Surkein lahja, jonka olet saanut?

Tulin tänään työmatkalta ja siippa oli kotona. Naama loisti kuin hangon keksi ja mä katoin, että mitä nyt. Kysyin sit suoraan, että annas kuulua. Ukko sanoi siivonneensa. Ei vittu, siivonneensa! Vittujoo, ihan huikeeta.

Sain exältä koruja lahjaksi. Se oli ihan ok. Mutta ne oli aina sydämen muotosia.Siis sormukset, korvakorut, kaulakorut, kaikki! En tykännyt, mutten kehdannut moittiakaan. Tuolla ne jossakin korurasian pohjalla pyörii. 

Sain exältä koruja lahjaksi. Se oli ihan ok. Mutta ne oli aina sydämen muotosia.Siis sormukset, korvakorut, kaulakorut, kaikki! En tykännyt, mutten kehdannut moittiakaan. Tuolla ne jossakin korurasian pohjalla pyörii. 

sain kaverilta joululahjaksi noin 50 cm korkean valko/pinkin eläinpehmolelun. ikää 24 eikä ikinä ole ollut pehmoleluja esillä. lahjoitin sen kontille.

Omat lahjani takaisin ;)

Lähetin sukulaislapsiperheelle joululahjoja (käärin ne lasteni kanssa) ja paketit palautettiin avaamattomina takaisin. Eivät kelvanneet, kun olivat minulta/perheeltäni.

Kyllä sattui! Ja niinkai oli tarkoituskin palauttajan mielestä tapahtua.

Vierailija kirjoitti:

6, voisin antaa tuollaiselle kirjekuoressa ruutupaperin jossa lukisi "Tänä jouluna et saa mitään, sen sijaan ostin itselleni 20 eurolla viinaa, hyvää joulua!"

Ap

:D  Otan kyllä tuon käyttöön heti tulevana jouluna. Mutta kauniimmin...

"  Aion laittaa sinulle tähän kuoreen lahjakortin. Mutta joulussa tärkein on muistaminen niin HYVÄÄ JOULUA! "

ei paha ollenkaan.... mä sain anopilta silmäryppyvoidetta kun olin 23 vuotta ;)

Anopit on aika hyviä näissä. ;) Ehkä se johtuu osittain siitä, että ollaan läheisiä, mutta tietty raja läheisyydelläkin. Sain omalta anopiltani ihan ex-tempore lahjaksi alushousut. Ihan nätit, mutta kokoa 52. Olen kyllä ylipainoinen, käytän kokoa 44. Saatesanat olivat, että oli niin nätit housut alennuksessa, mutta hänelle itselleen liian suuret. Kiitos. 

Vierailija kirjoitti:

Omat lahjani takaisin ;)

Lähetin sukulaislapsiperheelle joululahjoja (käärin ne lasteni kanssa) ja paketit palautettiin avaamattomina takaisin. Eivät kelvanneet, kun olivat minulta/perheeltäni.

Kyllä sattui! Ja niinkai oli tarkoituskin palauttajan mielestä tapahtua.

Mäkin sain! Mutta tää oli kyllä varmasti puhtaasti vahinko. Sain säläkosmetiikkaa ystävältäni, ripsarin, kajalin, luomivärin ja itse hänelle edellisenä jouluna antamani luomukasvonaamion. Ok. Ensin ajattelin, että tykkäsi niin paljon, sitten katsoin päiväystä. Sama puteli. Olen itsekin kierrättänyt pari lahjaa, mutta olen kyllä tosi tarkka ettei mene antajan lähipiiriin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuori, jossa sisällä paperi, jossa antaja ilmoitti lahjoittaneensa "minun puolestani" jonnekin kehitysmaahan parikymppisen. 

Mikä tässä on tarkoitus? Kehuskella omalla hyvyydellään? Minä en saanut mitään muuta kuin tiedon, että hän on lahjoittanut johonkin kohteeseen rahaa. 

Tarkoittaa sitä, että lahjanantaja ajatteli sinulla olevan kaikki, mitä tarvitset ja sinun olevan hyväsydäminen ihminen, joka on halukas auttamaan huonompiosaisia

Kyseisen "lahjan" antaja ei oo tainnu ajatella saajaa yhtään. Jos olis, niin olis tiennyt, ettei tuo "lahja" ilahduta paskaakaan.

Huonoja lahjoja on melko paljon, tässä muutamia:

- 14-vuotiaana sain äidiltä joululahjaksi vaaleanharmaan Leijonakuningas-collegepuvun. Olin mustaan pukeutuva rokkityttö, jäi käyttämättä.. olisi kyllä mahtunut päälle, vaikka oli lastenosastolta sen ostanutkin, sillä olin erittäin hoikka.

