Lue keskustelun säännöt.
Miksi teillä ei ole mitään hyvää sanottavaa minusta?t.ammattivalittaja
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n otsikko sai mut nauramaan. Hänen itsekeskeisyytensa on ylittänyt kaikki mahdolliset tragiikan, komiikan, ärsyttävyyden, ties mitkä rajat.
Ja ap, jos haluat keskustella köyhyydestä, keskustele siitä. Älä itsestäsi. Sinulla on monipuolista kokemusta köyhyydestä: omaishoitajuudesta, byrokratian viidakosta, mutta sinä nariset vain itsestäsi. "Onko täällä muita köyhiä" otsikko jatkuu ajatuksellisesti "kuin minä", eli sait siinäkin ketjussa puhua itsestäsi (luultavasti, en ole nähnyt). Kokemuksesi eivät ole jalostuneet minkäänlaiseksi näkemykseksi, josta voisi keskustella. Ketjusi supistuvat puheeksi sinusta, ja sitähän sinä haluatkin.
Joko poljit sen vartin (vain 15 minuuttia!) kuntopyörällä? Olet jaksanut hakea koulutuksiin, hoitanut ensimmäistä miestäsi, mutta et jaksa polkea varttia vaikka kotona on kuntopyörä. Usko huviksesi, tuo pieni ponnistus joka päivä muuttaisi elämääsi paremmaksi. Kun et edes sitä viitsi tehdä minun on hyvin vaikea keksiä sinusta mitään hyvää sanottavaa.
Ole sinä ämmä hiljaa, kun et osaa olla EDES sympaattinen aloittajalle. Minä lähetän sinulle sympatiaa, ap! Minusta on todella inhottavaa, että apua kaipaavaa ihmistä lyödään. AIVAN KUIN ETTE "AUTTAJAT" TAJUAISI, ETTÄ ALOITTAJALLA ON PAHA OLLA?! Ei voi olla niin vaikeaa sanoa muutama ystävällinen sana. Tai olla hiljaa, jos siihen ei pysty. Käytätte aloittajaa roskakorina, ja hän hädissään ei osaa muunlaiseen asemaan asettua. Hän on itse mielestään teidän roskakorinne, LOPETTAKAA TE JOS OLETTE FIKSUMPIA laittamasta sinne roskia.
Sinun ap kuuluu saada hyvää.
Kokeile huviksesi auttaa ap:ta niin katsotaan kuinka siinä käy. Jokainen meistä on sitä vuorollaan yrittänyt ja tulos on se, että ap keksii jonkun käsittämättömän syyn miksi ei voi tehdä mitään parantaakseen elämänlaatuaan.
En koita auttaa, minun apuni on tuki, ei haukkuminen.
Olet ilmeisesti uusi täällä etkä tiedä mikä ap todellisuudessa on.
En ole uusi, kirjoitin: "minun apuni on tuki, ei haukkuminen." Eli vaikka sanoisin yhden sanan, kunhan se ei hauku niin se auttaa aloittajaa takuulla enemmän kuin haukku ja moite, mollaus.
Ap haluaa vain huomiota, ei apua. Se on osoitettu kerta toisensa jälkeen. Pyysi viime viikolla mm haukkumaan itseään ketjullisen verran. Huvinsa kullakin täytyy sanoa
En lainkaan usko sitä. Vastaanottaa voi olla vaikea, mutta se ei parane häntä haukkumalla. Jaatte samaa tuskaa hänen kanssaan te haukkujat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n otsikko sai mut nauramaan. Hänen itsekeskeisyytensa on ylittänyt kaikki mahdolliset tragiikan, komiikan, ärsyttävyyden, ties mitkä rajat.
Ja ap, jos haluat keskustella köyhyydestä, keskustele siitä. Älä itsestäsi. Sinulla on monipuolista kokemusta köyhyydestä: omaishoitajuudesta, byrokratian viidakosta, mutta sinä nariset vain itsestäsi. "Onko täällä muita köyhiä" otsikko jatkuu ajatuksellisesti "kuin minä", eli sait siinäkin ketjussa puhua itsestäsi (luultavasti, en ole nähnyt). Kokemuksesi eivät ole jalostuneet minkäänlaiseksi näkemykseksi, josta voisi keskustella. Ketjusi supistuvat puheeksi sinusta, ja sitähän sinä haluatkin.
Joko poljit sen vartin (vain 15 minuuttia!) kuntopyörällä? Olet jaksanut hakea koulutuksiin, hoitanut ensimmäistä miestäsi, mutta et jaksa polkea varttia vaikka kotona on kuntopyörä. Usko huviksesi, tuo pieni ponnistus joka päivä muuttaisi elämääsi paremmaksi. Kun et edes sitä viitsi tehdä minun on hyvin vaikea keksiä sinusta mitään hyvää sanottavaa.
Ole sinä ämmä hiljaa, kun et osaa olla EDES sympaattinen aloittajalle. Minä lähetän sinulle sympatiaa, ap! Minusta on todella inhottavaa, että apua kaipaavaa ihmistä lyödään. AIVAN KUIN ETTE "AUTTAJAT" TAJUAISI, ETTÄ ALOITTAJALLA ON PAHA OLLA?! Ei voi olla niin vaikeaa sanoa muutama ystävällinen sana. Tai olla hiljaa, jos siihen ei pysty. Käytätte aloittajaa roskakorina, ja hän hädissään ei osaa muunlaiseen asemaan asettua. Hän on itse mielestään teidän roskakorinne, LOPETTAKAA TE JOS OLETTE FIKSUMPIA laittamasta sinne roskia.
Sinun ap kuuluu saada hyvää.
Kokeile huviksesi auttaa ap:ta niin katsotaan kuinka siinä käy. Jokainen meistä on sitä vuorollaan yrittänyt ja tulos on se, että ap keksii jonkun käsittämättömän syyn miksi ei voi tehdä mitään parantaakseen elämänlaatuaan.
En koita auttaa, minun apuni on tuki, ei haukkuminen.
Olet ilmeisesti uusi täällä etkä tiedä mikä ap todellisuudessa on.
En ole uusi, kirjoitin: "minun apuni on tuki, ei haukkuminen." Eli vaikka sanoisin yhden sanan, kunhan se ei hauku niin se auttaa aloittajaa takuulla enemmän kuin haukku ja moite, mollaus.
Ap haluaa vain huomiota, ei apua. Se on osoitettu kerta toisensa jälkeen. Pyysi viime viikolla mm haukkumaan itseään ketjullisen verran. Huvinsa kullakin täytyy sanoa
En lainkaan usko sitä. Vastaanottaa voi olla vaikea, mutta se ei parane häntä haukkumalla. Jaatte samaa tuskaa hänen kanssaan te haukkujat.
Ei ap:ta ole tarkoituskaan täällä parantaa. Haluaa päivittäisannoksen huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n otsikko sai mut nauramaan. Hänen itsekeskeisyytensa on ylittänyt kaikki mahdolliset tragiikan, komiikan, ärsyttävyyden, ties mitkä rajat.
Ja ap, jos haluat keskustella köyhyydestä, keskustele siitä. Älä itsestäsi. Sinulla on monipuolista kokemusta köyhyydestä: omaishoitajuudesta, byrokratian viidakosta, mutta sinä nariset vain itsestäsi. "Onko täällä muita köyhiä" otsikko jatkuu ajatuksellisesti "kuin minä", eli sait siinäkin ketjussa puhua itsestäsi (luultavasti, en ole nähnyt). Kokemuksesi eivät ole jalostuneet minkäänlaiseksi näkemykseksi, josta voisi keskustella. Ketjusi supistuvat puheeksi sinusta, ja sitähän sinä haluatkin.
Joko poljit sen vartin (vain 15 minuuttia!) kuntopyörällä? Olet jaksanut hakea koulutuksiin, hoitanut ensimmäistä miestäsi, mutta et jaksa polkea varttia vaikka kotona on kuntopyörä. Usko huviksesi, tuo pieni ponnistus joka päivä muuttaisi elämääsi paremmaksi. Kun et edes sitä viitsi tehdä minun on hyvin vaikea keksiä sinusta mitään hyvää sanottavaa.
Ole sinä ämmä hiljaa, kun et osaa olla EDES sympaattinen aloittajalle. Minä lähetän sinulle sympatiaa, ap! Minusta on todella inhottavaa, että apua kaipaavaa ihmistä lyödään. AIVAN KUIN ETTE "AUTTAJAT" TAJUAISI, ETTÄ ALOITTAJALLA ON PAHA OLLA?! Ei voi olla niin vaikeaa sanoa muutama ystävällinen sana. Tai olla hiljaa, jos siihen ei pysty. Käytätte aloittajaa roskakorina, ja hän hädissään ei osaa muunlaiseen asemaan asettua. Hän on itse mielestään teidän roskakorinne, LOPETTAKAA TE JOS OLETTE FIKSUMPIA laittamasta sinne roskia.
