Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Surkein lahja, jonka olet saanut?
29.10.2015 |
Ja tänne ei nyt tarvitse tulla sanomaan "jokainen lahja on arvokas!!1" vaan kertokaa ihan suoraan, mikä on surkein saamanne lahja? Kuka antoi ja mikä lahja kyseessä?
Itse sain tädiltä hänen ulkomaille muuttaneen tyttärensä (eli serkkuni) vanhoja vaatteita. Ei kai siinä muuta kun että serkku painaa reilut sata kiloa ja itse olen s-kokoa. Täti vielä sanoi "No kun te olette *Katrin kanssa suunnilleen samaa kokoa" ja hymyili vittumaisesti päälle. Että hyvää syntymäpäivää minulle vain :D
Kommentit (636)
Vaaka avomieheltäni. Minulla oli elämäntapa-remontti menossa ja olin puhellut että pitäisi ostaa vaaka, joten sain sitten sellaisen joululahjaksi!
Kyseessä oli kauniisti kuvioitu lasivaaka, mutta silti harmitti kun kirjaa olin toivonut..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli tästä mieleen vauvanukke. Isäni oli sellainen viikonloppujuoppo. Vanhankansan mies, joka veti perjantaina kossupullon ja hajotti kämpän ja ajoi perheen lumihankeen. Kova morkkis isällä oli siitä sitten aina.
Olin jo varhaismurrosiässä ja isällä oli taas morkkis pahoista teoistaan. Sain häneltä ison vauvanuken, mitä olisin halunnut lapsena. Se lahja ja tunne on jäänyt viiltämään sydäntäni nyt vielä keski-iässä. Näyttelin myös kiitollista, mutta muistan, kuinka mieleni oli ristiriitainen ja sydän itki. Isäni yritti antaa parasta, mitä keksi, mutta omien ongelmien keskellä ei ollut tajunnut minun kasvaneet isoksi.
Nukke on minullakin edelleen tallella, vaikka siitä on jo 40 vuotta aikaa.
Itkin.
Vierailija kirjoitti:
Muutama pala salmiakkia käärittynä talouspaperiin. Ehkä huonoin, mutta hellyyttävin lahja ikinä :D Pikkusiskolta joululahjaksi, ei ollut kovin montaa vuotta siskolla ikää...
Voi :)
Minä annoin pienenä isoveljelle kauneimman aarteeni eli rikki menneen "rubiineilla" koristellun rannekorun. Paketoin sen oikein joululahjapaperiin. Katsoin jännityksestä kihisten kun hän avasi sitä.. veli hymähti, viskasi korun lattialle ja otti seuraavan lahjan.
Mun sydän vähän särkyi.
Pukeuduin 17-vuotiaana varsin gootahtavasti ja aina mustaan. Ulkomailla asuva tätini lähetti minulle lahjaksi beigen ja liian pienen hihattoman villapaidan. OK, hän ei ollut tavannut minua 6 vuoteen, joten olihan se aika todennäköistä, että vaatelahja menisi pieleen. Isä ei kuitenkaan ymmärtänyt, miksi en suostunut kirjoittamaan tädille käsin kiitoskirjettä. Tiuskaisi, että kehottaa ulkomaan sukulaisiamme olemaan lähettämättä minulle jatkossa lahjoja. Lopputulos hyvä, en tee mitään läjällä toinen toistaan kummallisempia lahjoja. Isäni käytös vain ihmetytti.
Sama täti oli mm. silloin 6 vuotta aikaisemmin päättänyt ostaa minulle kasan alusvaatteita lähimarketista. Oli löytänyt setin, jonka kokomerkinnässä oli 11 v. Olikohan malleina käytetty elämänsä nälänhätää kärsineitä malleja, koska pöksyt olisivat mahtuneet ehkä 4-5-vuotiaalle. Minulla myös kasvoi rinnat silloin jo, mutta täti osti ison kasan sellaisia lyhyitä toppeja "rintsikoiksi". Oli aika kiusallista.
Viime syntymäpäivänäni mieheni antoi minulle lahjaksi jäätelölusikan. Aion tänä vuonna sanoa hänelle ihan eksplisiittisesti, että etenkin kun täytän nyt pyöreitä (30 v), toivoisin jotain lusikkaa parempaa lahjaa. Voin tarvittaessa vaikka ehdottaa jotain.
Mä toivoin mieheltä monta vuotta sellasta nahkaista koulureppua kun yliopistoa kävin. Toivoin sitä jouluina ja synttäreinä. Aina osti jotain muuta, kivaa kylläkin ja jotain mistä pidin oikeasti. MUTTA en voinut mitään, että itku tuli kun valmistujaislahjaksi toivomani korun sijaan hän olikin hankkinut tuon nahkaisen koulurepun. Olin jo aloittanut työt ja päivittäiset tavarat avaimet, lompakko, känny ja kannettava kulkee kätevästi käsilaukussa. Mitä mä enää teen koulurepulla, toivoin ja olisin halunnut käyttää sitä ne 5 vuotta kun kävin koulua :(.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leipägrilli ja kapselikahvikone. Niin turhia tilanviejiä molemmat. Leipää en pahemmin sairauteni takia syö ja halvemmat kahvit vähemmällä vaivalla keittää ihan tavallisella kahvinkeittimellä.
