Kaveri odottaa yh:na yllätyskaksosia, haluaa vaan yhden vauvan, onko mitään mahdollisuutta
"sopia", ihan laillisesti tietenkin, että minä ja mieheni voisimme adoptoida vauvoista toisen? Tai edes, että se sijoitettaisiin meille?
Kaverini tosiaan on raskaana jostain yhden yön säädöstä, harkitsi aborttia, päätti pitää lapsen. Ultra paljasti kaksoset. Mitä pidemmälle raskaus edenny, sen varmempi hän on siitä että ei halua kahta vaan korkeintaan yhden kanssa voimavarat riittää.
Mulla ja miehellä lapsettomuushoitoja 2v tuloksetta taustalla.
Tää tilanne tuntuu jotenkin... Jostain ylhäältä päin järjestetyltä suorastaan <3
Kaveri sanoi, et haluaisi "antaa" lapsista toisen meille.
Miten tämä olisi mahdollista byrokratian kautta?
Avoin adoptio, sijoitus, tmv?
Osaako kukaan asioista oikeasti tietävä vastata. Kuinka paljon biologinen äiti saa päättää tässä asiassa?
Kommentit (146)
Vauva aika kaksosilla voi olla vaikeaa, mutta myöhemmin paljon seuraa toisistaan. Voisitte siis olla tukena aina tarvittaessa ja ehkä ottaa molemmatkin välillä hoitoon. Kaksoset saattavat vanhemmiten vihata ratkaisua, koska kumpikin elää ilman sisarustaan. Lapsille kun sisarukset on tärkeitö ja se kaksoissisar vielä tärkeämpi. Kasvatuksessa voi tulla riitoja ja mitäs, jos siitä pojasta tuleekin joku narkkis ja tämä ystäväsi vihaa sinua loppuelämäsi, vaikkei se sinun syysi olisikaan. Ei se side omaan poikaan katoa ja kai lapsella on isäkin?
Mitenkäs lasten isä? Onko hän edes tietoinen koko raskaudesta?
Vierailija kirjoitti:
Älä kannusta ystävääsi luopumaan lapsestaan, vaan tarjoa tukesi. Sinä toivot niin paljon lasta, ettet nyt näe miten typerältä kuulostat.
Miltä sinusta tuntuisi, jos sinut olisi annettu vauvana pois, mutta muut olisi saaneet jäädä vanhempiesi luokse?
Tämä. Tässä on aikas hyvin kiteytetty koko juttu. Nyt ap, isäni sanoi eläessään, että ajattele, jos sulla on välineitä siihen. Sulla ei taida olla. Valitettavasti, kun tuollaista paskaa suollat tänne.
Niin, se käytännön ongelma on se, että lasta ei voisi adoptoida synnäriltä, vaan vasta jonkun ajan kuluttua. Ja se aika nyt ei vaan ole tällaisessa asiassa kenenkään puolella. Lapsi ehtii saada jo trauman kun erotetaan tutusta siskosta ja äidistä.
Niin monta muuta tapaa on mahdollista, miksi kukaan miettisi tällaista...
Miksi ette voisi antaa äidin pitää lapsensa ja olla silti tiiviisti tukena jopa päivittäin, jos siihen olette kuitenkin valmiita?
Ap, ajattelet tätä asiaa nyt hurjan itsekkäästi. Miksi ette edes yrittäisi ensin olla tukena perheelle? Kumpikin lapsi olisi äitinsä luona, te auttaisitte olemalla esim tukiperheenä. Tätä järjestelyä sosiaaliviranomaiset tulevat joka tapauksessa vaatimaan edes aluksi.
JOS homma ei onnistuisikaan niin teillä olisi hyvät mahdollisuudet toimia sijaisperheenä lapsille koska olette olleet jo heidän tukiperhe. Ja tietysti pidemmällä tähtäimellä, myös adoptio voisi onnistua helpommin.
JOS homma onnistuu, niin äiti saa pitää molemmat lapsensa, lapset äitinsä ja he saavat kasvaa yhdessä. Mikä luonnollisesti olisi paras ratkaisu kaikille.
Meinaat nyt sokaistua tässä tilanteessa siitä että selkeästi sinulla (ja miehelläsi) on kova vauvakuume. Sinun pitäisi nyt pystyä ajattelemaan ystäväsi ja lasten etua, ei vain itsesi ja miehesi. Ymmärrän että se on vaikeaa, mutta te tulette saamaan vielä lapsen jollain tavalla joskus.
nyt ei ole ehkä ihan sama asia mutta: Minun mummoni lupasi aikanaan omalle äidilleen antaa oman tyttärensä jos sellaisen joskus saisi. Hän sai ensin kolme poikaa, sitten tytön, jonka antoikin äidilleen ja tämän jälkeen vielä sai kaksos tytöt (toinen näistä kaksosista on minun äitini). He kaikki asuivat samassa talossa jossa oli erilliset asunnot. Jotenkin he onnistuivat salaamaan lapsilta koko homman. Äitini kaksois sisko kuoli ollessaan noin 12 vuotias, ja tämän jälkeen he kertoivat lapsille että ovatkin sisaruksia eivätkä serkuksia. Tämä tätini joka luuli mummoaan äidikseen, on kuitenkin nykyään ihan läheinen mummoni kanssa.
Niin häiriintynyt ajatus että kuvottaa.
Noh.. Olen itse kaksonen ja minusta tuo kuulostaa hirveältä, että heidät erotettaisiin toisistaan. :(
Yksityinen sijoitus onnistuu:
Yksityinen sijoitus
Lapsesta, jonka muu kuin sosiaalihuollosta vastaava toimielin on sijoittanut pysyväisluonteisesti yksityiskotiin, on lastensuojelulain 81 §:n mukaisesti viipymättä ilmoitettava lastensuojelusta vastaavalle toimielimelle, eli Keravalla sosiaali- ja terveyslautakunnalle. Käytännössä tämä tarkoittaa ilmoitusta sosiaalivirastoon lastensuojelun sosiaalityöntekijälle. Ilmoituksen on velvollinen tekemään sekä lapsen huoltaja että henkilö, jonka hoitoon lapsi on sijoitettu. Ilmoituksen saatuaan sosiaalityöntekijän on selvitettävä sopiiko yksityiskoti olosuhteiltaan lapsen hoitoon ja kasvatukseen, kykeneekö lapsen luokseen ottanut henkilö huolehtimaan lapsesta sekä onko sijoitus lapsen edun mukainen. Sijoituksen hyväksymisestä tehdään päätös.
yksityisestä sijoituksesta kaupunki ei maksa palkkioita hoitajalle, mutta valvoo lapsen etua. Eli huoltaja saa halutessaan perua koko systeemin, oikeudet säilyvät biolla.
Mitäpä jos saisitte molemmat lapset? Meinaan aika synkkä tulevaisuus sille ressulle, joka jäis tämän naikkosen hoiviin yksinään =(
Oletteko adoptiojonossa? Ettehän te adoptiolasta saa noin jos ette ole edes hakeneet adoptiolasta, ja siinäkin tapauksessa että olette jonossa.. no, en osaa sanoa. Ihmeellistä koiranpentutehtailua. Mielestäni kumpikaan osapuolista ei ole nyt realistisesti ryhtymässä vanhemmuuteen. Bioäiti haluaa vain tytön - ja mitä jos se tyttö olisikin vammainen? Sitten häntä ei halua kumpikaan? Järki käteen nyt tuohon touhuun. Ei lapsi ole mikään shakkinappula jota siirrellään sinne tänne itsekkäiden syiden pohjalta. Ryhtykää tukiperheeksi nyt alkuun, vaikka joka viikonloppu.
Myykää se "jenkkeihin". Terveestä valkoihoisesta voitte saada jopa miljoona $$$$$$$$.
Kiitos taas vastauksista, joita onkin näköjään tullut paljon. Hyvin osaatte latistaa mun ilon ja toiveikkuuden ;(
En ymmärrä miksi olisin sen itsekkäämpi kuin kukaan muukaan lasta haluava, emmekä me ole vauvaa väkisin riistämässä äidiltä, kuten sanoin häneltä itseltä tuli aloite asiaan. Kun jokatapauksessa hän itse kuulemma ei halua eikä pysty pitää kuin yhden ja juuri sen tyttövauvan, miksi ois muka parempi että vauva menis jonnekkin täysin vieraille sen sijaan että meille, jotka äiti tuntee ja joille äiti itse haluaa lapsen luovuttaa. Lasten isä ei ole tietoinen raskaudesta eikä äiti ole edes varma hänen henkilöllisyydestä.
Voiko tuosta yksityisestä sijoituksesta edetä tilanteeseen, jossa lapsen voi adoptoida pysyvästi? Jos siis kaikki menee hyvin ja lapsen äiti on edelleen suostuvainen? ap
Muuttakaa sen yh:n lähelle ja toimikaa tukiperheenä tai lasten kakkoskotina. Tai muuttakaa iloiseen kolmenkimppaan, saatte jakaa vauvojen kanssa koko vuorokauden.
Vierailija kirjoitti:
Muuttakaa sen yh:n lähelle ja toimikaa tukiperheenä tai lasten kakkoskotina. Tai muuttakaa iloiseen kolmenkimppaan, saatte jakaa vauvojen kanssa koko vuorokauden.
Miksi näissä vastauksissa jatkuvasti ohitetaan se tosiasia, että äiti ei ITSE HALUA EIKÄ AIO PITÄÄ MOLEMPIA LAPSIA? Ei kai häntä voi siihen kukaan pakottaa. ap
Alapeukkuja satelee AP:n viimesimpään päivitykseen, muttei mitään perusteluja niille?? Yrittäkää nyt edes.
Tää kuulostaa teoriassa hyvältä idealta, mutta mielestäni ylivoimaisesti paras vaihtoehto olisi, että kaveri pitäisi molemmat vauvat ja saisi tarvitsemaansa tukea. Olen pahoillani ap, mutta suunnittelemastanne ratkaisusta voi seurata todella kamalia tilanteita ja kohtaloita. Suosittelen, että yritätte adoptoida virallista reittiä (tai jatkatte hoitoja) ja tuette kaveria muuten.
Mäkin kannattaisin tota, että joko molemmat tai ei kumpikaan.
Kyllähän niillä lapsilla on jo side ollessaan siellä kohdussa.
Ei se ole lapsien etu, että erotetaan toisesta. Nyt tässä taitaa kaikki aikuiset vaan miettiä, mikä olis omalta kannalta kiva.
Mäkin haluisin koiran, muttei ole varaa eläinlääkärikuluihin, joten koiraa ei tule. Ei vaikka ilmaiseksi saisin.