Sinun ap kuuluu saada hyvää.
Kokeile huviksesi auttaa ap:ta niin katsotaan kuinka siinä käy. Jokainen meistä on sitä vuorollaan yrittänyt ja tulos on se, että ap keksii jonkun käsittämättömän syyn miksi ei voi tehdä mitään parantaakseen elämänlaatuaan.
En koita auttaa, minun apuni on tuki, ei haukkuminen.
Olet ilmeisesti uusi täällä etkä tiedä mikä ap todellisuudessa on.
En ole uusi, kirjoitin: "minun apuni on tuki, ei haukkuminen." Eli vaikka sanoisin yhden sanan, kunhan se ei hauku niin se auttaa aloittajaa takuulla enemmän kuin haukku ja moite, mollaus.
Ap haluaa vain huomiota, ei apua. Se on osoitettu kerta toisensa jälkeen. Pyysi viime viikolla mm haukkumaan itseään ketjullisen verran. Huvinsa kullakin täytyy sanoa
En lainkaan usko sitä. Vastaanottaa voi olla vaikea, mutta se ei parane häntä haukkumalla. Jaatte samaa tuskaa hänen kanssaan te haukkujat.
Onko joukkoon eksynyt maailmanparantaja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole tuonut esille mitään sellaista joka herättäisi positiivisia tunteita. Päivästä toiseen valitusta ja negatiivisia juttuja. Niinkuin tässä yksi päivä teit avauksen "onko palstalla muita köyhiä", jonka saatoit tarkoittaa kohtalontovereiden etsinnäksi mutta eihän kukaan halua tuollaiseen tarttua. Eikä kukaan tainnut siihen vastatakaan.
kirjoitat olevasi mukava,iloinen ja psyykkisesti terve ihminen, mutta vuosia juttujasi lukeneena em piirteet eivät ole kertaakaan näyttäytyneet.
Miksi ei voisi myöntää olevansa köyhä, miksi siis pelätä vastata tuollaiseen ketjuun? ja kyllä mua ihan mukavaksi on live-elämässä kehuttu ja kun mun annetaan lapseni kaverikin viedä samalla autolla kouluun niin en itseäni ihan paskana pidä plus että lapsi on saanut opelta paljon koulussa kehuja, wilmassakin paljon kehuja niin kyllä mä olen häntä osannut kasvattaa oikein.ap
Ei köyhyydessä olekaan mitään hävettävää, mutta jos haluat siitä asiallista keskustelua, tuo taannoinen yrityksesi ei millään lailla hetätä halua sanoa siitä sanaakaan.
Millainen ketju sitten herättäisi keskustelua köyhyydestä?ap
Ei ainakaan sellainen, joka otsikoidaan sanoin "muita köyhiä?" ja kysyjä itse on henkilö, jolla on varaa käydä kylpylöissä ja jolla omien sanojensa mukaan olisi varaa matkustella ulkomaillakin, mutta miehellä ei työn vuoksi ole siihen aikaa. Oikeasti köyhillä kun ei ole varaa edes niihin kylpylälomiin.
Juuri näin. Oikeasti köyhä joutuu turvautumaan leipäjonoon, miettimään jokaisen euron. Ei ole varaa raaputusarpoihin eikä bussilippuun. Kerätään tölkkejä ja tyhjiäpulloja jotta saa lisärahaa. Ei tosiaan mennä kylpylään tai aruballe keekoilemaan.
Niin no ei olla niin köyhiä että oltaisiin leipäjonossa mutta tuohon Aruban lomaankin on säästetty vuosikausia eikä tosiaan voida kuin ehkä kerran 7-10v käydä ulkomailla. Muutama yö kylpylässä nyt ei niin paljon maksa. Ja me asutaan todella ahtaasti, meillä vanhemmilla ei ole edes omaa makuuhuonetta, mä melko tarkkaan katson ruokaostokset,autot on vanhoja joten ei me mitään rikkaita olla.ap
Suurin osa suomalaisista ei ole köyhiä eikä rikkaita vaan jotain siltä väliltä. Myös te kuulutte tähän ryhmään.
Ainakin taulukoiden mukaan ollaan pienituloisia. Ja kyllä tosiaan tiedän mitä köyhyys on, lapsuuteni oli erittäin köyhä, mitään rikasta elämää en ole koskaan viettänyt.ap
Miksiköhän sitten et ole tyytyväinen nykyisyyteen? Ihan uteliaisuudesta kysyn. Olitko vannonut itsellesi, että aikuisuutesi olisi toisenlainen?
Tottakai mä ajattelin että aikuisuuteni on toisenlainen, sellainen että molemmilla on töitä niin voisi asuakkin leveämmin.ap
Toi on mielenkiintoinen toi toisaalta että totta kai, selkeä odotus, mutta sitten toisaalta mikä lupasi, että se toteutuu? Eikö se pidä korjata ensin, mikä esti sen luvatun(?) ajatuksen toteutumisen? Ja jos sitä ei voi korjata, niin etsiä vaikka väkisinkin siihen hyväksyntää? Ikään kuin nöyrtyä?
Luulin kai nuorempani saavani ammatin ja työn kuten kaikki muutkin ikäiseni. Silloin ainakin kaikki opot ja opet turhaan sitten lupailivat että ne saisin ja uskoin siihen. En tosiaan osaa tässä asiassa nöyrtyä koska haluan että lapseni saa asua paremmin yms.ap
Niin, sanoin vähän töksösti että nöyrtyä, en tarkoita sillälailla "huonoksi nöyrtyä" vaan tavallaan sen tilanteen ja tosiasian edessä että nyt on näin. Niin kauan kuin hakkaat päätäsi sen menestyneemmän elämän perään niin se rasittaa sinua kauheasti.
Pojallasi on kaikki hyvin, vaikka sinun prosessisi veisikin menneisyytesi suhteen "sovinnon" tekemiseen, ettet enää antaisi sen katkeroittaa sinua. Pojallasi on kaikki hyvin siitä riippumatta.
Näin se asia on.ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole tuonut esille mitään sellaista joka herättäisi positiivisia tunteita. Päivästä toiseen valitusta ja negatiivisia juttuja. Niinkuin tässä yksi päivä teit avauksen "onko palstalla muita köyhiä", jonka saatoit tarkoittaa kohtalontovereiden etsinnäksi mutta eihän kukaan halua tuollaiseen tarttua. Eikä kukaan tainnut siihen vastatakaan.
kirjoitat olevasi mukava,iloinen ja psyykkisesti terve ihminen, mutta vuosia juttujasi lukeneena em piirteet eivät ole kertaakaan näyttäytyneet.
Miksi ei voisi myöntää olevansa köyhä, miksi siis pelätä vastata tuollaiseen ketjuun? ja kyllä mua ihan mukavaksi on live-elämässä kehuttu ja kun mun annetaan lapseni kaverikin viedä samalla autolla kouluun niin en itseäni ihan paskana pidä plus että lapsi on saanut opelta paljon koulussa kehuja, wilmassakin paljon kehuja niin kyllä mä olen häntä osannut kasvattaa oikein.ap
Ei köyhyydessä olekaan mitään hävettävää, mutta jos haluat siitä asiallista keskustelua, tuo taannoinen yrityksesi ei millään lailla hetätä halua sanoa siitä sanaakaan.
Millainen ketju sitten herättäisi keskustelua köyhyydestä?ap
Ei ainakaan sellainen, joka otsikoidaan sanoin "muita köyhiä?" ja kysyjä itse on henkilö, jolla on varaa käydä kylpylöissä ja jolla omien sanojensa mukaan olisi varaa matkustella ulkomaillakin, mutta miehellä ei työn vuoksi ole siihen aikaa. Oikeasti köyhillä kun ei ole varaa edes niihin kylpylälomiin.
Juuri näin. Oikeasti köyhä joutuu turvautumaan leipäjonoon, miettimään jokaisen euron. Ei ole varaa raaputusarpoihin eikä bussilippuun. Kerätään tölkkejä ja tyhjiäpulloja jotta saa lisärahaa. Ei tosiaan mennä kylpylään tai aruballe keekoilemaan.
Niin no ei olla niin köyhiä että oltaisiin leipäjonossa mutta tuohon Aruban lomaankin on säästetty vuosikausia eikä tosiaan voida kuin ehkä kerran 7-10v käydä ulkomailla. Muutama yö kylpylässä nyt ei niin paljon maksa. Ja me asutaan todella ahtaasti, meillä vanhemmilla ei ole edes omaa makuuhuonetta, mä melko tarkkaan katson ruokaostokset,autot on vanhoja joten ei me mitään rikkaita olla.ap
Suurin osa suomalaisista ei ole köyhiä eikä rikkaita vaan jotain siltä väliltä. Myös te kuulutte tähän ryhmään.
