Lue keskustelun säännöt.
Miksi teillä ei ole mitään hyvää sanottavaa minusta?t.ammattivalittaja
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n otsikko sai mut nauramaan. Hänen itsekeskeisyytensa on ylittänyt kaikki mahdolliset tragiikan, komiikan, ärsyttävyyden, ties mitkä rajat.
Ja ap, jos haluat keskustella köyhyydestä, keskustele siitä. Älä itsestäsi. Sinulla on monipuolista kokemusta köyhyydestä: omaishoitajuudesta, byrokratian viidakosta, mutta sinä nariset vain itsestäsi. "Onko täällä muita köyhiä" otsikko jatkuu ajatuksellisesti "kuin minä", eli sait siinäkin ketjussa puhua itsestäsi (luultavasti, en ole nähnyt). Kokemuksesi eivät ole jalostuneet minkäänlaiseksi näkemykseksi, josta voisi keskustella. Ketjusi supistuvat puheeksi sinusta, ja sitähän sinä haluatkin.
Joko poljit sen vartin (vain 15 minuuttia!) kuntopyörällä? Olet jaksanut hakea koulutuksiin, hoitanut ensimmäistä miestäsi, mutta et jaksa polkea varttia vaikka kotona on kuntopyörä. Usko huviksesi, tuo pieni ponnistus joka päivä muuttaisi elämääsi paremmaksi. Kun et edes sitä viitsi tehdä minun on hyvin vaikea keksiä sinusta mitään hyvää sanottavaa.
Mä heräsin jo klo 6 kuten monena aamuna muutenkin ja siinä aamu tv.tä katsoessa poljen kuntopyörää, sekö muka tekisi minusta sinun mielestäsi paremman ihmisen? ja kyllä mä sitä jaksan tehdä jos vaan haluan. ap
Ai nyt yhtäkkiä jaksat ja viitsitkin? Tässä pari päivää sitten muistaakseni kirjoitit ettet viitsi.
Mutta leikitään, että puhut totta ja väännän rautalangasta:
Kun reippailu ulkoilmassa ei sinulle käy, on kuntopyörä kotona hyvä vaihtoehto. Jatkuvalla, sitkeällä, päivittäisellä polkemisella saat lihaskuntoa. Se auttaa sinua pitämään tasapainoa kun rupeaa huippaamaan. Voit painostasi huolimatta korjata asentoasi ja luottaa lihaksiisi. Se puolestaan kasvattaa itseluottamustasi, eikä sinun tarvitse enää olla niin itsekeskeinen ja huomionhakuinen.
Kun lihaksesi toimivat paremmin voit ensinnäkin lisätä fillaritreenin rasittavuutta ja aikaa, lisäksi voit ehkä käydä pienillä lenkeillä ulkona. Silloin aivosi saavat happea, sinusta tulee fiksumpi ja aloituksesi palstalla paranevat, ja niistä voi syntyä muunkinlaisia ketjuja kuin nämä nykyiset, joissa sinua haastetaan ja haukutaan ja sinä käyttäydyt kuin teini.
Jos aiot pyrkiä työelämään ja yrittäjäksi, sinun on pakko hyväksyä se, että joudut tekemään asioita, joita et halua tehdä. Et voi valita: se mikä on tehtävä on tehtävä.
Ihan käsittämätöntä, että nelikymppiselle naiselle pitää selittää näitä, jotka mun 16-vuotias tyttärenikin tietää! :D
Jään odottamaan vastaväitteitäsi, ap.
Mä ulkoilen jakaikinen päivä lapseni kanssa ja lisäksi aina välillä ajan kuntopyörällä.ap
Voi hyvänen aika. Etkö sä muuta tuohon osannut sanoa?
Eihän teitä mikään mun sanomiseni miellytä.ap
Sulla olisi ollut erittäin hyvä tilaisuus puollustaa omaa näkemystäsi siihen miksi mielestäsi liikunta ei ole yksi merkittävä avain hyvään oloon. Sen sijaan päätit vastata kuin teini-ikäinen "ette te tajuu" tyyliin. Ei se herätä halua keskustella vaan löylyttää sua lisää. Surullista.
Tottakai liikunta on tärkeää ja mä liikun sen verran kun sairauksiltani pystyn. Joka päivä me pojan kanssa tuossa isolla pihalla ollaan iltaisin vähintää tunti ellei enemmänkin. Heitellään koreja,potkitaan palloa,pelataan sulkapalloa,haravoidaan lehtiä mitä milloinkin ja aina välillä ajan kuntopyörällä.ap
Sinä et tunnu ymmärtävän täällä (ja muissa ketjuissasi) tarjottua perimmäistä ajatusta: elämäsi paranee kun teet sille jotakin etkä vain valita, ajattele pakkomielteisesti rahaa ja vetoa virkakoneistoon. Maailma on auki jos vain viitsit vilkaista. Kyse ei ole siitä, että todennäköisesti seistä tojotat pihalla kun poikasi heittää koreja (nyt sanot, että kyllä mäkin heitän koreja, tänäänkin heitin yhden) tai kuntopyörästä. Kyse on sinun omasta elämästäsi josta vain sinä olet vastuussa ja siitä, miten saat siitä otteen.
Olet kertonut täällä, että pääsi toimii ja sinulla on siitä ihan paperit. Mutta kyllä minä epäilen sinun ymmärrystäsi.
Niin kauan kun et halua olla aikuinen, vaan pidät kiinni teinin asenteesta, niin kauan kun et halua keskustella itse asiasta, vaan heittelet vain yksirivisiä joistakin lillukanvarsista elämäsi tulee pysymään täsmälleen samanlaisena kuin se on nyt. Jos et halua käyttää sitä papereilla vahvistettua ajattelukapasiteettiasi mihinkään mikään ei muutu.
Mutta poikasi kasvaa. Ymmärtääkseni lapsuudenkotisi oli ankea. Samaa ankeutta siirrät elämänasenteellasi poikaasi. Ihan sama käyttekö Lintsillä, maksavatko synttärit 1000 vai 10 e. Aina kotona olevana sinä luot sen ilmapiirin, joka kotona on, se on jokapäiväistä ja sen lapsi kotoaan saa. Risteilyt ja puuhamaat on ihan diibadaabaa. Millaisena äitinä poikasi muistaa sinut 20 vuiden kuluttua?
Poikani muistaa minut ihan varmasti hyvänä äitinä 20v päästä. Meillä ei ole kotona lainkaan ankea ilmapiiri vaikka palstalaisetniin luulevatkin. Minä olen aivan erilainen kuin äitini oli ja mieheni on aivan erilainen kuin isäni oli joten meitä ei voi misään nimessä verrata vanhempiini eikä kotiamme lapsuudenkotiini.ap
Et sitten poiminut viestin olennaisinta asiaa? Ymmärrän toki että poimit vain kaiken poikasi koskevan sillä oletuksena on että poikasi on sinulle tärkeä . Mutta tuo elämään tarttuminen jäi sinulta kokonaan huomaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n otsikko sai mut nauramaan. Hänen itsekeskeisyytensa on ylittänyt kaikki mahdolliset tragiikan, komiikan, ärsyttävyyden, ties mitkä rajat.
Ja ap, jos haluat keskustella köyhyydestä, keskustele siitä. Älä itsestäsi. Sinulla on monipuolista kokemusta köyhyydestä: omaishoitajuudesta, byrokratian viidakosta, mutta sinä nariset vain itsestäsi. "Onko täällä muita köyhiä" otsikko jatkuu ajatuksellisesti "kuin minä", eli sait siinäkin ketjussa puhua itsestäsi (luultavasti, en ole nähnyt). Kokemuksesi eivät ole jalostuneet minkäänlaiseksi näkemykseksi, josta voisi keskustella. Ketjusi supistuvat puheeksi sinusta, ja sitähän sinä haluatkin.
Joko poljit sen vartin (vain 15 minuuttia!) kuntopyörällä? Olet jaksanut hakea koulutuksiin, hoitanut ensimmäistä miestäsi, mutta et jaksa polkea varttia vaikka kotona on kuntopyörä. Usko huviksesi, tuo pieni ponnistus joka päivä muuttaisi elämääsi paremmaksi. Kun et edes sitä viitsi tehdä minun on hyvin vaikea keksiä sinusta mitään hyvää sanottavaa.
Mä heräsin jo klo 6 kuten monena aamuna muutenkin ja siinä aamu tv.tä katsoessa poljen kuntopyörää, sekö muka tekisi minusta sinun mielestäsi paremman ihmisen? ja kyllä mä sitä jaksan tehdä jos vaan haluan. ap
Ai nyt yhtäkkiä jaksat ja viitsitkin? Tässä pari päivää sitten muistaakseni kirjoitit ettet viitsi.
Mutta leikitään, että puhut totta ja väännän rautalangasta:
Kun reippailu ulkoilmassa ei sinulle käy, on kuntopyörä kotona hyvä vaihtoehto. Jatkuvalla, sitkeällä, päivittäisellä polkemisella saat lihaskuntoa. Se auttaa sinua pitämään tasapainoa kun rupeaa huippaamaan. Voit painostasi huolimatta korjata asentoasi ja luottaa lihaksiisi. Se puolestaan kasvattaa itseluottamustasi, eikä sinun tarvitse enää olla niin itsekeskeinen ja huomionhakuinen.
Kun lihaksesi toimivat paremmin voit ensinnäkin lisätä fillaritreenin rasittavuutta ja aikaa, lisäksi voit ehkä käydä pienillä lenkeillä ulkona. Silloin aivosi saavat happea, sinusta tulee fiksumpi ja aloituksesi palstalla paranevat, ja niistä voi syntyä muunkinlaisia ketjuja kuin nämä nykyiset, joissa sinua haastetaan ja haukutaan ja sinä käyttäydyt kuin teini.
Jos aiot pyrkiä työelämään ja yrittäjäksi, sinun on pakko hyväksyä se, että joudut tekemään asioita, joita et halua tehdä. Et voi valita: se mikä on tehtävä on tehtävä.
Ihan käsittämätöntä, että nelikymppiselle naiselle pitää selittää näitä, jotka mun 16-vuotias tyttärenikin tietää! :D
Jään odottamaan vastaväitteitäsi, ap.
Mä ulkoilen jakaikinen päivä lapseni kanssa ja lisäksi aina välillä ajan kuntopyörällä.ap
Voi hyvänen aika. Etkö sä muuta tuohon osannut sanoa?
Eihän teitä mikään mun sanomiseni miellytä.ap
Sulla olisi ollut erittäin hyvä tilaisuus puollustaa omaa näkemystäsi siihen miksi mielestäsi liikunta ei ole yksi merkittävä avain hyvään oloon. Sen sijaan päätit vastata kuin teini-ikäinen "ette te tajuu" tyyliin. Ei se herätä halua keskustella vaan löylyttää sua lisää. Surullista.
Tottakai liikunta on tärkeää ja mä liikun sen verran kun sairauksiltani pystyn. Joka päivä me pojan kanssa tuossa isolla pihalla ollaan iltaisin vähintää tunti ellei enemmänkin. Heitellään koreja,potkitaan palloa,pelataan sulkapalloa,haravoidaan lehtiä mitä milloinkin ja aina välillä ajan kuntopyörällä.ap
Sinä et tunnu ymmärtävän täällä (ja muissa ketjuissasi) tarjottua perimmäistä ajatusta: elämäsi paranee kun teet sille jotakin etkä vain valita, ajattele pakkomielteisesti rahaa ja vetoa virkakoneistoon. Maailma on auki jos vain viitsit vilkaista. Kyse ei ole siitä, että todennäköisesti seistä tojotat pihalla kun poikasi heittää koreja (nyt sanot, että kyllä mäkin heitän koreja, tänäänkin heitin yhden) tai kuntopyörästä. Kyse on sinun omasta elämästäsi josta vain sinä olet vastuussa ja siitä, miten saat siitä otteen.
Olet kertonut täällä, että pääsi toimii ja sinulla on siitä ihan paperit. Mutta kyllä minä epäilen sinun ymmärrystäsi.
Niin kauan kun et halua olla aikuinen, vaan pidät kiinni teinin asenteesta, niin kauan kun et halua keskustella itse asiasta, vaan heittelet vain yksirivisiä joistakin lillukanvarsista elämäsi tulee pysymään täsmälleen samanlaisena kuin se on nyt. Jos et halua käyttää sitä papereilla vahvistettua ajattelukapasiteettiasi mihinkään mikään ei muutu.
Mutta poikasi kasvaa. Ymmärtääkseni lapsuudenkotisi oli ankea. Samaa ankeutta siirrät elämänasenteellasi poikaasi. Ihan sama käyttekö Lintsillä, maksavatko synttärit 1000 vai 10 e. Aina kotona olevana sinä luot sen ilmapiirin, joka kotona on, se on jokapäiväistä ja sen lapsi kotoaan saa. Risteilyt ja puuhamaat on ihan diibadaabaa. Millaisena äitinä poikasi muistaa sinut 20 vuiden kuluttua?
Poikani muistaa minut ihan varmasti hyvänä äitinä 20v päästä. Meillä ei ole kotona lainkaan ankea ilmapiiri vaikka palstalaisetniin luulevatkin. Minä olen aivan erilainen kuin äitini oli ja mieheni on aivan erilainen kuin isäni oli joten meitä ei voi misään nimessä verrata vanhempiini eikä kotiamme lapsuudenkotiini.ap
Et sitten poiminut viestin olennaisinta asiaa? Ymmärrän toki että poimit vain kaiken poikasi koskevan sillä oletuksena on että poikasi on sinulle tärkeä . Mutta tuo elämään tarttuminen jäi sinulta kokonaan huomaamatta.
Minä yritän tarttua elämään teen nykyään kuitenkin varamummoilua,kuskaan lapsia ja joulun aikaan alan taast tekemään avustusjuttuja. Teen sellaisia juttuja joita voin ilman opiskelua tehdä.ap
Mun sympatiat ap:ta kohtaan loppui siihen, kun hän keksi sen syöpätarinan ja oikeasti syöpää sairastaneet ihmiset tulivat antamaan siihen tukea. Ap valehteli, että hänellä oli tyyliin vuosi pari elinaikaa ym. dramaattista.
Lopulta kävi ilmi, että koko juttu oli keksitty. Kieltäytyy vastaamasta enää aihetta koskeviin kysymyksiin ja selittelee. Ketju pitäisi löytyä vielä haulla, en ole varma, koska on niitä ennen palstauudistusta tehtyjä ketjuja.
Ap on myös joka toinen viikko ottamassa avioeroa, aloittamassa uutta yritystoimintaa ja uhittelee itsemurhalla. Nämä aiheet ovat kuitenkin ihan vakioita, jos jotain tukea ja ehdotuksia keksitkin, hän ampuu ne heti ala. Ap on myös kertonut olevansa noin 120 kilionen ja liikkuvansa rollaattorilla, nyt taas on ihan eri tarinat.
En tajua kenellä on ollut aikaa ja mielenkiintoa kehittää tälläinen hahmo. Nerokas trolli kuitenkin, kun ihmiset muistaa jutut hyvin ja onnistuu ärsyttämään juuri oikein. Jankaa yleensä kuin teini-ikäinen.
Itse koin myös tuon syöpäpelleilyn olevan niin mautonta että kaikki mahdollinen kunnioitus ja sympatia tätä otusta kohtaan meni eikä tule koskaan takaisin.
Ja tietenkään anusaagim ei vastaa näihin syöpäjuttuihin mitään. Sitten vielä ihmettelet, että miksi kukaan ei sano sinusta mitään hyvää. Tuossa viestissä 104 oli tiivistettynä miksi ei.
Miten itse suhtautuisit ihmiseen joka vitsinä kertoi kuolevansa pian syöpään? Ja sinä kun kehuskelet niillä terveen papereilla. Niille olisi käyttöä nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mihin se ap:n puolustaja nyt hävisi? Tule perustelemaan, että on ihan jees kertoa olevansa syöpäsairas, harkitsevansa lähtöä Sveitsiin eutanasian perässä, nautiskella oikeasti sairaiden antamasta tuesta ja neuvoista ja sitten sanoakin että ähäkutti, se oli vitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sullakaan ole mitään hyvää sanottavaa koskaan, miten meilläkään voisi silloin olla??Koska jaksatte jumpata ja muutenkin olla tavoitteellisia. Se antaa hyvää elämään.
Käsittämätöntä.
Miten niin? Eikö muka ole todiste paremmasta elämästänne?
Käsittämätöntä on tuo sinun teinimäinen asennoitumisesi asiaan kuin asiaan.
Ei minun asennoitumiseni ole teinimäonen vaan omasi. "Kun et säkään sano minusta mitään hyvää, niin en mäkään susta". Jos itse voit aloittajaa paremmin knnkerran niin hyviä neuvojakin osaat tälle antaa, niin miksi et voi antaa hänelle tunnustusta mihinkään asiaan? Koska et itse häneltä saa. Lapsellista.
Kuka täällä on neuvoja pyytänyt?
En tiedä. Mutta niitä aloittajalle kuitenkin annatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen aikanani kuilunut ap:n puolustajiin, yrittänyt auttaa ja tsempannut. Mutta kun kaikki tarjottu apu valui kuin vesi alas putouksesta, asiat kääntyi päälaelleen yhdessä yössä ja ap tuumasi moneen asiaan että eihän se ollutkaan totta, vitsillä ajankulukseni heitin niin jotenkin mä en enää jaksa kokea sympatiaa, empatiaa tai mitään muutakaan. Kiusaan välillä ajankulukseni, kun tilaisuus tarjoutuu sillä ap ei ole itsekään tosissaan niin kuin itse on lukuisia kertoja sanonut.
Ei se silti oikeuta kiusaamaan. Minä en ole auttanut enkä parjannut, mutta näkeehän sen, ettei henkilö ole ihan onnellinenkaan. Koitan tsempata, mutta en koe sitä varsinaisesti auttamiseksi. Jos hän ei saa siitä tsempistä mitään, niin ei saa. Turha siitä on suuttua kellekään. Eihän hänen murheensa sinun tai minun murheita ole. Meillä on edelleen asiat hyvin (tai huonosti) sai hän meiltä apua tai ei. Mutta hänellä ne ovat huonosti, tai on katkera, eikä se ole minusta aloittajan oma syy, miksi siis mollaisin? Koska jos ihminen ei osaa auttaa itseään niin on tosi julmaa suuttua hänelle. Hänhän se siinä edelleen kärsii, et sinä tai minä.
Vierailija kirjoitti:
No mihin se ap:n puolustaja nyt hävisi? Tule perustelemaan, että on ihan jees kertoa olevansa syöpäsairas, harkitsevansa lähtöä Sveitsiin eutanasian perässä, nautiskella oikeasti sairaiden antamasta tuesta ja neuvoista ja sitten sanoakin että ähäkutti, se oli vitsi.
No ei ole, mutta joskus tuntuu, että täällä porukkakin lukee rivienvälistä asioita, joita ei ole sanottu. Omissa ketjuissani olen huomannut tämän ja kyllähän se välillä vituttaa tai loukkaa. Mutta se on tietty ei-niin-hyvä jos ei oikaise toisten vääriä käsityksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mihin se ap:n puolustaja nyt hävisi? Tule perustelemaan, että on ihan jees kertoa olevansa syöpäsairas, harkitsevansa lähtöä Sveitsiin eutanasian perässä, nautiskella oikeasti sairaiden antamasta tuesta ja neuvoista ja sitten sanoakin että ähäkutti, se oli vitsi.
No ei ole, mutta joskus tuntuu, että täällä porukkakin lukee rivienvälistä asioita, joita ei ole sanottu. Omissa ketjuissani olen huomannut tämän ja kyllähän se välillä vituttaa tai loukkaa. Mutta se on tietty ei-niin-hyvä jos ei oikaise toisten vääriä käsityksiä.
Tässä syöpä teeskentelyssä ei ole mitään rivien välissä olevaa vaan ap kertoi sen varsin selkeästi kupletin juonen. Oli myös harkitsemassa armomurha-reissua, siihen on palattu usein myös jälkikäteen. Ap:ta on pyydetty kertomaan miten syövästä ihmeparantui, mutta tajuaa ki menneensä liian pitkälle kun ei kehtaa paisutell valheitaan lisää.
Ap, otahan kantaa noihin syöpä- ja rollaattoriasioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen aikanani kuilunut ap:n puolustajiin, yrittänyt auttaa ja tsempannut. Mutta kun kaikki tarjottu apu valui kuin vesi alas putouksesta, asiat kääntyi päälaelleen yhdessä yössä ja ap tuumasi moneen asiaan että eihän se ollutkaan totta, vitsillä ajankulukseni heitin niin jotenkin mä en enää jaksa kokea sympatiaa, empatiaa tai mitään muutakaan. Kiusaan välillä ajankulukseni, kun tilaisuus tarjoutuu sillä ap ei ole itsekään tosissaan niin kuin itse on lukuisia kertoja sanonut.
Ei se silti oikeuta kiusaamaan. Minä en ole auttanut enkä parjannut, mutta näkeehän sen, ettei henkilö ole ihan onnellinenkaan. Koitan tsempata, mutta en koe sitä varsinaisesti auttamiseksi. Jos hän ei saa siitä tsempistä mitään, niin ei saa. Turha siitä on suuttua kellekään. Eihän hänen murheensa sinun tai minun murheita ole. Meillä on edelleen asiat hyvin (tai huonosti) sai hän meiltä apua tai ei. Mutta hänellä ne ovat huonosti, tai on katkera, eikä se ole minusta aloittajan oma syy, miksi siis mollaisin? Koska jos ihminen ei osaa auttaa itseään niin on tosi julmaa suuttua hänelle. Hänhän se siinä edelleen kärsii, et sinä tai minä.
