Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kun ei kestä elää

ahdistunut

Erosin poikaystävästäni vähän yli vuosi sitten. Siitä asti olen ollut todella onneton. Nyt en enää vain kestä tätä kipua ja ahdistusta. Haluan tapppaa itseni. Se tulee satuttamaan läheisiäni todella paljon, mutta itse en vain kestä elää ilman entistä poikaystävääni. En pääse eteenpäin elämässäni. Kaikki asiani alkoivat menemään huonompaan suuntaan. Terveys huononi ja en päässyt opiskelemaan. Haluan vain kerta kaikkiaan kuolla. Itken joka päivä ja toivon kuolemaa.
Onko kenelläkään muulla ollut tälläisiä tuntemuksia ja selvinnyt siitä kun suhde totaalisesti murtaa itsesi?
Samalla haluaisin kuulla miten kannattaa itsensä tappaa?

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

Mites jos lähdet ulkomaille matkaoppaaksi tai haet jollekin ulkomaiselle lentoyhtiölle QATAR, ETIHAD, EMIRATES lentoemoksi. Kyllä se ura vielä siitä urkenee ja yhden miehen vuoksi ei kannata tappaa itseään. Jos kotikaupungissasi ei ole sinulle mitään niin kannattaa etsiä tulevaisuutta muualta.

Vierailija

Niin. Onhan tuossa ideaa, mutta lentoemännäksi en pääse pituuteni vuoksi kun ymmärtäkseni niissä on pituusraja. Paikkakunnan vaihto olisi hyväksi, mutta silti tämä ikävä raastaa koko ajan ja haluan vain pois omasta elämästä. Kiitos viestistäsi.

Vierailija

Olet ilmeisen nuori? Nuorilla kun nuo seurustelusuhteet ja niiden loppumiset tuntuu herkästi kaatavan koko maailman. Usko minua, vaikka nyt tuntuu ihan s**tanan pahalta, se ei varmasti tee sitä enää parin vuoden kuluttua. Ja varmasti tulet olemaan kiitollinen siitä, että elät ja tulet myös olemaan vahvempi ihminen kun olet käynyt vaikean elämänvaiheen läpi. Itsensä tappaminen tuossa kohtaa ei ole ratkaisu, ratkaisu on hakea ammattiapua ennen kuin tilanne tuosta enää eskaloituu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Niin. Onhan tuossa ideaa, mutta lentoemännäksi en pääse pituuteni vuoksi kun ymmärtäkseni niissä on pituusraja. Paikkakunnan vaihto olisi hyväksi, mutta silti tämä ikävä raastaa koko ajan ja haluan vain pois omasta elämästä. Kiitos viestistäsi.

Qatarilla pitää varpaillaan seisoessaan ylettyä 212cm korkeuteen. Entinen missi oli tietääkseni emona yhdellä firmalla ja hän ei ole hirveän pitkä. Jos pituus ei tosiaan riitä, niin ulkomailla esim. lentokentillä tarvitaan kenttähenkilökuntaakin. Samoin hotellien respoihin jne. Katsele erilaisia mahdollisuuksia. Osa aloittaa ulkomailla jostain vastaavasta työstä ja sitten myöhemmin opiskelee siinä sivussa tutkinnon. Kuitenkin noissakin töissä päästään suomalaisittain asiallisiin palkkoihin ja elämänlaatuun.

Kun on asunut yhdessä maassa, niin on helppoa muuttaa toiseen. Maailmassa on jokaiselle aina erilaisia työmahdollisuuksia.

Vierailija

Kannattaisi jo hakea ammattiapua, kun yli vuoden on jo mennyt erosta ja noin syvällä vielä olet. Kyllä sinä voit vielä päästä opiskelemaan mitä haluat, eikä mikään ole pilalla, mutta ensin sinun täytyy päästä ylös sieltä masennuksen alhosta.

Vierailija

Parikymppinen. Niinhän ne taitaa kaataa ja naurettavaahan se onkin. En olisi ikinä voinut uskoa, että minua sattuu näin paljon. Vaikka ei enää sattuisikaan enää kahden vuoden päästä, niin silti en kestä odotella sitä paria vuotta, että olen taas iloinen. Olen kestänyt vuoden ja silti tuntuu samalta tai itse asiassa pahemmalta. En usko, että pystyn olemaan tämän kamalan tunteen kanssa enää pitkää. Ei auta uudet miehet tai hauskan pito. Silti vain haluan entisen takaisin.

1

Mene terapeutille puhumaan, saattaa auttaa.

Mutta jos ei auta niin mene baariin tai yökerhoon ja valitse sieltä joku oikein komea ja kivalta vaikuttava mies ja iske hänet niin pääset kohta seurustelemaan ja sekstailemaan ihanan miehen kanssa, niin huolet häviää.

Vierailija

Ulkomaille kyllä aina olen halunnut lähteä, joten ehkä voisin, jos jotenkin ihmeen kaupalla mieli tästä kohee, niin katsoa jotakin työtä ulkomailta. Kiitos.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vaikka ei enää sattuisikaan enää kahden vuoden päästä, niin silti en kestä odotella sitä paria vuotta, että olen taas iloinen. 

Jos nyt aloitat terapian (ja lääkityksen masennukseen), ei siihen mene kahta vuotta, että voit paremmin. Ja vaikka menisikin niin kannattaa miettiä, että kumpi on itselle ja läheisille se mieluisampi vaihtoehto: se, että tapat nyt itsesi vai se, että haet apua ja kärsit vielä jonkun aikaa voidaksesi sen jälkeen paremmin.