Ainakin taulukoiden mukaan ollaan pienituloisia. Ja kyllä tosiaan tiedän mitä köyhyys on, lapsuuteni oli erittäin köyhä, mitään rikasta elämää en ole koskaan viettänyt.ap
Miksiköhän sitten et ole tyytyväinen nykyisyyteen? Ihan uteliaisuudesta kysyn. Olitko vannonut itsellesi, että aikuisuutesi olisi toisenlainen?
Tottakai mä ajattelin että aikuisuuteni on toisenlainen, sellainen että molemmilla on töitä niin voisi asuakkin leveämmin.ap
Toi on mielenkiintoinen toi toisaalta että totta kai, selkeä odotus, mutta sitten toisaalta mikä lupasi, että se toteutuu? Eikö se pidä korjata ensin, mikä esti sen luvatun(?) ajatuksen toteutumisen? Ja jos sitä ei voi korjata, niin etsiä vaikka väkisinkin siihen hyväksyntää? Ikään kuin nöyrtyä?
Luulin kai nuorempani saavani ammatin ja työn kuten kaikki muutkin ikäiseni. Silloin ainakin kaikki opot ja opet turhaan sitten lupailivat että ne saisin ja uskoin siihen. En tosiaan osaa tässä asiassa nöyrtyä koska haluan että lapseni saa asua paremmin yms.ap
Niin, sanoin vähän töksösti että nöyrtyä, en tarkoita sillälailla "huonoksi nöyrtyä" vaan tavallaan sen tilanteen ja tosiasian edessä että nyt on näin. Niin kauan kuin hakkaat päätäsi sen menestyneemmän elämän perään niin se rasittaa sinua kauheasti.
Pojallasi on kaikki hyvin, vaikka sinun prosessisi veisikin menneisyytesi suhteen "sovinnon" tekemiseen, ettet enää antaisi sen katkeroittaa sinua. Pojallasi on kaikki hyvin siitä riippumatta.
Näin se asia on.ap
Nytkö sä sen uskot kun joku sen sulle täällä kertoo? Etkö itse näe tuollaisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole tuonut esille mitään sellaista joka herättäisi positiivisia tunteita. Päivästä toiseen valitusta ja negatiivisia juttuja. Niinkuin tässä yksi päivä teit avauksen "onko palstalla muita köyhiä", jonka saatoit tarkoittaa kohtalontovereiden etsinnäksi mutta eihän kukaan halua tuollaiseen tarttua. Eikä kukaan tainnut siihen vastatakaan.
kirjoitat olevasi mukava,iloinen ja psyykkisesti terve ihminen, mutta vuosia juttujasi lukeneena em piirteet eivät ole kertaakaan näyttäytyneet.
Miksi ei voisi myöntää olevansa köyhä, miksi siis pelätä vastata tuollaiseen ketjuun? ja kyllä mua ihan mukavaksi on live-elämässä kehuttu ja kun mun annetaan lapseni kaverikin viedä samalla autolla kouluun niin en itseäni ihan paskana pidä plus että lapsi on saanut opelta paljon koulussa kehuja, wilmassakin paljon kehuja niin kyllä mä olen häntä osannut kasvattaa oikein.ap
Ei köyhyydessä olekaan mitään hävettävää, mutta jos haluat siitä asiallista keskustelua, tuo taannoinen yrityksesi ei millään lailla hetätä halua sanoa siitä sanaakaan.
Millainen ketju sitten herättäisi keskustelua köyhyydestä?ap
Ei ainakaan sellainen, joka otsikoidaan sanoin "muita köyhiä?" ja kysyjä itse on henkilö, jolla on varaa käydä kylpylöissä ja jolla omien sanojensa mukaan olisi varaa matkustella ulkomaillakin, mutta miehellä ei työn vuoksi ole siihen aikaa. Oikeasti köyhillä kun ei ole varaa edes niihin kylpylälomiin.
Juuri näin. Oikeasti köyhä joutuu turvautumaan leipäjonoon, miettimään jokaisen euron. Ei ole varaa raaputusarpoihin eikä bussilippuun. Kerätään tölkkejä ja tyhjiäpulloja jotta saa lisärahaa. Ei tosiaan mennä kylpylään tai aruballe keekoilemaan.
Niin no ei olla niin köyhiä että oltaisiin leipäjonossa mutta tuohon Aruban lomaankin on säästetty vuosikausia eikä tosiaan voida kuin ehkä kerran 7-10v käydä ulkomailla. Muutama yö kylpylässä nyt ei niin paljon maksa. Ja me asutaan todella ahtaasti, meillä vanhemmilla ei ole edes omaa makuuhuonetta, mä melko tarkkaan katson ruokaostokset,autot on vanhoja joten ei me mitään rikkaita olla.ap
Suurin osa suomalaisista ei ole köyhiä eikä rikkaita vaan jotain siltä väliltä. Myös te kuulutte tähän ryhmään.
Ainakin taulukoiden mukaan ollaan pienituloisia. Ja kyllä tosiaan tiedän mitä köyhyys on, lapsuuteni oli erittäin köyhä, mitään rikasta elämää en ole koskaan viettänyt.ap
Miksiköhän sitten et ole tyytyväinen nykyisyyteen? Ihan uteliaisuudesta kysyn. Olitko vannonut itsellesi, että aikuisuutesi olisi toisenlainen?
Tottakai mä ajattelin että aikuisuuteni on toisenlainen, sellainen että molemmilla on töitä niin voisi asuakkin leveämmin.ap
Toi on mielenkiintoinen toi toisaalta että totta kai, selkeä odotus, mutta sitten toisaalta mikä lupasi, että se toteutuu? Eikö se pidä korjata ensin, mikä esti sen luvatun(?) ajatuksen toteutumisen? Ja jos sitä ei voi korjata, niin etsiä vaikka väkisinkin siihen hyväksyntää? Ikään kuin nöyrtyä?
Luulin kai nuorempani saavani ammatin ja työn kuten kaikki muutkin ikäiseni. Silloin ainakin kaikki opot ja opet turhaan sitten lupailivat että ne saisin ja uskoin siihen. En tosiaan osaa tässä asiassa nöyrtyä koska haluan että lapseni saa asua paremmin yms.ap
Niin, sanoin vähän töksösti että nöyrtyä, en tarkoita sillälailla "huonoksi nöyrtyä" vaan tavallaan sen tilanteen ja tosiasian edessä että nyt on näin. Niin kauan kuin hakkaat päätäsi sen menestyneemmän elämän perään niin se rasittaa sinua kauheasti.
Pojallasi on kaikki hyvin, vaikka sinun prosessisi veisikin menneisyytesi suhteen "sovinnon" tekemiseen, ettet enää antaisi sen katkeroittaa sinua. Pojallasi on kaikki hyvin siitä riippumatta.
Näin se asia on.ap
Nytkö sä sen uskot kun joku sen sulle täällä kertoo? Etkö itse näe tuollaisia asioita.
Tottakai näen, mä vaan en ole halunnut hyväksyä sitä etten saa ammattia ja töitä.ap
Helpottaa kummasti kun hyväksyy tosiasiat. Kannattaa kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n otsikko sai mut nauramaan. Hänen itsekeskeisyytensa on ylittänyt kaikki mahdolliset tragiikan, komiikan, ärsyttävyyden, ties mitkä rajat.
Ja ap, jos haluat keskustella köyhyydestä, keskustele siitä. Älä itsestäsi. Sinulla on monipuolista kokemusta köyhyydestä: omaishoitajuudesta, byrokratian viidakosta, mutta sinä nariset vain itsestäsi. "Onko täällä muita köyhiä" otsikko jatkuu ajatuksellisesti "kuin minä", eli sait siinäkin ketjussa puhua itsestäsi (luultavasti, en ole nähnyt). Kokemuksesi eivät ole jalostuneet minkäänlaiseksi näkemykseksi, josta voisi keskustella. Ketjusi supistuvat puheeksi sinusta, ja sitähän sinä haluatkin.
Joko poljit sen vartin (vain 15 minuuttia!) kuntopyörällä? Olet jaksanut hakea koulutuksiin, hoitanut ensimmäistä miestäsi, mutta et jaksa polkea varttia vaikka kotona on kuntopyörä. Usko huviksesi, tuo pieni ponnistus joka päivä muuttaisi elämääsi paremmaksi. Kun et edes sitä viitsi tehdä minun on hyvin vaikea keksiä sinusta mitään hyvää sanottavaa.
