Lue keskustelun säännöt.
Surkein lahja, jonka olet saanut?
29.10.2015 |
Ja tänne ei nyt tarvitse tulla sanomaan "jokainen lahja on arvokas!!1" vaan kertokaa ihan suoraan, mikä on surkein saamanne lahja? Kuka antoi ja mikä lahja kyseessä?
Itse sain tädiltä hänen ulkomaille muuttaneen tyttärensä (eli serkkuni) vanhoja vaatteita. Ei kai siinä muuta kun että serkku painaa reilut sata kiloa ja itse olen s-kokoa. Täti vielä sanoi "No kun te olette *Katrin kanssa suunnilleen samaa kokoa" ja hymyili vittumaisesti päälle. Että hyvää syntymäpäivää minulle vain :D
Kommentit (636)
Vierailija kirjoitti:
Tiimarin halvoissa vaihtokehyksissä lehdestä leikattu Harry Potter elokuvan mainos. Uppee taulu hei.
Kuinka vanha olit, ja kuinka vanha oli antaja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sen paskimman lahjan tänne joskus kertonutkin. Entinen pihi miesystävä oli mielestään tehnyt upean löydön kirppikseltä: mummomainen tikkitakki, josta täytteet pursusivat ja jota oli joskus historian melskeissä yritetty itse tuunata tekemällä vyötärökaarrokkeet päin vittua. Lisäksi tuo jo aikoinaan tehtaalta tuhoontuomittuna lähtenyt "takki" haisi kamalalta, koska oli ilmeisesti ollut säilöttynä kosteaan perunakellariin 20 vuotta ennen kirpparille tuontia.
Lahja oli kauniisti maisemoitu siniseen läpinäkyvään roskapussiin.
Kyseinen mies haaveilee vieläkin, että joskus palaisimme yhteen. En tiedä, onko hän koskaan miettinyt, miksi ihmeessä.
Kummitätini hurahti uskoon oikein huolella ja alkoi kunnon hihhuliksi (anteeksi halventava nimitys). Saan jokaisena jouluna, syntymäpäivänä jne. lahjaksi enkelipatsaita ja Jeesus pelastaa -aiheista kirjallisuutta. Mukana on aina myös kortti, johon hän on kirjoittanut "olen huolissani sinusta, ota Jeesus sydämeesi niin pelastut" yms. tekstiä.
Minun puolesta jokainen voi uskoa mihin haluaa, mutta tuollainen oman maailmankatsomuksen levittäminen ainoana oikeana näkemyksenä ja pakkokäännyttäminen aiheuttaa sellaisen vastareaktion, että heitän kaikki hänen lahjansa roskiin saman tien.
MInä sain myös kummitädiltäni rippilahjaksi tälläisen hyvän mielen lahjan. Itse olen hyvin köyhistä kodista ja tuntui loukkauksesta hän antaa minun rahani jollekin täysin ventovieraalle.
Kun omatkaan vanhemmat eivät voineet mitään lahjoittaa, maksoivat he leirini ja pitivät juhlan, siinä oli lahjaa kerrakseen.
Itse annan säännöllisesti rahaa hyväntekeväisyyteen, en ymmärrä tätä miksi siitä pitää muille kertoa.
Hihhulikummitäti mullakin, joka katsoi kummiuden velvoitteen mukaisesti antaa joka joulu Ikuisia kertomuksia -kirjasarjan kirjan. En edes muista kuinka monta osaa kirjasarjassa oli ja jäi jokainen noista lukematta. Olin noihin aikoihin peruskoulussa.
Toi on siis lapsille ja nuorille suunnattu kirjasarja raamatusta ja meillä ei kotona oltu uskonnollisia vaan vain tavan takia kuuluttiin ev.lut. kirkkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain anopilta jouluna keittiövaa'an. Meillä oli jo entuudestaan tälläinen vaaka, ja anoppi itse oli saanut vaa'an tilaajalahjana jostakin lehdestä... Eh...
Vierailija kirjoitti:
Rikkaimuri synttärilahjaksi aviomieheltä..tosi hankala käyttää ja tyhjentää, vielä iso ääni ja koko..kökkö ja ajatuksena paska.
Minäkin olen saanut rikkaimurin mieheltäni. Siitä on jo 25v. Sanoin hänelle, että jos et nyt muuta keksi, parempi olla ostamatta mitään. Tämä tapahtui vielä, kun olimme juuri alkaneet seurustelemaan ja minulla oli ensimmäistä kertaa synttärit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun anoppini on todellinen hamstraaja, eikä mielellään heittäisi mitään pois. Nyt viime vuosina hän on kuitenkin hurahtanut sisustamiseen ja se luonnollisesti vaatii hieman karsintaa jo olevasta omaisuudesta. Ja mikä olisikaan sen ihanampi vanhan rojun loppusijoituskohde kuin pikkulapsiperhe, niissä kun aina joudutaan kituuttamaan!
Niin, paitsi että silloin, kun pikkulapsiperheen muodostavat yksi viisivuotias ja kaksi 33-vuotiasta, on sitä elettyä elämää jo jonkin verran takana ja omasta takaakin löytyy oman maun mukaiset kodinkoneet, sisustusesineet, huonekalut, verhot sun muut. Yritä siinä nyt sitten pokkaa pitää, kun anoppi innoissaan hössöttää juuri lahjaksi sinulle antamastaan 15 vuotta vanhasta mikroaaltouunista, kun kuumennat vastaremontoidun keittiösi integroidussa mikrossa kinuskikastiketta joulujälkiruuan kyytipojaksi. Mutta tietysti, tuolla tavalla pääsee kyllä kätevästi kierrätysmaksuista - pojan perheen huoleksi vaan :D
Vierailija kirjoitti:
Kuori, jossa sisällä paperi, jossa antaja ilmoitti lahjoittaneensa "minun puolestani" jonnekin kehitysmaahan parikymppisen.
Mikä tässä on tarkoitus? Kehuskella omalla hyvyydellään? Minä en saanut mitään muuta kuin tiedon, että hän on lahjoittanut johonkin kohteeseen rahaa.
Mä en ymmärrä miten kukaan kehtaa antaa noita "eettisiä" vittuilulahjoja. Jos sellaisen antaja ihmettelisi tulevaisuudessa miksi en anna mitään lahjaksi, niin kertoisin kyllä päin naamaa etten itsekään saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseinen lahja ei oikeastaan ollut surkein, lähinnä omituinen. Miespuolinen työkaverini oli leski ja hän antoi minulle lahjaksi kuolleen vaimonsa koruja. Yritin ensin kieltäytyä kohteliaasti, mutta huomasin hänen loukkaantuvan. Otin vastaan muutaman korun. Tilanne oli minusta hankala, onneksi korut eivät olleet erityisen arvokkaita. Kun hän ilmoitti antavansa uusia koruja, kieltäydyin päättäväisesti ja asia oli sillä selvä.
Vierailija kirjoitti:
Kummitätini hurahti uskoon oikein huolella ja alkoi kunnon hihhuliksi (anteeksi halventava nimitys). Saan jokaisena jouluna, syntymäpäivänä jne. lahjaksi enkelipatsaita ja Jeesus pelastaa -aiheista kirjallisuutta. Mukana on aina myös kortti, johon hän on kirjoittanut "olen huolissani sinusta, ota Jeesus sydämeesi niin pelastut" yms. tekstiä.
Minun puolesta jokainen voi uskoa mihin haluaa, mutta tuollainen oman maailmankatsomuksen levittäminen ainoana oikeana näkemyksenä ja pakkokäännyttäminen aiheuttaa sellaisen vastareaktion, että heitän kaikki hänen lahjansa roskiin saman tien.
Eikös hän vaan toteuta kummin tehtävää eli antaa kristillistä kasvatusta. Kauheeta kun sain omalta kummiltani rippilahjaksi raamatun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiimarin halvoissa vaihtokehyksissä lehdestä leikattu Harry Potter elokuvan mainos. Uppee taulu hei.
Kuinka vanha olit, ja kuinka vanha oli antaja?
Olin vissiin 14-15, en siis tosiaan enää kovin Potter-iässä, oli jo vähä isompien tyttöjen intressit siinä vaiheessa :P Veikkaan että paketti oli mutsilta.
En keksi mitään oikeasti kamalaa tai ajattelematonta lahjaa, jonka olisin itse saanut, mutta kerronpa teille muutaman esimerkin äitini saamista lahjoista:
1. Isälläni oli tapana aina unohtaa äitienpäivä, joten äitini sai kuusi vuotta putkeen muoviruusun läheisestä lähikaupasta, minne isä jaksoi krapulassa lähteä.
2. Kerran isä muisti äitienpäivän: lahjaksi tuli laite, jolla leikataan leipää. Perustelu oli, että kun niin usein on lauantaimakkaraa, niin siitä saa kätevästi siivuja sillä...
3. Syntymäpäivälahjaksi äitini sai isältäni myöskin sen surullisenkuuluisan rikkaimurin.
(Osti se sitten silloin tällöin ihan huvin vuoksi esim. koruja, joten ehkä äiti antoi anteeksi nämä "lahjat".)
4. Ja jostain syystä kaikkein pahin: vuosia myöhemmin äidilläni oli uusi miesystävä, joka jouluaattona kävi ajelemassa kaikki sukulaisnaisensa läpi ja toimittamassa heille kukkia joululahjaksi. Äitini tietysti vähän odotti, että saisi itsekin jonkin kukkalaitteen. No, mies toi äidille saunakiulun ja löylykauhan. Äitini ei sauno ja mies tiesi sen. Itkuhan siitä tuli.
Äiti parka :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kai 15-16, juuri oli ensimmäinen poikaystäväkin joka oli meidän perheen kanssa viettämässä joulua ja sain mummilta paketin jonka päällä luki "Minnalle ja Mikolle" (eli siis meille) ja hän antoi sen sillain suoraan käteen muiden näkemättä ja kehotti avata omassa huoneessa. Paketissa oli irstaita pitsipöksyjä pari kolme paria (ainakin tulenpunaiset, yönsiniset) ja kyllä muuten hävetti ja nolotti :D Oltiin kyllä aloitettu jo seksielämä ja oltu jo yli puoli vuotta yhdessä, mutta siis oikeasti mitä helvettiä mummi!
Ne alushousut olivat siis sellaisia, että en vielä tänäkään päivänä kolmikymppisenä käyttäisi sellaisia edes missään 'miehen hurmaamis tilanteissa' villeimmissä unissanikaan.
Vierailija kirjoitti:
Kummitätini hurahti uskoon oikein huolella ja alkoi kunnon hihhuliksi (anteeksi halventava nimitys). Saan jokaisena jouluna, syntymäpäivänä jne. lahjaksi enkelipatsaita ja Jeesus pelastaa -aiheista kirjallisuutta. Mukana on aina myös kortti, johon hän on kirjoittanut "olen huolissani sinusta, ota Jeesus sydämeesi niin pelastut" yms. tekstiä.
Minun puolesta jokainen voi uskoa mihin haluaa, mutta tuollainen oman maailmankatsomuksen levittäminen ainoana oikeana näkemyksenä ja pakkokäännyttäminen aiheuttaa sellaisen vastareaktion, että heitän kaikki hänen lahjansa roskiin saman tien.
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. --Joh.3
Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. --Room.10
Vierailija kirjoitti:
Olin kai 15-16, juuri oli ensimmäinen poikaystäväkin joka oli meidän perheen kanssa viettämässä joulua ja sain mummilta paketin jonka päällä luki "Minnalle ja Mikolle" (eli siis meille) ja hän antoi sen sillain suoraan käteen muiden näkemättä ja kehotti avata omassa huoneessa. Paketissa oli irstaita pitsipöksyjä pari kolme paria (ainakin tulenpunaiset, yönsiniset) ja kyllä muuten hävetti ja nolotti :D Oltiin kyllä aloitettu jo seksielämä ja oltu jo yli puoli vuotta yhdessä, mutta siis oikeasti mitä helvettiä mummi!
Ne alushousut olivat siis sellaisia, että en vielä tänäkään päivänä kolmikymppisenä käyttäisi sellaisia edes missään 'miehen hurmaamis tilanteissa' villeimmissä unissanikaan.
hyiiiii, iljettävää!
Varmaan ne "lahja tulee sitten perästä, heh" -lahjat joita en ikinä saanut. Muutama tällainen suvussa. Ei siinä mitään ellei juhlat kiinnosta, mutta törkeää tulla paikalle vetelemään herkkuja ilman lahjaa.
En muutenkaan tykkää pakkojuhlista, ne on kaikki samanlaisia.
Vieraat vääntäytyvät paikalle puoliväkisin, lahjat ovat teennäisiä, eivät mieleisiä, juhlapukeutuminen on teennäistä ja tätimäistä, väkinäiset ja pakotetut hymyt plus smalltalk. Sitten oikein näkee, miten kaikki ovat helpottuneita kun tämäkin koettelemus on taas ohi.
Käytetty äitiysmekko. Ei edes uusi, vaan lahjanantajan oma ja vanha. Oli vähintään 5 vuotta vanha, koska lahjanantajan viimeisimmästä raskaudesta oli kulunut sen verran.
Antoi minulle kiitokseksi hyvästä hoidosta lapsensa päiväkodin kevätjuhlassa. Olen lastentarhanopettaja.
En ollut raskaana, enkä millään tavalla pyöristynyt, enkä käsitä, miksi sain sen. Päinvastoin, olin laihtunut 30 kiloa ja hoikassa kunnossa.
Heitin kotimatkalla roskiin.