Isäni uusi vaimo vei isäni

Kyllä silti jotkut toiset naiset osaavat olla tosi häiriköitä vallatessaan reviiriä. Vai eikö muilla ole tällaista kokemusta?

Kuinka vanha sä ap olet? Aikuisilla isillä nyt vaan ei ole tapana viettää aikaa aikuisten lasten kanssa samaan tyyliin kuin 5v. lapsen kanssa. 

Minullakin on äitipuoli ja minusta on luonnollista että hän on isälleni ykkönen, puoliso jonka kanssa eletään arki, ilot ja murheet. Me lapset olemme edelleen olemassa, ja elämme omaa elämää, oman puolison kanssa. Näin se vaan menee.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka vanha sä ap olet? Aikuisilla isillä nyt vaan ei ole tapana viettää aikaa aikuisten lasten kanssa samaan tyyliin kuin 5v. lapsen kanssa. 

Minullakin on äitipuoli ja minusta on luonnollista että hän on isälleni ykkönen, puoliso jonka kanssa eletään arki, ilot ja murheet. Me lapset olemme edelleen olemassa, ja elämme omaa elämää, oman puolison kanssa. Näin se vaan menee.

Tapaatte kuitenkin joskus?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Kuinka vanha sä ap olet? Aikuisilla isillä nyt vaan ei ole tapana viettää aikaa aikuisten lasten kanssa samaan tyyliin kuin 5v. lapsen kanssa. 

Minullakin on äitipuoli ja minusta on luonnollista että hän on isälleni ykkönen, puoliso jonka kanssa eletään arki, ilot ja murheet. Me lapset olemme edelleen olemassa, ja elämme omaa elämää, oman puolison kanssa. Näin se vaan menee.

 

 

Tapaatte kuitenkin joskus?

Tavataan, muutaman kerran vuodessa lähinnä lasteni synttäreillä. Soitellaan harvakseltaan. Isäni vaimon ei tarvitse kokea minua, tytärtä kilpailijakseen. Hän on isäni valinta ja minä sen hyväksyn. Ehkä meidän suhde tämän takia ei ole samaa kuin ap:lla.

Minulle omat vanhemmat ovat olleet rakkaita ja tärkeitä, siksi tuen miesystävää olemaan tiiviisti lastensa kanssa. Ja olisi hän muutenkin, mutta joitain lahjoja, huomiota ja tukia on antanut lapsilleen nimenomaan kannustamanani kun olen muistuttanut asiasta lapsen näkökulmasta.

Ihan käsittämätön ketju. Vaikka perimmäinen vastuu olisikin isällä ja isä olisi kuinka tossun alla, silti EI ole oikein yrittää katkaista puolison suhdetta edellisen liiton lapsiin. 

Ompa ikävä tilanne. Isäsi haluaa elää parisuhteessa ja luultavasti haluaisi olla myös sinun ja lastesi kanssa yhteydessä. Todella surullista, että naisensa käyttäytyy nuin. Itse varmaan yrittäisin jutella isän kanssa tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Ihan käsittämätön ketju. Vaikka perimmäinen vastuu olisikin isällä ja isä olisi kuinka tossun alla, silti EI ole oikein yrittää katkaista puolison suhdetta edellisen liiton lapsiin. 

Ei tietenkään ole oikein. Kukaan ei ole niin väittänytkään. Tässä yritetään nyt vain sanoa, että ap:n isällä on kyllä ollut mahdollisuus tehdä valinta ihan itse, joten syy ei ole yksin uuden naisen.

Meillä lapsen isä lähti toisen naisen matkaan, eikä ole sen jälkeen välittänyt omasta teini-ikäisestä tytöstään ollenkaan. Onneksi oli niin paska isänä muutenkin, ettei tyttö edes kaipaa isäänsä. En tajua, mitä se uus nainen tältä äijältä saa muuta kuin seksiä ja nyrkkiä ehkä.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Olet seurannut heidän suhdettaan läheltä mutta kuitenkin menettänyt isäsi tälle naiselle. Yhtälö ei oikein toimi ellet tarkoita isäsi menettämisellä esim sitä ettet enää saa määräillä ja päättää mitä ja miten tehdään vaan isä kuunteleekin uuden puolisonsa neuvoja ennemmin kuin sinun. 

