Maistraatissa pikaisesti naimisiin, kertokaa omista!
Kertokaa teidän siviilivihkimisestä! Siis kun ei ole sen kummempia juhlia pidetty.
Aiomme mennä lähitulevaisuudessa "salaa" naimisiin maistraatissa. Meille tulee paikalle kaksi todistajaa ja lapsi. Mitäs sen jälkeen kun toimitus on suoritettu? Pitäisikö todistajat viedä vaikka syömään ravintolaan? Seuraavana päivänä ainakin lähdemme kahdestaan matkalle.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä myös muita - huuma tai rahasäästö voi olla pientä aiheutettuun mielipahaan.
Ei suomalaisia "nämä on MEIDÄN häät !!!!1" -ihmisiä kiinnosta tällaiset muiden loukkaantumiset. Heille tärkeintä on se, että juhlat ovat tismalleen sellaiset kuin he itse haluavat.
Me ollaan menossa nyt kohta tässä kunhan joudetaan. Jos pitäisi järkätä yhtään mitään niin ei me saataisi ikinä aikaiseksi mennä naimisiin ja nyt kun on lapsiakin ja lisää tulossa niin tuntuu ihan järkevältä mennä naimisiin vaikka on tässä jo elämää vietetty yhdessä jonkin aikaa.
Mun vanhemmat meni aikoinaan naimisiin myös salaa maistraatissa ja miehen isä on erittäin juhlavastainen. Anoppi ehkä haluaisi häät, mutta en kyllä ala raahata 3 juhlia vieroksuvaa ihmistä + meitä jotka ei haluta pitää omia häitä niin häihin vaan sen takia ettei hän pahoita mieltään. Tosin ei varmaan edes kerrota olevamme naimisissa kellekään ellei nyt suoraan tule puheeksi.
Käytiin salaa maistraatissa, todistajatkin siis maistraatin puolesta. odotimme esikoista silloin. Toimituksen jälkeen mentiin kotiin, illalla hienoon ravintolaan syömään ja seuraavana päivänä lähdetiin lyhyelle reissulle.
Kerrottiin naimisiinmenosta sitten sitä mukaa kun tavattiin kavereita ja sukulaisia.
Vierailija kirjoitti:
Me menimme todistajien kanssa syömään, ja sitten myöhemmin mukaan liittyi jokunen muu kaveri. Ajoissa kotiin, koska aamulla läksimme häämatkalle kauemmaksi. Sitten jokunen kuukausi myöhemmin pidimme kavereille juhlat eräässä ravintolassa ja suvulle mun kotiseudulla. Vuokatttiin jokunen iso mökki viikonlopuksi. Miehen sukua , osaa, nähtiin häämatkalla.
Jäi sitten harmittamaan, kun jäi lahjat saamatta ja prinsessapäivä pitämättä. Siksi jälkijuhlat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se oli perjantai-iltapäivä, kun käytiin vihittävinä, paikalla oli kolme kaveria. Tilaisuuden jälkeen yksi kavereista otti meistä hääkuvat ja juotiin kuohuvaa. Illalla käytiin ravintolassa syömässä. Paikalla oli vieraina kuusi kaveria. Oltiin pukeuduttu tavallista juhlavammin, mutta tunnelma oli kuitenkin rento.
Viikonloppuna sitten ilmoiteltiin sukulaisille, mitä oli tullut tehtyä :D
meillä samanmoinen. niistä itsenapsituista kuvista tuli hieno hääkuvakin ifolorin ohjelmalla :D
anoppi vähän pahoitti mielensä kun olisi varmaan halunnut olla paikalla, kerrottiin seuraavana päivänä ja vietiin hänelle hääkakun pala. äh mulle tuli kanssa vähän paha mieli siitä. eli sitä asiaa hieman kadun vaikka sitten oisi pitänyt kutsua myös mun vanhemmat ja ehkä sisarukset ja miehen sisarukset ja pari lähempää serkkua ja..
Tätä asiaa pyöritin itsekin päässäni ja päädyimme siihen, että maistraattiin tuli minun vanhempani ja miehen äiti (isä kuollut) ja tarjosimme kotona kakkukahvit. Vanhemmillemme oli kuitenkin iso juttu, kun meidät vihittiin ja soin heille sitten paikallaolemisen. Ei ollut mikään iso vaiva. Näin jälkeen päin tämä ratkaisu on poikinut paljon hyvää 20 vuoden avioliittomme aikana.
Vierailija kirjoitti:
Ihan uteliaisuudesta, miksi monet haluaa, ettei perhe tule paikalle? Itsekin vihaan huomion keskipisteenä oloa, mutta en kyllä raaskisi olla pyytämättä vanhaa ja symppistä anoppia ja isääni paikalle. Tiedän että se olisi heille tärkeää. Muita perheenjäseniä ei enää ole. Onko teillä huonot tai hyvin etäiset välit, heitä ei kiinnosta?
Minä ja mieheni asuttiin vihkimisaikaan noin 500 kilometrin päässä perheistämme. Matkustaminen ja majoittaminen olisi mennyt kauheaksi säätämiseksi niin jätettiin kutsumatta sukulaiset. Paikalla oli muutenkin vain pari kaveria. Jos oltaisiin asuttu lähempänä, sukulaiset olisi varmaan kutsuttu :)
Vierailija kirjoitti:
Meidät vihittiin maistraatissa ystävänpäivänä vuosia sitten. Todistajina anoppi ja appiukko sekä yksi lapsista. Toinen, teini-ikäinen jäi kotiin ja teki meille kakun. Kahviteltiin oman perheen kesken.
Varsinaiset juhlat ystäville pidettiin vasta elokuussa, upeat kesäjuhlat helteisenä päivänä omassa puutarhassa:)
Millaiset on hääjuhlat, jotka pidetään puolenkin vuoden päästä.
Hei, tulkaa juhlimaan pihallemme sitä, kun me mentiin ha haa naimisiin salaa puoli vuotta sitten. Lahjalistan ja tilinumeron saa kysymällä. Kaikki juhlimaan häitämme, vaikka me mentiinkin naimisiin jo aikoja sitten.
Mieluummin itse pitäisin puutarhajuhlat ihan puutarhajuhlina, eikä minään häinä, kun on vihitty jo vuosia sitten. Nämä jälkijuhlat ovat niin noloja. Yhtä noloja, kuin ne siunaamiset vuoden päästä, kun on alettu kadehtimaan kavereiden hääpukuja ja morsiamenryöstöjä.
Olen mennyt maistraatissa naimisiin kaksi kertaa.
Ekalla kerralla pyydettiin paikalle molempien lähiperhe ja tarjottiin ruoat huippuravintolassa. Tilaisuuden piti olla salaisuus, mutta paras kollegani ja ystäväni kertoi asiasta työpaikalla. Oli iso kimppu kukkia vihkipaikalla, samoin riisiä oli pudotettu postiluukusta. Lisäksi häämatkalla hedelmäkori kukkien kera mun työpaikalta. Häämatkakohde piti vaihtaa, koska mieheni sisko meni naimisiin seuraavana päivänä - pakkohan niihin häihin piti mennä. Ja häät lokakuun lopulla molemmilla, joten aika sattumaa....
Ennen vihkimistä käytiin valokuvassa ja paikan päälle mentiin metrolla : ) Ravintolaan kylläkin taksilla.
Toisessa vihkimisessä paikalla kaksi todistajaa, joista toinen meikkasi minut ja laittoi hiukseni. Vain nämä kaksi kaveria paikalla hotellissa, jossa tarjottiin päivällinen ja johon jäätiin hääyöksi - parin päivän päästä häämatkalle. Jäätiin muuten siihen hotelliin kahdeksikin yöksi.
Vihkimistilaisuudet molemmat tosi kauniita.
