Lue keskustelun säännöt.
Isäni uusi vaimo vei isäni
31.10.2015 |
Ei vissiin edes kovin harvinainen kuvio. Isästä kun aika jättää niin olen joutunut tekemään ero- ja surutyön jo ennakkoon, mutta isääni kiinniripustautunelle vaimolle isän kuolema tulee olemaan karmea asia. Sen verran läheltä olen kuitenkin suhdettaan seurannut. No, ei voi sanoa, että olisin kauhean myötätuntoinen.
Niin että jos täällä on joku sinisilmäinen uusioperhekuvion äiti, niin älä kuvittelekaan, etteikö se isoihinkin lapsiin sattuisi, kun mies ei enää ole läsnä lapsilleen kuten aiemmin tai teidän kiuktteluidenne takia pahimmillaan enää ollenkaan. Mutta jos tiedät, ettei tämä koske sinua, niin älä provosoidu, en silloin tarkoita sinua.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Ap. Paljonko sinulla on ikää? Ei kukaan ketään voi viedä, ihminen ei voi omistaa toista, onneksi
Päättele itse ketjusta. Kyllä tämä uusi vaimo omistaa isäni, ikävä kyllä. Varsinkin kun isä alkaa vanheta ja heikkenee. Lisäksi hän omistaa isän siten, että isällä lienee läheisriippuva persooonallisuus, eikä hän kykene tekemään päätöksiä jos joku suuttuu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on samaa tasoa, kun joku nuorempi horo vei mieheni. Ja ei se mies mitään pystynyt tekemään. Kääk.
Kyllä minä syytän myös naista, joka tietää että mies on varattu ja haluaa hänet omakseen silti! T 3
Oletko koskaan ap pohtinut, mistä isäsi uuden vaimon suhtautuminen johtuu. Ihmisen käytökselle on aina syynsä, aina. Se syy voi olla naurettavista naurettavin tai ilkein tai mitä vaan, mutta se syy on aina olemassa. Tuon syyn keksiminen auttaisi sinua itseäsi ja hyvässä lykyssä laukaisisi koko ongelman. Syy voi olla väärinkäsitys tai joku sinun toiminnassasi, joka aiheuttaa tuon kohtuuttoman reaktion isäsi puolison puolelta. Tai sitten se syy on ainoastaan sen äitipuolen omassa päässä. Tuollainen tapaamisen kieltäminen on typerää ja kohtuutonta, mutta se negatiivisuus voi olla syntynyt esimerkiksi sinun käytöksestäsi ja äitipuoli on sen takia päästänyt koko ilkeytensä ja pimeytensä pinnalle. Silti se syntysyy voi olla sinussa itsessäsi. Se ei poista tilanteen kohtuuttomuutta, mutta saattaisi olla asia, jolla tilanteen saisi rauhoitettua. Isäsi on nyt avainroolissa. Pyydä häntä pohtimaan tuota ja sopimaan pelisäännöt kotona. Ei lasten ja aikuisen välillä tarvitse valita "joko-tai". Isällesi aikuissuhde on tärkeä, mutta samalla se aikuissuhde nakertuu tuosta ristiriidasta, jossa joutuu valitsemaan puolensa.
Itse olen äitipuoli. Olen tutustunut mieheen, kun lapset oli 18 ja 20. Nuorempikin oli juuri muuttamassa poikakaverin kanssa yhteen. Ikinä en ole kieltänyt käymästä meillä, pyhinä (isäinpäivät, joulut jne.) ovat enemmän meillä kuin äidillään. Joskus voi mennä 2kk, ettei noita näy, joskus käyvät 3 krt/vko. Välillä pyydetään, välillä vaan ilmoittavat tulevansa. Ja osaavat itse laittaa kahvit ja ottaa jääkaapista haluamansa syömistä, vaikka tämä ei sillä tavoin heidän kotinsa ole koskaan ollut. Toisaalta isoista lapsista on ihan hyötyäkin. Jos tarvii apua, sitä heiltä aina saa. Ja kun lähdetään reissuun, niin hoitavat meidän kissan ja talon. (annetaan siitä kyllä palkka) Jossain vaiheessa huomasin, että nuo lapset oli jotenkin nahkeita mua kohtaan. Tutustuessa kaikki oli hyvin, mutta tuossa 2-5 vuoden välillä oli sellainen kausi, että arvasin äitinsä harrastavan myrkyttämistä selän takana ja se upposi tietysti parikymppisiin vielä. Jotain outoa siinä ajanjaksossa oli, en pysty tarkkaan sanomaan, mitä. Lähinnä sen huomasi, jos olivat olleet äidillään, niin heti sen jälkeen olivat jotenkin negatiivisia minulle. Jos äidillä ei ollut käyty, olivat avoimia ja ystävällisiä. Nyt on tunnettu jo 13 vuotta ja lapsetkin on yli 30-vuotiaita. Toisella on jo omiakin lapsia. Varmaan jotain puutetta miehen isovanhemmuudessa on, koska minä en koe mummufiilistä, mutta hoidetaan välillä kyllä lapsia ja nuo "lapsenlapsipuolet" tykkää musta. Samalla ikä on tehnyt sen, ettei äitinsä "läyhäämiset" selän takana enää vaikuta ja tullaan paremmin toimeen kuin koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aseella uhaten ja käsiraudoissako? Miten ihmeessä niitä miehiä noin vain viedään? Eikö niillä ole omaa tahtoa? Kyllä isäihmisen pitäisi olla sen verran aikuinen, että tekee ihan itse päätöksensä, tapaako lapsiaan vai ei.
Ai, ajatteletko, että isän ja lapsen suhde on huono, jos siihen väliin mahtuu joku muu? Että parasta erota vain? Jss?
Ap
Ajattelen, että isä ei osaa/ halua ottaa vastuuta suhteesta omaan lapseensa.
Mutta sen sanon, että olen kiitollinen miehelleni, joka auttoi irtautumaan osästä jo ennen kuin aika hänestä jättää. Nyt olen aika seesteisellä mielellä sen kanssa, vaikkakin suren sitä, ettei minulla enää oikeastaan ole ollut isää, eikä lapsillani isoisää, vaan isän ajan on vienyt aikuinen ihminen, jolle varmaan vähempikin olisi riittänyt. Mutta se suru nyt on mahdutettava elämään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Paljonko sinulla on ikää? Ei kukaan ketään voi viedä, ihminen ei voi omistaa toista, onneksi
Päättele itse ketjusta. Kyllä tämä uusi vaimo omistaa isäni, ikävä kyllä. Varsinkin kun isä alkaa vanheta ja heikkenee. Lisäksi hän omistaa isän siten, että isällä lienee läheisriippuva persooonallisuus, eikä hän kykene tekemään päätöksiä jos joku suuttuu.
Ap
Ongelmahan on sitten isäsi persoonallisuus, jos hän ei aikuisena ihmisenä kykene tekemään omia päätöksiään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OK, hae sinä kuitenkin hoitoa ja apua itsellesi. Se voi olla hyväksi sinulle. Isäsi on vapaa ihminen tekemään mitä huvittaa.
Voi kun aloituksen pointti meni sinultakin ohi korkealta ja kovaa... Avainsana on se isän uusi nainen. Että millainen hän on. Tasapainoinen nainen jos olisi ollut, olisin saanut pitää isäni. Mutta mielenvikaisen kanssa isän oli liian hankalaa tasapainoilla naisen mielihalujen mukaan, joten tässä kävi nyt sitten näin.
Ap
Se on kuitenkin isäsi, joka on ihan itse valinnut mielenvikaisen naisen mielihalujen mukaan tasapainoilun sinun sijastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka kuinka olet katkera isäsi vaimolle, niin kyllä se on isäsi vika jos hän ei sinua tai lapsenlapsiaan tapaa. Jokainen on vastuussa itse omasta elämästään ja valinnoistaan. En millään usko että ihan aseella uhaten isäsi vaimo on pakottanut hylkäämään sinut. Vaikka olisikin niin, että isän vaimo on voimakastahtoinen ja isäsi alistuvainen nössö, niin ei se silti siirrä vastuuta isältäsi hänen vaimolleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekstitäsi paistaa naiivius. On helppo syyttää isän uutta naista siitä, ettei vanhempiesi suhde toiminut. Siihen on ihan varmasti syynsä miksi näin ei ollut, ja sinä tuskin tiedät edes kaikkea heidän suhteestaan. Ei kahden ihmisen liittoa kukaan riko ellei sitä anneta rikkoa.
Kannattaa varmaan hieman yrittää ottaa ennakkoluulottomampi asenne ja tutustua isääso ja uuteen naiseen. Saattaa paljastua yllättäviä asioita.
Voi apua miten naivi sä olet. Et edes ymmärrä lukemaasi ja lisäilet sinne oman mielikuvituksesi tuotteita. En ole missään sanonut, ettenkö tunne vaimoa. Ennen omaa perhettäni vietin aikaa heillä ja heidän kanssaan. Jo silloin isäni oli viety minulta niin, että kahdenkeskinen aika ei tullut kyseeseen, vaan vaimon kanssa aina.
Lisäksi en ole puhunut ketjussa vanhempieni erosta suhteessa tähän naiseen yhtikäs mitään. Sen olet lisäillyt aivan omasta päästäsi tänne. Puhuin oman isän menettämisestä uudelle vaimolle, vaikka olisin puoliksi orpo (äiti kuollut).
Ap
En jaksakaan lukea koko ketjua, koska aloitustekstisi on itsessään jo niin naiivi. Et voi koskaan syyttää toisia ihmisiä siitä ,millaiseksi sinä olosi tunnet. Et voi syyttää isäsi naista siitä, ettei isälläsi ole sinulle aikaa. On ISÄSI tehtävä järjestää sinulle aikaa. Ja jos hän ei niin tee, niin jotain hän pakenee tai ei muuten vain ymmärrä sitä tehdä. Tässä tapauksessa siirrät vastuun omista tunteistasi isäsi naiseen. Hän on vain tunteidesi triggeri. Sinun tulee tehdä nyt rauha itsesi kanssa, ja siitä olet vastuussa sinä itse. Tiedän kyllä miltä tuntuu, kun on se tunne ettei ole vanhempia ensinkään. Isäni kuoli ollessani lapsi ja äitini ollut aina etäinen. En silti syytä häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aseella uhaten ja käsiraudoissako? Miten ihmeessä niitä miehiä noin vain viedään? Eikö niillä ole omaa tahtoa? Kyllä isäihmisen pitäisi olla sen verran aikuinen, että tekee ihan itse päätöksensä, tapaako lapsiaan vai ei.
Ai, ajatteletko, että isän ja lapsen suhde on huono, jos siihen väliin mahtuu joku muu? Että parasta erota vain? Jss?
Ap
Ajattelen, että isä ei osaa/ halua ottaa vastuuta suhteesta omaan lapseensa.
Tämä on kyllä totta. Siksi olisinkin toivonut, ettei uusi vaimo olis heikentäny entisestään asioita. Ihan sitä olisin lapsena toivonut. Nyt kun niin kävi niin en toivo mitään hyvää tälle vaimoihmiselle. Ja ei, en ole loukannut häntä, paitsi genetiikaltani olemalla miehen entisen liiton lapsi. Uuden naisen pitäisi kyetä sopeutumaan tilanteeseen myös, mutta isäni nyt ei tietenkään osannut sellaista vaatia. Aikuinen ja kypsä ihminen olisi kyennyt, mitä tämä uusi ei ole.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Paljonko sinulla on ikää? Ei kukaan ketään voi viedä, ihminen ei voi omistaa toista, onneksi
Päättele itse ketjusta. Kyllä tämä uusi vaimo omistaa isäni, ikävä kyllä. Varsinkin kun isä alkaa vanheta ja heikkenee. Lisäksi hän omistaa isän siten, että isällä lienee läheisriippuva persooonallisuus, eikä hän kykene tekemään päätöksiä jos joku suuttuu.
Ap
Ongelmahan on sitten isäsi persoonallisuus, jos hän ei aikuisena ihmisenä kykene tekemään omia päätöksiään.
No, odotan vain, että sitten kun isä kuolee niin vaimolle jää kaikki surut kun itse olen jo päässyt sen yli, että isä hylkäsi. Se antaa vähän lohtua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta että tällaisia mietteitä uusperheiden vaimoille, jotka miettivät ehkä joskus, että miten ne miehen lapset asioita kokee. Toki lapsia ja isiä ja tilanteita on todella monia enkä puhukaan niistä kaikista, mutta jos tämä yhtään herätti jossakussa ajatuksia, niin hyvä. Että miksi aikuisia lapsia inhotaan? Häpeäisitte uusperheiden äidit itseänne silloin.
Ap
Inhotaan tai torjutaan ehkä vielä paremmin sanottuna. Se on niin helppo torjua, paljon vaikeampaa on laittaa kaikki omat aivoitukset ja tarpeet syrjään, tai siis osa niistä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekstitäsi paistaa naiivius. On helppo syyttää isän uutta naista siitä, ettei vanhempiesi suhde toiminut. Siihen on ihan varmasti syynsä miksi näin ei ollut, ja sinä tuskin tiedät edes kaikkea heidän suhteestaan. Ei kahden ihmisen liittoa kukaan riko ellei sitä anneta rikkoa.
Kannattaa varmaan hieman yrittää ottaa ennakkoluulottomampi asenne ja tutustua isääso ja uuteen naiseen. Saattaa paljastua yllättäviä asioita.
Voi apua miten naivi sä olet. Et edes ymmärrä lukemaasi ja lisäilet sinne oman mielikuvituksesi tuotteita. En ole missään sanonut, ettenkö tunne vaimoa. Ennen omaa perhettäni vietin aikaa heillä ja heidän kanssaan. Jo silloin isäni oli viety minulta niin, että kahdenkeskinen aika ei tullut kyseeseen, vaan vaimon kanssa aina.
Lisäksi en ole puhunut ketjussa vanhempieni erosta suhteessa tähän naiseen yhtikäs mitään. Sen olet lisäillyt aivan omasta päästäsi tänne. Puhuin oman isän menettämisestä uudelle vaimolle, vaikka olisin puoliksi orpo (äiti kuollut).
Ap
En jaksakaan lukea koko ketjua, koska aloitustekstisi on itsessään jo niin naiivi. Et voi koskaan syyttää toisia ihmisiä siitä ,millaiseksi sinä olosi tunnet. Et voi syyttää isäsi naista siitä, ettei isälläsi ole sinulle aikaa. On ISÄSI tehtävä järjestää sinulle aikaa. Ja jos hän ei niin tee, niin jotain hän pakenee tai ei muuten vain ymmärrä sitä tehdä. Tässä tapauksessa siirrät vastuun omista tunteistasi isäsi naiseen. Hän on vain tunteidesi triggeri. Sinun tulee tehdä nyt rauha itsesi kanssa, ja siitä olet vastuussa sinä itse. Tiedän kyllä miltä tuntuu, kun on se tunne ettei ole vanhempia ensinkään. Isäni kuoli ollessani lapsi ja äitini ollut aina etäinen. En silti syytä häntä.
Mutta et tiedä miltä minusta tuntuu, koska tilanteemmehan eivät ole alkuunkaan identtiset. Minulla oli isä ja isäsuhde. Teimme paljon asioita yhdessä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Paljonko sinulla on ikää? Ei kukaan ketään voi viedä, ihminen ei voi omistaa toista, onneksi
Päättele itse ketjusta. Kyllä tämä uusi vaimo omistaa isäni, ikävä kyllä. Varsinkin kun isä alkaa vanheta ja heikkenee. Lisäksi hän omistaa isän siten, että isällä lienee läheisriippuva persooonallisuus, eikä hän kykene tekemään päätöksiä jos joku suuttuu.
Ap
Ongelmahan on sitten isäsi persoonallisuus, jos hän ei aikuisena ihmisenä kykene tekemään omia päätöksiään.
Millainen aikuinen suuttuu, kun isä haluaa tavata lapsiaan?
Olen nähnyt näitä uusperhekuvioita sivusta ja päättänyt, että lapset ovat aina etusijalla. Joten tämä aloitus ei ole suunnattu minulle. Mutta pistää silmään tuo ap:n virheellinen ajattelu: isäsi on tosiaan hylännyt sinut, mutta se ei ole uuden vaimon syy. Isäsi tekee omat valintansa itse. Ei minua ainakaan voisi kukaan kieltää tapaamasta omia lapsiani. Semmoinen puoliso olisi entinen puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Mutta että tällaisia mietteitä uusperheiden vaimoille, jotka miettivät ehkä joskus, että miten ne miehen lapset asioita kokee. Toki lapsia ja isiä ja tilanteita on todella monia enkä puhukaan niistä kaikista, mutta jos tämä yhtään herätti jossakussa ajatuksia, niin hyvä. Että miksi aikuisia lapsia inhotaan? Häpeäisitte uusperheiden äidit itseänne silloin.
Ap
Tämä on kyllä totta, mutta ei se poista isäsi vastuuta asiassa. Ikävää, että uusi vaimo on rikkonut suhdettanne, mutta isälläsi olisi ollut mahdollisuus valita toisin. Hän olisi voinut jättää naisen tai pitää yllä suhdettanne hänen kiukuttelustaan huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Paljonko sinulla on ikää? Ei kukaan ketään voi viedä, ihminen ei voi omistaa toista, onneksi
Päättele itse ketjusta. Kyllä tämä uusi vaimo omistaa isäni, ikävä kyllä. Varsinkin kun isä alkaa vanheta ja heikkenee. Lisäksi hän omistaa isän siten, että isällä lienee läheisriippuva persooonallisuus, eikä hän kykene tekemään päätöksiä jos joku suuttuu.
Ap
Ongelmahan on sitten isäsi persoonallisuus, jos hän ei aikuisena ihmisenä kykene tekemään omia päätöksiään.
Millainen aikuinen suuttuu, kun isä haluaa tavata lapsiaan?
Ei varmaan kovin fiksu ja kypsä aikuinen, mutta sehän ei ole pääpointti.
Jaa.
Tässäkin ketjussa syyllisestään kaikki uuspeheet maan rakoon. Että on uusperheen vika, jos osapuolilla on ongelmia.
Mutta jälleen ketjun myötä paljastui, että ongelman aiheuttaa tunne-elämältään tasapainottomat aikuiset. Ei perhemuoto.
Toki, kukaan ei kieltäisi ydinperheessä isää olemasta yhteydessä lapsensa kanssa. Mutta auta armias, kun oma äiti olisi siinä uuspeheessä tuo tasapainoton.
Ärsyttää vain, kun puurot ja hellit menevät sekaisin.
Miten niin millainen olen lapsena? Ai millaiset alaistaidot minulla on vai? :D Joo ei mulla ollut mitään estettä että isällä on joku. En vain olisi halunnut hänen määräilevän isääni. Eei tästä asiasta voi keskustella. Jos aikanaan yritin, nämä kaksi aikuista eivät nähneet asiassa minun kohdallani mitään ongelmaa. Kun äitini koitti sanoa asioista, hänelle huudettiin, (vaimo tietenkin huutajana, ei isäni), että ei sekaannu tähän.
Se olin minä, joka sopeuduin. Vaikka en oikeasti sopeutunut siihen koskaan. Mieheni näki sen, että olen lapsipuolen asemassa siinä ja auttoi irtautumaan heistä. Samalla meni isäsuhde aika lailla siinä.
Ap