||||||| Miten pääsitte kiinni OMISTUSASUNTOON? |||||||||

Vierailija kirjoitti:

Ennen ei mennyt varainsiirtoveroa. Nyt joudut maksamaan sen joka kerta kun ostat ja vaihdat suurempaan. Onko järkeä jos voi heti ostaa heti kolmion ja jättää kahdet varainsiirtoverot väliin (yksiön ja kaksion).

Niin.... ennen piti ostaa niitä leimamerkkejä.... ihan sama asia.

Osakkeessa tuo on 2%, yksiössä 50 000€ se tarkoittaa jopa tuhatta euroa, ihan kärpäsen kakka 60 vuoden asumisuran aikana.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vanhanaikaisesti säästämällä. Kun 25% oli säästössä, ostin yksiön. Maksoin sitä ja jatkoin säästämistäm, 3v kuluttua oli varaa kaksioon. Siitä 5 vuoden kuluttua otin kolmion.

Edelliset sukupolvet teki samoin, ei suuret ikäluokat ostaneet omakotitaloa ensiasunnoksi. Kulutustottumusten muutoksella keskiluokkaisilla on hyvät mahdollisuudet omistusasuntoihin.

 

 

Ennen ei mennyt varainsiirtoveroa. Nyt joudut maksamaan sen joka kerta kun ostat ja vaihdat suurempaan. Onko järkeä jos voi heti ostaa heti kolmion ja jättää kahdet varainsiirtoverot väliin (yksiön ja kaksion).

On järkeä. Varainsiirtovero on loppupelissä aika pieni kustannuserä suhteessa kokonaisuuteen. Vaihtoehtona on asua vuokralla pidempään => varainsiirtoveroa suurempi summa menee vuokranantajalle.

Paitsi, että pääsimme kiinni omistusasuntoon, niin saimme asuntolainankin maksettua huomattavatsi nopeammin kuin ystäväni perhe vastaavilla tuloilla tapahtui näin.

Asuimme mieheni, minä ja esikoinen yksiössämme, kunnes laina oli maksettu kokonaan pois! Laitoimme  tietenkin liiat tavarat varastoon odottamaan ja seurasimme isompaan lainan jo ottaneiden huvittuneisuutta valintaamme kohtaan. Sekä toisten toimeentuella elävien naurua, joilla ei ollut aikomustakaan (ei varaakaan) hankkia omaa, kun heillä oli jo 3 h + k vuokra-asunto. Me vain sekä söimme, nukuimme, että järjestimme päiväksi olohuoneemme yhteen ainoaan huoneeseen! Kyllä kelpasi muutaman vuoden jälkeen siirtyä isompaan!

Ostimme miehen kanssa omistusasunnon heti 24-vuotiaina, kun valmistuttuamme muutimme pk-seudulle. Miehen vanhemmat olivat säästäneet hänelle parikymmentä tonnia asuntosäästötilille ja saatoimme käyttää niitä vakuutena kerrostalokolmion ostoon. Tästä on yli 10 vuotta. Esikoisen synnyttyä myimme kolmion ja ostimme 100-neliöisen rivitaloasunnon, jossa nyt asumme. Ostimme tämän kuusi vuotta sitten, jolloin hinta (Espoossa) oli hiukan liian paljon meille (omasta mielestämme), mutta saimme kuitenkin pankilta tarpeeksi ison lainan. Rivarinaapurit ovat sittemmin vaihtuneet ja talon asuntojen hinta on noussut huomattavasti, eikä meillä enää olisi nykyarvolla ollut varaa ostaa tätä nykyistä asuntoamme. Oma vastaukseni on siis, että ostimme omistusasunnon onnekkaasti juuri ennen kuin hinnat karkasivat tavallisten pulliaisten ulottumattomiin.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vanhanaikaisesti säästämällä. Kun 25% oli säästössä, ostin yksiön. Maksoin sitä ja jatkoin säästämistäm, 3v kuluttua oli varaa kaksioon. Siitä 5 vuoden kuluttua otin kolmion.

Edelliset sukupolvet teki samoin, ei suuret ikäluokat ostaneet omakotitaloa ensiasunnoksi. Kulutustottumusten muutoksella keskiluokkaisilla on hyvät mahdollisuudet omistusasuntoihin.

Ennen ei mennyt varainsiirtoveroa. Nyt joudut maksamaan sen joka kerta kun ostat ja vaihdat suurempaan. Onko järkeä jos voi heti ostaa heti kolmion ja jättää kahdet varainsiirtoverot väliin (yksiön ja kaksion).

