Miten saisin avomiehen muuttamaan tapojaan?
Mielestäni suhteemme pohja on hyvä ja olemme toisillemme sopivat ihmiset, mutta arkiset asiat alkavat kuormittaa liiaksi. Mies ei panosta kodinhoitoon juuri yhtään, eikä tämä niin paljoa haitannut työttömänä ollessani, mutta aloitin muutama viikko sitten osa-aikatyöt ja nyt pakka alkaa levitä. Lisäksi opiskelen sivutoimisesti, joten työn aloittaessani kysyin mieheltä, että ymmärtäähän hän, että joutuu nyt ottamaan kodinhoidosta enemmän vastuuta kuin ennen. Väitti ymmärtävänsä, muttei hoida enää edes omia asioitaan...
Esimerkiksi eilen pyysin miestä tiskaamaan ennen töihin lähtöään, minun ollessa töissä. Käskin keräämään likaiset astiat muualtakin kuin keittiöstä (tietokoneen vieressä oli myös kohtalainen tiskivuori) ja olen monta kertaa muistuttanut, että tiskauksen jälkeen pestään tiskialtaat, pyyhitään tiskipöytä ja muut keittiön tasot. Kotiin tullessani huomasin, että sekä olohuoneessa ETTÄ keittiön pöydällä oli vielä tiskiä. Tänään aamulla sitten hieman ärtyneenä pyysin tiskaamaan ne loputkin tiskit ja oikeasti huolehtimaan ne altaat ja pöydät puhtaiksi. Mies sanoi hoitavansa, mutta kotiin tullessani tiskit olivat edelleen tiskipöydällä. Lisäksi pyykkäämään ryhtyessäni huomasin, ettei mies ollut edes vaihtanut puhtaita sukkia ja kalsareita aamulla, koska eiliset eivät olleet pyykkikorissa eivätkä mytyssä lattioilla. Tästäkin asiasta olen kyllä sanonut ties kuinka monesti.
Esimerkkien lista olisi oikeasti loputon, minä saan huolehtia myös siitä, että mies muistaa käyttää auton katsastuksessa ja huollossa ja maksaa omat laskunsa. Miehellä on jopa välinpitämättömyydestä johtuva maksuhäiriömerkintä suhteemme alkuajoilta, se onneksi vanhenee ensi keväänä. Rahaa laskuihin hänellä siis olisi ollut aina.
Kysynkin siis, että voiko toisen oikeasti saada muuttamaan tapojaan? Näistä asioista on puhuttu, itketty ja väännetty monet kerrat, joskus näyttää siltä, että muutosta tapahtuisikin, mutta sitten mies taas unohtaa. Ennen kaikkea sen muodikkaan metatyön ja muistuttelun määrä on uskomaton ja tämä on minulle masennuksesta toipuvana oikeasti tosi kova pala. Mitä muuta tässä voisi tehdä kuin jättää sen sian? Jos joku mamma on saanut laiskiaismiehestä kuorittua kunnon kansalaisen, kuulisin mielelläni kokemuksia.
Kommentit (54)
Voivoi. Mitä mitalia ja jalustalle korottamista nyt odotat?
Olet loisinut työttömänä kotona, ja nyt sinun muutaman kupin siirtämisesi onkin sitten jonkinmoinen uhraus?
Päästäpä mies vapaalle jalalle, ja etsi sellainen tossukka joka myötäilee kaikkea.
Jaksaako hän tuota sun nalkutusta?
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt vaan ala sille lapsia tekemään.
Ei kyllä tulisi tässä tilanteessa mieleenkään. Miehen surkean elämänhallinnan lisäksi ollaan vielä nuoria ja meillä molemmilla on toiveissa yliopisto-opinnot. Mutta kun suhde on muuten hyvä, en haluaisi erota vaan mieluummin yrittää koulia miehestä vastuullisen, mahdollisesti hyvän isäehdokkaankin tulevaisuutta ajatellen.
Ei tuo muuksi muutu. joko hoidat kodin työn lisäksi tai vaihdat fiksumpaan mieheen.
Miksi teet noin? Siis passaat miestä?
Ei sinun tarvitse pestä hänen pyykkejään tai ihmetellä likaisia astioitaan! Lopeta pyykkääminen ja kerää ne astiat laatikkoon ja laita se miehen tietokoneen eteen. Älä pyydä vaan ilmoita, että täällä asuu kaksi aikuista ja jos ei mies kykene alkeellisimpiin kodinhoitoasioihin, niin ostakoot kertakäyttöastiat itselleen.
Lopeta äitinä oleminen! Vai silloin mies muuttuu - tosin ei aina silloinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni suhteemme pohja on hyvä ja olemme toisillemme sopivat ihmiset, mutta arkiset asiat alkavat kuormittaa liiaksi. Mies ei panosta kodinhoitoon juuri yhtään, eikä tämä niin paljoa haitannut työttömänä ollessani, mutta aloitin muutama viikko sitten osa-aikatyöt ja nyt pakka alkaa levitä. Lisäksi opiskelen sivutoimisesti, joten työn aloittaessani kysyin mieheltä, että ymmärtäähän hän, että joutuu nyt ottamaan kodinhoidosta enemmän vastuuta kuin ennen. Väitti ymmärtävänsä, muttei hoida enää edes omia asioitaan...
Esimerkiksi eilen pyysin miestä tiskaamaan ennen töihin lähtöään, minun ollessa töissä. Käskin keräämään likaiset astiat muualtakin kuin keittiöstä (tietokoneen vieressä oli myös kohtalainen tiskivuori) ja olen monta kertaa muistuttanut, että tiskauksen jälkeen pestään tiskialtaat, pyyhitään tiskipöytä ja muut keittiön tasot. Kotiin tullessani huomasin, että sekä olohuoneessa ETTÄ keittiön pöydällä oli vielä tiskiä. Tänään aamulla sitten hieman ärtyneenä pyysin tiskaamaan ne loputkin tiskit ja oikeasti huolehtimaan ne altaat ja pöydät puhtaiksi. Mies sanoi hoitavansa, mutta kotiin tullessani tiskit olivat edelleen tiskipöydällä. Lisäksi pyykkäämään ryhtyessäni huomasin, ettei mies ollut edes vaihtanut puhtaita sukkia ja kalsareita aamulla, koska eiliset eivät olleet pyykkikorissa eivätkä mytyssä lattioilla. Tästäkin asiasta olen kyllä sanonut ties kuinka monesti.
Esimerkkien lista olisi oikeasti loputon, minä saan huolehtia myös siitä, että mies muistaa käyttää auton katsastuksessa ja huollossa ja maksaa omat laskunsa. Miehellä on jopa välinpitämättömyydestä johtuva maksuhäiriömerkintä suhteemme alkuajoilta, se onneksi vanhenee ensi keväänä. Rahaa laskuihin hänellä siis olisi ollut aina.
Kysynkin siis, että voiko toisen oikeasti saada muuttamaan tapojaan? Näistä asioista on puhuttu, itketty ja väännetty monet kerrat, joskus näyttää siltä, että muutosta tapahtuisikin, mutta sitten mies taas unohtaa. Ennen kaikkea sen muodikkaan metatyön ja muistuttelun määrä on uskomaton ja tämä on minulle masennuksesta toipuvana oikeasti tosi kova pala. Mitä muuta tässä voisi tehdä kuin jättää sen sian? Jos joku mamma on saanut laiskiaismiehestä kuorittua kunnon kansalaisen, kuulisin mielelläni kokemuksia.
Käsket , nalkutat, vähättelet miestäsi.
Ihannepuoliso olet siis.
Sinun pillisi mukaanko kaiken pitäisi tapahtua?
Jaksamatta edes lukea tähän on pirun helppo vastata...toista ei ihan oikeasti saa muuttamaan tapojaan!
Vierailija kirjoitti:
Voivoi. Mitä mitalia ja jalustalle korottamista nyt odotat?
Olet loisinut työttömänä kotona, ja nyt sinun muutaman kupin siirtämisesi onkin sitten jonkinmoinen uhraus?
Päästäpä mies vapaalle jalalle, ja etsi sellainen tossukka joka myötäilee kaikkea.
No en puhu uhrauksista. Osapäivätöissä se mieskin on ja oli pitkään työttömänä, kunnes oikeasti kädestä pitäen väänsin hänelle työhakemuksia. Että ei tässä kumpikaan toistaan parempi ole, minä vain otan elämästäni vastuun ja haluaisin hänen tekevän saman oman elämänsä eteen. Ei uskoisi, että on liikaa vaadittu, että mies hoitaisi kotitöistä peräti tuon tiskauksen ja lisäksi menisi töihin puhtaissa vaatteissa!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt vaan ala sille lapsia tekemään.
Ei kyllä tulisi tässä tilanteessa mieleenkään. Miehen surkean elämänhallinnan lisäksi ollaan vielä nuoria ja meillä molemmilla on toiveissa yliopisto-opinnot. Mutta kun suhde on muuten hyvä, en haluaisi erota vaan mieluummin yrittää koulia miehestä vastuullisen, mahdollisesti hyvän isäehdokkaankin tulevaisuutta ajatellen.
Eli sinun halujesi mukaan edetään? Onko mies pihahtanutkaan haluavansa isäksi?
Harkitsisin seurustelua omissa asunnoissa asuen, mutta ihan aikuisten oikeesti voin sanoa, ettei teistä tule mitään ikuista paria. Nimim. kahden avoeron jälkeen täydellinen avioliitto 30-vuotiaana. T.N41
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt vaan ala sille lapsia tekemään.
Ei kyllä tulisi tässä tilanteessa mieleenkään. Miehen surkean elämänhallinnan lisäksi ollaan vielä nuoria ja meillä molemmilla on toiveissa yliopisto-opinnot. Mutta kun suhde on muuten hyvä, en haluaisi erota vaan mieluummin yrittää koulia miehestä vastuullisen, mahdollisesti hyvän isäehdokkaankin tulevaisuutta ajatellen.
Eli sinun halujesi mukaan edetään? Onko mies pihahtanutkaan haluavansa isäksi?
Luulis olevan helpompaa vaihtaa miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt vaan ala sille lapsia tekemään.
Ei kyllä tulisi tässä tilanteessa mieleenkään. Miehen surkean elämänhallinnan lisäksi ollaan vielä nuoria ja meillä molemmilla on toiveissa yliopisto-opinnot. Mutta kun suhde on muuten hyvä, en haluaisi erota vaan mieluummin yrittää koulia miehestä vastuullisen, mahdollisesti hyvän isäehdokkaankin tulevaisuutta ajatellen.
Eli sinun halujesi mukaan edetään? Onko mies pihahtanutkaan haluavansa isäksi?
En kyllä ymmärrä, miksi olette näin hyökkääviä. Mun mielestä tää on ihan oikea ongelma ja pyysin tukea, en haukkuja... Kyllä, mies on sanonut haluavansa lapsia ja nimenomaan minun kanssani ja kuulemma viiden vuoden sisään. Tuolla aikavälillä ei kyllä onnistuisi, kun ensin pitäisi aloittaa ja käydä loppuun ne opinnot.
Ap
En usko, että muutos onnistuu. Mies ei ole tainnut ikinä asua itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt vaan ala sille lapsia tekemään.
Ei kyllä tulisi tässä tilanteessa mieleenkään. Miehen surkean elämänhallinnan lisäksi ollaan vielä nuoria ja meillä molemmilla on toiveissa yliopisto-opinnot. Mutta kun suhde on muuten hyvä, en haluaisi erota vaan mieluummin yrittää koulia miehestä vastuullisen, mahdollisesti hyvän isäehdokkaankin tulevaisuutta ajatellen.
Eli sinun halujesi mukaan edetään? Onko mies pihahtanutkaan haluavansa isäksi?
Niinpä. Mieheltä ei varmaan paljoa kysytä mielipidettä sisustuksesta, nukkumaanmeno ajoista tai katsottavasta tv-kanavasta.
Älä välitä hyökkäävistä vastauksista. Sinä oot oikeassa. Ja ksoka olet nuori, niin ei kannata jäädä tuon miehen ka ssa yhteen. Etsi sellainen, jolle on kotona opetettu perusasiat. Et nimittäin nykyisellesi saa opetettua asioita, joiden opetus on jäänyt 20 vuoden ajan väliin. Sellaista vajausta ei kiritä kiinni ainakaan alle 20 vuodessa.
Ensimmäiseksi noista esimerkeistä jättäisin muistuttamatta aikuista ihmistä hänen vaatteistaan että likaiset pitää vaihtaa ja laittaa pyykkiin. Olkoot likaisissa jos ei saa pyykättyä.
Ota tai jätä, valitettavasti.
Munkin miehessä on huonoja puolia, ja niitä on paljon. Sit on hyviäkin puolia. Niin on monella muullakin. Se on vaan ota tai jätä.
Mutta sulla on työ nyt, se on hienoa!
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä, miksi olette näin hyökkääviä. Mun mielestä tää on ihan oikea ongelma ja pyysin tukea, en haukkuja... Kyllä, mies on sanonut haluavansa lapsia ja nimenomaan minun kanssani ja kuulemma viiden vuoden sisään. Tuolla aikavälillä ei kyllä onnistuisi, kun ensin pitäisi aloittaa ja käydä loppuun ne opinnot.
Ap
Et sinä voi tulla tänne kirjoittamaan elämänkerrassasi itsestäsi sankaria ja miehestä syypäitä teidän kaikkiin ongelmiin ja odottaa empatian ja sympatian säteilevän. Se on todella pöyristyttävää haukkua miestä kirjoittamalla asioita vain omien lasien läpi katsottuna. Parisuhde on kuitenkin kahden kauppa, jossa pelkän yhden osa puolen syyttelyn sijaan tulisikin AINA miettiä olisiko kummassakin vikaa!
Jooh. Vastausten perusteella vika on sitten ilmeisesti minussa, eikä miehen käytöksessä ollenkaan. Olkaa onnellisia, jos omat miehenne maksavat laskunsa ilman, että olette kyttäämässä vieressä (muistutettuanne ensin useita kertoja), huolehtivat itselleen puhtaat vaatteet ja kantavat vastuun kodista. Mun mielestä kuitenkaan jos mies ei näitä asioita hoida niin niistä huolehtimisen ei pitäisi olla minunkaan vastuullani.
Enkä tosiaan tiedä, onko tämä muutenkaan mikään loppuelämän suhde. Niin kuitenkin toivoisin ja yhdessä kun ollaan, olisi kiva tehdä siitä yhteiselosta mahdollisimman mukavaa molemmille osapuolille. Siis niin, että mies hoitaisi oman osansa ja minä omani ja lisäksi lopettaisin nalkuttamisen, joka myös parantaisi molempien oloa. Tällä hetkellä ne hommat ei kuitenkaan nalkuttamatta ja kyttäämättä hoidu, vaikka olen antanut miehelle aikaa ja tilaa tehdä omalla tavallaan. On vaan jäänyt aina sitten tekemättä.
Ap
Älä nyt vaan ala sille lapsia tekemään.