 

 

Mitä neuvoja? En mä mitään neuvoja halua isälle antaa vaan viettää aikaani hänen kanssaan. Myös lapsilleni se olisi ollut kiva. Mutta menetin isäni tämän naisen takia, ja se on tämän naisen sairaan käytöksen syytä. Silloin kun seurasin heidän touhujaan minulla ei ollut lapsia mutta kun lapset syntyivät mieheni antoi ymmärtää, että kannattaa ennemmin katkaista välit kuin koittaa tulla heidän kanssaan toimeen. Itse olin siihen kyennyt kun kaikille mutkille taivuin, mutta lasten takia päätimme, että ihmisarvo se on minullakin oltava.

Näitä ongelmia ei olisi ollut terveen puolison kanssa tai silloin kun isä oli yksin tai erään toisen (ei niinnvakavan suhteen) kanssa. Tuosta tuli oikea parisuhde from hell. Mutta isä halusi siinä olla :(

Ap

Nimenomaan. isäsi päätti haluta olla tuossa suhteessa eli teki oman valintansa. Sinäkin teit omasi kun päätit ettei sinun tarvitse sellaista sietää mitä olet sietänyt. Se on sinun rajasi ja muilla, kuten sinulle vastanneilla taas on omat rajansa. Joku muu olisi voinut hyvinkin silti pitää välit isäänsä niillä ehdoilla mitä on. Sinulle tekee kipeää oma päätöksesi ja sen kanssa eläminen sekä isäsi päätös olla suhteessa ja siinä suhteessa on omat sääntönsä ja ehtonsa, joihin ei muilla ole nokan koputtamista. He, aikuisina ihmisinä ovat valintansa tehneet. Ei ole tuon naisen vika (etenkin jos hän on syyntakeeton hulluudessaan,mkuten annat ymmärtää) vaan sinun eli oman isäsi valinta. Hän ei halunnut laittaa tuolle naiselle vastaan omista syistään ja saattaa kokea, että sinäkin olet jo aikunen ja on jo elämänsä elänyt isänä sinulle tarpeeksi kauan valitakseen nyt valintansa  itsekkäistä näkökulmista, ehkä kokee ansainneensa jo sen. 

Todellakin sinun kannattaa mennä jonnekin keskustelemaan ihan itsesi tähden. Vapauttaisit itsesi moisesta katkeruudesta. 

Ja nyt ei kolahtanut toisena naisena. Olen itse ollut lapsi ja nuori, jonka isä lähti uuden naisen myötä Ruotsiin asumaan ja perusti uuden perheen. Kun olin aikuisuuden kynnyksellä isäni erosi uudelleen ja muutti takaisin Suomeen. Ne oli isäni valintoja ne. 

Äitini löysi hiljattain uuden elämänkumppanin ja ei ole enää samalla tapaa minuun yhteydessä eikä näe lapsiani, vaikka asuu aivan vieressä.

Ei auta itkupotkuraivarit ja olenhan jo aikuinen nainen ja minulla on oma elämäni. Toivottavasti myös sinulla!

Tiedän ainakin osittain mieltä apsta tuntuu. Minun isällä oli aika kauhea vaimo. Isän kanssa kun juttelin puhelimessa huuteli väliin. Ylioppilasjuhliini kun isä tuli, vaimo istui autossa odottamassa ettei olisi sovittua aikaa pidempää. Rahaa ja lahjoja isä antoi salaa ja aina käteisenä ettei vaimo saisi tietää.