 

 

On järkeä. Varainsiirtovero on loppupelissä aika pieni kustannuserä suhteessa kokonaisuuteen. Vaihtoehtona on asua vuokralla pidempään => varainsiirtoveroa suurempi summa menee vuokranantajalle.

Varainsiirovero on 2% kauppahinnasta eli 200 000 euron hintaisessa asunnossa 4000 e. Tuolla summalla asuu yksiössä (vuokra esim 700 e/kk) alle 6 kk ajan. Teoreettisena esimerkkinä: jos ostaa ensin yksiön 200 000 e ja sen jälkeen kaksion 300 000 e ja seuraavaksi kolmion 400 000 e esimerkiksi 6 vuoden aikana niin maksaa asunnoista yhteensä 900 000 e ja varainsiirtoveroa maksetaan 700 000 eurosta (ensiasunto verovapaa) => 14 000 e. Oletetaan, että haluaa ostaa ensiasunnoksi kolmion ja säästää sitä varten 4 vuotta pitempään suhteessa yksiön ostajaan, niin tuon varainsiirtoveron summalla vuokran tulisi olla noin 300 e/kk, jotta varainsiirtoveroa silmälläpitäen kannattaa ostaa se isompi asunto. (ja tässä esimerkissä on nyt unohdettu korot ja asumistuet jne., olennaista on osoittaa, että varainsiirtoveron karttaminen ei aina ole järkevää)

Vierailija kirjoitti:

Omistusasunnoista on kasvukeskuksissa tulossa sellainen eliitin etuoikeus, että niitä näytetään nykyään televisiosarjoissakin.

Kuitenkin aika moni av-tavis asuu omistusasunnossa. Kerrotteko miten ihmeessä pääsitte kiinni oikeaan omistusasuntoon? Voitteko lotossa, saitteko ison perinnön vai onko teitä siunattu maalaisjärjellä?

siunattu maalaisjärjellä.

Säästettin vähän, että saatiin25 neliön yksiö, jossa asuttiin (3 henkeä), sitten säästettiin lisää ja asuntojen hinnat nousi koko ajan.

Ostettiin halpa tontti, ja myytiin yksiö, josta saatiin hyvä voitto, ja alettiin velkarahalla rakentamaan taloa, jossa nyt velattomina jo asumme.

Olimme maalaisjärkeviä ja elimme tosi säästäväisesti.

Nyt omat lapset toimineet samoin. Vasta kolmas asunto on se mahd. pitempään asumiseen. aloittivat pienestä ja vähitellen muuttivat isompaan. Toki nykytilanteessa

on aika vaikeaa muualla kuin kasvukeskuksissa.

Kivaa se on ennen ollut. Tavoitteenani on kerrostalokaksio Helsinkiläisestä semi-lähiöstä. Kävin juttelemassa pankissa, pelkkä ASP ja säästöt ei riitä, pitäisi olla myös suht vakaat ainakin 3000 €/kk tulot.

Meillä ei ollut miehen kanssa säästöjä tai asp-tilejä. Otettiin valtiontakaus sillä kumpikaan meistä ei halunnut vanhempiaan takaajiksi. Ihan normi duunareita ollaan, nettotulot yhteensä noi 4000 euroa kuussa, eikä ole ollut mitään vaikeuksia saada lainaa.
Asunto maksoi 130t euroa ja kolme vuotta ensiasunnossa asuttuamme ostettiin hieman isompi ja kalliimpi kämppä. Voittoa tuli jonkun verran, ja nykyinen saatiin tosi hyvään hintaan.
Nyt aikeissa ostaa kolmas asunto ja lainaa tullaan tarvitsemaan reippaasti lisää. Voittoa tullaan kylläkin melko varmasti saamaan nykyisestä ihan kiitettävästi (kiitos remontin ja hintojen nousun).  
Pääkaupunkiseudulla vuokrat on niin järkyttävät, että täällä on järkevämpää maksaa samalla hinnalla omaa asuntoa. 

Ostin vuonna 2000 vanhempieni takaamalla lainalla rivitalokolmion 80000€, möin sen vuonna 2008 140000€lla. Tässä välissä ostin kerrostalokaksion 70000€lla ja aloin rakentamaan taloa. 2010 möin kaksion 80000€lla ja siitä asti olen asunut tyytyväisenä omakotitalossa.

Säästin asp-tilille opiskelijana 11 000 euroa ja ostin sen avulla saamallani lainalla kerrostalokolmion 25-vuotiaana. En asu pääkaupunkiseudulla :) Täällä on kaikinpuolin parempi elää ja tavallinen palkka riitää lähes luksuselintasoon, voi ostella 30 euron viinejä joka viikonloppu ja matkustella viidesti vuodessa. Ei valittamista.

Mies osti kaksion halvalla isoisältään, joka remontoitiin. Ostettiin pari vuotta myöhemmin "remontoijan unelma" kolmio hyvällä sijainnilla. Kuusi vuotta myöhemmin myytiin se ja saatiin remonttikulujen jälkeen n. 80 000 € voittoa. Ostettiin iso neliö, joka nyt viisi vuotta myöhemmin remontoitiin putkuremontin yhteydessä.

Asunnon arvo nyt n 850 000 € ja lainaa n. 400 000 €.

Ihan tavallinen kaava eli muutettiin hieman kauemmas halpaan vuokra-asuntoon ja säästettiin muutama vuosi. Sitten pankkilaina ja ostettiin heti kerralla kunnon asunto.

Nyt ei lainaa enää ole hirveästi jäljellä ja asunnon arvokin on noussut kivasti. Lainan kk-erä tuntuu tosi pieneltä verrattuna nykyvuokriin. :)

Kiitos kuuluu isosälleni, joka taloudellisena miehenä päätti, että laittaa jokaisen lapsenlapsensa lapsilisät sijoitukseen, jotta siinä vaiheessa, kun olemme täysi-ikäisiä, jokaisella on kunnon pesämuna odottamassa. Kun ensiasuntoni hankin, olivat hinnatkin toki ihan eri luokkaa. Siinä vaiheessa, kun ensiasuntoni lainat olin maksanut (opiskelujen ohessa, opintotuella ja ilta/viikonlopputöiden palkoilla) ja sen myin, oli arvoa tullut laskennallisesti noin 110 000 € lisää (ostin siis markka-aikana vielä). 

Ihan säästämällä pääsin. Asp-tilille säästin rahaa parikymppisestä lähtien. Tein paljon töitä opintojen ohessa, sain rahaa jopa säästöön eikä opintolainaa tarvinnut ottaa. Opinnot tosin venyi...

Sitten heti kun minulla oli eka vakkarityöpaikka alla, marssin pankkiin. 

Kävi vieläpä niin hyvä tuuri, että alueella, josta asunnon ostin, nousivat asuntojen hinnat rakettimaisesti juuri niinä vuosina, kun omistin asunnon. Sain todella hyvän voiton, kun myin asunnon ja ostin seuraavan. Pian on senkin laina maksettu pois. 

Meillä on maalaisjärjeä. Ei ostettu myöskään heti palatsia vaan rempattava kolmio hyvällä sijainnilla.

Vanhemmat oli myös takaajina. Myimme tämän asunnon myöhemmin hyvällä voitolla pois ja ostimme isomman asunnon. Tätä nykyistäkin kotia on rempattu oman näköiseksi. Asuntolaina oli maksettu pois jo 40v.

Perimällä.

Äiti sairastui ja kuoli, kun olin 22v. Siitäpä sitten sain itselleni äidin omistusasunnon, johon muutin asumaan.

Ostin 26-vuotiaana kerrostalokaksion. Vanhemmat takasivat osan. Ryhdyin seurustelemaan, mies muutti minun asuntooni. Mies säästi ASP-tilille. Vielä 3 v lapsen syntymänkin jälkeen asuttiin kaksiossa, vasta viime vuonna muutettiin uuteen kotiin. Pidetään kaksio sijoitusasuntona (tuloilla maksaa nykyisen kodin vastikkeen) ja käytettiin ASP-tiliä uuden kodin omarahoitusosuutena + panttina kaksiota.

Kiinnostaisi tietää kirjoitti:

Omistusasunnoista on kasvukeskuksissa tulossa sellainen eliitin etuoikeus, että niitä näytetään nykyään televisiosarjoissakin.

 

Kuitenkin aika moni av-tavis asuu omistusasunnossa. Kerrotteko miten ihmeessä pääsitte kiinni oikeaan omistusasuntoon? Voitteko lotossa, saitteko ison perinnön vai onko teitä siunattu maalaisjärjellä?

Pankista haettiin laina, 100% asunnon hinnasta, kahtena lainana

70% asunto vakuutena

20% valtion takaus

Loput 10% OP:n asiakasomistajavakuus

Lainanmäärä oli tosin vain 115 000 euroa ja vuosi 2003.

Asuntona omakotitalo, molempien ensiasunto

Ostin ensiasunnon ihan perinteisesti säästämällä ASP-tilille pari vuotta. Hinnat olivat onnekseni silloin alhaalla, joten pääsin 27-vuotiaana kiinni kaksioon Helsingissä. Joskus käy säkä.