Mä heräsin jo klo 6 kuten monena aamuna muutenkin ja siinä aamu tv.tä katsoessa poljen kuntopyörää, sekö muka tekisi minusta sinun mielestäsi paremman ihmisen? ja kyllä mä sitä jaksan tehdä jos vaan haluan. ap
Ai nyt yhtäkkiä jaksat ja viitsitkin? Tässä pari päivää sitten muistaakseni kirjoitit ettet viitsi.
Mutta leikitään, että puhut totta ja väännän rautalangasta:
Kun reippailu ulkoilmassa ei sinulle käy, on kuntopyörä kotona hyvä vaihtoehto. Jatkuvalla, sitkeällä, päivittäisellä polkemisella saat lihaskuntoa. Se auttaa sinua pitämään tasapainoa kun rupeaa huippaamaan. Voit painostasi huolimatta korjata asentoasi ja luottaa lihaksiisi. Se puolestaan kasvattaa itseluottamustasi, eikä sinun tarvitse enää olla niin itsekeskeinen ja huomionhakuinen.
Kun lihaksesi toimivat paremmin voit ensinnäkin lisätä fillaritreenin rasittavuutta ja aikaa, lisäksi voit ehkä käydä pienillä lenkeillä ulkona. Silloin aivosi saavat happea, sinusta tulee fiksumpi ja aloituksesi palstalla paranevat, ja niistä voi syntyä muunkinlaisia ketjuja kuin nämä nykyiset, joissa sinua haastetaan ja haukutaan ja sinä käyttäydyt kuin teini.
Jos aiot pyrkiä työelämään ja yrittäjäksi, sinun on pakko hyväksyä se, että joudut tekemään asioita, joita et halua tehdä. Et voi valita: se mikä on tehtävä on tehtävä.
Ihan käsittämätöntä, että nelikymppiselle naiselle pitää selittää näitä, jotka mun 16-vuotias tyttärenikin tietää! :D
Jään odottamaan vastaväitteitäsi, ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n otsikko sai mut nauramaan. Hänen itsekeskeisyytensa on ylittänyt kaikki mahdolliset tragiikan, komiikan, ärsyttävyyden, ties mitkä rajat.
Ja ap, jos haluat keskustella köyhyydestä, keskustele siitä. Älä itsestäsi. Sinulla on monipuolista kokemusta köyhyydestä: omaishoitajuudesta, byrokratian viidakosta, mutta sinä nariset vain itsestäsi. "Onko täällä muita köyhiä" otsikko jatkuu ajatuksellisesti "kuin minä", eli sait siinäkin ketjussa puhua itsestäsi (luultavasti, en ole nähnyt). Kokemuksesi eivät ole jalostuneet minkäänlaiseksi näkemykseksi, josta voisi keskustella. Ketjusi supistuvat puheeksi sinusta, ja sitähän sinä haluatkin.
Joko poljit sen vartin (vain 15 minuuttia!) kuntopyörällä? Olet jaksanut hakea koulutuksiin, hoitanut ensimmäistä miestäsi, mutta et jaksa polkea varttia vaikka kotona on kuntopyörä. Usko huviksesi, tuo pieni ponnistus joka päivä muuttaisi elämääsi paremmaksi. Kun et edes sitä viitsi tehdä minun on hyvin vaikea keksiä sinusta mitään hyvää sanottavaa.
Mä heräsin jo klo 6 kuten monena aamuna muutenkin ja siinä aamu tv.tä katsoessa poljen kuntopyörää, sekö muka tekisi minusta sinun mielestäsi paremman ihmisen? ja kyllä mä sitä jaksan tehdä jos vaan haluan. ap
Ai nyt yhtäkkiä jaksat ja viitsitkin? Tässä pari päivää sitten muistaakseni kirjoitit ettet viitsi.
Mutta leikitään, että puhut totta ja väännän rautalangasta:
Kun reippailu ulkoilmassa ei sinulle käy, on kuntopyörä kotona hyvä vaihtoehto. Jatkuvalla, sitkeällä, päivittäisellä polkemisella saat lihaskuntoa. Se auttaa sinua pitämään tasapainoa kun rupeaa huippaamaan. Voit painostasi huolimatta korjata asentoasi ja luottaa lihaksiisi. Se puolestaan kasvattaa itseluottamustasi, eikä sinun tarvitse enää olla niin itsekeskeinen ja huomionhakuinen.
Kun lihaksesi toimivat paremmin voit ensinnäkin lisätä fillaritreenin rasittavuutta ja aikaa, lisäksi voit ehkä käydä pienillä lenkeillä ulkona. Silloin aivosi saavat happea, sinusta tulee fiksumpi ja aloituksesi palstalla paranevat, ja niistä voi syntyä muunkinlaisia ketjuja kuin nämä nykyiset, joissa sinua haastetaan ja haukutaan ja sinä käyttäydyt kuin teini.
Jos aiot pyrkiä työelämään ja yrittäjäksi, sinun on pakko hyväksyä se, että joudut tekemään asioita, joita et halua tehdä. Et voi valita: se mikä on tehtävä on tehtävä.
Ihan käsittämätöntä, että nelikymppiselle naiselle pitää selittää näitä, jotka mun 16-vuotias tyttärenikin tietää! :D
Jään odottamaan vastaväitteitäsi, ap.
Mä kyllä ulkoilen lapseni kanssa joka ikinnen päivä tuossa pihallamme ja sen lisäksi aina välillä poljen kuntopyörää.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n otsikko sai mut nauramaan. Hänen itsekeskeisyytensa on ylittänyt kaikki mahdolliset tragiikan, komiikan, ärsyttävyyden, ties mitkä rajat.
Ja ap, jos haluat keskustella köyhyydestä, keskustele siitä. Älä itsestäsi. Sinulla on monipuolista kokemusta köyhyydestä: omaishoitajuudesta, byrokratian viidakosta, mutta sinä nariset vain itsestäsi. "Onko täällä muita köyhiä" otsikko jatkuu ajatuksellisesti "kuin minä", eli sait siinäkin ketjussa puhua itsestäsi (luultavasti, en ole nähnyt). Kokemuksesi eivät ole jalostuneet minkäänlaiseksi näkemykseksi, josta voisi keskustella. Ketjusi supistuvat puheeksi sinusta, ja sitähän sinä haluatkin.
Joko poljit sen vartin (vain 15 minuuttia!) kuntopyörällä? Olet jaksanut hakea koulutuksiin, hoitanut ensimmäistä miestäsi, mutta et jaksa polkea varttia vaikka kotona on kuntopyörä. Usko huviksesi, tuo pieni ponnistus joka päivä muuttaisi elämääsi paremmaksi. Kun et edes sitä viitsi tehdä minun on hyvin vaikea keksiä sinusta mitään hyvää sanottavaa.
Mä heräsin jo klo 6 kuten monena aamuna muutenkin ja siinä aamu tv.tä katsoessa poljen kuntopyörää, sekö muka tekisi minusta sinun mielestäsi paremman ihmisen? ja kyllä mä sitä jaksan tehdä jos vaan haluan. ap
Ai nyt yhtäkkiä jaksat ja viitsitkin? Tässä pari päivää sitten muistaakseni kirjoitit ettet viitsi.
Mutta leikitään, että puhut totta ja väännän rautalangasta:
Kun reippailu ulkoilmassa ei sinulle käy, on kuntopyörä kotona hyvä vaihtoehto. Jatkuvalla, sitkeällä, päivittäisellä polkemisella saat lihaskuntoa. Se auttaa sinua pitämään tasapainoa kun rupeaa huippaamaan. Voit painostasi huolimatta korjata asentoasi ja luottaa lihaksiisi. Se puolestaan kasvattaa itseluottamustasi, eikä sinun tarvitse enää olla niin itsekeskeinen ja huomionhakuinen.
Kun lihaksesi toimivat paremmin voit ensinnäkin lisätä fillaritreenin rasittavuutta ja aikaa, lisäksi voit ehkä käydä pienillä lenkeillä ulkona. Silloin aivosi saavat happea, sinusta tulee fiksumpi ja aloituksesi palstalla paranevat, ja niistä voi syntyä muunkinlaisia ketjuja kuin nämä nykyiset, joissa sinua haastetaan ja haukutaan ja sinä käyttäydyt kuin teini.
Jos aiot pyrkiä työelämään ja yrittäjäksi, sinun on pakko hyväksyä se, että joudut tekemään asioita, joita et halua tehdä. Et voi valita: se mikä on tehtävä on tehtävä.
Ihan käsittämätöntä, että nelikymppiselle naiselle pitää selittää näitä, jotka mun 16-vuotias tyttärenikin tietää! :D
Jään odottamaan vastaväitteitäsi, ap.
Mä ulkoilen jakaikinen päivä lapseni kanssa ja lisäksi aina välillä ajan kuntopyörällä.ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole tuonut esille mitään sellaista joka herättäisi positiivisia tunteita. Päivästä toiseen valitusta ja negatiivisia juttuja. Niinkuin tässä yksi päivä teit avauksen "onko palstalla muita köyhiä", jonka saatoit tarkoittaa kohtalontovereiden etsinnäksi mutta eihän kukaan halua tuollaiseen tarttua. Eikä kukaan tainnut siihen vastatakaan.
kirjoitat olevasi mukava,iloinen ja psyykkisesti terve ihminen, mutta vuosia juttujasi lukeneena em piirteet eivät ole kertaakaan näyttäytyneet.
Miksi ei voisi myöntää olevansa köyhä, miksi siis pelätä vastata tuollaiseen ketjuun? ja kyllä mua ihan mukavaksi on live-elämässä kehuttu ja kun mun annetaan lapseni kaverikin viedä samalla autolla kouluun niin en itseäni ihan paskana pidä plus että lapsi on saanut opelta paljon koulussa kehuja, wilmassakin paljon kehuja niin kyllä mä olen häntä osannut kasvattaa oikein.ap
Ei köyhyydessä olekaan mitään hävettävää, mutta jos haluat siitä asiallista keskustelua, tuo taannoinen yrityksesi ei millään lailla hetätä halua sanoa siitä sanaakaan.
Millainen ketju sitten herättäisi keskustelua köyhyydestä?ap
Ei ainakaan sellainen, joka otsikoidaan sanoin "muita köyhiä?" ja kysyjä itse on henkilö, jolla on varaa käydä kylpylöissä ja jolla omien sanojensa mukaan olisi varaa matkustella ulkomaillakin, mutta miehellä ei työn vuoksi ole siihen aikaa. Oikeasti köyhillä kun ei ole varaa edes niihin kylpylälomiin.
Juuri näin. Oikeasti köyhä joutuu turvautumaan leipäjonoon, miettimään jokaisen euron. Ei ole varaa raaputusarpoihin eikä bussilippuun. Kerätään tölkkejä ja tyhjiäpulloja jotta saa lisärahaa. Ei tosiaan mennä kylpylään tai aruballe keekoilemaan.
Niin no ei olla niin köyhiä että oltaisiin leipäjonossa mutta tuohon Aruban lomaankin on säästetty vuosikausia eikä tosiaan voida kuin ehkä kerran 7-10v käydä ulkomailla. Muutama yö kylpylässä nyt ei niin paljon maksa. Ja me asutaan todella ahtaasti, meillä vanhemmilla ei ole edes omaa makuuhuonetta, mä melko tarkkaan katson ruokaostokset,autot on vanhoja joten ei me mitään rikkaita olla.ap
Suurin osa suomalaisista ei ole köyhiä eikä rikkaita vaan jotain siltä väliltä. Myös te kuulutte tähän ryhmään.
Ainakin taulukoiden mukaan ollaan pienituloisia. Ja kyllä tosiaan tiedän mitä köyhyys on, lapsuuteni oli erittäin köyhä, mitään rikasta elämää en ole koskaan viettänyt.ap
Miksiköhän sitten et ole tyytyväinen nykyisyyteen? Ihan uteliaisuudesta kysyn. Olitko vannonut itsellesi, että aikuisuutesi olisi toisenlainen?
Tottakai mä ajattelin että aikuisuuteni on toisenlainen, sellainen että molemmilla on töitä niin voisi asuakkin leveämmin.ap
Toi on mielenkiintoinen toi toisaalta että totta kai, selkeä odotus, mutta sitten toisaalta mikä lupasi, että se toteutuu? Eikö se pidä korjata ensin, mikä esti sen luvatun(?) ajatuksen toteutumisen? Ja jos sitä ei voi korjata, niin etsiä vaikka väkisinkin siihen hyväksyntää? Ikään kuin nöyrtyä?
Luulin kai nuorempani saavani ammatin ja työn kuten kaikki muutkin ikäiseni. Silloin ainakin kaikki opot ja opet turhaan sitten lupailivat että ne saisin ja uskoin siihen. En tosiaan osaa tässä asiassa nöyrtyä koska haluan että lapseni saa asua paremmin yms.ap
Niin, sanoin vähän töksösti että nöyrtyä, en tarkoita sillälailla "huonoksi nöyrtyä" vaan tavallaan sen tilanteen ja tosiasian edessä että nyt on näin. Niin kauan kuin hakkaat päätäsi sen menestyneemmän elämän perään niin se rasittaa sinua kauheasti.
Pojallasi on kaikki hyvin, vaikka sinun prosessisi veisikin menneisyytesi suhteen "sovinnon" tekemiseen, ettet enää antaisi sen katkeroittaa sinua. Pojallasi on kaikki hyvin siitä riippumatta.
Näin se asia on.ap
Se vain, mitä ajattelin, on sinä itse. Ettet olisi katkera. Se olisi tosi tärkeää myös. Siihen pääsemiseksi se tosiasioiden edessä nöyrtyminen, jonka saan kuulostamaan ikään kuin rangaistukselta, mutta tarkoitan kyllä jotain aivan muuta, olisi tärkeää. En ikävä kyllä osaa selittää mitä tarkoitan nöyrtymisellä, mutta jotenkin sen tunnustamista, että me olemme pieniä ja olemme joutuneet asioiden keskelle, joita emme olisi koskaan valinneet. Olemme tavallaan uhreja. Ennen kuin emme enää ole. Sinä olet uhri. Kaikki käytöksessäsi täällä huutaa sinun uhriuttasi. Sinä oletkin uhri. Siksi minä vihaan jokaista pahaa lausuttua sanaa sinulle uhrille täällä. Sinä olet pieni uhri.
Uhrin pitää puolustaa itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n otsikko sai mut nauramaan. Hänen itsekeskeisyytensa on ylittänyt kaikki mahdolliset tragiikan, komiikan, ärsyttävyyden, ties mitkä rajat.
Ja ap, jos haluat keskustella köyhyydestä, keskustele siitä. Älä itsestäsi. Sinulla on monipuolista kokemusta köyhyydestä: omaishoitajuudesta, byrokratian viidakosta, mutta sinä nariset vain itsestäsi. "Onko täällä muita köyhiä" otsikko jatkuu ajatuksellisesti "kuin minä", eli sait siinäkin ketjussa puhua itsestäsi (luultavasti, en ole nähnyt). Kokemuksesi eivät ole jalostuneet minkäänlaiseksi näkemykseksi, josta voisi keskustella. Ketjusi supistuvat puheeksi sinusta, ja sitähän sinä haluatkin.
Joko poljit sen vartin (vain 15 minuuttia!) kuntopyörällä? Olet jaksanut hakea koulutuksiin, hoitanut ensimmäistä miestäsi, mutta et jaksa polkea varttia vaikka kotona on kuntopyörä. Usko huviksesi, tuo pieni ponnistus joka päivä muuttaisi elämääsi paremmaksi. Kun et edes sitä viitsi tehdä minun on hyvin vaikea keksiä sinusta mitään hyvää sanottavaa.
Mä heräsin jo klo 6 kuten monena aamuna muutenkin ja siinä aamu tv.tä katsoessa poljen kuntopyörää, sekö muka tekisi minusta sinun mielestäsi paremman ihmisen? ja kyllä mä sitä jaksan tehdä jos vaan haluan. ap
Ai nyt yhtäkkiä jaksat ja viitsitkin? Tässä pari päivää sitten muistaakseni kirjoitit ettet viitsi.
Mutta leikitään, että puhut totta ja väännän rautalangasta:
Kun reippailu ulkoilmassa ei sinulle käy, on kuntopyörä kotona hyvä vaihtoehto. Jatkuvalla, sitkeällä, päivittäisellä polkemisella saat lihaskuntoa. Se auttaa sinua pitämään tasapainoa kun rupeaa huippaamaan. Voit painostasi huolimatta korjata asentoasi ja luottaa lihaksiisi. Se puolestaan kasvattaa itseluottamustasi, eikä sinun tarvitse enää olla niin itsekeskeinen ja huomionhakuinen.
Kun lihaksesi toimivat paremmin voit ensinnäkin lisätä fillaritreenin rasittavuutta ja aikaa, lisäksi voit ehkä käydä pienillä lenkeillä ulkona. Silloin aivosi saavat happea, sinusta tulee fiksumpi ja aloituksesi palstalla paranevat, ja niistä voi syntyä muunkinlaisia ketjuja kuin nämä nykyiset, joissa sinua haastetaan ja haukutaan ja sinä käyttäydyt kuin teini.
Jos aiot pyrkiä työelämään ja yrittäjäksi, sinun on pakko hyväksyä se, että joudut tekemään asioita, joita et halua tehdä. Et voi valita: se mikä on tehtävä on tehtävä.
Ihan käsittämätöntä, että nelikymppiselle naiselle pitää selittää näitä, jotka mun 16-vuotias tyttärenikin tietää! :D
Jään odottamaan vastaväitteitäsi, ap.
Hienosti sanottu, juuri noin asia on!
Ap ei halua voida paremmin, sillä on niin kiinni pahassa olossaan, hellii sitä tunnetta ja elämän surkeutta mielessään ettei voi päästää siitä irti. Se toisi mukanaan uusia pelottavia tunteita ja sen että oikeasti joutuisi tekemään jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n otsikko sai mut nauramaan. Hänen itsekeskeisyytensa on ylittänyt kaikki mahdolliset tragiikan, komiikan, ärsyttävyyden, ties mitkä rajat.
Ja ap, jos haluat keskustella köyhyydestä, keskustele siitä. Älä itsestäsi. Sinulla on monipuolista kokemusta köyhyydestä: omaishoitajuudesta, byrokratian viidakosta, mutta sinä nariset vain itsestäsi. "Onko täällä muita köyhiä" otsikko jatkuu ajatuksellisesti "kuin minä", eli sait siinäkin ketjussa puhua itsestäsi (luultavasti, en ole nähnyt). Kokemuksesi eivät ole jalostuneet minkäänlaiseksi näkemykseksi, josta voisi keskustella. Ketjusi supistuvat puheeksi sinusta, ja sitähän sinä haluatkin.
Joko poljit sen vartin (vain 15 minuuttia!) kuntopyörällä? Olet jaksanut hakea koulutuksiin, hoitanut ensimmäistä miestäsi, mutta et jaksa polkea varttia vaikka kotona on kuntopyörä. Usko huviksesi, tuo pieni ponnistus joka päivä muuttaisi elämääsi paremmaksi. Kun et edes sitä viitsi tehdä minun on hyvin vaikea keksiä sinusta mitään hyvää sanottavaa.
Mä heräsin jo klo 6 kuten monena aamuna muutenkin ja siinä aamu tv.tä katsoessa poljen kuntopyörää, sekö muka tekisi minusta sinun mielestäsi paremman ihmisen? ja kyllä mä sitä jaksan tehdä jos vaan haluan. ap
Ai nyt yhtäkkiä jaksat ja viitsitkin? Tässä pari päivää sitten muistaakseni kirjoitit ettet viitsi.
Mutta leikitään, että puhut totta ja väännän rautalangasta:
Kun reippailu ulkoilmassa ei sinulle käy, on kuntopyörä kotona hyvä vaihtoehto. Jatkuvalla, sitkeällä, päivittäisellä polkemisella saat lihaskuntoa. Se auttaa sinua pitämään tasapainoa kun rupeaa huippaamaan. Voit painostasi huolimatta korjata asentoasi ja luottaa lihaksiisi. Se puolestaan kasvattaa itseluottamustasi, eikä sinun tarvitse enää olla niin itsekeskeinen ja huomionhakuinen.
Kun lihaksesi toimivat paremmin voit ensinnäkin lisätä fillaritreenin rasittavuutta ja aikaa, lisäksi voit ehkä käydä pienillä lenkeillä ulkona. Silloin aivosi saavat happea, sinusta tulee fiksumpi ja aloituksesi palstalla paranevat, ja niistä voi syntyä muunkinlaisia ketjuja kuin nämä nykyiset, joissa sinua haastetaan ja haukutaan ja sinä käyttäydyt kuin teini.
Jos aiot pyrkiä työelämään ja yrittäjäksi, sinun on pakko hyväksyä se, että joudut tekemään asioita, joita et halua tehdä. Et voi valita: se mikä on tehtävä on tehtävä.
Ihan käsittämätöntä, että nelikymppiselle naiselle pitää selittää näitä, jotka mun 16-vuotias tyttärenikin tietää! :D
Jään odottamaan vastaväitteitäsi, ap.
Mä ulkoilen jakaikinen päivä lapseni kanssa ja lisäksi aina välillä ajan kuntopyörällä.ap
Voi hyvänen aika. Etkö sä muuta tuohon osannut sanoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole tuonut esille mitään sellaista joka herättäisi positiivisia tunteita. Päivästä toiseen valitusta ja negatiivisia juttuja. Niinkuin tässä yksi päivä teit avauksen "onko palstalla muita köyhiä", jonka saatoit tarkoittaa kohtalontovereiden etsinnäksi mutta eihän kukaan halua tuollaiseen tarttua. Eikä kukaan tainnut siihen vastatakaan.
kirjoitat olevasi mukava,iloinen ja psyykkisesti terve ihminen, mutta vuosia juttujasi lukeneena em piirteet eivät ole kertaakaan näyttäytyneet.
Miksi ei voisi myöntää olevansa köyhä, miksi siis pelätä vastata tuollaiseen ketjuun? ja kyllä mua ihan mukavaksi on live-elämässä kehuttu ja kun mun annetaan lapseni kaverikin viedä samalla autolla kouluun niin en itseäni ihan paskana pidä plus että lapsi on saanut opelta paljon koulussa kehuja, wilmassakin paljon kehuja niin kyllä mä olen häntä osannut kasvattaa oikein.ap
Ei köyhyydessä olekaan mitään hävettävää, mutta jos haluat siitä asiallista keskustelua, tuo taannoinen yrityksesi ei millään lailla hetätä halua sanoa siitä sanaakaan.
Millainen ketju sitten herättäisi keskustelua köyhyydestä?ap
Ei ainakaan sellainen, joka otsikoidaan sanoin "muita köyhiä?" ja kysyjä itse on henkilö, jolla on varaa käydä kylpylöissä ja jolla omien sanojensa mukaan olisi varaa matkustella ulkomaillakin, mutta miehellä ei työn vuoksi ole siihen aikaa. Oikeasti köyhillä kun ei ole varaa edes niihin kylpylälomiin.
Juuri näin. Oikeasti köyhä joutuu turvautumaan leipäjonoon, miettimään jokaisen euron. Ei ole varaa raaputusarpoihin eikä bussilippuun. Kerätään tölkkejä ja tyhjiäpulloja jotta saa lisärahaa. Ei tosiaan mennä kylpylään tai aruballe keekoilemaan.
Niin no ei olla niin köyhiä että oltaisiin leipäjonossa mutta tuohon Aruban lomaankin on säästetty vuosikausia eikä tosiaan voida kuin ehkä kerran 7-10v käydä ulkomailla. Muutama yö kylpylässä nyt ei niin paljon maksa. Ja me asutaan todella ahtaasti, meillä vanhemmilla ei ole edes omaa makuuhuonetta, mä melko tarkkaan katson ruokaostokset,autot on vanhoja joten ei me mitään rikkaita olla.ap
Suurin osa suomalaisista ei ole köyhiä eikä rikkaita vaan jotain siltä väliltä. Myös te kuulutte tähän ryhmään.
Ainakin taulukoiden mukaan ollaan pienituloisia. Ja kyllä tosiaan tiedän mitä köyhyys on, lapsuuteni oli erittäin köyhä, mitään rikasta elämää en ole koskaan viettänyt.ap
Miksiköhän sitten et ole tyytyväinen nykyisyyteen? Ihan uteliaisuudesta kysyn. Olitko vannonut itsellesi, että aikuisuutesi olisi toisenlainen?
Tottakai mä ajattelin että aikuisuuteni on toisenlainen, sellainen että molemmilla on töitä niin voisi asuakkin leveämmin.ap
Toi on mielenkiintoinen toi toisaalta että totta kai, selkeä odotus, mutta sitten toisaalta mikä lupasi, että se toteutuu? Eikö se pidä korjata ensin, mikä esti sen luvatun(?) ajatuksen toteutumisen? Ja jos sitä ei voi korjata, niin etsiä vaikka väkisinkin siihen hyväksyntää? Ikään kuin nöyrtyä?
Luulin kai nuorempani saavani ammatin ja työn kuten kaikki muutkin ikäiseni. Silloin ainakin kaikki opot ja opet turhaan sitten lupailivat että ne saisin ja uskoin siihen. En tosiaan osaa tässä asiassa nöyrtyä koska haluan että lapseni saa asua paremmin yms.ap
Niin, sanoin vähän töksösti että nöyrtyä, en tarkoita sillälailla "huonoksi nöyrtyä" vaan tavallaan sen tilanteen ja tosiasian edessä että nyt on näin. Niin kauan kuin hakkaat päätäsi sen menestyneemmän elämän perään niin se rasittaa sinua kauheasti.
Pojallasi on kaikki hyvin, vaikka sinun prosessisi veisikin menneisyytesi suhteen "sovinnon" tekemiseen, ettet enää antaisi sen katkeroittaa sinua. Pojallasi on kaikki hyvin siitä riippumatta.
Näin se asia on.ap
Se vain, mitä ajattelin, on sinä itse. Ettet olisi katkera. Se olisi tosi tärkeää myös. Siihen pääsemiseksi se tosiasioiden edessä nöyrtyminen, jonka saan kuulostamaan ikään kuin rangaistukselta, mutta tarkoitan kyllä jotain aivan muuta, olisi tärkeää. En ikävä kyllä osaa selittää mitä tarkoitan nöyrtymisellä, mutta jotenkin sen tunnustamista, että me olemme pieniä ja olemme joutuneet asioiden keskelle, joita emme olisi koskaan valinneet. Olemme tavallaan uhreja. Ennen kuin emme enää ole. Sinä olet uhri. Kaikki käytöksessäsi täällä huutaa sinun uhriuttasi. Sinä oletkin uhri. Siksi minä vihaan jokaista pahaa lausuttua sanaa sinulle uhrille täällä. Sinä olet pieni uhri.
Uhrin pitää puolustaa itseään.
Tottakai katkeruudesta pitäisi päästä pois ja ainakin olen tuon ammattimuuteni pystynyt nyt jotenkin hyväksymään kun viimeisestä opiskeluyrityksestäni on jo 4v. Enää en kyllä hae mihinkään koulutuksiin, siis toki johonkin työväen harrastuskursseille voin hakea ja niissä käydä mutta oikeaan koulutukseen en hae. Yritin kuitenkin ammattia hommata varmasti 8 kertaa ja kun se ei onnistu niin se on vaan hyväksyttävä, aina kun yrittää ja kovasta yrittämisestä huolimatta ei sitä ammattia saa niin se vie todella syvälle ja sieltä on vaikea nousta.ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n otsikko sai mut nauramaan. Hänen itsekeskeisyytensa on ylittänyt kaikki mahdolliset tragiikan, komiikan, ärsyttävyyden, ties mitkä rajat.
Ja ap, jos haluat keskustella köyhyydestä, keskustele siitä. Älä itsestäsi. Sinulla on monipuolista kokemusta köyhyydestä: omaishoitajuudesta, byrokratian viidakosta, mutta sinä nariset vain itsestäsi. "Onko täällä muita köyhiä" otsikko jatkuu ajatuksellisesti "kuin minä", eli sait siinäkin ketjussa puhua itsestäsi (luultavasti, en ole nähnyt). Kokemuksesi eivät ole jalostuneet minkäänlaiseksi näkemykseksi, josta voisi keskustella. Ketjusi supistuvat puheeksi sinusta, ja sitähän sinä haluatkin.
Joko poljit sen vartin (vain 15 minuuttia!) kuntopyörällä? Olet jaksanut hakea koulutuksiin, hoitanut ensimmäistä miestäsi, mutta et jaksa polkea varttia vaikka kotona on kuntopyörä. Usko huviksesi, tuo pieni ponnistus joka päivä muuttaisi elämääsi paremmaksi. Kun et edes sitä viitsi tehdä minun on hyvin vaikea keksiä sinusta mitään hyvää sanottavaa.
Mä heräsin jo klo 6 kuten monena aamuna muutenkin ja siinä aamu tv.tä katsoessa poljen kuntopyörää, sekö muka tekisi minusta sinun mielestäsi paremman ihmisen? ja kyllä mä sitä jaksan tehdä jos vaan haluan. ap
Ai nyt yhtäkkiä jaksat ja viitsitkin? Tässä pari päivää sitten muistaakseni kirjoitit ettet viitsi.
Mutta leikitään, että puhut totta ja väännän rautalangasta:
Kun reippailu ulkoilmassa ei sinulle käy, on kuntopyörä kotona hyvä vaihtoehto. Jatkuvalla, sitkeällä, päivittäisellä polkemisella saat lihaskuntoa. Se auttaa sinua pitämään tasapainoa kun rupeaa huippaamaan. Voit painostasi huolimatta korjata asentoasi ja luottaa lihaksiisi. Se puolestaan kasvattaa itseluottamustasi, eikä sinun tarvitse enää olla niin itsekeskeinen ja huomionhakuinen.
Kun lihaksesi toimivat paremmin voit ensinnäkin lisätä fillaritreenin rasittavuutta ja aikaa, lisäksi voit ehkä käydä pienillä lenkeillä ulkona. Silloin aivosi saavat happea, sinusta tulee fiksumpi ja aloituksesi palstalla paranevat, ja niistä voi syntyä muunkinlaisia ketjuja kuin nämä nykyiset, joissa sinua haastetaan ja haukutaan ja sinä käyttäydyt kuin teini.
Jos aiot pyrkiä työelämään ja yrittäjäksi, sinun on pakko hyväksyä se, että joudut tekemään asioita, joita et halua tehdä. Et voi valita: se mikä on tehtävä on tehtävä.
Ihan käsittämätöntä, että nelikymppiselle naiselle pitää selittää näitä, jotka mun 16-vuotias tyttärenikin tietää! :D
Jään odottamaan vastaväitteitäsi, ap.
Mä ulkoilen jakaikinen päivä lapseni kanssa ja lisäksi aina välillä ajan kuntopyörällä.ap
Voi hyvänen aika. Etkö sä muuta tuohon osannut sanoa?
Eihän teitä mikään mun sanomiseni miellytä.ap
Te ette ole köyhiä, jos teillä on tilillä niin paljon rahaa, että voitte sijoittaa siitä siivun miettimättä yritystoimintasi käynnistämiseen. Te ette ole köyhiä, sillä teillä on omistuasunto, jossa jopa oma piha. Ette ole köyhiä, koska teillä on ilmeisesti kaksikin autoa ja vielä varaakin ajella molemmilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n otsikko sai mut nauramaan. Hänen itsekeskeisyytensa on ylittänyt kaikki mahdolliset tragiikan, komiikan, ärsyttävyyden, ties mitkä rajat.
Ja ap, jos haluat keskustella köyhyydestä, keskustele siitä. Älä itsestäsi. Sinulla on monipuolista kokemusta köyhyydestä: omaishoitajuudesta, byrokratian viidakosta, mutta sinä nariset vain itsestäsi. "Onko täällä muita köyhiä" otsikko jatkuu ajatuksellisesti "kuin minä", eli sait siinäkin ketjussa puhua itsestäsi (luultavasti, en ole nähnyt). Kokemuksesi eivät ole jalostuneet minkäänlaiseksi näkemykseksi, josta voisi keskustella. Ketjusi supistuvat puheeksi sinusta, ja sitähän sinä haluatkin.
Joko poljit sen vartin (vain 15 minuuttia!) kuntopyörällä? Olet jaksanut hakea koulutuksiin, hoitanut ensimmäistä miestäsi, mutta et jaksa polkea varttia vaikka kotona on kuntopyörä. Usko huviksesi, tuo pieni ponnistus joka päivä muuttaisi elämääsi paremmaksi. Kun et edes sitä viitsi tehdä minun on hyvin vaikea keksiä sinusta mitään hyvää sanottavaa.
Mä heräsin jo klo 6 kuten monena aamuna muutenkin ja siinä aamu tv.tä katsoessa poljen kuntopyörää, sekö muka tekisi minusta sinun mielestäsi paremman ihmisen? ja kyllä mä sitä jaksan tehdä jos vaan haluan. ap
Ai nyt yhtäkkiä jaksat ja viitsitkin? Tässä pari päivää sitten muistaakseni kirjoitit ettet viitsi.
Mutta leikitään, että puhut totta ja väännän rautalangasta:
Kun reippailu ulkoilmassa ei sinulle käy, on kuntopyörä kotona hyvä vaihtoehto. Jatkuvalla, sitkeällä, päivittäisellä polkemisella saat lihaskuntoa. Se auttaa sinua pitämään tasapainoa kun rupeaa huippaamaan. Voit painostasi huolimatta korjata asentoasi ja luottaa lihaksiisi. Se puolestaan kasvattaa itseluottamustasi, eikä sinun tarvitse enää olla niin itsekeskeinen ja huomionhakuinen.
Kun lihaksesi toimivat paremmin voit ensinnäkin lisätä fillaritreenin rasittavuutta ja aikaa, lisäksi voit ehkä käydä pienillä lenkeillä ulkona. Silloin aivosi saavat happea, sinusta tulee fiksumpi ja aloituksesi palstalla paranevat, ja niistä voi syntyä muunkinlaisia ketjuja kuin nämä nykyiset, joissa sinua haastetaan ja haukutaan ja sinä käyttäydyt kuin teini.
Jos aiot pyrkiä työelämään ja yrittäjäksi, sinun on pakko hyväksyä se, että joudut tekemään asioita, joita et halua tehdä. Et voi valita: se mikä on tehtävä on tehtävä.
Ihan käsittämätöntä, että nelikymppiselle naiselle pitää selittää näitä, jotka mun 16-vuotias tyttärenikin tietää! :D
Jään odottamaan vastaväitteitäsi, ap.
Mä ulkoilen jakaikinen päivä lapseni kanssa ja lisäksi aina välillä ajan kuntopyörällä.ap
Voi hyvänen aika. Etkö sä muuta tuohon osannut sanoa?
Eihän teitä mikään mun sanomiseni miellytä.ap
Sulla olisi ollut erittäin hyvä tilaisuus puollustaa omaa näkemystäsi siihen miksi mielestäsi liikunta ei ole yksi merkittävä avain hyvään oloon. Sen sijaan päätit vastata kuin teini-ikäinen "ette te tajuu" tyyliin. Ei se herätä halua keskustella vaan löylyttää sua lisää. Surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n otsikko sai mut nauramaan. Hänen itsekeskeisyytensa on ylittänyt kaikki mahdolliset tragiikan, komiikan, ärsyttävyyden, ties mitkä rajat.
Ja ap, jos haluat keskustella köyhyydestä, keskustele siitä. Älä itsestäsi. Sinulla on monipuolista kokemusta köyhyydestä: omaishoitajuudesta, byrokratian viidakosta, mutta sinä nariset vain itsestäsi. "Onko täällä muita köyhiä" otsikko jatkuu ajatuksellisesti "kuin minä", eli sait siinäkin ketjussa puhua itsestäsi (luultavasti, en ole nähnyt). Kokemuksesi eivät ole jalostuneet minkäänlaiseksi näkemykseksi, josta voisi keskustella. Ketjusi supistuvat puheeksi sinusta, ja sitähän sinä haluatkin.
Joko poljit sen vartin (vain 15 minuuttia!) kuntopyörällä? Olet jaksanut hakea koulutuksiin, hoitanut ensimmäistä miestäsi, mutta et jaksa polkea varttia vaikka kotona on kuntopyörä. Usko huviksesi, tuo pieni ponnistus joka päivä muuttaisi elämääsi paremmaksi. Kun et edes sitä viitsi tehdä minun on hyvin vaikea keksiä sinusta mitään hyvää sanottavaa.
Mä heräsin jo klo 6 kuten monena aamuna muutenkin ja siinä aamu tv.tä katsoessa poljen kuntopyörää, sekö muka tekisi minusta sinun mielestäsi paremman ihmisen? ja kyllä mä sitä jaksan tehdä jos vaan haluan. ap
Ai nyt yhtäkkiä jaksat ja viitsitkin? Tässä pari päivää sitten muistaakseni kirjoitit ettet viitsi.
Mutta leikitään, että puhut totta ja väännän rautalangasta:
Kun reippailu ulkoilmassa ei sinulle käy, on kuntopyörä kotona hyvä vaihtoehto. Jatkuvalla, sitkeällä, päivittäisellä polkemisella saat lihaskuntoa. Se auttaa sinua pitämään tasapainoa kun rupeaa huippaamaan. Voit painostasi huolimatta korjata asentoasi ja luottaa lihaksiisi. Se puolestaan kasvattaa itseluottamustasi, eikä sinun tarvitse enää olla niin itsekeskeinen ja huomionhakuinen.
Kun lihaksesi toimivat paremmin voit ensinnäkin lisätä fillaritreenin rasittavuutta ja aikaa, lisäksi voit ehkä käydä pienillä lenkeillä ulkona. Silloin aivosi saavat happea, sinusta tulee fiksumpi ja aloituksesi palstalla paranevat, ja niistä voi syntyä muunkinlaisia ketjuja kuin nämä nykyiset, joissa sinua haastetaan ja haukutaan ja sinä käyttäydyt kuin teini.
Jos aiot pyrkiä työelämään ja yrittäjäksi, sinun on pakko hyväksyä se, että joudut tekemään asioita, joita et halua tehdä. Et voi valita: se mikä on tehtävä on tehtävä.
Ihan käsittämätöntä, että nelikymppiselle naiselle pitää selittää näitä, jotka mun 16-vuotias tyttärenikin tietää! :D
Jään odottamaan vastaväitteitäsi, ap.
Mä ulkoilen jakaikinen päivä lapseni kanssa ja lisäksi aina välillä ajan kuntopyörällä.ap
Voi hyvänen aika. Etkö sä muuta tuohon osannut sanoa?
Eihän teitä mikään mun sanomiseni miellytä.ap
Sulla olisi ollut erittäin hyvä tilaisuus puollustaa omaa näkemystäsi siihen miksi mielestäsi liikunta ei ole yksi merkittävä avain hyvään oloon. Sen sijaan päätit vastata kuin teini-ikäinen "ette te tajuu" tyyliin. Ei se herätä halua keskustella vaan löylyttää sua lisää. Surullista.
Tottakai liikunta on tärkeää ja mä liikun sen verran kun sairauksiltani pystyn. Joka päivä me pojan kanssa tuossa isolla pihalla ollaan iltaisin vähintää tunti ellei enemmänkin. Heitellään koreja,potkitaan palloa,pelataan sulkapalloa,haravoidaan lehtiä mitä milloinkin ja aina välillä ajan kuntopyörällä.ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n otsikko sai mut nauramaan. Hänen itsekeskeisyytensa on ylittänyt kaikki mahdolliset tragiikan, komiikan, ärsyttävyyden, ties mitkä rajat.
Ja ap, jos haluat keskustella köyhyydestä, keskustele siitä. Älä itsestäsi. Sinulla on monipuolista kokemusta köyhyydestä: omaishoitajuudesta, byrokratian viidakosta, mutta sinä nariset vain itsestäsi. "Onko täällä muita köyhiä" otsikko jatkuu ajatuksellisesti "kuin minä", eli sait siinäkin ketjussa puhua itsestäsi (luultavasti, en ole nähnyt). Kokemuksesi eivät ole jalostuneet minkäänlaiseksi näkemykseksi, josta voisi keskustella. Ketjusi supistuvat puheeksi sinusta, ja sitähän sinä haluatkin.
Joko poljit sen vartin (vain 15 minuuttia!) kuntopyörällä? Olet jaksanut hakea koulutuksiin, hoitanut ensimmäistä miestäsi, mutta et jaksa polkea varttia vaikka kotona on kuntopyörä. Usko huviksesi, tuo pieni ponnistus joka päivä muuttaisi elämääsi paremmaksi. Kun et edes sitä viitsi tehdä minun on hyvin vaikea keksiä sinusta mitään hyvää sanottavaa.
Ole sinä ämmä hiljaa, kun et osaa olla EDES sympaattinen aloittajalle. Minä lähetän sinulle sympatiaa, ap! Minusta on todella inhottavaa, että apua kaipaavaa ihmistä lyödään. AIVAN KUIN ETTE "AUTTAJAT" TAJUAISI, ETTÄ ALOITTAJALLA ON PAHA OLLA?! Ei voi olla niin vaikeaa sanoa muutama ystävällinen sana. Tai olla hiljaa, jos siihen ei pysty. Käytätte aloittajaa roskakorina, ja hän hädissään ei osaa muunlaiseen asemaan asettua. Hän on itse mielestään teidän roskakorinne, LOPETTAKAA TE JOS OLETTE FIKSUMPIA laittamasta sinne roskia.
Sinun ap kuuluu saada hyvää.
Kokeile huviksesi auttaa ap:ta niin katsotaan kuinka siinä käy. Jokainen meistä on sitä vuorollaan yrittänyt ja tulos on se, että ap keksii jonkun käsittämättömän syyn miksi ei voi tehdä mitään parantaakseen elämänlaatuaan.
En koita auttaa, minun apuni on tuki, ei haukkuminen.
Olet ilmeisesti uusi täällä etkä tiedä mikä ap todellisuudessa on.
No mä olen uusi täällä ja mua alkoi nyt oikeasti kiinnostaa tää ammattivalittaja-case. Siis mikä juttu tää oikein on? Luin just pari pv sit jonkun toisen ketjun, johon monet kirjoitti tiivistelmiä ammattivalittajan kertomista asioista (miten te muistatte ne kaikki?!). Mutta siis millainen ap on todellisuudessa siis? Mä en tajua. Valaiskaa.
Niin, sanoin vähän töksösti että nöyrtyä, en tarkoita sillälailla "huonoksi nöyrtyä" vaan tavallaan sen tilanteen ja tosiasian edessä että nyt on näin. Niin kauan kuin hakkaat päätäsi sen menestyneemmän elämän perään niin se rasittaa sinua kauheasti.
Pojallasi on kaikki hyvin, vaikka sinun prosessisi veisikin menneisyytesi suhteen "sovinnon" tekemiseen, ettet enää antaisi sen katkeroittaa sinua. Pojallasi on kaikki hyvin siitä riippumatta.