- sain tädiltä barbin joululahjaksi 13-vuotiaana. En ollut leikkinyt enää pariin vuoteen, se annettiin paketissa sitten eteenpäin vähän nuoremmalle tytölle..

- miesystävältä erittäin ruma koru, en käyttänyt sitä koskaan ja vein sen kirppikselle lahjoituskasassa.

- tuoksukynttilöitä kaukaisemmilta sukulaisilta yms. tutuilta.. en voi polttaa niitä, sillä hajut aiheuttavat minulle allergiaoireita ja päänsärkyä.

saan mieheltä joka vuosi jonkun pehmolelun. en oikein erityisesti pidä pehmoleluista ja olen yrittänyt vihjata lahjatoiveita tai sanonut suoran että mitäs jos jotain muuta kuin pehmolelu. mutta silti niitä tulee kahdesti vuodessa, synttäreillä ja jouluna... naurattaa kyllä vaan kun en oikein ymmärrä mitä tuon höpsön päässä liikkuu. Näitä on kyllä tätä menoa eläkkeellä aika rutosti.

Kummitädiltäni olen saanut ulkomailta jotain feikki-Longchampia yms. En vain ole yhtään sellainen tyyppi, jonka tyyliin sopisi kantaa edes niitä aitoja tuotteita. Täti on aivan ihana ihminen, mutta ei kyllä taida tuntea makuani :) Laukku lojuu käyttämättömänä jossain kaapissa odottelemassa, josko alkaisin joskus siitä kiinnostua.. Yritys oli hyvä ja ajatus kaunis, mutta pieleen meni. 

Eksältä epilaattori.

Kissanpentu oli minusta hieman outoa. En varmasti ollut koskaan ilmaissut haluavani kissaa. Ja vaikka oliskinkin eläimen hankinta täytyy olla oma päätös. 

Mutta tuossa se nyt makoilee.... on jo kolme vuotta. Mihin sen nyt oikein olisi muuallekaan laittanut?

Vierailija kirjoitti:

sain kaverilta joululahjaksi noin 50 cm korkean valko/pinkin eläinpehmolelun. ikää 24 eikä ikinä ole ollut pehmoleluja esillä. lahjoitin sen kontille.

Hirveästi alapeukkuja! Kertoo aika paljon millaisia ihmisiä täällä liikkuu :) t. toinen tilpehööriä ja söpöilyä inhoava

On helpompi sanoa niin, että olen viimeksi saanut mieleisiä tai sellaisia, jotka eivät ole olleet pelkkää suoranaista vittuilua, viimeksi lapsena. Luulisi, että edes jollekin olisi tullut mieleen ostaa ulkonäöstään huolta pitävälle ja kaikkea kaunista rakastavalle esimerkiksi kosmetiikkaa tai koruja, mutta ei. En osta enää kenellekään mitään lahjoja ja ne paskanpalat jos itse saan, lentää roskiin.

Olen saanut eri ikävaiheessa (alk. 17-v.) äidiltäni plyyssioloasuja, sekä haalareita että yöpukumallisia. Usein niissä on myös rinnan päällä kirjailu, värit tyyppiä luumu tms. En tiedä missä niitä myydään, enkä tiedä ketään alle 80-vuotiasta joka käyttäisi sellaisia. Myöskään äitini oman maun mukaisia ne ei ole.

Vierailija kirjoitti:

On helpompi sanoa niin, että olen viimeksi saanut mieleisiä tai sellaisia, jotka eivät ole olleet pelkkää suoranaista vittuilua, viimeksi lapsena. Luulisi, että edes jollekin olisi tullut mieleen ostaa ulkonäöstään huolta pitävälle ja kaikkea kaunista rakastavalle esimerkiksi kosmetiikkaa tai koruja, mutta ei. En osta enää kenellekään mitään lahjoja ja ne paskanpalat jos itse saan, lentää roskiin.

Kuinka pärjäilet???

Franklin Mintin joulupuurolautaset; täydellinen lintusormustinsetti, käsinmaalattua, kultausta telineineen; kristallinen shampanjasetti vispilöineen erittäin varakkaalta isotädiltäni köyhälle vakavasti sairaalle yksinhuoltajalle surkeaan vuokrayksiöön jossa asuin 2 pikkulapsen kanssa heti erottuani väkivaltaisesta siipastani. Kysyi ensin puhelimella lahjatoivettamme, joka oli halvin lahjakortti S-markettiin, ja nämähän sitten tulivat kirjatussa paketissa. Hulppeasti sitten nautimme joulupäivänä riisipuuroa ja vispattua maitoa. Nykyään aikuiset lapseni viekööt hirvitykset aikanaan kirpparille, jos edes siellä huolitaan!  Jäihän todella pysyvä muisto...ja mie onneton vielä mokomat muutoissa pakkasin.