Koko raskausajan oon oottanut vaan että pääsis synnyttämään

Vierailija

Nyt parin päivän päästä on laskettu aika ja mieli muuttunu. Pelottaa.
Eilen päätin että en tällä viikolla tee enää yhtään mitään, sen jälkeen kun kävin nuorimman tytön kanssa eräässä kauppakeskuksessa ekaa kertaa siis yksin ja en meinannut löytää autoani enää parkkihallista.

Se oli, sanoisinko tuskallista juosta eri kerroksissa etsimässä mutta löytyipä lopulta.

Niinpä päätin että nyt riitti, kun hermot muutenkin kireellä ja tuntuu että vois räjähtää ihan mistä asiasta vaan.

No mutta, heräsin sitten aamulla ja päätin lueskella iltalehtee. Siellä oli pannukakku resepti.
Ja arvatkaa innostuinko, pakko tehä lapsille pannaria.
Tosin eri ohjeella kuin mitä iltalehdessä oli.

No ei muuta kuin äkkiä ylös, yleensä nukun pidempään kun oon ollu ihan sika väsyny.

Mutta nyt oli pakko päästä tekee pannukakkua!

Ja menihän hetken kivasti, kunnes pojan piti lähteä kouluun.
Ei löytänyt reppuaan mistään.
Voi perkele, siinä melkein maailma romahti ja olisin voinu itkeä kovaan ääneen.
Poika lähti sitten ilman reppua kouluun kun ei kotoakaan löytäny. Veikkaan että sieltä se sitten löytyykin....

Mut se pannukakku on pakko tehä. Niinpä käytiin kaupassa nuorimman kanssa ja nyt on pannarit valmistautumassa.
Jos se epäonnistuu, hautaudun peiton alle ja pysyn siellä siihen asti et synnytän.
Kirjastossaki pitäs käydä palauttamassa kirjat tänää ettei ne unohdu.

Väsyttää. En uskonu että innostun enää mistään kun tätä väsymystä on kestäny jo muutaman viikon.
Vai onkohan tää oire lähestyvästä synnytyksestä...?
Vielä viimeset pannukakut lapsille vauvan syntymän kunniaks.

Voi elämä.

Kommentit (3)

Vierailija

Muistan kun edellistä oottaessa kesällä jynssäsin mattoja laiturilla.
Mutta nyt ei tulis mieleenkään jynssätä yhtikäs mitään...
Ja esikoista oottaessa kiukkusena imuroin ja selkään sattui silloin ihan vietävästi, mut en voinu lopettaa.
Nyt aion tyytyä vaan odottamaan rauhassa ja nukkumaan niin paljon kun väsyttää.

Pannukakusta tuli muuten ihan hyvää.
Ap

Vierailija

Hyvin se menee! Ja aika varmasti syntyy parin viikon sisään, joten ei tarvi enää kauan ootella! Äitinä tosin jo tiedätkin, että siitä ne vaikeudet sitten vasta alkaakin.

Vierailija

Mie jouduin lähtemään synnyttämään ns. sängyn pohjalta, elin olin ollut useamman kuukauden vuodelevossa ja olin voinut tehdä vain satunnaisesti jotain vanhusten istumajumppaa lihaskunnon ylläpitämiseksi. Eikä käynyt levosta, koska olo oli kamala. Armahda itseäsi ja pura jännitystä rentoutumalla ja pysähtymällä. Synnytys tulee joka tapauksessa, samoin se arki uuden vauvan kanssa. Aika turhaa stressata etukäteen, jos on mahdollista valita toisin ja ottaa hieman lungimmin viimeiset pari viikkoa! :)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat