Surkein lahja, jonka olet saanut?

Vierailija kirjoitti:

Mitä nää kaikki pikkareita lahjottavat mummot on? :"D Apua, repeilen täällä... Oma mummoni muistaa mua vaan villasukilla ja erittäin siveillä oloasuilla (ovat kyllä ihan tervetulleita).

Minäkin olen saanut lahjaksi mummon vanhoja alushousuja. Ei tosin juhlapäivänä, vaan ihan muuten vaan oli pyykännyt, silittänyt ja antoi käyttöön. En vieläkään tiedä miksi.

Vieläkään ei ole tullut vastausta mikä se mamelukki on?

Vierailija kirjoitti:

Vieläkään ei ole tullut vastausta mikä se mamelukki on?

Tulihan!

https://www.google.fi/search?q=mamelukit&client=ms-android-samsung&sour…

Ja tässä vielä

Puolitoista metriä korkea piiiitkäkaulainen porsliininen kissa.  Sehän kyllä kolahtikin sitten heti rikki ja pää irki.

t. Miniä, joka sai anopilta lahjaksi laminoidun BMI-taulukon

Vierailija kirjoitti:

Lahjahan se on tuliainenkin. Muutama vuosi sitten tuli Venäjän Karjalasta ystävyyskoulusta oppilaita ja opettajia viikoksi Suomeen. Sain sikäläiseltä tuttavaltani tuliaisia, mm. suklaata, jonka parasta ennen -päivämäärä oli jo lähes historiallinen, sekä jonkun koriste-esineen. En halunnut loukata antajaa, vaan kiitin kohteliaasti, mutta kotona tuliaiset siirtyivät vieraiden poistuttua mappiin X. 

En tiedä, kuinka historiallinen...mut monestihan Venäjällä merkitään tuotteeseen valmistuspvm..

Suklaarasia, jota en voi sairauteni takia syödä. Joka helkatin joulu...

Laatikollinen kaupasta ostettuja piparkakkuja, edellisvuoden Panda-suklaarasia, kirjakerhon kirja jonka antaja oli jo itse lukenut, viisi puoliksi käytettyä villalankakerää,  joissa eri lankapaksuus+vanhat puikot, vanhoja naistenlehtiä, KOP:n vanhoja mainoslahjoja. Ja nämä kummitädiltäni joka on hyvin varakas nainen. En ole saanut kerättyä sisua ja rohkeutta vieläkään tarpeeksi että antaisin hänelle vastaavasti jotain vanhaa ja käytettyä komeron perältä. Niin harmi.

Pandan juhlapöydän konvehtirasia joululahjaksi. Olin itse Pandalla töissä ja pakannut niitä hemmetin suklaita rasiaan juhannuksesta saakka.

Joka joulu tulee samalta henkilöltä punaviinipullo, jota en migreenin takia voi juoda eikä muutenkaan alkoholi maistuu ja lahjan antaja sen tietää. Kiertoohan ne pullot voi laittaa juu, mutta mitä iloa ostaa tieten tahtoen lahja, jota lahjan saaja ei voi tai halua käyttää. Olisi ostamatta mieluummin sitten yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen poikaystäväni kävi jouluostoksilla ja sanoi sen jälkeen "mä en löytänyt mitään kivaa sulle, mutta sano jos näet kaupassa jotain kivaa niin mä ostan sen sulle". Ihan kiva jos on pokkaa pyytää, mutta ei mulla ainakaan ollut. Toi nyt on muutekin sama kuin sanois, että "tossa on 15 e, osta itse se lahja". 

sama taktiikka kuin mun yli 30-vuotiaalla ex-miehellä. Viimeinen joululahja oli tämä en keksinyt mitään, mitä haluat, voin maksaa. Sanoin että kiitos en tarvitse sitten mitään. Sitä edelliset n.5 lahjaa olivat erilaisia lupauksia, joita ei koskaan toteuttanut. Hankin sulle personal trainerin kun on enemmän rahaa. Maksan lentoliput kun lähdetään lomalle. Jne. Ainiin, paras unohtui. Peruimme häämme, silloin sain syntymäpäivälahjaksi lentoliput hänen ystävänsä häihin. En lähtenyt. 

Suklaanmakuisia kortsuja tyttöystävältä, kun jossain vaiheessa kuitenkin päädyn miehen kanssa sänkyyn. Silloin identifoin itseni lesboksi ja olin hulluna tyttöystävääni, joten loukkaannuin kyllä kovasti, sillä lahja ei missään mielessä ollut vitsi tai meidän leikkeihin tarkoitettu.

