Pelottaa, että nuoruus jää elämättä

nuorivaimoko

Olen 22-vuotias ja seurustellut 2.5 vuotta nykyisen avomieheni kanssa. Suhteemme on alusta saakka ollut melko konservatiivinen, vakava ja avioliittoon tähtäävä, vaikka uskonnollisia emme ole. Uskoisin, että tässä on mies jonka tulen naimaan aikanaan, vielä kummallakaan ei ole kiire vaikka lapsista, naimisiinmenosta ja tulevaisuuden kuvioista on keskusteltu aika paljon.

Minua pelottaa kuitenkin, että nuoruus jää jollain tavalla elämättä, kun olen jo nyt sitoutunut näin vakavaan suhteeseen. Samaa viestiä tuntuu tulevan kavereilta ja muilta, että älä vielä ota kaikkea niin vakavasti. Mies on ainoa seurustelukumppanini ja seurustellut itse kolmesti, minua viisi vuotta vanhempi. Olen harrastanut seksiä vain yhden kerran ennen häntä, miespuolisen ystäväni kanssa.

En ole sinänsä onneton. Parisuhde on hyvä, nautin seksistä ja tulevaisuuden suunnitelmat tuntuvat hyviltä. En koe parisuhdetta rajoittavaksi, ja mies osaa antaa minulle omaa tilaa ja päinvastoin. Pelottaa kuitenkin, että joku tärkeä kehittymisvaihe jää elämättä ja tuntuu kieltämättä oudolta ajatukselta nykykulttuuria vasten, jos tämä mies on ainoa ihminen jonka kanssa koskaan seurustelen.

Kiinnostaisi kuulla teiltä nuorena vakiintuneilta kokemuksia ja jälkiviisautta, oliko nuorena sitoutuminen kannattavaa

Sivut

Kommentit (58)

Vierailija

Mulla oli sun iässä täysin samat fiilikset ja täysin sama elämäntilanne. Noh, erohan siinä sitten 23-vuotiaana tuli ja olen kyllä onnellinen, että sain kokea sen jälkeen sen nuoruuden huuman, koomisia treffejä, vapauden ja kokemuksen elää täysin yksin. Teki todella hyvää

Vierailija

Eroa ihmeessä, sitten kolmikymppisenä sadan jännämiehen jälkeen etsit tylsän kumppanin itsellesi, jonka kanssa perustat perheen. Kyllä kaikkien naisten pitää nuoruudessaan kokea vähintään sata jännämiestä röhkimässä päällään. Sitten kun haluat perheen, unohdat ja kiellät menneisyytesi.

nuorivaimoko

Vierailija kirjoitti:

Eli siis eläminen on sitä että sekstaillaan mahdollisimman monen kanssa?


Ei toki, minulla ei ole koskaan ollut erityistä intohimoa irtosuhteisiin enkä saanut kasuaalista seksistä sen ainoan kerran sitä kokeillessani mitään irti.

Mietin enemmänkin yhteen mieheen sitoutumista jo nyt ja sen tien sulkemista, että joku vielä sopivampi tulee vastaan sekä sitä, jääkö minusta joku osa kehittymättä, kun täysin itsenäistä elämää ei ehtinyt olla vuottakaan äidin helmoista lähtemisen ja miehen tapaamisen välillä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siis eläminen on sitä että sekstaillaan mahdollisimman monen kanssa?

hyvin sä vedät

Kiitos, minulle on kunnia-asia vetää hyvin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Pelottaa kuitenkin, että joku tärkeä kehittymisvaihe jää elämättä

Joo se on kehittävää nussia ympäriinsä suosittelen lämpimästi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siis eläminen on sitä että sekstaillaan mahdollisimman monen kanssa?

Ei toki, minulla ei ole koskaan ollut erityistä intohimoa irtosuhteisiin enkä saanut kasuaalista seksistä sen ainoan kerran sitä kokeillessani mitään irti.

Mietin enemmänkin yhteen mieheen sitoutumista jo nyt ja sen tien sulkemista, että joku vielä sopivampi tulee vastaan sekä sitä, jääkö minusta joku osa kehittymättä, kun täysin itsenäistä elämää ei ehtinyt olla vuottakaan äidin helmoista lähtemisen ja miehen tapaamisen välillä.

eiköhän sun mieheskin mieti täysin samoja asioita

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelottaa kuitenkin, että joku tärkeä kehittymisvaihe jää elämättä

Joo se on kehittävää nussia ympäriinsä suosittelen lämpimästi.

mikä pakkomiele sulla on hokea tuota, että ap:lla on tarve nussia ympäriinsä. 

Vierailija

Kyllä nuoruudesta voi ottaa kaiken irti, vaikka seurusteleekin. Juhlia, matkustaa, opiskella.. se on tietenkin ihan mitä arvotat korkeammalle kunnon parisuhdetta vai treffailua ja muita miehiä. Ymmärrän sun ajatukset mutta voi myös olla, että jos nyt eroat niin muutaman vuoden päästä harmittelet kun annoit hyvän miehen mennä. Voi olla myös, että sua harmittaa, jos jäät tohon suhteeseen. Sanon vaan sen ettei ne muut miehet ja treffailu nyt niin ihmeellistä ole. Alussa kaikki tuntuu jännältä ja ihana kokea se ihastumisentunne uudelleen mutta tuskin kuitenkaan parempaa miestä löytäisit kuin nykyisesi, jos hänessä ei kerran ole mitään 'vikaa'.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Eli siis eläminen on sitä että tapaillaan mahdollisimman monen kanssa?

Noin se ennemmin menisi. Asumista monessa kaupungissa, jopa maassa, etc

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siis eläminen on sitä että sekstaillaan mahdollisimman monen kanssa?

Ei toki, minulla ei ole koskaan ollut erityistä intohimoa irtosuhteisiin enkä saanut kasuaalista seksistä sen ainoan kerran sitä kokeillessani mitään irti.

Mietin enemmänkin yhteen mieheen sitoutumista jo nyt ja sen tien sulkemista, että joku vielä sopivampi tulee vastaan sekä sitä, jääkö minusta joku osa kehittymättä, kun täysin itsenäistä elämää ei ehtinyt olla vuottakaan äidin helmoista lähtemisen ja miehen tapaamisen välillä.

Tuo on mahdollista.

Vierailija

Itse vakiinnuin 20-vuotiaana eli ilmeisesti samanikäisenä kuin sinä? Minulla toisaalta taas oli ennen sitä kolme-neljä villimpää teinivuotta, jossa tulisi se nuoruus kahlattua kantapään kautta läpi. Ei sillä, että katuisin mitään, hienoa aikaa oli. Itse en olisi uskaltanut sanoa nykyiselle miehelleni "tahdon", jossen olisi tuota vaihetta kyllästymiseen asti elänyt.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat