Lapsen kaveri ei päässyt koulun halloweendiscoon, koska oli treenit.

Joukkuelajista ei olla turhaan pois minkään tyhjänpäiväisen discon takia. Ymmärrän hyvin lapsesi kaverin vanhempia.

Meillä menee halloweendisco kirkkaasti treenien edelle. Myös kavereiden synttärit jne. tavallisesta poikkeavat jutut.

Ykkönen, mikä on noin tärkeää harrastamista tokaluokkalaisille, että edes kerran/pari ei voi olla poissa? Meneekö ammattilaisura sivu suun tokaluokan halloweendiscon takia...? 

Ap, ihmettelen samaa. Kyllä, tunnollisuus on hyvä kilpalajeissa, mutta jos vanhemmat eivät YHTÄÄN kuuntele lastaan, varmistetaan ainakin se, että viimeistään teini-iässä lapsi hylkää ko. lajin. Pakottaminen vie hyvin tehokkaasti maun hommasta.

Kyllä se osalle kuuluu olevan.

Vierailija kirjoitti:

Ykkönen, mikä on noin tärkeää harrastamista tokaluokkalaisille, että edes kerran/pari ei voi olla poissa? Meneekö ammattilaisura sivu suun tokaluokan halloweendiscon takia...? 

Ap, ihmettelen samaa. Kyllä, tunnollisuus on hyvä kilpalajeissa, mutta jos vanhemmat eivät YHTÄÄN kuuntele lastaan, varmistetaan ainakin se, että viimeistään teini-iässä lapsi hylkää ko. lajin. Pakottaminen vie hyvin tehokkaasti maun hommasta.

Ajattele vaikka muodostelmaluistelua, joukkuevoimistelua tai muuta joukkuelajia. Jos joka treeneissä joka toinen lapsi on poissa, niin miten saadaan aikaan kuviot tai joukkueet?

Meillä oli ala-asteella tyttö, joka oli jopa koulusta pois pari viimeistä tuntia, että ehti johonkin lisäharjoituksiin. Niin ja kyse ei ollut mistään joukkuelajista, vaan äitinsä itse intohimoisesti harrastama urheilulaji ja pakotti sitten kaikki kolme tytärtään harrastamaan samaa lajia todella veren maku suussa.
Jokainen tytöistä on lopettanut lajin heti täysi-ikäisyttyään.

Tätä taivastellaan mutta ei sitä, että lapsen pitää saada koulusta omaa lomaa Kanarian saarten matkan takia.

Meillä on lapsi saanut itse päättää. Toisinaan on harkat voittaneet discon ja välillä taas toisinpäin. Lapsi urheilee ja kilpailee, en minä.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Ykkönen, mikä on noin tärkeää harrastamista tokaluokkalaisille, että edes kerran/pari ei voi olla poissa? Meneekö ammattilaisura sivu suun tokaluokan halloweendiscon takia...? 

Ap, ihmettelen samaa. Kyllä, tunnollisuus on hyvä kilpalajeissa, mutta jos vanhemmat eivät YHTÄÄN kuuntele lastaan, varmistetaan ainakin se, että viimeistään teini-iässä lapsi hylkää ko. lajin. Pakottaminen vie hyvin tehokkaasti maun hommasta.

 

 

Ajattele vaikka muodostelmaluistelua, joukkuevoimistelua tai muuta joukkuelajia. Jos joka treeneissä joka toinen lapsi on poissa, niin miten saadaan aikaan kuviot tai joukkueet?

Juuri siksi meidän lapset eivät moisia harrasta. Jos haluaisivat niin saisivat, mutta emme ehdoin tahdoin vie tuollaisiin harrastuksiin. Monesti jo ala-asteikäisillä on treenejä monta kertaa viikossa tuon muun pakkopullan lisäksi. Lapsen elämä menee hukkaan, sad but true.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ykkönen, mikä on noin tärkeää harrastamista tokaluokkalaisille, että edes kerran/pari ei voi olla poissa? Meneekö ammattilaisura sivu suun tokaluokan halloweendiscon takia...? 

Ap, ihmettelen samaa. Kyllä, tunnollisuus on hyvä kilpalajeissa, mutta jos vanhemmat eivät YHTÄÄN kuuntele lastaan, varmistetaan ainakin se, että viimeistään teini-iässä lapsi hylkää ko. lajin. Pakottaminen vie hyvin tehokkaasti maun hommasta.

Ajattele vaikka muodostelmaluistelua, joukkuevoimistelua tai muuta joukkuelajia. Jos joka treeneissä joka toinen lapsi on poissa, niin miten saadaan aikaan kuviot tai joukkueet?

Pitäisi siinä vaiheessa ymmärtää olematta laittamasta pientä LASTA harrastamaan lajia, joka vaatii niin ehdotonta omistautumista.


Minä muuten harrastin telinevoimistelua lapsena ja niihin joukkueryhmiin oli silloin alaikäraja 15, koska sen nuoremmilta ei voinut olettaa lajin vaatimaa tiukkaa sitoutumista treeneihin.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Ykkönen, mikä on noin tärkeää harrastamista tokaluokkalaisille, että edes kerran/pari ei voi olla poissa? Meneekö ammattilaisura sivu suun tokaluokan halloweendiscon takia...? 

Ap, ihmettelen samaa. Kyllä, tunnollisuus on hyvä kilpalajeissa, mutta jos vanhemmat eivät YHTÄÄN kuuntele lastaan, varmistetaan ainakin se, että viimeistään teini-iässä lapsi hylkää ko. lajin. Pakottaminen vie hyvin tehokkaasti maun hommasta.

 

 

Ajattele vaikka muodostelmaluistelua, joukkuevoimistelua tai muuta joukkuelajia. Jos joka treeneissä joka toinen lapsi on poissa, niin miten saadaan aikaan kuviot tai joukkueet?

kyllä se on arkea niissäkin lajeissa, että lapsia on aina joku ryhmästä poissa, pienillä lapsilla on flunssia ja mahatauteja ja ja.... Se on vielä leikkiä kumminkin tuon ikäisillä, kilpailun /esiintymisen lähetessä tiivistetään tahtia kyllä.

Toistan: liiallisella painostuksella lapselta viedään harrastuksesta ilo ja mielenkiinto.

Eikä tässä nyt ollut kyse siitä, että harrastukseen mentäisiin vain silloin tällöin, vaan siitä, että sieltä ei saisi ollenkaan olla pois.

3

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Ykkönen, mikä on noin tärkeää harrastamista tokaluokkalaisille, että edes kerran/pari ei voi olla poissa? Meneekö ammattilaisura sivu suun tokaluokan halloweendiscon takia...? 

Ap, ihmettelen samaa. Kyllä, tunnollisuus on hyvä kilpalajeissa, mutta jos vanhemmat eivät YHTÄÄN kuuntele lastaan, varmistetaan ainakin se, että viimeistään teini-iässä lapsi hylkää ko. lajin. Pakottaminen vie hyvin tehokkaasti maun hommasta.

Ajattele vaikka muodostelmaluistelua, joukkuevoimistelua tai muuta joukkuelajia. Jos joka treeneissä joka toinen lapsi on poissa, niin miten saadaan aikaan kuviot tai joukkueet?

 

 

Juuri siksi meidän lapset eivät moisia harrasta. Jos haluaisivat niin saisivat, mutta emme ehdoin tahdoin vie tuollaisiin harrastuksiin. Monesti jo ala-asteikäisillä on treenejä monta kertaa viikossa tuon muun pakkopullan lisäksi. Lapsen elämä menee hukkaan, sad but true.

Joidenkin lapset kuitenkin harrastavat ja silloin on ulkopuolisten turha ihmetellä, jos lapset eivät joka discoon osallistu.

Vierailija kirjoitti:

Tätä taivastellaan mutta ei sitä, että lapsen pitää saada koulusta omaa lomaa Kanarian saarten matkan takia.

Käytkö Kanarian saarilla joka päivä, että lapsi joutuu sen vuoksi jättämään väliin discot sun muut?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Tätä taivastellaan mutta ei sitä, että lapsen pitää saada koulusta omaa lomaa Kanarian saarten matkan takia.

 

 

Käytkö Kanarian saarilla joka päivä, että lapsi joutuu sen vuoksi jättämään väliin discot sun muut?

Sisälukutaito?

Muistan vieläkin, kolmivitosena, mitä minulla oli yllä koulun discossa, kolmannella luokalla. Discot ovat lapsille tosi tärkeitä. Siellä pääsee ottamaan kontaktia ihastukseensa, jos uskaltaa. Hengailemaan koululla vapaa-aikana, mikä  on jännittävää lapselle, aikuisen tietenkin vaikea tähän enää samaistua. Discot ovat kuin juhlapyhät, niistä jää yhteisiä kullanarvoisia muistoja.

Minua haki poika, josta tykkäsin, tanssimaan hitaita. Tuokin muisto on yksi tärkeistä minuuden ja itsetunnon rakentajista lapsuudessani.

Tietenkin on tärkeää opettaa lapset sitoutumaan harrastuksiinsa (jotka ovat rinnastettavissa työhön sitten aikuisena), mutta myös se rentoutumisen korostaminen ja sosiaaliset suhteet koulumaailmassa ovat tärkeitä juttuja. Kullanarvoisia nykyisessä suoritusyhteiskunnassa. Lapsen toiveitakin pitää kunnioittaa ja kuulla, siitäkään ei ole haittaa jatkon kannalta. Etenkin jos on kyse kertaluontoisesta juhlasta.

Miksi helvetissä TOKALUOKKALAISILLE pitää järjestää discoja?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ykkönen, mikä on noin tärkeää harrastamista tokaluokkalaisille, että edes kerran/pari ei voi olla poissa? Meneekö ammattilaisura sivu suun tokaluokan halloweendiscon takia...? 

Ap, ihmettelen samaa. Kyllä, tunnollisuus on hyvä kilpalajeissa, mutta jos vanhemmat eivät YHTÄÄN kuuntele lastaan, varmistetaan ainakin se, että viimeistään teini-iässä lapsi hylkää ko. lajin. Pakottaminen vie hyvin tehokkaasti maun hommasta.

Ajattele vaikka muodostelmaluistelua, joukkuevoimistelua tai muuta joukkuelajia. Jos joka treeneissä joka toinen lapsi on poissa, niin miten saadaan aikaan kuviot tai joukkueet?

Juuri siksi meidän lapset eivät moisia harrasta. Jos haluaisivat niin saisivat, mutta emme ehdoin tahdoin vie tuollaisiin harrastuksiin. Monesti jo ala-asteikäisillä on treenejä monta kertaa viikossa tuon muun pakkopullan lisäksi. Lapsen elämä menee hukkaan, sad but true.

 

 

Joidenkin lapset kuitenkin harrastavat ja silloin on ulkopuolisten turha ihmetellä, jos lapset eivät joka discoon osallistu.

Kyllähän se ulkopuolisia ihmetyttää ja surettaa lapsen puolesta. Ikävää että lapsille hankitaan harrastuksia, joiden takia lapsuus menee hukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Muistan vieläkin, kolmivitosena, mitä minulla oli yllä koulun discossa, kolmannella luokalla. Discot ovat lapsille tosi tärkeitä. Siellä pääsee ottamaan kontaktia ihastukseensa, jos uskaltaa. Hengailemaan koululla vapaa-aikana, mikä  on jännittävää lapselle, aikuisen tietenkin vaikea tähän enää samaistua. Discot ovat kuin juhlapyhät, niistä jää yhteisiä kullanarvoisia muistoja.

Minua haki poika, josta tykkäsin, tanssimaan hitaita. Tuokin muisto on yksi tärkeistä minuuden ja itsetunnon rakentajista lapsuudessani.

Tietenkin on tärkeää opettaa lapset sitoutumaan harrastuksiinsa (jotka ovat rinnastettavissa työhön sitten aikuisena), mutta myös se rentoutumisen korostaminen ja sosiaaliset suhteet koulumaailmassa ovat tärkeitä juttuja. Kullanarvoisia nykyisessä suoritusyhteiskunnassa. Lapsen toiveitakin pitää kunnioittaa ja kuulla, siitäkään ei ole haittaa jatkon kannalta. Etenkin jos on kyse kertaluontoisesta juhlasta.

Jaa. Meillä oli ensimmäiset kouludiskot vasta yläasteella, eikä ollut yhtään liian myöhään. Irvokasta, että nykyään jo alakoululaisten pitää alkaa harjoittelemaan pariutumiusta discon avulla.

Vierailija kirjoitti:

Tätä taivastellaan mutta ei sitä, että lapsen pitää saada koulusta omaa lomaa Kanarian saarten matkan takia.

En ymmärrä miten nämä liittyvät toisiinsa. Viikko kerran vuodessa tai kahdessa ei ole paljon pois normaalista "arkirutiinista" (ja normaali lapsi kyllä saa muut kiinni vaikka olisikin viikon poissa koulusta lomamatkan tai sairauden takia), kun taas tuollainen ehdoton harrastaminen pienellä lapsella (tokaluokkalainen) voi olla todella stressaavaa ja aiheuttaa paljon pahaa mieltä, kuten tässä aloittajankin jutussa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi helvetissä TOKALUOKKALAISILLE pitää järjestää discoja?

Niinpä. Mutta näin se menee, tokaluokkalaiset discoon ja viimeistään 14-vuotiaana mamman kanssa hakemaan e-pillereitä.