Vierailija

Noissa itsemurhajutuissa kannattaa ihan oikeasti miettiä myös niitä läheisiä. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun itsemurha on suistanut läheisen loppuiäksi raiteiltaan ja elämä on ollut helvettiä tuon teon jälkeen. Ei myöskään ole yksi eikä kaksi kertaa kun itsemurhan tekeneen läheinen ei enää itse ole jaksanut elää asian kanssa ja on myös tappanut itsensä. Ja kärsimys sen kun jatkuu. En usko, että haluat läheisillesi sellaista kohtaloa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Erosin poikaystävästäni vähän yli vuosi sitten. Siitä asti olen ollut todella onneton. Nyt en enää vain kestä tätä kipua ja ahdistusta. Haluan tapppaa itseni. Se tulee satuttamaan läheisiäni todella paljon, mutta itse en vain kestä elää ilman entistä poikaystävääni.

^ Tuo ei ole enää normaalia. Se kielii siitä, että sinulla ei nyt ole kaikki kondiksessa psyykeessä. Psyykeongelmaisten on turha tappaa itseään koska apua psyykkisiin ongelmiin on saatavissa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Erosin poikaystävästäni vähän yli vuosi sitten. -- Nyt en enää vain kestä tätä kipua ja ahdistusta. Haluan tapppaa itseni.

Hei! Jos pohdit jopa elämäsi lopettamista tai toivot kuolemaa, olet vaarassa menettää myös sen hyvän, jota ehkä sittenkin saattaisit saada tässä ainutlaatuisessa elämässäsi - ja vaikka juuri nyt et näin jaksaisi ajatellakaan, ei se tarkoita, etteikö sinullekin voisi käydä hyvin!
Nimittäin toivottomuuden keskellä salakavalasti oma ihmisarvo unohtuu, vaikka todellisuudessa sinunkaan arvosi ihmisenä ei ole vähentynyt lainkaan: Sinä, juuri sinä, olet ARVOKAS, RAKAS ja AINUTLAATUINEN ihminen! Ja tätä tosiasiaa ei muuta mikään, mitä sinulle on tehty tai sanottu, eikä myöskään pärjäämisesi tai pärjäämättömyytesi elämässä! Tämä on sinun ihmisarvosi peruskallio - siihen sinulla on lupa luottaa. Sydämestäni toivon, että tiellesi tulee ihmisiä, jotka vahvistavat sinussa sitä, että todellakin olet arvokas, rakas ihminen, jolla on toivoa ja jonka on mahdollista löytää vielä monenlaista hyvää elämässä. Nämä linkit voivat varmasti tukea sinua:
Ensimmäinen on kriisi- ja neuvontapuhelin esim. mielenterveyden asioissa. Toinen on toivoa antava keskusteluohjelma masennuksesta toipumisesta,mukana mm. kokenut psykiatri Leena Korhonen. Alin linkki on lyhyt, mutta rohkaiseva ja koskettavakin video siitä, että synkimmässäkin tilanteessa olevalle on sittenkin toivoa ja rakkautta :)
*Valtakunnallinen kriisipuhelin: puh. 01019 5202
*Keskustelu masennuksesta toipumisesta: http://vod-2.tv7.fi/vod2/armon_kalliolla/armon_kalliolla-046-w.MP4
*Rohkaiseva video: http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4
 

Vierailija

Mun neuvo voi kuulostaa tyhmältä ja naiivilta, mutta itseäni se on auttanut aina kipeiden erojen kohdalla: Ajattele, että tämä ero ei välttämättä ole lopullinen. Että joskus myöhemmin, ehkä vielä, voitte tavata ja yrittää uudelleen. Sitä "odotellessa" hoida itseäsi hyvin, syö terveellisesti, hemmottele itseäsi (kampaaja, kosmetologi, hieroja...), tee asioita joista nautit.

Ja unohda ne itsemurha-ajatukset, ne vaan ruokkii itse itseään. Vaikka väkisin, käännä mielesi kohti valoisia ja toiveikkaita ajatuksia. Sinä selviät. IHAN varmasti <3

Voimia ja lämpimiä ajatuksia toivottaa 35v mamma, joka on kokenut juuri tuon saman tunteen kuin sinä nyt, pariinkin kertaan nuoruudessa.. Ja nyt, olen naimisissa miehen kanssa, joka on miljoona kertaa parempi, sopivampi ja ihanampi mulle kuin ne miehet, joiden takia suunnittelin päättäväni päiväni.

Vierailija

Lääkärille kannattaa kyllä mennä jo tuossa tilanteessa. Itse pääsin masennuslääkkeillä yli kaikkein pahimmasta vaiheesta ja pikkuhiljaa sain elämäni taas raiteilleen ja pystyin lopettamaan lääkityksen. Lääkkeitä voi joutua syömään useammankin vuoden, mutta kyllä sen sitten huomaa kun alkaa pärjätä ilman. Kokonaan noista itsemurha-ajatuksista en ainakaan itse pääse välttämättä koskaan eroon, mutta ainakaan ne eivät hallitse enää koko elämää.

Vierailija

Kiitos. Tuntuu hyvältä, että joku sanoo noin vaikka en sinua tunnekkaan. Ehkä pitäisi katsoa noita linkkejä hieman... 

Tuntuu siltä vaan, että elämä on pysähtynyt paikoilleen ja en pääse eteenpäin yhtään. Ei koulutusta, ei parisuhdetta. Samassa jamassa kuin viime vuonna. Masentavaa.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat