Lue keskustelun säännöt.
Miten saisin avomiehen muuttamaan tapojaan?
03.11.2015 |
Mielestäni suhteemme pohja on hyvä ja olemme toisillemme sopivat ihmiset, mutta arkiset asiat alkavat kuormittaa liiaksi. Mies ei panosta kodinhoitoon juuri yhtään, eikä tämä niin paljoa haitannut työttömänä ollessani, mutta aloitin muutama viikko sitten osa-aikatyöt ja nyt pakka alkaa levitä. Lisäksi opiskelen sivutoimisesti, joten työn aloittaessani kysyin mieheltä, että ymmärtäähän hän, että joutuu nyt ottamaan kodinhoidosta enemmän vastuuta kuin ennen. Väitti ymmärtävänsä, muttei hoida enää edes omia asioitaan...
Esimerkiksi eilen pyysin miestä tiskaamaan ennen töihin lähtöään, minun ollessa töissä. Käskin keräämään likaiset astiat muualtakin kuin keittiöstä (tietokoneen vieressä oli myös kohtalainen tiskivuori) ja olen monta kertaa muistuttanut, että tiskauksen jälkeen pestään tiskialtaat, pyyhitään tiskipöytä ja muut keittiön tasot. Kotiin tullessani huomasin, että sekä olohuoneessa ETTÄ keittiön pöydällä oli vielä tiskiä. Tänään aamulla sitten hieman ärtyneenä pyysin tiskaamaan ne loputkin tiskit ja oikeasti huolehtimaan ne altaat ja pöydät puhtaiksi. Mies sanoi hoitavansa, mutta kotiin tullessani tiskit olivat edelleen tiskipöydällä. Lisäksi pyykkäämään ryhtyessäni huomasin, ettei mies ollut edes vaihtanut puhtaita sukkia ja kalsareita aamulla, koska eiliset eivät olleet pyykkikorissa eivätkä mytyssä lattioilla. Tästäkin asiasta olen kyllä sanonut ties kuinka monesti.
Esimerkkien lista olisi oikeasti loputon, minä saan huolehtia myös siitä, että mies muistaa käyttää auton katsastuksessa ja huollossa ja maksaa omat laskunsa. Miehellä on jopa välinpitämättömyydestä johtuva maksuhäiriömerkintä suhteemme alkuajoilta, se onneksi vanhenee ensi keväänä. Rahaa laskuihin hänellä siis olisi ollut aina.
Kysynkin siis, että voiko toisen oikeasti saada muuttamaan tapojaan? Näistä asioista on puhuttu, itketty ja väännetty monet kerrat, joskus näyttää siltä, että muutosta tapahtuisikin, mutta sitten mies taas unohtaa. Ennen kaikkea sen muodikkaan metatyön ja muistuttelun määrä on uskomaton ja tämä on minulle masennuksesta toipuvana oikeasti tosi kova pala. Mitä muuta tässä voisi tehdä kuin jättää sen sian? Jos joku mamma on saanut laiskiaismiehestä kuorittua kunnon kansalaisen, kuulisin mielelläni kokemuksia.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
oivoivoivoi, virhe nro 1. ota mies äidin/äitipuolen helmoista suoraan asumaan saman katon alle ja passaa heti tuoreen suhteen innossa niin ettei mies opi edelleenkään tekemään mitään. sori mut mä en näe tuossa tulevaisuutta. ihan oikeasti on olemassa sellaisiakin miehiä, jotka on jo kotikotona oppineet huolehtimaan asiansa, mutta viimeistään sitten kun ovat muuttaneet omilleen.
Joo, tiedostan ja myönnän virheeni. En tosinalussa passannut, koska olin itse silloin niin huonossa kunnossa psyykkisesti, ettei minuakaan kiinnostanut kodin siisteys. Kuitenkaan en usko, että niistä kotityönsä hoitavista miehistä löytäisin kovin helposti sellaista, jonka kanssa muuten klikkaisi samalla tavalla kuin tämän kanssa, jonka kanssa toivoisimme samaa tulevalta ja viihtyisin yhtä hyvin. Hmmm... itsepähän olen soppani keittänyt, sitä ei kyllä käy kieltäminen.
Ap (joka unohtaa varmaan joka toisesta viestistään tämän ap-tagin...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä, miksi olette näin hyökkääviä. Mun mielestä tää on ihan oikea ongelma ja pyysin tukea, en haukkuja... Kyllä, mies on sanonut haluavansa lapsia ja nimenomaan minun kanssani ja kuulemma viiden vuoden sisään. Tuolla aikavälillä ei kyllä onnistuisi, kun ensin pitäisi aloittaa ja käydä loppuun ne opinnot.
Ap
Et sinä voi tulla tänne kirjoittamaan elämänkerrassasi itsestäsi sankaria ja miehestä syypäitä teidän kaikkiin ongelmiin ja odottaa empatian ja sympatian säteilevän. Se on todella pöyristyttävää haukkua miestä kirjoittamalla asioita vain omien lasien läpi katsottuna. Parisuhde on kuitenkin kahden kauppa, jossa pelkän yhden osa puolen syyttelyn sijaan tulisikin AINA miettiä olisiko kummassakin vikaa!
Olikin sitten jonkin tason trollin avaus en onneksi ottanut osaa keskusteluun.
Esim. tässä ap vastaa itselleen. En viitsi poimia näitä lisää tästä ketjusta. Tunnistan helposti tämmöiset "itse itselle vastaukset".
Ei kannatakaan nähdä vaivaa ja poimia sillä tämäkin meni pieleen. :D
Trollit on oikein oivallinen tapa testata mielipidettään muilla, mutta mikä sitten on tälläisten olettamusten motiivi ja lisäarvo keskustelulle. Eipä tarvitse mitalia ainakaan postittaa, sen verran meni ohi.
Täytyy kyllä sanoa, että jos trollailemaan lähtisin niin valitsisin kyllä mehukkaamman ja provosoivamman aiheen. Ei tullut ekana mieleen, että kukaan tulistuisi toisten arkisista kodinhoitoasioista ja niinkin neutraaleista ilmauksista kuin mitä olen käyttänyt :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ja joku täällä kysyi siitä kunnioituksesta. Kyllä me toisiamme ihmisinä kunnioitetaan, mielestäni puolisoinakin, mutta ei kyllä tässä luonnottomassa äiti-poika-suhteessamme. En tiedä, miten sen voisi korjata, tai siis mieluummin toki purkaa koko asetelman.
Missä asioissa se kunnioitus näkyy suhteessa vai näytetääkö sitä mitenkään? Nalkutetaanko suhteessa enemmän kuin kerrotaan toiselle niistä asioista jotka on hyvin? Joskus aina kuulee neuvon että "kehuja" pitäisi olla 5:2 jopa 5:1 suhteessa niihin negatiivisiin joihin ehkä halutaan muutosta.
Kuulostaa ihan siltä kuin puhuisit lapsesta, kun puhut miehestäsi. Hyi mikä ällötys. Itse en raahais tollasta taakkaa perässäni vaikka maksettais miljoona. On niitäkin miehiä, jotka ovat lempeitä ja rakastavia ja jakavat arvosi, ja SEN LISÄKSI osaavat huolehtia perusasioista. Jos olet kerran muutenkin stressaamiseen taipuvainen, niin miksi seurustella ihmisen kanssa joka nostaa stressitasoa, kun voi valita sellaisenkin joka hyvässä lykyssä jopa laskee sitä toimintatavoillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut joskus vähän sama tilanne kuin sulla ap :) tai välillä on vieläkin......
Muutettiin mieheni kanssa yhteen nuorina, molemmat vasta muuttivat kotoota pois perheidensä luota. Itse olen suurperheestä ja olin jo tottunut kotitöihin-toisin kuin mies. Hän on luonteeltaan siisti, mutta myös voisin luonnehtia laiskaksi. Monesta asiasta saa muistuttaa jne. Mutta, nyt ollaan oltu yhdessä jo pian 10v ja löytyy jo lapset ja omistusasunnotkin.
miehestä tuskin saat ikinä mitään itsenäisesti imuroimaan alkavaa reippailijaa, mutta kyllä mun mielestä sulla ihan ok tilanne on mahdollinen tulevaisuudessa, jos mies kuitenkin sanoo tekevänsä/tekee osan hommista. Itse olisin eron kannalla enemmänkin, jos mies toteaisi tyyliin "enhän tiskaa" "tiskaa ite" "ei kiinnosta" tai olisi muuten tympeä arjessa.
anteeksi nyt että yleistän, mutta oman kokemuksen mukaan miehet on huonosti oma-aloitteisia. Miehesi voi haluta olla siisti, mutta ei saa aikaiseksi. (Tätä voit selvittää huutelemalla. ) oma vinkkini on niinkin tylsä kuin ystävällinen huomauttelu :D
kannattaa toteuttaa pyynnöt silloin kun olet itse paikalla. Esim jos mies juo kahvia koneella ja kuppi jää siihen, sano että vieppäs se kuppi pois kun käyt keittiössä. Tai jos alat laittaa pyykkejä, niin pyydä miestä samalla tiskaamaan tai viemään roskat. Jos mies vastaa "kohta..." Niin hoputa kahden minuutin päästä uudestaan.
Myös toimiva juttu on kertoa hyvällä hetkellä miten tärkeää ois että molemmat tekis. Jos mies lupaa tsemppaavansa, niin muistuta tästä kun jotain pitäis taas tehdä.
nii ja laita muistutus tekstareita. Siis iloisia, ei mitään "muista pestä ne tiskit" vaan tyyliin vaikka "saat satikutia jos ne tiskit oottaa mua kotona ;)"
ja myös, jos ne tiskit ootta kotona niin mä laittaisin heti viestin, että tulipa kurja mieli.
Ja mä tiiän et tää herättää varmaan nalkutus haukkuja, mut haluun vaan antaa toimivan vinkin ap:lle :) mun mies ei pidä mua nalkuttajana, mutta välillä jos vieläkin joudun muistuttelemaan jutuista niin toteaa hymyillen "valivali" tms. Ja lähinnä vitsaillaan näistä. Ja sanoisin siis että meillä mies on muuttunut ja ottaa nykyään enemmän vastuuta.
Jos erilleen muuttaminen ei ole vaihtoehto, niin koittakaa kodinhoidollisesti elää kuin kämppikset. Omat hyllyt jääkaapista, molemmat tekee vain omat ruokansa, pesee omat vaatteensa jne. Kodinsiivousta varten kiertävä siivouslista (tulostakaa vaikka marttojen tms. sivuilta joku lista, jossa kodin hommat) ja jakakaa tasan. Jos omaa vuoroa ei ole hoidettuna, niin joku sakkomaksu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kyllä sanoa, että jos trollailemaan lähtisin niin valitsisin kyllä mehukkaamman ja provosoivamman aiheen. Ei tullut ekana mieleen, että kukaan tulistuisi toisten arkisista kodinhoitoasioista ja niinkin neutraaleista ilmauksista kuin mitä olen käyttänyt :D
Ap
Vaikea uskoa, että kirjoittuksesi oikeasti herätti tunteita. Aloittajan saatanallinen syyllistäminen on lähinnä osa trollausta. Pelkkä myötäilyhän ei keskustelua synnyttäisi, eikä oikeastaan sen tosi asian toteaminenkaan. Toisen tapoja, kun ei pysty muuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut joskus vähän sama tilanne kuin sulla ap :) tai välillä on vieläkin......
Muutettiin mieheni kanssa yhteen nuorina, molemmat vasta muuttivat kotoota pois perheidensä luota. Itse olen suurperheestä ja olin jo tottunut kotitöihin-toisin kuin mies. Hän on luonteeltaan siisti, mutta myös voisin luonnehtia laiskaksi. Monesta asiasta saa muistuttaa jne. Mutta, nyt ollaan oltu yhdessä jo pian 10v ja löytyy jo lapset ja omistusasunnotkin.
miehestä tuskin saat ikinä mitään itsenäisesti imuroimaan alkavaa reippailijaa, mutta kyllä mun mielestä sulla ihan ok tilanne on mahdollinen tulevaisuudessa, jos mies kuitenkin sanoo tekevänsä/tekee osan hommista. Itse olisin eron kannalla enemmänkin, jos mies toteaisi tyyliin "enhän tiskaa" "tiskaa ite" "ei kiinnosta" tai olisi muuten tympeä arjessa.
anteeksi nyt että yleistän, mutta oman kokemuksen mukaan miehet on huonosti oma-aloitteisia. Miehesi voi haluta olla siisti, mutta ei saa aikaiseksi. (Tätä voit selvittää huutelemalla. ) oma vinkkini on niinkin tylsä kuin ystävällinen huomauttelu :D
kannattaa toteuttaa pyynnöt silloin kun olet itse paikalla. Esim jos mies juo kahvia koneella ja kuppi jää siihen, sano että vieppäs se kuppi pois kun käyt keittiössä. Tai jos alat laittaa pyykkejä, niin pyydä miestä samalla tiskaamaan tai viemään roskat. Jos mies vastaa "kohta..." Niin hoputa kahden minuutin päästä uudestaan.
Myös toimiva juttu on kertoa hyvällä hetkellä miten tärkeää ois että molemmat tekis. Jos mies lupaa tsemppaavansa, niin muistuta tästä kun jotain pitäis taas tehdä.
nii ja laita muistutus tekstareita. Siis iloisia, ei mitään "muista pestä ne tiskit" vaan tyyliin vaikka "saat satikutia jos ne tiskit oottaa mua kotona ;)"
ja myös, jos ne tiskit ootta kotona niin mä laittaisin heti viestin, että tulipa kurja mieli.
Ja mä tiiän et tää herättää varmaan nalkutus haukkuja, mut haluun vaan antaa toimivan vinkin ap:lle :) mun mies ei pidä mua nalkuttajana, mutta välillä jos vieläkin joudun muistuttelemaan jutuista niin toteaa hymyillen "valivali" tms. Ja lähinnä vitsaillaan näistä. Ja sanoisin siis että meillä mies on muuttunut ja ottaa nykyään enemmän vastuuta.
Miksi ihmeessä kenenkään pitäisi ottaa vastuulleen tuollaista kouluttamista mikä on kuin pikkulasta opettaisi. On niitä aikuisiakin miehiä maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miksi ihmeessä kenenkään pitäisi ottaa vastuulleen tuollaista kouluttamista mikä on kuin pikkulasta opettaisi. On niitä aikuisiakin miehiä maailmassa." - Huokaus. Mukava kuulla, että joku toinenkin aattelee noin. Itse mietin, että olenkohan sinkku siksi, ettei nainen tai naiset, jotka ovat käyneet luonani ole kokeneetkaan oloaan luonani kotoisaksi, kun eivät ole montaakaan kertaa voineet nähdä luonani sen paremmin tiskaamattomia astioita, kuin hyllyillä, tai lattialla pölyä saati likaisia vaatteita hujan hajan... Toisin sanoen kämppäni on yleensä verraten siisti, olematta kuitenkaan täysin steriili tai vaikka kolkko. Nainen ei ole löytänyt asiaa, mihin takertua Tässäkö siis onkin sinkkuuteni uudempi tulkinta? Olen sinkku koska naiset ovat nähneet, että osaan elää itsekseni siivoa elämää, joten nainen ei näe elämää rinnallani, koska toistaiseksi opiskelijana en pysty tarjoamaan hänelle, myöskään kovin suuria vaihtoehtoja, mitä naiseni saattaisi tehdä sellaista, mistä nainen ei selviäisi ilman minuakin. Ei hel...ti ei se nyt näin typerästi voi olla. Eihän? - Vaikka joskus, kuten ilm. lainaamani kirjoittajakin ihmetteli, miksi jotkut naiset kokevat velvollisuudekseen olla ja pysyä miehelle enempi kaiken kantava huoltaja ("Ylisuojeleva äitihahmo") senijaan, että odottaisivat miehen vastaavan kotiaskareiden hoitamisesta oman osuutensa, muutenkin kuin karttelemalla vastuun ottamista, muustakin kuin itsensä tyydyttämisestä.
Korjaus ... karttelemalla vastuun ottamista, muusta kuin itsensä tyydyttämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Älä muistuttele laskuista, anna miehen laskujen mennä vaikka ulosottoon, jos ei muuten opi. Jos maksamattomuus tuottaa sinulle vahinkoa, mies joutuu maksamaan sulle "korkoa".
2. Älä välitä sen likasista vaatteista. Kerää likaset mustaan jätesäkkiin ja johonkin kaappiin tai varastoon. Hakekoot sieltä kun tarvii. Et pese sen pyykkejä.
3. Pese vain omat tiskit.
Kerro sitten, mitä mies sanoi.
Itsekin yritin aluksi saada miestä tajuamaan, ettei lattialle kaatuneiden oluiden päälle laiteta vaan pyyhettä ja jätetä siihen. Tai että lakanatki olis hyvä pestä joskus. Miehen silmissä valuin jollekkin kodinhoitajan tasolle, jota ei kunnioitettu.
Lopetin kaiken auttamisen. Aluksi lupasin auttaa muutossa, mutta kun mies luuli, että siivoaisin hänelle valmiiksi, kieltäydyin auttamasta. En suostunut edes käymään hänen luonaan, jos siellä oli liian paskaista.
Nyt uuden asunnon kanssa on ollut helpompaa, on pesukone ja astianpesukone, niin mies oppinut käyttämään niitä. Saa nähdä onko vielä vuoden päästä asuttavassa kunnossa.
Kuulostaa siltä että sun täytyy tehdä valinta: joko sinä tai sun avomies. Niin kauan kun sä hyysäät, sillä ei oo mitään tarvetta muuttua. Miksi olisikaan, palvelu pelaa?
Kokeile koe-eroa, jota ennen kerrot ehdot palaamiseen. Havainnoi suhtautuminen. Toteuta suunnitelma.
Ole luja. Todennäköisesti yrittää höpöttää tai jopa syyllistää sinua.
Ja usko, elämää on tämänkin suhteen jälkeen!!!!
Niinhän sitä tosiaan pitäisi. Ei vaan hirveästi huvittaisi alkaa etsimään omaa kämppää, varsinkin kun sitten joutuisimme luopumaan tästä asunnosta, on nimittäin liian suuri ja kallis yksin asuttavaksi. Musta kyllä tuntuu, että mies tasan tarkkaan ymmärtää, mitä kaikkea tämä arjen pyörittäminen vaatii, muttei vaan viitsi hoitaa omaa osaansa, kun vaikkei hän tekisi mitään, minä huolehdin kuitenkin.
Voisin kyllä laittaa miehen vastuuseen omista pyykeistään. Siinähän sitten haisee. Omaa vaatehuoltoani en kyllä kehtaa jättää miehen vastuulle, siinä olisi katastrofin ainekset. Varsinkin kun meillä ei ole omaa pesukonetta ja talopesulan käyttö edellyttää suunnitelmallisuutta, jota mies ei vielä kovin hyvin hallitse.