Isältä itselleni nenäkarvatrimmeri ja S-kokoiselle siskolleni L-koon pikkuhousut saatesanoilla toivottavasti mahtuu. Nämä olivat kyllä ihan hauskoja  ja molempien tyttärien huumorintaju kesti:D

Mies osti viime jouluna sellaisen paitojen taittelulaudan. En sitä koskaan käyttänyt, mutta positiivista asiassa oli se, että mie innostui siivoamaan oman vaatekaappinsa ja viikkaamaan paitansa sillä vempeleellä. 

Kaverini tuo mulle aina ruokaa, vaikka tietää mulla olevan syömishäiriö.

No mä en tykkää pääsääntöisesti mistään lahjoista. Ainoastaan joku ruoka- tai juomalahja on hyvä. 

Mitä teen seuraavilla:

- paita (jota en ole itse valinnut)

- suklaafondue-kone (en ole kertaan jaksanut koota ja kokeilla. mikä sotku ja siivous)

- jäätelökone (hei kaupasta saa jäätelöä, mihin mä tuon tungen)

- koriste-esine (osta omaan kotiisi jos niitä kaipaat)

- kynttilä (en polta, niitä voi kyllä antaa helpoiten eteenpäin)

Mieluummin älkää tuoko mitään tai ostako mitään. Ei mun kaappeihin mahdu tollasta tarpeetonta krääsää. Ihan turhaa luonnonvarojen tuhlausta.

Rakastan tietokirjoja ja olen aika nirso sen suhteen, mitä pidän hauskana. Anoppi tietää tämän oikein hyvin.

Antoi silti lahjaksi kieli poskessa kirjoitetun parodia-kirjan. Yritin lukea sitä mutta raivon vallassa revin sen kappaleiksi, kunhan olin ensin punakynällä merkannut kaikki mahdolliset virheet ym. useamman sivun ajan. :D

Minäkö neuroottinen?

Sain yhtenä vuonna äidiltäni lahjaksi pussillisen vanhoja, jo hieman käytettyjä meikkejä, ja mukana oli ties kuinka vanhoja kosmetiikkanäytteitä eräästä postimyyntikaupasta. Myöhemmin parin vuoden päästä sain pienen laatikollisen sälää, enimmäkseen koriste-esineitä, jotka näyttivät kirpputorien hutiostoksilta. Kun tarkastelin esineitä tarkemmin, mukana oli yksi koriste, jonka olin hänelle aikoinaan hankkinut. Äitini oli siis tyhjentänyt hyllyiltä turhat. Hän ei myöskään ymmärtänyt, että moisissa lahjoissa olisi jotain vikaa.

Kristillisiä käännytyskirjoja olen saanut kaveriltani aika paljon... Sitten ostin Koraanin vastalajaksi ja ne loppuivat kuin seinään. :D

Sain kaikenlaista sekalaista kirpputorikrääsää joskus vanhemmiltani joululahjaksi, kun olin noin 10 ja meillä taisi olla rahat tiukassa. Surkeaksi lahjan siis teki, että minäkin silloin tajusin siitä lahjasta, että parempaan ei ole oikeasti varaa ja pidin mölyt mahassani ja näyttelin kiitollista. Seuraavina vuosina en enää uskaltanut toivoa itselleni yhtään mitään, vaikka rahatilanne paranikin.

Joskus muutamaa vuotta myöhemmin äitini toi minulle kirpputorilta Barbilleni koiran. Olin jo lopettanut barbeilla leikkimisen ja kipuilin alkavan murrosiän kanssa, mutta silti äitini ei ollut kartalla lainkaan, vaan kuvitteli että puolikalju, silmätön muovikoira olisi jotenkin mieluinen. Taas kerran näyttelin kiitollista. Nyt kun ajattelee, jotenkin liikuttavaa. Koira (ja ne jouluna saadut kirpparirojut) on muuten vielä tallessa!

Vierailija kirjoitti:

On helpompi sanoa niin, että olen viimeksi saanut mieleisiä tai sellaisia, jotka eivät ole olleet pelkkää suoranaista vittuilua, viimeksi lapsena. Luulisi, että edes jollekin olisi tullut mieleen ostaa ulkonäöstään huolta pitävälle ja kaikkea kaunista rakastavalle esimerkiksi kosmetiikkaa tai koruja, mutta ei. En osta enää kenellekään mitään lahjoja ja ne paskanpalat jos itse saan, lentää roskiin.

Älä välitä alapeukuista, olet sielunsiskoni <3 On vaikeaa olla esteetikko, jos lähipiirissä kukaan muu ei välitä kauniista asioista.  Sama lahjaongelma täälläkin, ostan nykyään itselleni ne ihanuudet ja muille sen, mitä haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Mies osti viime jouluna sellaisen paitojen taittelulaudan. En sitä koskaan käyttänyt, mutta positiivista asiassa oli se, että mie innostui siivoamaan oman vaatekaappinsa ja viikkaamaan paitansa sillä vempeleellä. 

Sheldon :D