Vierailija kirjoitti:
Ihan uteliaisuudesta, miksi monet haluaa, ettei perhe tule paikalle? Itsekin vihaan huomion keskipisteenä oloa, mutta en kyllä raaskisi olla pyytämättä vanhaa ja symppistä anoppia ja isääni paikalle. Tiedän että se olisi heille tärkeää. Muita perheenjäseniä ei enää ole. Onko teillä huonot tai hyvin etäiset välit, heitä ei kiinnosta?
minun ja mieheni vanhemmat olivat jo kuolleet kaikki, miehellä lähisukua vain veli, joka asuu toisella mantereella perheineen ja jokunen vanha täti ja eno. Mulla on sisaruksia, mutta kaikki asuu 250 km- 2000 km päässä, ja heitä on useita. Sitten olisi pitänyt järjestää isot häät, mutta mieheltä olisi tuskin päässyt kukaan paikalle. Salavihkiminen oli parempi vaihtoehto. Kaikkien sukulaisten kanssa juhlittiin ainakin ravintolalounaan tai illallisen muodossa,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidät vihittiin maistraatissa ystävänpäivänä vuosia sitten. Todistajina anoppi ja appiukko sekä yksi lapsista. Toinen, teini-ikäinen jäi kotiin ja teki meille kakun. Kahviteltiin oman perheen kesken.
Varsinaiset juhlat ystäville pidettiin vasta elokuussa, upeat kesäjuhlat helteisenä päivänä omassa puutarhassa:)
Millaiset on hääjuhlat, jotka pidetään puolenkin vuoden päästä.
Hei, tulkaa juhlimaan pihallemme sitä, kun me mentiin ha haa naimisiin salaa puoli vuotta sitten. Lahjalistan ja tilinumeron saa kysymällä. Kaikki juhlimaan häitämme, vaikka me mentiinkin naimisiin jo aikoja sitten.
Mieluummin itse pitäisin puutarhajuhlat ihan puutarhajuhlina, eikä minään häinä, kun on vihitty jo vuosia sitten. Nämä jälkijuhlat ovat niin noloja. Yhtä noloja, kuin ne siunaamiset vuoden päästä, kun on alettu kadehtimaan kavereiden hääpukuja ja morsiamenryöstöjä.
me pidettiin juhlat jokunen kuukausi myöhemmin. Mutta halusimme juhlia yhdessä ystävien kanssa, ja kielsimme häälahjat. Bileet oli musiikkikapakassa, jossa mies oittaa usein, ja itsekin järjestänyt inne tapahtumia. Ekaksi oli ukdityistilaisuus, syötiin ja juotiin, ja sitten kapakka oli auki kaikille ja kaverit piti jamit, osa lauloi.
Siksi ei vanhempia paikalle, koska halusimme vain kaverimme. Vanhempien kanssa ihan hyvät välit, mutta kavereiden kanssa oli kivempaa mennä syömään ja bilettämään illalla. Vanhempien kanssa olisi joutunut juomaan kakkukahvit ja istumaan jossain ruokaravintolassa tylsästi. Meidän häät ja meidän juhlat.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä myös muita - huuma tai rahasäästö voi olla pientä aiheutettuun mielipahaan.
Jos joku haluaa loukata mielensä siitä, että teemme niin kuin olemme jo vuosia kertoneet jonain päivänä tekevämme, siitä vaan. Olemme aina sanoneet, että avioliitto on meille vain juridinen sopimus emmekä järjestä juhlia. Mielensäpahoittajien kannattaa muistaa, että kaikille ihmisille samat asiat eivät ole tärkeitä. Pidän suvustani, ja vietän sen kanssa mielelläni aikaa. Naimisiin haluan kuitenkin mennä ilman hössötystä, koska en halua olla huomion keskipisteenä tai käyttää juurikaan rahaa siviilisäädyn muuttamiseen.
Live and let live. En minäkään ole pilkannut sukulaisten prinsessahäitä, edes niitä saman ihmisen kolmansia peräkkäisiä. Jokaisella on oikeus tehdä omaa elämäänsä koskevat valinnat. Tätä oikeutta rajoittavia känkkäränkkiä en ympärilleni tarvitsekaan.
Me haettiin maistraatista esteiden tutkinta, mutta koska olimme varanneet matkan, päätimmekin avioitua siellä reissussa. Emme kertoneet kenellekään. Oma äitini oli vastikään kuollut ja mies taas meni naimisiin jo toista kertaa.
