Surkein lahja, jonka olet saanut?

Sain sulhaselta joskus suhteen alkuaikoina aloe vera rasvaa. Kaunis ajatus kun minulla kerran on atooppinen ihokin ja kaikki... No muuten hyvä, mutta olen todella allerginen aloe-yhdisteille! No siinä selittämään, että kulta ihan kiva lahja mutta.... Nykyään hän lukee kaikki tuoteselosteet minua tarkemmin ja lahjoo todella ihanilla lahjoilla.

Toinen hirvitys oli kun isä keksi että joka tyttärelle synttärilahjaksi muovinen ruusu-puska.... Ne kun ei kuihdu koskaan! Sitä on siskojen kesken kyllä naurettu pissit housuissa useammankin kerran... No meidäsn iskä nyt vaan on sellainen...

Olen varmaan kiittämätön, mutta ripille päästessäni aikoja sitten eräs pienempituloinen sukulaistäti toi mulle kipsisen seinälle laitettavan enkelipatsaan. Jostain syystä vein lahjan suoraan vintille ja siellä porukoiden ullakolla se taitaa olla edelleenkin :D Olen vähän sitä koulukuntaa, etten voi sietää krääsää, mielummin tulee vaikka kivan kortin ja kukkasen kanssa kuin raahaa jonku tollasen poistomyyntihirvityksen, vaikka ajatus olisikin kaunis.

aikoinaan miesystävältä mainoslahjatakki joka oli miesten ja kokoa L. Itse olin kokoa S. Yllättävää mutta kyseinen mies sai kenkää muutaman viikon päästä. Syy ei ollut tietenkään tuo lahja mutta heräsin lopultakin ajattelemaan kokonaisuutta.

Työnantajalta kilo mustaleimaemmentaalia

Muutama pala salmiakkia käärittynä talouspaperiin. Ehkä huonoin, mutta hellyyttävin lahja ikinä :D Pikkusiskolta joululahjaksi, ei ollut kovin montaa vuotta siskolla ikää...

En saanut lahjaa ollenkaan, vaan lahjan saikin veljeni, jolla ei todellakaan ollut syntymäpäivää tai edes nimipäivää. Kuitenkin tämä vanhempi sukulaistäti tuli toisesta kaupungista juuri minun synttärijuhliin. Olin silloin 8 vuotias. Joku viikko myöhemmin tältä tädiltä tuli postissa 50 markan seteli minulle. Voi sanoa, että tämä täti oli hieman outo persoona.

Vierailija kirjoitti:

Surkein lahja oli ex mieheni ei mitään lahja ja ei edes muistanut syntymäpäivääni.

Tutulta kuulostaa. Täytin pyöreitä ja silloinen mies ei huomioinut asiaa mitenkään, ei edes syntymäpäiväonnittelulla. Lopun alkua lienyt..

Ehkä ei surkein, mutta kuitenkin mieleen jäänyt. Tätini oli neulonut minulle joululahjaksi kauniit roosan väriset nilkkasukat. Kauniit katsella, mutta mahdottomat vetää jalkaan, sillä sukansuun aloituskerros oli luotu jollakin oudolla tavalla eikä se joustanut pätkääkään. No, eihän jokainen kädentaitajien sukuun syntynyt ole välttämättä taitaja. Yritys oli kyllä ihan kunnioitettava. Aikaa tästä on kulunut jo useita vuosikymmeniä, mutta eipä ole unohtunut.

C-hepatiitti.

Vieläkö joku väittää, että kaikista lahjoista pitää olla kiitollinen?

Mummilta tuliaiseksi stringit. Olin ehkä 12v.

Kyseinen mummi myös reilu kymmenen vuotta myöhemmin lahjoitti minulle "tavoitehousut" auttamaan synnytyksen jälkeisessä laihdutuksessa. Housut tais olla suunnilleen 5 kokoa liian pienet. Ja synnytyksestä oli tuossa vaiheessa NELJÄ päivää.

Sisko harrasti vuosia sitten näitä itse tehtyjä kortteja "vien sinut ensi vuonna Särkänniemeen", "vien sinut ostoksille ja saat valita mieleisen paidan". Ikinä ei näitä lupauksiaan pitänyt.

Äidilläni on tapana antaa lahjoja, joista haluaa jäävän muiston. Sinänsä ihan ok ajatus, mutta kun korulaatikot on täynnä kaiverrettuja rannerenkaita, sormuksia jne "Äidiltä xxxxx:lle rakkaudella jouluna 2014 " tms, niin alkaa jo mietityttää, eikä tosiaan voisi ostaa ihan käyttötavaraa. En edes käytä koruja, paitsi muutamaa mieheltä saatua, joilla iso tunnearvo.

Äiti loukkaantuu, jos pyydän, että ostaisi jotain käytännöllistä tai jättäisi ostamatta. Vaikka villasukat olisi paaaaljon parempi. En tiedä mistä tämä ajatuskuvio lähtee, että hänet pitäisi muistaa lahjojensa kautta :(

Sain joskus poikaystävältäi ruman joulukuusenkoristeen. Ei nyt sitten mitään persoonallisempaa keksinyt. Etenkin kun opiskelijakämpässä ei ollut joulukuustakaan.

