Kertokaa mistä viattomista jutuista tunsitte lapsena huonoa omaatuntoa?

Äitini jätti minut 9-vuotiaana kauppareissun ajaksi vahtimaan veljeäni, joka oli joitakin kuukausia. Veli alkoi itkemään enkä saanut häntä rauhoittumaan, hätäännyin ja yritin väkisin ja kovakouraisesti laittaa tuttia suuhun ja veli huusi kahta kauheammin. Tästä oli huono omatunto ihan aikuisuuteen saakka.

Yritin kovasti muistella lapsuudestani vastaavia tapauksia, mutta muistan vain sellaisia, mistä tunsin huonoa omaatuntoa ihan aiheellisesti. Kuten että olin ilkeä pikkuveljelle ja ilkuin, kun häntä itketti, sen muistan tänäkin päivänä ja olen pyytänyt anteeksi (hän ei itse muista koko tapausta). Ja sen, kun leikin toisen veljen kanssa hammaslääkäriä sukkapuikon kanssa, ja se lipsahti hampaasta ikeneen ja varmasti sattui. Eihän se ollut tahallista, mutta en silti pidä itseäni viattomana, olin varomaton.

Olin n. 11- vuotias ja seikkailimme metsässä veljen ja serkun kanssa.

Murtauduimme erääseen mökkiin irroittamalla ikkunan saranatapit ja "vakoilimme" paikkaa.

Emme toki rikkoneet tai varastaneet mitään.

Laitoimme ikkunaruudut ja ikkunaluukut siististi takaisin.

Hyvin pian vierailumme jälkeen paikassa kävi oikeita rosmoja varastaen arvokkaan tavaran ja rikkoen ikkunat, huonekaluja jne...

Olin kauhuissani.

Luvaton vierailuni muutenkin painoi mieltäni, mutta olin varma, että roistojen tekoset menevät myös meidän päähämme.

Asia painoi mieltäni vuosia.

Up

Halkaisin lapsena isoveljen superpallon kun halusin nähdä mitä sen sisällä on. Liimasin sen erikepperillä kasaan ja jäin tietysti kiinni. Se oli veljen tärkein superpallo ja tunsin olevani kamalin sisko maailmassa :(

Varmasti se kun kerran kiroilin testiksi miltä se tuntui ja kerran elämässäni olen valehdellut.

Itkin varmasti viikon. Kunnes äiti kerran illalla näki ja kerroin hänelle valehdelleeni. Hän suukotti otsaani ja sanoi että anteeksi on annettu.

Yhden kerran aikuisena tunsin vihaa ja kateutta ystävääni kohtaan, kun häntä kosittiin ja mies oli sellainen minun makuuni oleva. Kun tajusin miten viallinen olin, niin vietin viikon yksin kotona ja tein sopimuksen itseni kanssa etten koskaan mene pahalle puolelle enää.

Palvelen lopun elämäni hyvää ihan joka sekunti.

Olen aina läsnä tässä hetkessä etten hairahdu pahaan.

Ekaluokalla menin hetkeksi veljeni iltapäivähoitajalle, jonka luona kaikki syötävä maistui pilaantuneelle. Jossain kohtaa saimme keksejä, jotka nekin maistuivat pahalta. Kun tädin silmä vältti, tungin minulle annetut keksit taskuun. Muistan vieläkin sen pelon, että joku huomaa mitä tein.

up! Nää on suloisdta luettavaa :)

,0Up!

Vierailija kirjoitti:

Varmasti se kun kerran kiroilin testiksi miltä se tuntui ja kerran elämässäni olen valehdellut.

Itkin varmasti viikon. Kunnes äiti kerran illalla näki ja kerroin hänelle valehdelleeni. Hän suukotti otsaani ja sanoi että anteeksi on annettu.

Yhden kerran aikuisena tunsin vihaa ja kateutta ystävääni kohtaan, kun häntä kosittiin ja mies oli sellainen minun makuuni oleva. Kun tajusin miten viallinen olin, niin vietin viikon yksin kotona ja tein sopimuksen itseni kanssa etten koskaan mene pahalle puolelle enää.

Palvelen lopun elämäni hyvää ihan joka sekunti.

Olen aina läsnä tässä hetkessä etten hairahdu pahaan.

Anteeksi, mutten ymmärtänyt viestistäsi mitään?

Kansakoulussa kun meillä oli kertotaulukokeet, niistä pääsi läpi vasta sitten, kun oli saanut kolme kertaa täydet pisteet. Mulla oli jo plakkarissa kaksi ja kolmannessa kokeessa kirjoitin vielä, kun ope oli sanonut stop. Kyse oli muutamasta sekunnista ja se meni läpi, mutta muistan, että olin mielestäni fuskannut.

Kertotaulut kymmeneen asti osaan vieläkin.

Hauska ketju.

Olin jotain eskari-ikäinen kun isä asensi meille salaojaputkia. Asuimme melko levottomalla alueella ja poliisiautoja näkyi usein. Luulin, että salaojat ovat jotain kiellettyä ja laitonta. Aina kun lähistöllä pyöri poliisiautoja, pelkäsin että poliisit tulevat ja vievät isäni vankilaan :D

Löysin puistosta marmorikuulan ollessani noin 4-vuotias ja vein sen kotiin. Tunsin pitkään syyllisyyttä ja pelkäsin jopa vankilaan joutumista. Lopulta palautin kuulan takaisin sinne mistä sen löysinkin.

Vähävarainen yksinhuoltajaäitini osti minulle kauan toivomani kalliimmat kengät yllätyslahjaksi. Ne olivat valitettavasti liian pienet. En kertonut asiasta heti, koska äiti oli niin iloinen. Jouduin kuitenkin jossain vaiheessa kertomaan, koska kengillä käveleminen sattui aivan hirveästi. Tuli aivan hirvittävän paha mieli ja huono omatunto.

Kaverilla oli lelujen joukossa laatikon pohjalla jostain rihkamakorusta irronnut pieni "timantti" jonka otin. Joku ihme päähänpisto. Siitä podin niin huonoa omatuntoa, että piilotin sen enkä uskaltanut koskaan ottaa esiin. Enpä tiedä mitä sillä edes olisi pitänyt tehdä. Kiilsi vain niin nätisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko muuten satumalta naisia? -5

Älkää laittako miinusta vaan vastatkaa asiallisesti vilpittömään kysymykseen. -5

Kysymyksesi voi olla vilpitön mutta se ei liity aiheeseen eikä ole olennainen tässä ketjussa.

Ystävän kanssa Sokoksella nähtiin sellaisia pieniä voidemaisia hiustenhoitoainetuubeja. Luultiin että ne on ilmaisia näytteitä ja tungettiin taskut täyteen. Seuraavana päivänä kaveri soitti kauhuissaan, että oli käynyt uudelleen Sokkarissa ja ne maksavatkin 8 markkaa per tuubi. Mentiin takaisin ja huomaamattomasti laitettiin tuubit takaisin hyllyyn.

Up