus..." ja lopettaisi "...mutta älä sano kyllä, jollet halua tehdä sitä", jotkut tekevät kuitenkin mieliksi, vastoin omia etujaan. -ap

Mä ainakin pyrin huomioimaan, etten kuormita toisia ja muutenkin pyrin ajattelemaan asioita muutenkin kuin vain itseni kannalta. Ei oo vaikeeta.

Vierailija kirjoitti:

Muista myös, ettet ole heitä parempi tai huonompi ihminen. Vähän tietämättömämpi elämän nurjapuolista kyllä.

 

Mitä tarkoitat paremmalla tai huonommalla ihmisellä? Mikä tekee ihmisestä paremman kuin joku toinen? Tai jos kukaan ei ole toista parempi, miksi ei?

Tietämättömyydestäni sinä et pysty tekemään arviota. -ap

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tuollainen. Mua ärsyttää lusmuilijat ja laiskat. Ja jos teen itse, niin tiedän että työ on tehty niin hyvin kuin sen voi tehdä. Haluan suorittaa, se tuo mulle nautintoa. Mua ärsyttää jos jokin homma jää tekemättä vaikka se pitäisi tehdä. Jos delegoi homman jollekin laiskurille, niin tietää että vituttaa kun näkee että se on tehty huonosti. Eli tee itse, säästy omalta vitutukselta.

Arvostan ihmisissä tosi paljon kovaa työmoraalia ja reippautta, ja asioiden "hoitamista". Kun hommat on hoidettu täydellisesti valmiiksi, niin loppuaika sitten voidaan perseillä. EI kesken työn.

Juu, työpaikallani on tuollainen kontrollifriikki suorittaja. Koska ei luota, että muutkin osaavat tehdä työnsä, puuttuu joka asiaan, tarkistaa toisten tekemisiä, ohjaa ja opastaa, vaikka ei tarvitse jne. Ei ole esimiesasemassa. Todella turhauttavaa. Olen yrittänyt ymmärtää häntä ja ajatella, että kontrolloimalla hän paikkaa jotain traumaa tai ongelmaa, mutta silti menee ajoittain hermo. Viimeksi olin lyödä häntä näpeille, kun hän tuli repimään jotain paperia kädestäni, puuttui minun hoitamaani asiaan, jossa hänellä ei ollut mitään tekemistä. Tilanne onneksi hoitui ilman väkivaltaa, kerroin hänelle että minä hoidan :)  Konrollifriikkimme toki jälkikäteen tarkisti, että olin tosiaan hoitanut asian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerropa osuiko ja upposiko.

Olen aina ollut omanarvontuntoinen ja itsenäinen ihminen ja toivoisin, että kaikki muutkin olisivat. Asiat sujuisivat silloin paremmin. Kun esitän vaatimuksia ja pyyntöjä muille ihmisille, haluan heidän asettavan omat rajansa. En halua joutua miettimään, suostuiko toinen nyt vain minun mielikseni, vai haluaako ja pystyykö hän oikeasti tekemään sen, mitä lupasi. Vaikka kuinka aloittaisi pyyntönsä "Sano vain, jos tämä on sinusta huono ajatus..." ja lopettaisi "...mutta älä sano kyllä, jollet halua tehdä sitä", jotkut tekevät kuitenkin mieliksi, vastoin omia etujaan. -ap

Mä ainakin pyrin huomioimaan, etten kuormita toisia ja muutenkin pyrin ajattelemaan asioita muutenkin kuin vain itseni kannalta. Ei oo vaikeeta.

Sinä olet guess culture, minä ask culture. -ap

Vierailija kirjoitti:

Ihmissuhteissa se ärsyttää sen takia, koska itsekin on tullut sellaisten valintojen eteen, että ryhtyykö kynnysmatoksi vai käveleekö pois. Asiaa on täytynyt harkita ja tutkia, kunnes on tullut siihen tulokseen, ettei kynnysmattoilu kannata. Lapasena olemiseen yleensä myös liittyy naiivius. Sitten tulee vastaan joku, joka ei vaikuta ollenkaan käyttävän omia aivojaan ja näkee jossain hyväksikäyttösuhteessakin jonkin positiivisen lopputuleman häämöttävän jossain, vaikka sitä ei koskaan ole tulossa. Miksi asioita ei voi nähdä sellaisina kuin ne oikeasti ovat?

Mä en nähnyt nuorempana yhtä ihmistä sellaisena kuin se oli siitä syystä että en vaan tajunnut, että niin ankea ihminen voi olla olemassa. En vaan tajunnut, että jonkun maailma voi olla niin ankea. Mutta pakkohan se oli lopulta ymmärtää kun se oli ainoa mahdollinen selitys. Mun maailma ei ole niin ankea, niin en ajatellut, että kenenkään muunkaan olisi. Mutta meitä on moneksi, näköjään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerropa osuiko ja upposiko.

Olen aina ollut omanarvontuntoinen ja itsenäinen ihminen ja toivoisin, että kaikki muutkin olisivat. Asiat sujuisivat silloin paremmin. Kun esitän vaatimuksia ja pyyntöjä muille ihmisille, haluan heidän asettavan omat rajansa. En halua joutua miettimään, suostuiko toinen nyt vain minun mielikseni, vai haluaako ja pystyykö hän oikeasti tekemään sen, mitä lupasi. Vaikka kuinka aloittaisi pyyntönsä "Sano vain, jos tämä on sinusta huono ajatus..." ja lopettaisi "...mutta älä sano kyllä, jollet halua tehdä sitä", jotkut tekevät kuitenkin mieliksi, vastoin omia etujaan. -ap

Mä ainakin pyrin huomioimaan, etten kuormita toisia ja muutenkin pyrin ajattelemaan asioita muutenkin kuin vain itseni kannalta. Ei oo vaikeeta.

Sinä olet guess culture, minä ask culture. -ap

Tämäkin 30v mies joka otti kaupan pihalta jonkun tällaisen huonon alun elämälleen saaneen 12-vuotiaan tytön ja raiskasi kotonaan, oli ask culture?

itse pidän enemmän ihmisistä, jotka ottavat huomioon nekin, joilla ei ole itsellään resursseja pitää puoliaan.

Tunnistan myös tällaisen rasittavan ihmistyypin. Pahimmillaan tämän tyypin "uhrauksissa" ei ole edes mitään päätä tai häntää, hänelle on vain iskostunut aivoihin tietty mielikuva "hyvästä työntekijästä" jota hän orjallisesti noudattaa. Ei edes välttämättä mikään pomon unelma siis, joskin toki helppo uhri hyväksikäytölle. 

Esimerkiksi jos työt vaikka loppuvat päivän osalta ajoissa, hän saattaa jäädä tekemään "ylitöitä" (lue: tarpeetonta ekstrapuuhastelua), koska "eihän nyt tähän aikaan voi vielä lähteä kotiin". Pomo saattaa aivan suoraan tulla sanomaan että nyt voi sitten lähteä  ja lähestulkoon ajaa hiirulaisen pois työpisteeltään, ja hän jää silti vatvomaan jälkeenpäin että oliskohan sittenkin pitänyt jäädä ja tarkoittiko pomo oikeasti mitä sanoi. Ja tietenkin tuijottaa silmät selällään ja sydän syrjällään kaikkia jotka käyttävät maalaisjärkeään, ottavat pieniäkin vapauksia tai ihan vaan pitävät kiinni oikeuksistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerropa osuiko ja upposiko.

Olen aina ollut omanarvontuntoinen ja itsenäinen ihminen ja toivoisin, että kaikki muutkin olisivat. Asiat sujuisivat silloin paremmin. Kun esitän vaatimuksia ja pyyntöjä muille ihmisille, haluan heidän asettavan omat rajansa. En halua joutua miettimään, suostuiko toinen nyt vain minun mielikseni, vai haluaako ja pystyykö hän oikeasti tekemään sen, mitä lupasi. Vaikka kuinka aloittaisi pyyntönsä "Sano vain, jos tämä on sinusta huono ajatus..." ja lopettaisi "...mutta älä sano kyllä, jollet halua tehdä sitä", jotkut tekevät kuitenkin mieliksi, vastoin omia etujaan. -ap

Mä ainakin pyrin huomioimaan, etten kuormita toisia ja muutenkin pyrin ajattelemaan asioita muutenkin kuin vain itseni kannalta. Ei oo vaikeeta.

Sinä olet guess culture, minä ask culture. -ap

Voi olla, mutta ei toisten tarpeita oo niin vaikea arvata.