Vierailija kirjoitti:

Franklin Mintin joulupuurolautaset; täydellinen lintusormustinsetti, käsinmaalattua, kultausta telineineen; kristallinen shampanjasetti vispilöineen erittäin varakkaalta isotädiltäni köyhälle vakavasti sairaalle yksinhuoltajalle surkeaan vuokrayksiöön jossa asuin 2 pikkulapsen kanssa heti erottuani väkivaltaisesta siipastani. Kysyi ensin puhelimella lahjatoivettamme, joka oli halvin lahjakortti S-markettiin, ja nämähän sitten tulivat kirjatussa paketissa. Hulppeasti sitten nautimme joulupäivänä riisipuuroa ja vispattua maitoa. Nykyään aikuiset lapseni viekööt hirvitykset aikanaan kirpparille, jos edes siellä huolitaan!  Jäihän todella pysyvä muisto...ja mie onneton vielä mokomat muutoissa pakkasin.

en tiijä miksi mutt a kuulostat katkeralta ettei tuo iäkäs sukulainen elättänyt sinua ja lapsiasi. Olisin onnellinen jos yksikin isotäti olisi ikinä aikuisena ollut yhteydessä. Työnnät vastuuta elämästäsi muille, lahja on vain lahja, ei elatukseen tarkoitettu.Jokainen on tehtävä se ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

Sisko harrasti vuosia sitten näitä itse tehtyjä kortteja "vien sinut ensi vuonna Särkänniemeen", "vien sinut ostoksille ja saat valita mieleisen paidan". Ikinä ei näitä lupauksiaan pitänyt.

Olet pyytänyt että nyt mennään ja ostat minulle sen paidan ja hän vastasi että "ei, en osta"?

Anopilta saatu matkailuaiheinen kirja, "matkaajana maailmalla". Ei siinä muuten mitään mutta olimme juuri saaneet esikoisemme, joten kaikenlaiset matkat olivat kaukaisia ajatuksia.. Lisäksi kirjan sisältö oli aikamoista kuraa, en usko että kukaan tosimatkaaja siitä otuksesta mitään apuja olisi reissuilleen saanut 

Olin n. 10-vuotias, kun tuttavapiiriin kuulunut mummo (ei siis sukulainen) antoi lahjaksi kasan omia vanhoja alushousujaan. Koko taisi olla jotain XXXL, koska ne valahti nilkkoihin saman tien. Suurperheen tyttö kun olin ja kiitolliseksi kasvatettu, kiltisti otin alushousut käyttöön.

Toinen ei niin mieluinen lahja oli eräs synttärilahja äidiltäni. Olinkohan 13-vuotias ja innolla otin vastaan ison muovipussin täynnä jotakin. Pussista paljastui yksi toisensa jälkeen vanhoja ja kulahtaneita kirpparivaatteita, joista en tykkänyt yhdestäkään. Itketti, mutta urheasti hymyilin ja kiittelin tyytyväisen näköistä äitiäni.

Lisättäköön vielä yhteinen joulu veljeni kanssa, joka muutti kotoa pois 16-vuotiaana. Äidilläni ja isäpuolellani oli periaate, että kun lapsi muuttaa kotoa pois, ns. kunnon lahjoja ei enää anneta. Tuntui kamalalta seurata sivusta, kun pikkusisaruksemme saivat kalliita ja hienoja lahjoja ja he innosta kiljuen avasivat niitä ja 16-vuotias isoveli sai lahjaksi halpis hammasharjan. Itketti nähdä hänen ilmeensä, kun hän hiljaisena käänteli kädessään tätä lahjaansa.

Omien lasteni (ja muidenkin) lahjoihin olen panostanut ja pidän huolta, että ketään ei kohdella epäoikeudenmukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

7, mikä ihmeen vuori vanhaa suklaata isälläsi on kaapin perällä ja miksi? :D

Ap

 

 

En ihan itsekään ymmärrä, mutta kai se aina hätääntyi niin paljon kun tajusi että likalla on taas synttärit ja alkoi kaapeistaan penkomaan jotain mikä olis tarpeeksi lahjamainen ja päätyi näihin. :D Oon kyllä siis ihan normaalejakin lahjoja saanut, välillä. Kerran sain pari vanhaa uistinta, mutta niistä kyllä ihan tykkäsin, tuli käyttöön.

Faijat <3 

Mitä nää kaikki pikkareita lahjottavat mummot on? :"D Apua, repeilen täällä... Oma mummoni muistaa mua vaan villasukilla ja erittäin siveillä oloasuilla (ovat kyllä ihan tervetulleita).

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

 

Vierailija kirjoitti:

Sellanen keltainen kumiankka jota käytetään kylvyssä. Yleensä lapset sellaisia tarvitsee, mutta en ymmärrä mikä sai kaverini ostaa minulle aikuiselle ihmiselle sellaisen. Kaverin kommentti oli "tätähän sinä tarvitset kun kylvetään niin pirusti. " ja kyllä muuten nauratti aluksi. Enpä jaksanut tuhlata energiaa moiseen mököttämiseen joten otin sen vain huumorilla! :D

Olihan edes sellanen vibraattori-ankka?

 

 

Ei ollut, iha perinteinen kumiankka :D

Nojoo, jotkut ihmiset ostaa niitä ihan kylppärin koristeeksi ym., sekä ihan tavallisia että niitä versioita, jossa ankalle on laitettu vaikka aurinkolasit tai sellainen "nahkahomo"-asu...mutta lahjan valinta/kohde ei tainnut nyt osua ihan oikeaan :D