Usein lueskelen palstaa, mutta harvoin kommentoin, nyt kuitenkin pakko...
Mulla on huhtikuussa synttärit ja mies missasi ne aivan totaalisesti (ei korttia eikä lahjaa), no puhui itsensä pälkähästä sillä, että lupasi ostaa yhdistettynä äitienpäivälahjana mulle kuivausrummun ja perusteli, että tietää mun olevan tosi tarkka, joten ajatteli antaa mun valita mieleiseni (ja btw mä en niin välitä lahjoja saada, rakastan antamista, mutta esim. jouluna oon tyytyväinen, jos saan mieheltä yöpaidan, joten mua ei yhtään haitannut tuo käytännöllinen lahja), suurin murheeni oli puuttuva kortti, sillä itse rakastan askartelua ja annan AINA omatekemäni kortin, joka on saajansa näköinen...
No sitten tuli äitienpäivä (ja olin useamman kerran muistuttannut, että toivoisin ajatuksella tehdyn tai edes kaupasta ostetun kortin, tässä vaatimuksena, että joku kaunis runo, ei huumorijuttu), en saanut minkäänmoista korttia (ei ollut mies kuulemma ehtinyt kauppaan) ja siis lahjaksi tuo kuivausrumpu, jonka itse kävin valitsemassa...
Aika pettyneenä asiasta huomautin (lue: itkin ja olin aika marttyyri), niin mieheni sitten iltapäivällä päätti yrittää korjata asian; googlen kuvahausta kopioi jonkun tekemän äitienpäiväkortin kuvan (joka oli ruma! tai no jonkun mielestä nätti, kun oli sellaisen tehnyt, mutta minua ei miellyttänyt), tulosti sen A4:lle ja kirjoitti alle hyvää äititienpäivää (huomaa kirjoitusvirhe), eikä edes sitä runoa viitsinyt siihen etsiä... Eikä tosiaan ymmärtänyt, ettei tämä ele juuri lepyttänyt minua...
Viime äitienpäivänä oli delegoinut äitini ostamaan kortin mulle (tiedän sen siitä, että a. mukaan oli tulostettu ja liimattu runo, mitä mieheni ei tekisi, b. se ei ollut yhtään sinnepäinkään, mitä olin kuvaillut)...
Täällä pohdin leipoako edes kakkua huomiseksi, mutta taidanpa kuitenkin, lapset odottaa kovasti isänpäivää, ovat ensimmäistä kertaa itse hoidossa askarrelleet isälle kortit ja lahjat, joten en viitsi heiltä pilata iloa... (ja siis mä olen saanut yhtenä äitienpäivänä kaupan valmispohjasta tehdyn kakun, muulloin oon leiponu ite tai syönyt jommankumman vanhempien luona vasta kakkua)...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun nämä kaikki kahlasin läpi niin tajusin, että noin 80-100% ostamistani lahjoista on mennyt väärin. Mukaan mahtuu rikkaimuri, Toisenlainen lahja (monena vuotena), korut (salettiin päin mäntyä), vitsikkäät lahjat jotka varmaankin saa saajat viiltämään ranteensa. Sukulaislasten lelut ym, tulevaisuus pilalla. Exäkin suuttui kun en ostanut naistenpäivänä ruusua. Luulin, että pitkin vuotta yllätykselliset illalliset/teatteri/elokuvaillat olisivat olleet sellaista naisten arvostamista ja hemmottelua.
Tiesin kyllä, että en osaa ostaa lahjoja ja näin se on. Kuten joku jo totesikin, parempi olla antamatta mitään.
Tortua ja piirakkaa naisilta erinäisistä palveluksista, ei aina edes niin hyvää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen oikeastaan saanut ihan hurjan hyviä lahjoja, koska ei tullut mieleen kuin yksi kummallinen posliinikoira, jonka exä antoi minulle eräänä jouluna ja sen saadessani jouduin toteamaan, ettei ole pakko ostaa lahjaa, jos ei keksi mitään.
Toki joskus teininä, kun sain mummolta kristallisen kukkamaljakon, se tuntui ihan typerältä lahjalta ja oli vuosia kaapin perällä, mutta myöhemmin sillä on ollut paljonkin käyttöä. Se on sellainen kiva perusmaljakko, joka on hyvä olla olemassa leikkokukkia varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain anopilta joululahjaksi kynän. Kyllä, yhden kuulakärkikynän ja se ei ollut mikään "luxus" kynä joita joskus näkee sellaisissa laatikoissa, vaan tyyliin Valittujen Palojen taviskynä. Se oli vieläpä paketoitu hienosti :D en tiennyt oisko pitäny itkeä vai nauraa.
