Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko tämä 30 kriisiä? Olen ihan sekaisin! :(
03.11.2015 |
Olen 26- vuotias äiti ja avovaimo. Kaikki on elämässäni nyt niin hyvin, on ihana talo, lapsi, sukua ympärillä, terveyttä ja työtä meillä molemmilla!
Olen kuitenkin nyt onnettomampi kuin aikoihin! Janoan miesten huomiota, olen jopa pettänyt miestäni :( haluan kiihkeyttä elämääni, että olisi joku joka on aivan sekaisin minusta. Haluan kokea ensihuumaa taas uudelleen, se on niin ihana tunne!
Koen myös arjen hyvinkin puuduttavana, samat rutiinit päivästä toiseen! En näe enää muita kuin työkaverit, miehen ja lapsen sekä isovanhemmat arkisin... Haluaisin kukoistaa ja olla menossa ja tavata ihmisiä. Nytkin istun kotona ilman meikkiä verkkareissa...
Mieheni on kaikin puolin hyvä, hän on hyvä isä ja puoliso! Tuntuu vain ettei hänen rakkautensa enää riitä.
Auttakaa! Mitä teen. Pitääkö näiden tunteiden takia rikkoa perhe vai voinko jotenkin itse työstää tätä?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha odottaa mitään sääliä ja ymmärystä. Sinä et ole tässä se uhri vaan miehesi! Sinä olet hirveän itsekäs ja lapsellinen. Osaatko edes yhtään hävetä? Epäilen. Henkisesti olet jossain 12 vuotiaan tasolla ehkä.
Sä voit menettää ihan kaiken jopa lapsesi jos et tee täyskäännöstä ja ota vastuuta teoistasi.
En ole täältä sääliä tai ymmärrystä hakemassa, vertaistukea ehkä.
"haluan kiihkeyttä elämääni, että olisi joku joka on aivan sekaisin minusta. Haluan kokea ensihuumaa taas uudelleen, se on niin ihana tunne!"
Eli siis haluat tukea näille toiveillesi? Että muut samointuntevat yllyttäisivät, sanoen siitä vaan? Sitäkö sä haet tällä aloituksellasi? Jos sä lähdet tälle tielle, varaudu sitten myös seurauksiin. Mutta jos olet fiksu kasvat aikuiseksi. Hetken huuma ei tuo sulle onnea.
[/
tää on taas tätä taattua av:tä! :D helvetin väärin ymmärtäjät!
kerroin elämäni kriisistä ja siitä, mitä tunteita siihen liittyy. Kerroin myös että halua tukea ja kokemuksia samaa kokeneilta... En kannustuksia pettämään tai hyväksyntää tunteilleni. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos 26-vuotiaana on jo mies, lapsi, talo ja vakityö, kertoo se siitä, että näiden tavoitteleminen on aloitettu hyvin nuorena, ja nuoruus on vastaavasti jäänyt elämättä. Turha syyllistää ap:tä, hän on varmasti ajatellut perhettä perustuessaan toimivansa oikein eikä ole ajatellut, että menovaihe iskee myöhemmin. Mielestäni ap:n kannattaisi miettiä, miten hän voisi "toteuttaa itseään" ilman, että pistää kaikkea palasiksi. Suostuisiko miehesi esimerkiksi muuttamaan kanssasi vuodeksi ulkomaille?
En oikein ole koskaan mitään suunnitellut, tämä kaikki on vaan tapahtunut. Ehkä osa ongelmaa on etten ole koskaan joutunut suuremmin ponnistelemaan saavutuksieni eteen...
Kannattaisi varmaan tunnustaa miehellesi tuo pettäminen vaikka se ei minä minä narsistin maailmankuvaan kuulukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha odottaa mitään sääliä ja ymmärystä. Sinä et ole tässä se uhri vaan miehesi! Sinä olet hirveän itsekäs ja lapsellinen. Osaatko edes yhtään hävetä? Epäilen. Henkisesti olet jossain 12 vuotiaan tasolla ehkä.
Sä voit menettää ihan kaiken jopa lapsesi jos et tee täyskäännöstä ja ota vastuuta teoistasi.
En ole täältä sääliä tai ymmärrystä hakemassa, vertaistukea ehkä.
"haluan kiihkeyttä elämääni, että olisi joku joka on aivan sekaisin minusta. Haluan kokea ensihuumaa taas uudelleen, se on niin ihana tunne!"
Eli siis haluat tukea näille toiveillesi? Että muut samointuntevat yllyttäisivät, sanoen siitä vaan? Sitäkö sä haet tällä aloituksellasi? Jos sä lähdet tälle tielle, varaudu sitten myös seurauksiin. Mutta jos olet fiksu kasvat aikuiseksi. Hetken huuma ei tuo sulle onnea.
[/
tää on taas tätä taattua av:tä! :D helvetin väärin ymmärtäjät!
kerroin elämäni kriisistä ja siitä, mitä tunteita siihen liittyy. Kerroin myös että halua tukea ja kokemuksia samaa kokeneilta... En kannustuksia pettämään tai hyväksyntää tunteilleni. Ap
Sanoin tämän koska tiedän millaista on itsepetos kun alkaa leikitellä kielletyllä hedelmällä. Niitä ajatuksia kun pyörittelee mielessään sitä voi alkaa etsiä syytä sille, että miksipä ei. Sama homma alkoholisteilla, huumeidenkäyttäjillä, seksi- ja peliriippuvaisilla. He kaikki yrittävät täyttää tyhjyyttä sisällään jollain addiktiolla.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi varmaan tunnustaa miehellesi tuo pettäminen vaikka se ei minä minä narsistin maailmankuvaan kuulukaan.
mitä se ketään hyödyttäisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä niin näen miten tässä käy: päädyt jonkun ihanan ensihuuman kanssa sänkyyn ja aloitat suhteen, joka kestää vuoden minkä jälkeen miehesi saa sen selville, haluaa erota ja myydä talon ja sinä muutat kaksioon missä tapailet ensihuumamiestä kunnes se kyllästyy siihen, ettet olekaan enää jännittävästi varattu vaan tylsä pikkulapsen äiti. Sitten ihmettelet siellä kaksiossa lapsen huutaessa vieressä että mitä helvettiä tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi varmaan tunnustaa miehellesi tuo pettäminen vaikka se ei minä minä narsistin maailmankuvaan kuulukaan.
mitä se ketään hyödyttäisi?
Jotta mies voi itse päättää haluaako jatkaa suhdetta pettäjän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija]</p> <p>
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha odottaa mitään sääliä ja ymmärystä. Sinä et ole tässä se uhri vaan miehesi! Sinä olet hirveän itsekäs ja lapsellinen. Osaatko edes yhtään hävetä? Epäilen. Henkisesti olet jossain 12 vuotiaan tasolla ehkä.
Sä voit menettää ihan kaiken jopa lapsesi jos et tee täyskäännöstä ja ota vastuuta teoistasi.
En ole täältä sääliä tai ymmärrystä hakemassa, vertaistukea ehkä.
"haluan kiihkeyttä elämääni, että olisi joku joka on aivan sekaisin minusta. Haluan kokea ensihuumaa taas uudelleen, se on niin ihana tunne!"
Eli siis haluat tukea näille toiveillesi? Että muut samointuntevat yllyttäisivät, sanoen siitä vaan? Sitäkö sä haet tällä aloituksellasi? Jos sä lähdet tälle tielle, varaudu sitten myös seurauksiin. Mutta jos olet fiksu kasvat aikuiseksi. Hetken huuma ei tuo sulle onnea.
[/
tää on taas tätä taattua av:tä! :D helvetin väärin ymmärtäjät!
kerroin elämäni kriisistä ja siitä, mitä tunteita siihen liittyy. Kerroin myös että halua tukea ja kokemuksia samaa kokeneilta... En kannustuksia pettämään tai hyväksyntää tunteilleni. Ap
Sanoin tämän koska tiedän millaista on itsepetos kun alkaa leikitellä kielletyllä hedelmällä. Niitä ajatuksia kun pyörittelee mielessään sitä voi alkaa etsiä syytä sille, että miksipä ei. Sama homma alkoholisteilla, huumeidenkäyttäjillä, seksi- ja peliriippuvaisilla. He kaikki yrittävät täyttää tyhjyyttä sisällään jollain addiktiolla.
[/quote" to-process>
kyllä, ihan hyvä näkökulma, mutta mielestäni liian kärjistetty. Ymmärrän kuitenkin tekeväni väärin ja yritän tehdä töitä itseni kanssa.
Jeesus Kristus on ainoa joka tuntee sut täysin ja rakastaa sua eniten! Tutustupa Häneen. Etsivä löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä niin näen miten tässä käy: päädyt jonkun ihanan ensihuuman kanssa sänkyyn ja aloitat suhteen, joka kestää vuoden minkä jälkeen miehesi saa sen selville, haluaa erota ja myydä talon ja sinä muutat kaksioon missä tapailet ensihuumamiestä kunnes se kyllästyy siihen, ettet olekaan enää jännittävästi varattu vaan tylsä pikkulapsen äiti. Sitten ihmettelet siellä kaksiossa lapsen huutaessa vieressä että mitä helvettiä tapahtui.
tämä olisikin se kauhu skenaarioni, aion tätä välttää :D haluan turvallisen elämän lapselleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos 26-vuotiaana on jo mies, lapsi, talo ja vakityö, kertoo se siitä, että näiden tavoitteleminen on aloitettu hyvin nuorena, ja nuoruus on vastaavasti jäänyt elämättä. Turha syyllistää ap:tä, hän on varmasti ajatellut perhettä perustuessaan toimivansa oikein eikä ole ajatellut, että menovaihe iskee myöhemmin. Mielestäni ap:n kannattaisi miettiä, miten hän voisi "toteuttaa itseään" ilman, että pistää kaikkea palasiksi. Suostuisiko miehesi esimerkiksi muuttamaan kanssasi vuodeksi ulkomaille?
En oikein ole koskaan mitään suunnitellut, tämä kaikki on vaan tapahtunut. Ehkä osa ongelmaa on etten ole koskaan joutunut suuremmin ponnistelemaan saavutuksieni eteen...
Olisiko sinun mahdollista vaihtaa alaa tai hakeutua vaativampiin työtehtäviin? Tuon huomion ja ihailun kaipuun, joka nyt kohdistuu miehiin, voisi ehkä kanavoida ammatillisiin onnistumisiin. En ole vastaavassa tilanteessa kuin sinä, mutta huomasin muuten omalla kohdallani, että jossain vaiheessa uralla edetessäni aloin nauttia enemmän siitä, että minua pidetään pätevänä ja että osaamistanii arvostetaan, kuin miesten ulkonäkööni kohdistuvasta huomiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos 26-vuotiaana on jo mies, lapsi, talo ja vakityö, kertoo se siitä, että näiden tavoitteleminen on aloitettu hyvin nuorena, ja nuoruus on vastaavasti jäänyt elämättä. Turha syyllistää ap:tä, hän on varmasti ajatellut perhettä perustuessaan toimivansa oikein eikä ole ajatellut, että menovaihe iskee myöhemmin. Mielestäni ap:n kannattaisi miettiä, miten hän voisi "toteuttaa itseään" ilman, että pistää kaikkea palasiksi. Suostuisiko miehesi esimerkiksi muuttamaan kanssasi vuodeksi ulkomaille?
En oikein ole koskaan mitään suunnitellut, tämä kaikki on vaan tapahtunut. Ehkä osa ongelmaa on etten ole koskaan joutunut suuremmin ponnistelemaan saavutuksieni eteen...
Olisiko sinun mahdollista vaihtaa alaa tai hakeutua vaativampiin työtehtäviin? Tuon huomion ja ihailun kaipuun, joka nyt kohdistuu miehiin, voisi ehkä kanavoida ammatillisiin onnistumisiin. En ole vastaavassa tilanteessa kuin sinä, mutta huomasin muuten omalla kohdallani, että jossain vaiheessa uralla edetessäni aloin nauttia enemmän siitä, että minua pidetään pätevänä ja että osaamistanii arvostetaan, kuin miesten ulkonäkööni kohdistuvasta huomiosta.
itseasiassa hain uutta työtä ja sainkin sen! Se vähän virkisti kyllä!
tämä työasiakin on vähän sellainen mikä hiertää, olen ollut vakityössä heti valmistumisesta lähtien, ja saanut hakemani toimen aina... Ei haastetta siinäkään!
No tässä mahdollisia haasteita mitä todennäköisesti tulet kohtaamaan jos elät tarpeeksi pitkään:
miehen omat ikä-parisuhde-"onko tämä tässä, tuo uusi jäkisevää vaimoa 15 vuotta nuorempi assistentti on aika kivan näköinen ja hauskakin"- kriisit
oma työttömyys, miehen työttömyys
oman, miehen, lapsen, omien vanhempien sairaudet ja kuolemat
ilmastonmuutoksesta aiheutuvat ongelmat
maailmantaloudelliset kriisit
sodat
Sulla on edessä vielä vaikka mitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
26-vuotiaana kolmenkympin kriisi? Noh, olet näköjään tehnyt kaiken muunkin elämässäsi vähän etuajassa :D
Mä vaihdoin lennossa miestä 28-vuotiaana ja ex väitti sitä kolmenkympin kriisiksi. Mutta vaihto kannatti. Nyt odottelen viidenkympin kriisiä, ei tiedä vaikka mies vaihtuis.
Vierailija kirjoitti:
No tässä mahdollisia haasteita mitä todennäköisesti tulet kohtaamaan jos elät tarpeeksi pitkään:
miehen omat ikä-parisuhde-"onko tämä tässä, tuo uusi jäkisevää vaimoa 15 vuotta nuorempi assistentti on aika kivan näköinen ja hauskakin"- kriisit
oma työttömyys, miehen työttömyys
oman, miehen, lapsen, omien vanhempien sairaudet ja kuolemat
ilmastonmuutoksesta aiheutuvat ongelmat
maailmantaloudelliset kriisit
sodat
Sulla on edessä vielä vaikka mitä!
olen miestäni 7 vuotta nuorempi... Että onnea vaan jos meinaa joskus nuorempaan vaihtaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
26-vuotiaana kolmenkympin kriisi? Noh, olet näköjään tehnyt kaiken muunkin elämässäsi vähän etuajassa :D
Mä vaihdoin lennossa miestä 28-vuotiaana ja ex väitti sitä kolmenkympin kriisiksi. Mutta vaihto kannatti. Nyt odottelen viidenkympin kriisiä, ei tiedä vaikka mies vaihtuis.
oletko onnellisempi? Oliko teillä lapsia?
Se on kolmenkympin kriisiä!
Itselläni alkoi samoihin aikoihin ja kun aloin työpaikalla saamaan vielä huomiota yhdeltä mieheltä niin..silloin ei kuitenkaan tapahtunut sen kummempaa, vaan vasta pari vuotta myöhemmin..otin yhteyttä siihen mieheen ja alkoi ihana salainen suhde :)
Jaksoin taas sitä samaa tylsää kotielämääkin!
Vierailija kirjoitti:
Se on kolmenkympin kriisiä!
Itselläni alkoi samoihin aikoihin ja kun aloin työpaikalla saamaan vielä huomiota yhdeltä mieheltä niin..silloin ei kuitenkaan tapahtunut sen kummempaa, vaan vasta pari vuotta myöhemmin..otin yhteyttä siihen mieheen ja alkoi ihana salainen suhde :)
Jaksoin taas sitä samaa tylsää kotielämääkin!
Minulla oli lyhyt seksisuhde. Kiihkeää ja hyvää seksiä ja mies hiveli itsetuntoa... Lopetin sen kun alkoi ottaa enemmän kuin antaa! Ei loppujen lopksi kummoinen ja voimaannuttava kokemus. Ap
Olet näköjään hypännyt tähän perhesoppaan aivan liian nuorena ja nyt se elämätön nuoruus taitaa kaivella etkä saa sitä enää takaisin. Sille ei voi nyt mitään paljon se antaa vaikka se paljon ottaa.
Suosittelisin uuden harrastuksen aloittamista ja pyrkimystä tekemään vaikka vaativampia työtehtäviä, ehkä uusi koulutus tai teet vaikka väitöskirjan.
..Kukatahansa saa huomiota miehiltä, siihen ei paljoa tarvita ja eikä se pitkällä ajalla ole ratkaisu mihinkkään. En sen takia heittäisi hukkaan miestä ja lapsesi turvallista ja tasapainoista lapsuutta.
Alue: Aihe vapaa
Jos 26-vuotiaana on jo mies, lapsi, talo ja vakityö, kertoo se siitä, että näiden tavoitteleminen on aloitettu hyvin nuorena, ja nuoruus on vastaavasti jäänyt elämättä. Turha syyllistää ap:tä, hän on varmasti ajatellut perhettä perustuessaan toimivansa oikein eikä ole ajatellut, että menovaihe iskee myöhemmin. Mielestäni ap:n kannattaisi miettiä, miten hän voisi "toteuttaa itseään" ilman, että pistää kaikkea palasiksi. Suostuisiko miehesi esimerkiksi muuttamaan kanssasi vuodeksi ulkomaille?