Tuskinpa hänelle kukaan on suuttunut, sillä suuttumus on aika henkilökohtainen tunne. Mutta koska hän pyrkii ärsyttämään ja provosoi, se tottakai herättää tunteita ja sitähän ap toivoo. Hänellä ei ole sosiaalisia kontakteja joten huomion haku on täällä hirvittävän suuri. Harmi vain, ettei se koskaan pääty hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Ap, otahan kantaa noihin syöpä- ja rollaattoriasioihin.
Rollaattori oli ap:lla käytössä hänen mukaansa vain hetken aikaa, mutta se ei syystä tai toisesta tuonut toivottua apua. Rollaattoriin oi päätynyt sen vuoksi, että jalat ovat eri mittaiset, ero vaihtelee 3-5com välillä päivästä riippuen. Toivoi myös kroonisen huimauksen helpottavan rollin käytöllä mutta ilmeisesti niin ei käynyt. Ainoa mikä huimaukseen auttaa ap:n mukaan on kunnon valkoviinihuikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, otahan kantaa noihin syöpä- ja rollaattoriasioihin.
Rollaattori oli ap:lla käytössä hänen mukaansa vain hetken aikaa, mutta se ei syystä tai toisesta tuonut toivottua apua. Rollaattoriin oi päätynyt sen vuoksi, että jalat ovat eri mittaiset, ero vaihtelee 3-5com välillä päivästä riippuen. Toivoi myös kroonisen huimauksen helpottavan rollin käytöllä mutta ilmeisesti niin ei käynyt. Ainoa mikä huimaukseen auttaa ap:n mukaan on kunnon valkoviinihuikka.
Vasen jalkani on 4cm oikeaa lyhyempi ja rollaattoria käytin hetken huimauksen takia. Minulla on lukuisia sairauksia joihin kuuluu erilaisia oireita ja huimaus on välillä isompaa kuin toisinaan ja tosiaan alkoholin alaisena ei huimaa mutta koska mulla on lapsi ja ajan autoa niin käytän alkoholia n 2-3 kertaa vuodessa kun lapsi on mummolla.ap
Vierailija kirjoitti:
Eikä siitä että haluan alkaa yrittäjäksi?
Muistelen, että kun kerroit siitä kioskiyrittäjyydestä noin pari vuotta sitten ekan kerran, niin moni kannusti sinua ja antoi vinkkejä. Jotkut kyllä sanoivat ilkeästi, mutta ei läheskään kaikki.
Yleisesti ottaen ihmisiä turhauttaa ja ärsyttää jos joku valittaa jatkuvasti eikä hyväksy mitään neuvoja (edes sitä, että opettele kestämään tilannettasi, jos sitä ei voi muuttaa).
No miten syöpä, ap? Mitä vastaat syytöksiin? Tai eutanasiamatkaan? Sinänsä en ymmärrä, miksei eutanasiamatkaa voi suunnitella kuka vaan.
Vierailija kirjoitti:
No miten syöpä, ap? Mitä vastaat syytöksiin? Tai eutanasiamatkaan? Sinänsä en ymmärrä, miksei eutanasiamatkaa voi suunnitella kuka vaan.
Niin suunnittelin eutanasiamatkaa kun lukuisat sairauteni olivat taas pahimmillaan ja olin suunnilleen sängyn oma, en voinut kotoa liikkua mihinkään. Sellaisia kausia on välillä ja onhan se melkoisen kurjaa kun on paljon kipuja ja ei pääse mihinkään liikkumaan.ap
Vierailija kirjoitti:
Ja se syöpä?
Siihen en sano mitään muuta kuin että mulla on lukuisia sairauksia.ap
Poikani muistaa minut ihan varmasti hyvänä äitinä 20v päästä. Meillä ei ole kotona lainkaan ankea ilmapiiri vaikka palstalaisetniin luulevatkin. Minä olen aivan erilainen kuin äitini oli ja mieheni on aivan erilainen kuin isäni oli joten meitä ei voi misään nimessä verrata vanhempiini eikä kotiamme lapsuudenkotiini.ap