Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko tämä 30 kriisiä? Olen ihan sekaisin! :(
03.11.2015 |
Olen 26- vuotias äiti ja avovaimo. Kaikki on elämässäni nyt niin hyvin, on ihana talo, lapsi, sukua ympärillä, terveyttä ja työtä meillä molemmilla!
Olen kuitenkin nyt onnettomampi kuin aikoihin! Janoan miesten huomiota, olen jopa pettänyt miestäni :( haluan kiihkeyttä elämääni, että olisi joku joka on aivan sekaisin minusta. Haluan kokea ensihuumaa taas uudelleen, se on niin ihana tunne!
Koen myös arjen hyvinkin puuduttavana, samat rutiinit päivästä toiseen! En näe enää muita kuin työkaverit, miehen ja lapsen sekä isovanhemmat arkisin... Haluaisin kukoistaa ja olla menossa ja tavata ihmisiä. Nytkin istun kotona ilman meikkiä verkkareissa...
Mieheni on kaikin puolin hyvä, hän on hyvä isä ja puoliso! Tuntuu vain ettei hänen rakkautensa enää riitä.
Auttakaa! Mitä teen. Pitääkö näiden tunteiden takia rikkoa perhe vai voinko jotenkin itse työstää tätä?
Kommentit (51)
Koitko mitään omantunnontuskia siitä pettämisestä? Kuulostaa vähän siltä että pidät kaikkea mitä sinulla on aikamoisena itsestäänselvyytenä- miehesikin voi joku päivä tuntea että jotain puuttuu ja sinun rakkautesi ei riitä, mitä haluaisit hänen silloin tekevän? Hommaavan seksisuhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mä tunnen samanlaisia tunteita, mutta en ole silti pettänyt miestäni,
(a) koska rakastan häntä
(b) koska tajuan, että ongelma on pääni sisällä, eikä suhteessamme. Mieheni on minulle se oikea, vaikka 15 vuoden suhteen jälkeen en voi saada hänen huomiostaan samanlaista huumaavaa tunnetta kuin silloin 15 vuotta sitten.
joten (c) hoidan oman pääni kuntoon tuhoamatta kaikkea ympärilläni.
Yksi viisaimmista asioista, minkä olen tähän ikään (37) mennessä oppinut, on se, että tunteet eivät ole aina oikeassa tai pikemminkin, että se mitä tunteet käskevät tekemään ei ole aina oikea ratkaisu ihmiselle (joskus kyllä on).
Mulle tuli tuo kanssa, ja samassa iässä. onneksi oli 'vain mies ja ok-talo ' . Muutin ulkomaille, kriisi katosi samantien eikä ole palannut vaikka 36 nyt olen.
Olet lapsellinen idiootti. Ei olisi kannattanut perustaa perhettä kun et sitä kunnioita ja arvosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian nuorena liikaa. Mitä sä olet ehtinyt muuta kuin suorittaa? Noin nuorena talo, vakityö ja lapset kuulostaa musta kamalalta, mutta se on toki valintakysymys. Itse oon 36 eikä mulla oo ollu mitään kriisiä. Sun iässä olin lopettanut kyllä jo opinnot, muutin ulkomaille ja vietin ihanaa, vapaata elämää.
Keksi itsellesi haasteita enemmän. Tapaa uusia ihmisiä, hanki uutta tekemistä. Jos sulla ei oo haasteita työelämässä, hanki niitä muualta. Opettele arvostamaan elämässä pieniä asioita. Ilman sitä et tule onnelliseksi ikinä.
Mulla on täysin samat fiilikset ap:n kanssa, ikää nyt 33 v.. En ole kylläkään pettänyt miestäni, mutta ajattelen jatkuvasti muita miehiä ja olen imarreltu miehiltä saamastani huomiosta. Itse tiedän, että kriisini johtuu varmaankin tästä elämänvaiheestani (toivoisin saavani uuden työpaikan, mutta hyviä ei ole ollut tarjolla), mutta en tajua, että miksi "tylsistymiseni" purkautuu kiinnostuksena muita miehiä kohtaan.. Selvästi kaipaan jotain piristystä elämääni, vaikka siinä ei olekaan mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu. Täytän 29 ja yhtäkkiä minusta on tullut kaamea vilkkusilmä. Heitän flirttiä miehille ja nautin huomiosta. Kotona kaikki on hyvin: ylikiltti mies, ok-talo, vakityöt...
Tajusin hetki sitten, että tämähän on 30v-kriisiä! Muutenkin yksi elämän mittainen unelma on juuri toteutumassa, ja sekin tuntui merkityksettömältä erään nuoremmalta mieheltä saadun huomion jälkeen. Hänen takiaan harkitsin jo heittäväni kaiken menemään muutaman tunnin keskustelujen ja yhdessäolon jälkeen! Enkä edes pettänyt miestäni. Apuva! Järkipäissäni taas mietin ja toivon, että menisipä tämä nyt jo ohi ja saisin kaiken huomioni ja tunteeni siirrettyä taas takaisin omaan mieheeni!
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Täytän 29 ja yhtäkkiä minusta on tullut kaamea vilkkusilmä. Heitän flirttiä miehille ja nautin huomiosta. Kotona kaikki on hyvin: ylikiltti mies, ok-talo, vakityöt...
Tajusin hetki sitten, että tämähän on 30v-kriisiä! Muutenkin yksi elämän mittainen unelma on juuri toteutumassa, ja sekin tuntui merkityksettömältä erään nuoremmalta mieheltä saadun huomion jälkeen. Hänen takiaan harkitsin jo heittäväni kaiken menemään muutaman tunnin keskustelujen ja yhdessäolon jälkeen! Enkä edes pettänyt miestäni. Apuva! Järkipäissäni taas mietin ja toivon, että menisipä tämä nyt jo ohi ja saisin kaiken huomioni ja tunteeni siirrettyä taas takaisin omaan mieheeni!
48 vielä: Toikin on niin samanlaista kun mulla! Tuntuu, että en saa iloa oikein mistään muusta kuin nuorten miesten huomiosta! Ja nimenomaan nuorten?!! Olen aina ollut kiinnostunut itseäni vanhemmista miehistä ja nyt olen alkanut kiinnostumaan jostain 23-30-vuotiaista.. Ongelmanani on varmasti myös se, että tiedän että pian koittaa ne ajat kun nuoret miehet eivät katso enää muhun päinkään.. Kuinka jännää oliskaan kehittää jotain pientä sutinaa jonkun komean nuoren miehen kanssa.. Joo, mitään järkeähän siinä ei todellakaan olis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
26-vuotiaana kolmenkympin kriisi? Noh, olet näköjään tehnyt kaiken muunkin elämässäsi vähän etuajassa :D
Mä vaihdoin lennossa miestä 28-vuotiaana ja ex väitti sitä kolmenkympin kriisiksi. Mutta vaihto kannatti. Nyt odottelen viidenkympin kriisiä, ei tiedä vaikka mies vaihtuis.
oletko onnellisempi? Oliko teillä lapsia?
1lapsi, nyt kolme tuon vaihdokin kanssa =) Olen.
Alue: Aihe vapaa
Meinaat että kun nyt mies on kiinnostunut 26- vuotiaasta
niin 10 vuoden päästä nelikymppisenä mies ei enää voisi ihastua 25- vuotiaaseen? Tai kun sinä olet 40 ja mies 47 niin kolmekymppinen ei houkuttele?