Siis sellainen hopeavärinen jossa on timantteja, ja kotelossa oikein? Nehän on nättejä. Ei anoppi välttämättä pidä sitä huonona lahjana vaan arvokkaana.
No ei todellakaan, kun ihan perus kynä joita pulppuaa joka tuutista kylkiäisenä. Ei mitään timantteja kuules :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapailin joskus 16-17 vuotiaana kundia, jolta sain joululahjaksi Jyskissä kaikille asiakkaille ilmaisena jaetun setin, jossa lumiukkokuvioidussa kahvimukissa oli pehmonalle. Kiittelin ylpeydestä puhkuvaa kundia ja hautasin hirvityksen kaappiin.
Kolmosluokalla saimme ekaluokkalaisista nimetyt "kummilapset" itsellemme. Joskus piti tuoda kouluun pikkulahja vietäväksi kummilapselle. Mä olin unohtanut tyystin, joten hätäisesti askartelin välitunnilla hänelle jotain pahvikoristeita. Skidin ilme lahjani avattuaan oli varsin pettynyt, vaikkei hän mitään sanonutkaan. Sanoin hänelle unohtaneeni, ja että hankin hänelle jotain muuta myöhemmin. En hankkinut ikinä.
Nykyään pidän itseäni aika hyvänä lahjan antajana, mutta minulla on vähän itsekäs taipumus hankkia miehelleni asioita, joita haluan meille. Kirjoja, joita haluan itsekin lukea, levyjä, joita haluan itsekin kuunnella ja niinpoispäin. Joskus olen tehnyt vähän läpinäkyviäkin hankitoja, sellaisia, jotka ovat selkeästi vähän enemmän minulle. Toisaalta puolustuksekseni sanottakoot, että mies ei ikinä toivo mitään, joten mun on hankittava sitten jotain, mistä pidän edes itse..
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun nämä kaikki kahlasin läpi niin tajusin, että noin 80-100% ostamistani lahjoista on mennyt väärin. Mukaan mahtuu rikkaimuri, Toisenlainen lahja (monena vuotena), korut (salettiin päin mäntyä), vitsikkäät lahjat jotka varmaankin saa saajat viiltämään ranteensa. Sukulaislasten lelut ym, tulevaisuus pilalla. Exäkin suuttui kun en ostanut naistenpäivänä ruusua. Luulin, että pitkin vuotta yllätykselliset illalliset/teatteri/elokuvaillat olisivat olleet sellaista naisten arvostamista ja hemmottelua.
Tiesin kyllä, että en osaa ostaa lahjoja ja näin se on. Kuten joku jo totesikin, parempi olla antamatta mitään.
Ei näitä nyt niin kauhean vakavasti kannata ottaa. Itse olen lopettanut lahjojen ostelun jo ajat sitten. Aikuiselle lapsille saatan jotain tarpeellista ostaa, yleensä kysyn heiltä haluavatko mitään.
T. Se 25v. sitten rikkaimurin saanut (nauroin muuten koko asialle). Imuri on edelleen tallessa.
Mä sain 19-vuotiaana ERITTÄIN ujolta poikaystävältäni tuliaisiksi Erotiikka-messuilta valtavan kokoisen, pinkin, peniksen näköisen tikkarin. Oltiin oltu 4 kk yhdessä, eikä vieläkään oltu suudeltu...Järkytyin ihan tosissani. En voinut tavata poikaystävääni pariin päivään.
Myöhemmin sain samalta mieheltä (nyt ex-puoliso) kaktuksen vuosipäivänä. Sen piti kuvata rakkautemme kestävyyttä. Ei ehkä ihan kauneimmat saamani kukat, mutta ihminen oli/on niin ihana, että ymmärsin kyllä hänen ideansa. Sen sijaan kun joku vuosipäivä tuli muovikukka (!), niin huomautin ystävällisesti, että "oikeissa kukissa on sitä jotain" : )
Serkultani tyhjän, halpaa kangasta olevan kassin, jossa oli isän työnantajan nimi.
Kyllä, hän on erittäin saita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain entiseltä miesystävältä kiven. Oli unohtanut syntymäpäiväni, joten kivi käärittynä paperiin oli varmaan parasta mitä keksi. Oli mukana sellainen lappu missä luki: rakkauden kivi :D
Herranjumala mäkin olen saanut exältäni kiven synttärilahjaksi :'D oli kyllä laittanut sen pieneen pahvirasiaan ja paketoinut, mutta silti... katsoi vielä ihan innoissaan kun avasin pakettia ja kysyi tykkäsinkö. En tykännyt.
Onkohan kyseessä sama mies? Löytyykö täältä vielä muitakin kivimiehen uhreja?
Alue: Aihe vapaa
Siis sellainen hopeavärinen jossa on timantteja, ja kotelossa oikein? Nehän on nättejä. Ei anoppi välttämättä pidä sitä huonona lahjana vaan arvokkaana.