Lue keskustelun säännöt.
Pelottaa, että nuoruus jää elämättä
nuorivaimoko
05.11.2015 |
Olen 22-vuotias ja seurustellut 2.5 vuotta nykyisen avomieheni kanssa. Suhteemme on alusta saakka ollut melko konservatiivinen, vakava ja avioliittoon tähtäävä, vaikka uskonnollisia emme ole. Uskoisin, että tässä on mies jonka tulen naimaan aikanaan, vielä kummallakaan ei ole kiire vaikka lapsista, naimisiinmenosta ja tulevaisuuden kuvioista on keskusteltu aika paljon.
Minua pelottaa kuitenkin, että nuoruus jää jollain tavalla elämättä, kun olen jo nyt sitoutunut näin vakavaan suhteeseen. Samaa viestiä tuntuu tulevan kavereilta ja muilta, että älä vielä ota kaikkea niin vakavasti. Mies on ainoa seurustelukumppanini ja seurustellut itse kolmesti, minua viisi vuotta vanhempi. Olen harrastanut seksiä vain yhden kerran ennen häntä, miespuolisen ystäväni kanssa.
En ole sinänsä onneton. Parisuhde on hyvä, nautin seksistä ja tulevaisuuden suunnitelmat tuntuvat hyviltä. En koe parisuhdetta rajoittavaksi, ja mies osaa antaa minulle omaa tilaa ja päinvastoin. Pelottaa kuitenkin, että joku tärkeä kehittymisvaihe jää elämättä ja tuntuu kieltämättä oudolta ajatukselta nykykulttuuria vasten, jos tämä mies on ainoa ihminen jonka kanssa koskaan seurustelen.
Kiinnostaisi kuulla teiltä nuorena vakiintuneilta kokemuksia ja jälkiviisautta, oliko nuorena sitoutuminen kannattavaa
Kommentit (58)
Mulla oli sun iässä täysin samat fiilikset ja täysin sama elämäntilanne. Noh, erohan siinä sitten 23-vuotiaana tuli ja olen kyllä onnellinen, että sain kokea sen jälkeen sen nuoruuden huuman, koomisia treffejä, vapauden ja kokemuksen elää täysin yksin. Teki todella hyvää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli siis eläminen on sitä että sekstaillaan mahdollisimman monen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Eli siis eläminen on sitä että sekstaillaan mahdollisimman monen kanssa?
hyvin sä vedät
Eroa ihmeessä, sitten kolmikymppisenä sadan jännämiehen jälkeen etsit tylsän kumppanin itsellesi, jonka kanssa perustat perheen. Kyllä kaikkien naisten pitää nuoruudessaan kokea vähintään sata jännämiestä röhkimässä päällään. Sitten kun haluat perheen, unohdat ja kiellät menneisyytesi.
Vierailija kirjoitti:
Eli siis eläminen on sitä että sekstaillaan mahdollisimman monen kanssa?
Ei toki, minulla ei ole koskaan ollut erityistä intohimoa irtosuhteisiin enkä saanut kasuaalista seksistä sen ainoan kerran sitä kokeillessani mitään irti.
Mietin enemmänkin yhteen mieheen sitoutumista jo nyt ja sen tien sulkemista, että joku vielä sopivampi tulee vastaan sekä sitä, jääkö minusta joku osa kehittymättä, kun täysin itsenäistä elämää ei ehtinyt olla vuottakaan äidin helmoista lähtemisen ja miehen tapaamisen välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis eläminen on sitä että sekstaillaan mahdollisimman monen kanssa?
hyvin sä vedät
Kiitos, minulle on kunnia-asia vetää hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Pelottaa kuitenkin, että joku tärkeä kehittymisvaihe jää elämättä
Joo se on kehittävää nussia ympäriinsä suosittelen lämpimästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis eläminen on sitä että sekstaillaan mahdollisimman monen kanssa?
Ei toki, minulla ei ole koskaan ollut erityistä intohimoa irtosuhteisiin enkä saanut kasuaalista seksistä sen ainoan kerran sitä kokeillessani mitään irti.
Mietin enemmänkin yhteen mieheen sitoutumista jo nyt ja sen tien sulkemista, että joku vielä sopivampi tulee vastaan sekä sitä, jääkö minusta joku osa kehittymättä, kun täysin itsenäistä elämää ei ehtinyt olla vuottakaan äidin helmoista lähtemisen ja miehen tapaamisen välillä.
eiköhän sun mieheskin mieti täysin samoja asioita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelottaa kuitenkin, että joku tärkeä kehittymisvaihe jää elämättä
Joo se on kehittävää nussia ympäriinsä suosittelen lämpimästi.
mikä pakkomiele sulla on hokea tuota, että ap:lla on tarve nussia ympäriinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nuoruudesta voi ottaa kaiken irti, vaikka seurusteleekin. Juhlia, matkustaa, opiskella.. se on tietenkin ihan mitä arvotat korkeammalle kunnon parisuhdetta vai treffailua ja muita miehiä. Ymmärrän sun ajatukset mutta voi myös olla, että jos nyt eroat niin muutaman vuoden päästä harmittelet kun annoit hyvän miehen mennä. Voi olla myös, että sua harmittaa, jos jäät tohon suhteeseen. Sanon vaan sen ettei ne muut miehet ja treffailu nyt niin ihmeellistä ole. Alussa kaikki tuntuu jännältä ja ihana kokea se ihastumisentunne uudelleen mutta tuskin kuitenkaan parempaa miestä löytäisit kuin nykyisesi, jos hänessä ei kerran ole mitään 'vikaa'.
Vierailija kirjoitti:
Eli siis eläminen on sitä että tapaillaan mahdollisimman monen kanssa?
Noin se ennemmin menisi. Asumista monessa kaupungissa, jopa maassa, etc
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sitä nuoruutta voi ihan yhtä hyvin elää parisuhteessa. Paitsi jos haaveena on se ympäriinsä nussiminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis eläminen on sitä että sekstaillaan mahdollisimman monen kanssa?
Ei toki, minulla ei ole koskaan ollut erityistä intohimoa irtosuhteisiin enkä saanut kasuaalista seksistä sen ainoan kerran sitä kokeillessani mitään irti.
Mietin enemmänkin yhteen mieheen sitoutumista jo nyt ja sen tien sulkemista, että joku vielä sopivampi tulee vastaan sekä sitä, jääkö minusta joku osa kehittymättä, kun täysin itsenäistä elämää ei ehtinyt olla vuottakaan äidin helmoista lähtemisen ja miehen tapaamisen välillä.
Tuo on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse vakiinnuin 20-vuotiaana eli ilmeisesti samanikäisenä kuin sinä? Minulla toisaalta taas oli ennen sitä kolme-neljä villimpää teinivuotta, jossa tulisi se nuoruus kahlattua kantapään kautta läpi. Ei sillä, että katuisin mitään, hienoa aikaa oli. Itse en olisi uskaltanut sanoa nykyiselle miehelleni "tahdon", jossen olisi tuota vaihetta kyllästymiseen asti elänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis eläminen on sitä että sekstaillaan mahdollisimman monen kanssa?
Ei toki, minulla ei ole koskaan ollut erityistä intohimoa irtosuhteisiin enkä saanut kasuaalista seksistä sen ainoan kerran sitä kokeillessani mitään irti.
Mietin enemmänkin yhteen mieheen sitoutumista jo nyt ja sen tien sulkemista, että joku vielä sopivampi tulee vastaan sekä sitä, jääkö minusta joku osa kehittymättä, kun täysin itsenäistä elämää ei ehtinyt olla vuottakaan äidin helmoista lähtemisen ja miehen tapaamisen välillä.
eiköhän sun mieheskin mieti täysin samoja asioita
Luetko edes mitä kirjoitetaan? Mies on jo viisi vuotta vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis eläminen on sitä että sekstaillaan mahdollisimman monen kanssa?
Ei toki, minulla ei ole koskaan ollut erityistä intohimoa irtosuhteisiin enkä saanut kasuaalista seksistä sen ainoan kerran sitä kokeillessani mitään irti.
Mietin enemmänkin yhteen mieheen sitoutumista jo nyt ja sen tien sulkemista, että joku vielä sopivampi tulee vastaan sekä sitä, jääkö minusta joku osa kehittymättä, kun täysin itsenäistä elämää ei ehtinyt olla vuottakaan äidin helmoista lähtemisen ja miehen tapaamisen välillä.
eiköhän sun mieheskin mieti täysin samoja asioita
Mies on minua sen verran vanhempi ja enemmän kokenut, että ei tunnista näitä ajatuksia mitä olen hänelle puhunut. On itse tyytyväinen ja haluaa seurustella vakavasti ja rakentaa yhteistä tulevaisuutta.
Ja ei, en halua nussia ympäriinsä. En halunnut ennen tätä miestä enkä haluaisi vaikka erottaisiin nyt. Enemmän haaveilen siitä, että saisi paneutua projekteihin ja opintoihin ilman että kukaan on vaatimassa huomiota, lähteä vaikka vaihtoon ilman huolta parisuhteesta, olla miettimättä tulevaisuutta ja sen suunnitelmia niin paljon. Esimerkiksi valmistumisen jälkeinen työtilanne mietityttää, kun oman lisäksi on huomioitava miehen silloiset työkuviot sen sijasta, että voisin ajatella vain itseäni.
Aika harvoin elämässä voi ajatella vain itseään.
Mä olin 23-vuotiaaksi asti sinkku ja tuntuu, että multa jäi nuoruus elämättä. Olisin kuitenkin halunnut suhteen. Nyt tuntuu, että vieläkin katselen 16-18v tyttöjä, kun en silloin niitä päässyt kokemaan
Sinun on itse mietittävä, mitä elämältä tahdot..mutta onko se vaihto-oppilas vuosi sen arvoinen, että menetät tuo miehen?? Nämä sinun pitää itse ratkaista.
Olen hyvin nuorena aloittanut seurustelun tulevan mieheni kanssa, sinun iässä minulla oli jo kaksi lastakin. Yhdessä elimme 24 vuotta ja lapsiakin lauma..
Nyt olen 46 vuotias, eronnut yh..mutta ei minusta tunnu, että olisin jotain menettänyt tai jotain olisi jäänyt kokematta. Minun valinnat ja elämä vain oli tällainen. En ole pahemmin katunut, mutta jos nyt olisi saman edessä valitsisin toisin. Ei sitä miestä.
Nyt seurustelen vakaan miehen kanssa ja elämä menee päivä kerrallaan. Nautin aikuisista lapsista ja siitä, että minulla on omaa elämääkin.. ja toivon, että elämä jatkuisi näissä merkeissä..
Vain sinä itse pystyt päättämään, mitä elämältä tahdot. Toivottavasti teet valintoja, mitä sinun ei tarvitse myöhemmin katua.. onnea valintoihin..
Aiheellinen pelko.