Olen vähän yli 30-vuotias sinkkunainen, joka ei haaveile parisuhteesta eikä perheen perustamisesta. Minulla on ajoittain joitain tapailujuttuja, mutta ennen pitkää ne aina kaatuvat, koska en koe parisuhteen tuovan mitään lisää oikein hyvään ja onnelliseen elämääni. Koen parisuhteeseen liittyvän tilivelvollisena olemisen ja kompromissien tekemisen elämänlaatuani heikentäväksi. Työpaikalla tilannettani kuitenkin voivotellaan ja minua yritetään lohdutella tyyliin "kyllä sinäkin vielä miehen löydät". Nämä lohduttajat ovat yleensä minua 10-15 vuotta vanhempia naisia, joiden parisuhteet ja perhe-elämä kuulostavat ihan kamalilta. Mies ja lapset passuuttavat eikä kiitosta kuulu. En halua kuitenkaan loukata heitä sanomalla, että uskon olevani paljon onnellisempi näin enkä todellakaan kadehdi heidän perhe-elämäänsä. Tylsässä ja ahdistavassa arjessa harvoja valopilkkuja lienee se, että kuvittelee tehneensä asiat ainoalla oikealla tavalla. Mitäpä minä tätä illuusiota murtamaan. Yleensä tyydyn vain pelaamaan mukana ja lyön nämä keskustelut leikiksi toteamalla jotain tyyliin "ties vaikka rupean vielä suurperheen äidiksi, jos vain oikea sattuu kohdalle". En todellakaan ole rupeamassa, mutta saan luikerreltua pois näistä keskusteluista ilman, että minun tarvitsee avata ajatuksiani enempää ja siten ehkä loukata joitain toisenlaisia valintoja tehneitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muista myös, ettet ole heitä parempi tai huonompi ihminen. Vähän tietämättömämpi elämän nurjapuolista kyllä.

 

Mitä tarkoitat paremmalla tai huonommalla ihmisellä? Mikä tekee ihmisestä paremman kuin joku toinen? Tai jos kukaan ei ole toista parempi, miksi ei?

Tietämättömyydestäni sinä et pysty tekemään arviota. -ap

Pystyn helpostikin tekemään arvion tietämättömyydestäsi, tämän nurjapuolen osalta. Ihmettelet aloituksen verran ihmisiä, jotka ovat kynnysmattoja. Ihminen, joka olisi kokenus saman kuin nämä kynnysmatot  ei kyselisi, eikä ärtyisi. Vaan pyrkisi tutustumaan, selvittäisi mistä kiikastaa, tuomitsematta. Meidän kaikkien käytökselle löytyy selitys, harva on loppujen lopuksi huvikseen hankala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muista myös, ettet ole heitä parempi tai huonompi ihminen. Vähän tietämättömämpi elämän nurjapuolista kyllä.

 

Mitä tarkoitat paremmalla tai huonommalla ihmisellä? Mikä tekee ihmisestä paremman kuin joku toinen? Tai jos kukaan ei ole toista parempi, miksi ei?

Tietämättömyydestäni sinä et pysty tekemään arviota. -ap

Pystyn helpostikin tekemään arvion tietämättömyydestäsi, tämän nurjapuolen osalta. Ihmettelet aloituksen verran ihmisiä, jotka ovat kynnysmattoja. Ihminen, joka olisi kokenus saman kuin nämä kynnysmatot  ei kyselisi, eikä ärtyisi. Vaan pyrkisi tutustumaan, selvittäisi mistä kiikastaa, tuomitsematta. Meidän kaikkien käytökselle löytyy selitys, harva on loppujen lopuksi huvikseen hankala.

On totta, etten ole itse kokenut sellaista elämää, joka johtaa kynnysmattouteen. En ole myöskään tietoinen kaikista seikoista, jotka voivat tuollaiseen asenteeseen johtaa. Tästä ei kuitenkaa voi päätellä, mitä tiedän tai en tiedä elämän nurjista puolista yleensä. Ihmisellä voi olla elämässään vaikka mitä vaikeuksia, vaikka hän ei olisikaan kynnysmatto, ja hän voi tietenkin tietää paljon sellaista, mitä ei ole kokenut.

Joten sinun "helposti tekemäsi" arvio on väärässä, ihan niin kuin "helposti tehtävät" arviot usein ovat. -ap