Olen kerran seurannut tällaista tilannetta sivusta. Opiskeluryhmässämme oli nelikymppinen yksinhuoltaja. Hän tykkäsi bilettää ja hänestä tuli illanviettojen myötä kaveri parikymppisen opiskelijan kanssa. Opiskelijan isä tuli käymään ja sattumalta tämä nelikymppinen oli myös paikalla. Heidän välillään oli flirttiä ja he menivätkin treffeille. Parikymppinen oli innoissaan, sillä hänen isänsä oli ollut yksin avioeronsa jälkeen.

Suhde eteni vauhdilla ja parikymppisen isä rakastui tähän nelikymppiseen. Kaikki vaikutti hyvältä aluksi. Kunnes outoja asioita alkoi tapahtumaan: nelikymppinen alkoi tietoisesti kääntää miestä tytärtänsä vastaan valehtelemalla aivan päättömiä asioita hänestä. Milloin syytti hyväksikäytöstä, milloin ilkeilystä, milloin selkään puukottamisesta. Mies uskoi ja suuttui aikuiselle lapselleen, otti etäisyyttä "kunnes lapsi pyytäisi anteeksi hävytöntä käytöstään."

Siinä vaiheessa kun opinnot päättyi, välit olivat lähes täysin poikki. Tytärtä satutti ja loukkasi isänsä käytös ja tämä em. nelikymppinen sai taas lisää vettä myllyynsä, kun tyttö vältteli häntä. Koulupäivän aikana tyttö sitten välillä soitteli itkuisia puheluita siskonsa kanssa, koska tilanne ahdisti ja tuntui todella epäoikeudenmukaiselta.

Älkää viitsikö syyttää ap:ta isänsä omimisesta ja kontrollinhalusta. Toisaalta, ap:n pitäisi vierittää suurin vastuu tilanteesta omalle isälleen, joka on niin tossu ja kykenemätön täyspäiseen vanhemmuuteen, että on kykenevä työntämään lapsensa syrjään uuden suhteen tieltä. Isän naisystävä on kyllä myöskin vastuullinen.

Mikä siinä onkin, että jotkut ovat niin innokkaita uskomaan parasta kumppanistaan, että kääntyvät lapsiaan vastaan. Esimerkiksi ala-aste-ikäinen siskoni kertoi, että oli joutunut äitini miesystävän lähentelyn kohteeksi. Äiti uskoi miesystäväänsä, joka vakuutti että mitään ei ollut tapahtunut ja suuttui siskolleni "valheiden levittelystä." Kunnes vuosien jälkeen paljastui, että mies oli hyväksikäyttänyt muitakin alaikäisiä. Siinäpä äitini saa ihmetellä, miksi välit olleet niin vaikeat siskoni kanssa.

Kyllä se on tällaisessa tapauksessa sen isän vika ja häpeä, että on uuden eukon tahtiin pomppinut. Normaali ihminen ei hylkäisi lapsiaan uuden kumppanin käskystä.

Kyllä sinullakin ap on paljon surua käsittelemättä. Yritä korjata välejä isääsi vähän kerrallaan. Vielä ei olr liian myöhäistä. Alkakaa vaikka meilailemaan kuulumisia.

Mä oon varmaan tällänen "uus" puoliso jota tässä tarkotetaan kun mun mies näkee niin harvoin aikuisia lapsiaan. Todellisuudessa ei näkis niinkään usein ellen vähän pakottaisi. Ja sori että olen suunnilleen aina mukana, mutta muuten mies ei haluaisi tulla ollenkaan.

Hän on vanhemmiten tullut laiskaksi ja mukavuudenhaluiseksi eikä jaksaisi pakollisia kohteliaisuskäyntejä. Lohduttaudu sillä, että et ole ainoa. Myös iso osa miehen nuoruudenkavereista on jäänyt hyvin harvoin tavattaviksi. Mutta kavereitaan sentään jaksaa tavata useammin. Kai heillä on enemmän yhteistä juteltavaa.