Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa mistä viattomista jutuista tunsitte lapsena huonoa omaatuntoa?
06.11.2015 |
Tästä on ollut aloitus demissäkin mutta sinne ei kukaan enää vastaa. aloitan:
6-vuotiaana vapautin naapurin tytön purkkiin pyydystetyt sammakot takaisin lampeen ja 8-vuotiaana hautasin kaverin kellarissa olleen sähköjohdonpätkän heidän pihalleen kun kaveri kertoi että heitä lyödään sillä jos tekevät jotain tuhmaa.
11-vuotiaana katsoin vahingossa ennen joulua kauppakassiin kun vanhemmat tulivat kaupasta ja näin lahjaksi tarkoitettuja tavaroita. Jouluna yrtin teeskennellä yli-innostunutta kun avasin paketit :D Läpi meni.
Kommentit (58)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä katselin alle 10v poikana naapurin tytön pimppiä teelusikalla, sitten sitä samaa teelusikkaa käytettiin myös hammaslääkärileikeissä peilinä. Harmittaa, kun en tajunnut pestä sitä lusikkaa välillä.
Ala-asteella löysin pihalta vanhan pesismailan ja aloin huiskia sillä lumipenkkoja, mutta epähuomiossa osuinkin parhaan ystäväni polveen. Hänelle tuli tosi kipeää ja hän lähti opettajanhuoneeseen kertomaan asiasta. Olin ihan varma, että vanhemmilleni soitetaan. En kuitenkaan joutunut sen kummemmin vastuuseen teostani, vahinkohan se vain oli, mutta yläasteella samainen ystäväni joutui polvileikkaukseen samasta polvesta johon olin lyönyt. Omatunto soimaa vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin seurakunnan päiväkerhossa pienenä alle kouluikäisenä. Jostain syystä olin siellä aika yksinäinen eikä minua hyväksytty leikkeihin mukaan. Välillä saimme riehua seurakuntatalon jumppasalissa jossa oli kaikenlaisia patjoja, puolapuita ja niitä sellaisia katosta roikkuvia naruja joiden päissä oli puiset renkaat. Roikun sellaisissa renkaissa ja yksi ryhmän suosittu tyttö juoksu vahingossa minua päin. Tyttö alkoi itkemään hysteerisesti ja sai kaikki ohjaajat lohduttamaan häntä. Minä podin järkyttävän huonoa omaatuntoa tapahtuneesta vaikka en ollut tehnyt mitään väärää.
Sain isältäni punaisen kynän, ei siis mikään superhieno, oli vienyt sen tyopaikaltaan. Istuin tienvarressa kivellä kaverini kanssa ja kynä putosi kädestäni ja vieri tielle, juuri kun auto ajoi ohi. Kynä sitten murskaantui. Olin ihan paniikissa ja menin itkua vääntäen kertomaan isälleni. Ajattelin, että nyt varmaan joudun arestiin, joulupukki ei tule jne. No isä tietenkin vain naurahti että ei se mitään. Ihan kuin olisin saanut jonkun eeppisen synninpääston.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha ketju mutta osui sattumalta Googlessa silmään. Minä sain 6-vuotiaana luvan pomppia naapureiden trampoliinilla silmä välin kun he olivat lomamatkalla. Löysin heidän puhaltaa kuulapyssyn kuulan. Otin sen itselleni (en edes omistanut kuulapyssyä. Seuraavana yönä nukuin ehkä pari tuntia kun mietin ja kaduilla tätä mielestäni kauheaa tekoa :D heti seuraavana aamuna palautin kuulan samaan paikkaan.
Olin ehkä 6-vuotias kun leikkiessä katkaisi vahingossa kaverin barbin käden. Se vääntyi jotenkin lipaston laatikon väliin. Ei kaveri ollut siitä millänsäkään mutta minä koin hirveää syyllisyyttä. Askartelimme muovailuvahasta barbille "kipsin" Ja se barbi sai nimekseen Amputa :D käytiin lähes kaikki taskurahani ja ostin kaverille vielä uuden barbin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika hellyttäviä juttuja. Itse en valitettavasti muista mitään tällaista. Kyllä minulla omatunto on, mutta joko olen ollut superkiltti, tai sitten en vain muista.
Pudotti joskus ekaluokkalaisen nakin lattialle, vahingossa tietty,. Kaverin 2-vuotias pikkusisko ehti haukata siitä palan. Luulin jostain syystä että nakit ovat jotenkin vaarallisia pikkulapsille. Pelosta täristen menin kertomaan kaverin isälle. Hän kuittasi sen vaan "no eihän se nyt niin vaarallista ole"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pudotti joskus ekaluokkalaisen nakin lattialle, vahingossa tietty,. Kaverin 2-vuotias pikkusisko ehti haukata siitä palan. Luulin jostain syystä että nakit ovat jotenkin vaarallisia pikkulapsille. Pelosta täristen menin kertomaan kaverin isälle. Hän kuittasi sen vaan "no eihän se nyt niin vaarallista ole"
*Pudotin
Olin uskonnollisessa päiväkodissa. Ennen päiväunia piti lukea rukous ja laittaa kädet ristiin. Kerran kuiskasin kaverille "laitetaan kädet peiton alle muttei laiteta niitä ristiin" Seuraavana päivänä kuulin tämän tarhatädin sairastuneen. Ajattelin ties kuinka pitkään, että se oli minun ja kaverin vika että tarhatätimme oli sairastunut, koska emme laittaneet käsiä ristiin rukouksen aikana.
Oltiin mökillä ja aikani kuluksi menin autoon leikkimään. Kääntelin rattia ja se meni rattilukkoon. Olin ihan hädissäni että rikoin auton. Isä ehdotti seuraavana päivänä että käydään kylällä jätskillä ja minä ihan paniikissa että ei!
Olin lapsena kaikesta tuollaisesta hädissäni. En tiedä mistä se johtui, ei minulle koskaan mistään suututtu.
Olen helluntailaisesta perheestä enkä saanut syödä verilettuja uskonnon takia. Kuitenkaan sitä ei koulussa huomioitu mitenkän eli en saanut mitään muuta ruokaa. Kerran oli niin kova nälkä että söin. Luulin joutuvani helvettiin. T. Ammattivalittaja
Kaverin perheessä kuului syödä koko omena, siis karaa myöten. Muistan kyllä että he olivat köyhiä. Silti en pystynyt syömään karaa tai siemeniä vaan pilotin ne kaverin perheen halkolaatikon pohjalle. Ja minulle aina väkisin työnnettiin se omena välipalaksi siellä kuitenkin.
Minulla oli karkkipäivä lauantaisin ja jotenkin ajattelin, että karkkia ei saa syödä muulloin. Kerran karkkipäivän karkkeja oli kuitenkin jäänyt yli ja minä söin ne salaa sunnuntaina. Tunsin pitkään kovaa syyllisyyttä ja pelkäsin, että vanhemmat saavat tietää jolloin seuraa ankara rangaistus.
Varastin ekaluokalla kaverin kanssa vahingossa 20 pennin tikkarin karkkikaupasta. Oltiin katseltu niitä ja kaveri oli epähuomiossa laittanut sen taskuunsa. Olimme aivan kauhuissamme, että olemme nyt RIKOLLISIA. Heitimme tikkarin roskiin ja vannoimme ettemme koskaan kerro kenellekään. Pelkäsin tosi kauan kun näin jossain poliisin, että se tulee hakemaan mua vankilaan.