Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Typerä olo, omistushaluisuus lapsesta...

Vierailija

Tunnen oloni tosi lapselliseksi ja typeräksi, ja sitä varmasti monen mielestä olenkin mutta on pakko avautua johonkin tästä :D

Meillä on noin 1,5-vuotias lapsi, emme asu yhdessä. Välimme ovat ihan ok, ei juurikaan olla tekemisissä (vaihdot tosi usein pk:n kautta käytännön syistä), ei meillä riitoja ole muttei tosiaan olla mitään kavereitakaan. Jutellaan kyllä pintapuolisesti aina kun nähdään/jos tulee jotain asiaa - tilanne siis ihan hyvä.

Lapsi käy isällään kaksi, kolme kertaa viikossa ja tykkää kamalasti tietenkin isästään. Samalla se sulattaa sydämeni (erosimme jo raskausaikana eikä lapsi ole koskaan asunut isänsä kanssa, eli on ihanaa kun hän on saanut läheisen suhteen isäänsä silti), mutta samalla joku rasittava kateus/omistushaluisuus puskee pintaan. En ymmärrä miksi, minähän saan asua tuon lapsen kanssa ja nähdä päivittäin hänen kasvuaan, uusia taitojaan yms - eihän MINULLA ainakaan tuollaista oloa kuuluisi olla, jos kellään.

Tietenkään en anna tämän näkyä, isä on lapselle mielettömän tärkeä enkä ikinä menisi sen suhteen tielle, enkä myöskään nurise tästä isälle tai kellekään muullekaan. Se on joku piilevä tunne vain itselläni. Tänäänkin, kun lapsi totesi yhtäkkiä "käkkälle" (=iskälle) oikein tunsin, miten mahanpohjaa kouraisi. Silti totesin ihan normaalisti vain että tänään sinä tulet kotiin mutta huomenna menet iskälle.

Tajuan itsekin, miten typerää tämä on, mutta miten siitä voisi päästä eroon? Pelkään, että lapsikin oppii vaistoamaan sen ja sitä en missään tapauksessa halua. Enkä kyllä haluaisi tuntea tällaista itsekään :/

Kommentit (7)

Vierailija

Tätä tunnetta oli aikanaan lapsen ollessa vielä vauva etenkin silloin, kun tapaamisia alettiin siirtämään isän kotiin - ja tällöinkin kyse oli vain 2-3 tunnista (vauva oli noin 7kk). Sittemmin tunne laimeni ja etenkin hoidon ja töideni alettua oli oikeasti rentouttavaa ja vapauttavaa, kun joinakin iltoina sai tulla ihan suoraan hiljaiseen kotiin ja viettää illan täydessä rauhassa yksin. Tällöin tunsin lähinnä onnea ja kiitollisuutta hyvästä isäsuhteesta ja siitä, että tilanne on näinkin hyvä.

Sitten nyt taas ihan yhtäkkiä, ei mistään tuli näitä tuntemuksia. En keksi sille oikein syytäkään, asiat kun eivät ole mitenkään muuttuneet. Ehkä sillä on vaikutuksensa, että isä on alkanut vihjailemaan kahdesta yöstä peräjälkeen, myönnän sellaisen tuntuvan vielä tosi pahalta. Yksi yö menee kuin vettä vaan ja usein lapsi onkin esim. niin, että lähtee la-aamuna ja palaa su-iltana eli 1,5 vrk.

ap

Vierailija

Näin miehenä täytyy kehaista, että kiva kun ymmärrät, kuinka tärkeää on sekä lapselle että isälle, että he näkevät toisiaan.

Mustasukkaisuuskin on ihan luonnollista, mutta eiköhän se siitä ajastaan ohi mene.

Vierailija

Tuttu tunne, varsinkin kun iskän aika oli aina sitä kivaa aikaa ja ite enimmäkseen pyöritti sitä arkea. En tarkoita etteikö olisi itelläkin ollu nastaa lapseni kanssa mutta tuntui silti että isä sai kermat kakusta. Mulla ainakin helpotti tämä kun lapsi oli viiden vanha. Ja tämä on asia jossa kannattaa pitää ne mölyt mahassa, varsinkin jos isä homman hoitaa hyvin.

Vierailija

Voi nro 6, kuvailit juuri tunteeni! Välillä tuntuu juuri tuolta, että isä saa kermat kakusta. Samalla toki tiedostan, että itse saan tavallaan enemmän; nämä erityiset ensimmäiset vuodet, kun kehitystä tuntuu tapahtuvan päivittäin, itse todistin ensiaskeleet ja muut vastaavat, joista sitten isä osaltaan jää paitsi.

Itselleni on sanoinkuvaamattoman tärkeää vaalia lapsen ja isän suhdetta, olen itse kasvanut isättömänä enkä missään tapauksessa omaehtoisesti tekisi sitä omalle lapselleni. Siksi suljenkin nämä tunteet pois muilta, saatan potea yksin mutta en tosiaan valita ääneen, en koe että minulla on oikeutta siihen.

Ristiriitaista kyllä. Pakko lisätä loppuun, että ristiriitaisuutta lisää toisinaan myös se kun itse saan ne kuratkin niskaan; lapsen raivarit, protestoinnit, väsymykset ja tunteiden koko skaalan ja isällä lapsi ei kuulemma koskaan kiukuttele. Tiedänhän minä, että lähimmäisilleen nuo lapset kaiken sysäävät, mutta silloinkin tekee mieli melkein vihaisena sanoa että saakeli sä et tiedä edes vanhemmuudesta mitään......

ap

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat