Lue keskustelun säännöt.
||||||| Miten pääsitte kiinni OMISTUSASUNTOON? |||||||||
Kiinnostaisi tietää
03.11.2015 |
Omistusasunnoista on kasvukeskuksissa tulossa sellainen eliitin etuoikeus, että niitä näytetään nykyään televisiosarjoissakin.
Kuitenkin aika moni av-tavis asuu omistusasunnossa. Kerrotteko miten ihmeessä pääsitte kiinni oikeaan omistusasuntoon? Voitteko lotossa, saitteko ison perinnön vai onko teitä siunattu maalaisjärjellä?
Kommentit (66)
Vanhemmat ostaneet osakkeita mulle koko mun elämän ajan ja sain käyttää ne omaan asuntoon kun olin 20. Velkaa mulla on aika hurjasti, mutta osakkeita oli sen verran että sen pankista kuitenkin sain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari vuotta sitten ostin, olin silloin kahden pienen lapsen yh. Olin säästänyt n. 10 000e joka riitti pienen omakotitalon käsirahaan, ei takaajia tarvinnut.
Niin pitkään kun on vaarana joutua toimeentulotukiasiakkaaksi, niin ei kannata kerätä asp tilille mitään. Nehän lasketaan varoiksi, joilla pitäisi elättää itseään tulottomana.
Vanhanaikaisesti säästämällä. Kun 25% oli säästössä, ostin yksiön. Maksoin sitä ja jatkoin säästämistäm, 3v kuluttua oli varaa kaksioon. Siitä 5 vuoden kuluttua otin kolmion.
Edelliset sukupolvet teki samoin, ei suuret ikäluokat ostaneet omakotitaloa ensiasunnoksi. Kulutustottumusten muutoksella keskiluokkaisilla on hyvät mahdollisuudet omistusasuntoihin.
Ihan perinteisesti ottamalla lainaa pankista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AV - MAMMA kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raakaa työntekoa muutaman vuoden ajan: Ostettiin vanhuuttaan tyhjillään oleva talo halvalla (hyvältä alueelta, pieni laina, pieni pankki = talo takasi itsensä), muutettiin siihen ja remontoitiin se itse/teetettiin suuremmat rempat pikkuhiljaa seuraavien vuosien aikana. Myydessä saaduilla voitoilla saatiin seuraava asunto suoraan omaksi. Hidasta, riskaabelia, työlästä, vaatii sitoutumista. En tekisi toista kertaa, mutta olihan se palkinto vaivan arvoinen. Vähän kuin synnytys....eivätkä ne, jotka remppavuosien aikana nauroivat "ikuisuusprojektille" ole enää nauraneet ;) Seuraavaksi jotakin muuta.
Respektiä! :) Arvostan!
Kannattaa muistaa että tuollaisesta remppakohteesta on pallo jalassa 10 vuotta. 10 vuoden aikana uuden ostajan havaitsemat ongelmat voivat kaatua myyjän kustannettavaksi.
Täytyy sanoa että korkkasin puollon kuohuvaa, kun 10 vuotta tuli täyteen siitä, kun myytiin remontoimamme kerrostaloasunto. Tehtiin mm. kylpäriremontti ja rakennettiin sauna, joten olisihan siinä ollut hyvinkin mahdollisuus sille että jotain on tehty väärin tai ei ole huomioitu kaikkia asioita riittävästi.
Vastuu on 5 vuotta, ei 10. Kymmenen vuoden vastuu on esim. rakennuttavalla rakennusliikkellä kerrostalokohteissa. Ja kun tekee hyvin ja dokumentoi kaikki vaiheet niin en ymmärrä miksi pitäisi ajatella että on pallo jalassa.
Kiitos faija-vainaalle. Sain ekan vakituisen työpaikkani -92, mikä oli lottovoitto. Olin 22 v. Ei yhtään säästöjä, ja asunnot oli halpoja. (Korot ei olleet.) Isä oli haluton takaamaan mitään, ja sanoi, että parempi antaa suoraan seteleitä. Isäni (jolla oli firma ja tiukkaa myös) antoi käsirahan lainaksi, ja ostin ensimmäisen rivitaloyksiöni vuonna -92 ja faija auttoi remppaamaan sen. Siitä sitten homma lähti, aikanaan maksoin faijalle käsirahan pois. Muutaman vuoden on ollut omakotitalo + kesämökki + vuokralla entinen asuntoni, kaksio, jota asuttaa serkkuni. Lisäksi olen isänperintönä saanut kolme sijoitusasuntoa. Minä olen suoraan hyötynyt laskevista koroista ja faijan aikanaan tekemistä päätöksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhanaikaisesti säästämällä. Kun 25% oli säästössä, ostin yksiön. Maksoin sitä ja jatkoin säästämistäm, 3v kuluttua oli varaa kaksioon. Siitä 5 vuoden kuluttua otin kolmion.
Edelliset sukupolvet teki samoin, ei suuret ikäluokat ostaneet omakotitaloa ensiasunnoksi. Kulutustottumusten muutoksella keskiluokkaisilla on hyvät mahdollisuudet omistusasuntoihin.
Ennen ei mennyt varainsiirtoveroa. Nyt joudut maksamaan sen joka kerta kun ostat ja vaihdat suurempaan. Onko järkeä jos voi heti ostaa heti kolmion ja jättää kahdet varainsiirtoverot väliin (yksiön ja kaksion).
Keväällä haettiin 100% laina pankista. Kiitos takaajille. Ollaan molemmat pienituloisia, mutta asutaan kohtuullisen pienessä kaupungissa joten alle sadalla tonnilla saa hienosti remontoidun kerrostalokolmion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AV - MAMMA kirjoitti:
Niin pitkään kun on vaarana joutua toimeentulotukiasiakkaaksi, niin ei kannata kerätä asp tilille mitään. Nehän lasketaan varoiksi, joilla pitäisi elättää itseään tulottomana.
Joo, just mitä ahneutta, kun pitäisi joka välissä elää MUIDEN rahoilla!
Olen lapsesta saakka säästänyt kaiken mahdollisen, mitä olen saanut. Olen tehnyt töitä aina sen verran kuin olen saanut. Ja vanhempani ovat aina maksaneet juoksevat kuluni, kuten ruoat, ja asuin lapsuudenkodissanikin aika pitkään. Lisäksi olen saanut vanhemmiltani ihan lahjarahaa aina kolmen vuoden välein. Pienituloisena yt-höykyteltynä ei oikein muuten olisikaan ollut hyviä mahdollisuuksia saada kämppää hankittua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säästämällä omaarahoitusosuus ennen lasten hankintaa.
Siten edullinen asumiskuntoinen okt ja remonttia lainan maksun ohessa itse tehden.
Vierailija kirjoitti:
Omistusasunnoista on kasvukeskuksissa tulossa sellainen eliitin etuoikeus, että niitä näytetään nykyään televisiosarjoissakin.
Kuitenkin aika moni av-tavis asuu omistusasunnossa. Kerrotteko miten ihmeessä pääsitte kiinni oikeaan omistusasuntoon? Voitteko lotossa, saitteko ison perinnön vai onko teitä siunattu maalaisjärjellä?
Lainalla. Ensin pienenmpään, sitten kahden vuoden päästä seuraavaan ja myyntivoitto siihen pohjaksi. Ensimmäisen lainan takasivat molempien vanhemmat rahapantilla.
Lainaa on edelleen rutkasti omakotitalosta, mutta nähdään se kuitenkin hurjan paljon parempana sijoituksena kuin vuokralla asuminen. Ja poiskin on maksettu jo reippaasti yli 100.000 €
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AV - MAMMA kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raakaa työntekoa muutaman vuoden ajan: Ostettiin vanhuuttaan tyhjillään oleva talo halvalla (hyvältä alueelta, pieni laina, pieni pankki = talo takasi itsensä), muutettiin siihen ja remontoitiin se itse/teetettiin suuremmat rempat pikkuhiljaa seuraavien vuosien aikana. Myydessä saaduilla voitoilla saatiin seuraava asunto suoraan omaksi. Hidasta, riskaabelia, työlästä, vaatii sitoutumista. En tekisi toista kertaa, mutta olihan se palkinto vaivan arvoinen. Vähän kuin synnytys....eivätkä ne, jotka remppavuosien aikana nauroivat "ikuisuusprojektille" ole enää nauraneet ;) Seuraavaksi jotakin muuta.
Respektiä! :) Arvostan!
Kannattaa muistaa että tuollaisesta remppakohteesta on pallo jalassa 10 vuotta. 10 vuoden aikana uuden ostajan havaitsemat ongelmat voivat kaatua myyjän kustannettavaksi.
Täytyy sanoa että korkkasin puollon kuohuvaa, kun 10 vuotta tuli täyteen siitä, kun myytiin remontoimamme kerrostaloasunto. Tehtiin mm. kylpäriremontti ja rakennettiin sauna, joten olisihan siinä ollut hyvinkin mahdollisuus sille että jotain on tehty väärin tai ei ole huomioitu kaikkia asioita riittävästi.
Ymmärrän :) Mutta sinnikkyys, uutteruus ja joskus jopa yltiöpäisen rohkeat ratkaisut ( en tarkoita huonosti tehtyä remppaa, kun sellaista ette tehneet tietenkään) voivat joskus kannattaa, kuten juuri näin nyt pääsi käymään :)
14-vuotiaasta asti kesätöitä ja järkevää elämää opiskeluvuosien ja armeijan ajan.
35 000 € tilillä (ei siis ASP) ja pankista okt-laina puolison kanssa. Pankki takasi osan lainasta, ei tarvittu henkilötakaajia. :)
Ja nykykoroilla laina lyhenee ihan jäätävää vauhtia - paljon ennakoitua nopeammin. Kesämökkihän tässä kohta pitää ostaa...
1. opiskelin itselleni ammatin
2. menin töihin josta maksetaan palkkaa
3. menin pankkiin, josta mulle myönnettiin asuntolainaa tuota asuntoa ja palkkaa vastaan (pieni asunto hyvällä paikalla)
4. kun tarvitsin suuremman asunnon, myin tuon pienen, hain lisää lainaa ja ostin suuremman.. koko ajan tein töitä (ja pari lastakin siinä sivussa)
Vierailija kirjoitti:
Omistusasunnoista on kasvukeskuksissa tulossa sellainen eliitin etuoikeus, että niitä näytetään nykyään televisiosarjoissakin.
Kuitenkin aika moni av-tavis asuu omistusasunnossa. Kerrotteko miten ihmeessä pääsitte kiinni oikeaan omistusasuntoon? Voitteko lotossa, saitteko ison perinnön vai onko teitä siunattu maalaisjärjellä?
No mua on varmaan siunattu maalaisjärjellä. Oon ostanut oman asunnon kahden vuoden palkkasäästöillä, lainalla ja mummultani saamallani 6000 MARKAN perinnöllä 1980-luvun lopulla, kun aloitin yliopisto-opinnot. Opiskeluajan kävin koko ajan erilaisissa puolipäivätöissä ja maksoin asuntolainaa. Kun valmistuin, oli lama ja töitä ei Suomessa lainkaan, joten lähdin ulkomaille töihin ja vuokrasin asuntoni pois. Kun palasin Suomeen, asuntojen hinnat oli huikeessa nousussa ja myin ensiasuntoni ihan järjettömällä voitolla. Siitä lähti meidän perheen asuntovarallisuus. Sen jälkeen ei olekaan lainaa edes tarvinnut ottaa kuin pieniä hippusia.
Vierailija kirjoitti:
14-vuotiaasta asti kesätöitä ja järkevää elämää opiskeluvuosien ja armeijan ajan.
35 000 € tilillä (ei siis ASP) ja pankista okt-laina puolison kanssa. Pankki takasi osan lainasta, ei tarvittu henkilötakaajia. :)
Ja nykykoroilla laina lyhenee ihan jäätävää vauhtia - paljon ennakoitua nopeammin. Kesämökkihän tässä kohta pitää ostaa...
mun esikoislapsi on toiminut samoin,
nyt on 23-vuotias ja osti juuri ensimmäisen asuntonsa,
lainan sai ihan heittämällä kun säästöjä oli yhdessä kotiutettujen sijoitusten kanssa ehtiny kertyä lähemmäs 80 000 €
Ostin oman mummonmökin 26-vuotiaana heti valmistuttuani. Säästöjä ei ollut yhtään, mutta ei se haitannut, kun vanhemmat takasivat lainan. Valitettavasti muutaman vuoden päästä söpö mökki osoittautui purkukuntoiseksi hometaloksi, ehdittyään jo sairastuttaa minut astmaan, joten sinne meni rahoista suurin osa koska käytännössä vain tontin voi myydä, rakennus "purkukuntoisena".
Sen jälkeen en ole omistusasuntoa viitsinyt enää lähteä hankkimaan, asun asumisoikeusasunnossa ihan tyytyväisenä.
Kannattaa muistaa että tuollaisesta remppakohteesta on pallo jalassa 10 vuotta. 10 vuoden aikana uuden ostajan havaitsemat ongelmat voivat kaatua myyjän kustannettavaksi.
Täytyy sanoa että korkkasin puollon kuohuvaa, kun 10 vuotta tuli täyteen siitä, kun myytiin remontoimamme kerrostaloasunto. Tehtiin mm. kylpäriremontti ja rakennettiin sauna, joten olisihan siinä ollut hyvinkin mahdollisuus sille että jotain on tehty väärin tai ei ole huomioitu kaikkia asioita riittävästi.