Tulee surullinen olo näistä viesteistä. Minkälaisella pohjalla on suhde missä mennään salaa naimisiin jossain virastossa eikä kehdata edes omille vanhemmille kertoa? No ei tarvitse ihmetellä erotilastoja ...
Vierailija kirjoitti:
Siksi ei vanhempia paikalle, koska halusimme vain kaverimme. Vanhempien kanssa ihan hyvät välit, mutta kavereiden kanssa oli kivempaa mennä syömään ja bilettämään illalla. Vanhempien kanssa olisi joutunut juomaan kakkukahvit ja istumaan jossain ruokaravintolassa tylsästi. Meidän häät ja meidän juhlat.
Niille sun vanhemmille ne juhlat oisi ehkä voineet olla kaikista tärkeimmät, sun kavereille ne oli vaan yhdet ryyppybileet muiden joukossa. Mutta kyllä tottakai tärkeintä on että Te saatte just sellaset ryyppyjuhlat kuin haluatte, kun on itsellä juhlat niin voi keskittyä oman napansa ympärillä pyöriskelyyn, ihanaaaaa eikös?
Vierailija kirjoitti:
Tulee surullinen olo näistä viesteistä. Minkälaisella pohjalla on suhde missä mennään salaa naimisiin jossain virastossa eikä kehdata edes omille vanhemmille kertoa? No ei tarvitse ihmetellä erotilastoja ...
me mentiin 18 v sitten, eikä ole edes ero käynyt mielessä. Kaikilla ei ole vanhempia, mun ja mieheni vanhemmat oli so kuolleet silloin. Ja koska en ole uskovainen, niin virasto sopi hyvin. Me keskustelimme paljon avioliitosta ennen naimisiinmenoa, mitä se meille merkitsee ja mitä siltä toivomme. Saatoimme keskittyä ihan siihen, eikä aika mennyt miettiessä, ketä kutsutaan, missä juhlitaan ja minkäväriset hääkarkit hankitaan. Ihan yhteisestä elämästä ja toiveista puhuimme. Siksi liitto on mielestäni niin hyvin sujunutkin, kun molemmat tiedämme, mitä tältä liitolta toivomme ja tahdomme.
Vierailija kirjoitti:
Tulee surullinen olo näistä viesteistä. Minkälaisella pohjalla on suhde missä mennään salaa naimisiin jossain virastossa eikä kehdata edes omille vanhemmille kertoa? No ei tarvitse ihmetellä erotilastoja ...
olin jo 32 mennessäni naimisiin. Ajattelin, että olen jo sen ikäinen, että voin tehdä kuten haluan. Olin aina haaveillut siitä, että jjoss minut vihitään, vain mies, minä ja oudot todistajst. Onhan tässä toki vielä aikaa erota. Naimisissa 23v
mummo
Ihan miten haluatte. Me menimme naimisiin salaa kaikilta, myös todistajat olivat maistraatin puolesta. Jos olisi ollut ystäviä todistajana, olisimme kyllä varmaan heidän kanssaan juhlistaneet asiaa jotenkin. Muutama läheinen ystävä oli kutsuttu illaksi kylään, heille kerroimme asiasta ja tarjosimme hääkakkua. Seuraavaksi päiväksi kylään oli kutsuttu molempien vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Tulee surullinen olo näistä viesteistä. Minkälaisella pohjalla on suhde missä mennään salaa naimisiin jossain virastossa eikä kehdata edes omille vanhemmille kertoa? No ei tarvitse ihmetellä erotilastoja ...
Vakaalla pohjalla. Yhdessä oltu jo 24 vuotta. Parisuhde on tärkeä, mutta mistään häähössötyksestä en välitä yhtään. Naimisiin mentiin tiettyjen jurdisten seikkojen takia. Toisiimme oltiin sitoutuneita jo muutenkin 12 vuoden avoliiton aikana. Kukin tyylillään, mutta itselleni on päinvastoin tullut sellainen vaikutelma, että osalle naisista ne häät ovat huomattavasti tärkeämpi asia kuin se avioliitto. Näkyy sitten erotilastoissa kumpaan on panostettu.
Me oltiin Vegasissa. Astetta hienommat maistraattihäät. :)