Lapsen kaveri ei päässyt koulun halloweendiscoon, koska oli treenit.

Vierailija

Kyse on siis tokaluokkalaisista. Lapsi itki ja huusi kun kuuli ettei pääse illalla koulun discoon koska samaan aikaa on harkat, mutta armoa ei annettu.

Onko tämä nykypäivänä ihan normaalia touhua? Omat lapseni eivät harrasta mitään "menestys-lajia", vaan ihan itse päättävät mitä haluavat harrastaa ja treeneistä ollaan pois jos on jotain muuta silloin. Siksi kuulostaa surulliselta jos tämä on ihan normaalia nykyään.

Sivut

Kommentit (42)

Vierailija

Ykkönen, mikä on noin tärkeää harrastamista tokaluokkalaisille, että edes kerran/pari ei voi olla poissa? Meneekö ammattilaisura sivu suun tokaluokan halloweendiscon takia...? 

Ap, ihmettelen samaa. Kyllä, tunnollisuus on hyvä kilpalajeissa, mutta jos vanhemmat eivät YHTÄÄN kuuntele lastaan, varmistetaan ainakin se, että viimeistään teini-iässä lapsi hylkää ko. lajin. Pakottaminen vie hyvin tehokkaasti maun hommasta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Ykkönen, mikä on noin tärkeää harrastamista tokaluokkalaisille, että edes kerran/pari ei voi olla poissa? Meneekö ammattilaisura sivu suun tokaluokan halloweendiscon takia...? 

Ap, ihmettelen samaa. Kyllä, tunnollisuus on hyvä kilpalajeissa, mutta jos vanhemmat eivät YHTÄÄN kuuntele lastaan, varmistetaan ainakin se, että viimeistään teini-iässä lapsi hylkää ko. lajin. Pakottaminen vie hyvin tehokkaasti maun hommasta.

Ajattele vaikka muodostelmaluistelua, joukkuevoimistelua tai muuta joukkuelajia. Jos joka treeneissä joka toinen lapsi on poissa, niin miten saadaan aikaan kuviot tai joukkueet?

Vierailija

Meillä oli ala-asteella tyttö, joka oli jopa koulusta pois pari viimeistä tuntia, että ehti johonkin lisäharjoituksiin. Niin ja kyse ei ollut mistään joukkuelajista, vaan äitinsä itse intohimoisesti harrastama urheilulaji ja pakotti sitten kaikki kolme tytärtään harrastamaan samaa lajia todella veren maku suussa.
Jokainen tytöistä on lopettanut lajin heti täysi-ikäisyttyään.

Vierailija

Meillä on lapsi saanut itse päättää. Toisinaan on harkat voittaneet discon ja välillä taas toisinpäin. Lapsi urheilee ja kilpailee, en minä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ykkönen, mikä on noin tärkeää harrastamista tokaluokkalaisille, että edes kerran/pari ei voi olla poissa? Meneekö ammattilaisura sivu suun tokaluokan halloweendiscon takia...? 

Ap, ihmettelen samaa. Kyllä, tunnollisuus on hyvä kilpalajeissa, mutta jos vanhemmat eivät YHTÄÄN kuuntele lastaan, varmistetaan ainakin se, että viimeistään teini-iässä lapsi hylkää ko. lajin. Pakottaminen vie hyvin tehokkaasti maun hommasta.

Ajattele vaikka muodostelmaluistelua, joukkuevoimistelua tai muuta joukkuelajia. Jos joka treeneissä joka toinen lapsi on poissa, niin miten saadaan aikaan kuviot tai joukkueet?

Juuri siksi meidän lapset eivät moisia harrasta. Jos haluaisivat niin saisivat, mutta emme ehdoin tahdoin vie tuollaisiin harrastuksiin. Monesti jo ala-asteikäisillä on treenejä monta kertaa viikossa tuon muun pakkopullan lisäksi. Lapsen elämä menee hukkaan, sad but true.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ykkönen, mikä on noin tärkeää harrastamista tokaluokkalaisille, että edes kerran/pari ei voi olla poissa? Meneekö ammattilaisura sivu suun tokaluokan halloweendiscon takia...? 

Ap, ihmettelen samaa. Kyllä, tunnollisuus on hyvä kilpalajeissa, mutta jos vanhemmat eivät YHTÄÄN kuuntele lastaan, varmistetaan ainakin se, että viimeistään teini-iässä lapsi hylkää ko. lajin. Pakottaminen vie hyvin tehokkaasti maun hommasta.

Ajattele vaikka muodostelmaluistelua, joukkuevoimistelua tai muuta joukkuelajia. Jos joka treeneissä joka toinen lapsi on poissa, niin miten saadaan aikaan kuviot tai joukkueet?

Pitäisi siinä vaiheessa ymmärtää olematta laittamasta pientä LASTA harrastamaan lajia, joka vaatii niin ehdotonta omistautumista.
Minä muuten harrastin telinevoimistelua lapsena ja niihin joukkueryhmiin oli silloin alaikäraja 15, koska sen nuoremmilta ei voinut olettaa lajin vaatimaa tiukkaa sitoutumista treeneihin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ykkönen, mikä on noin tärkeää harrastamista tokaluokkalaisille, että edes kerran/pari ei voi olla poissa? Meneekö ammattilaisura sivu suun tokaluokan halloweendiscon takia...? 

Ap, ihmettelen samaa. Kyllä, tunnollisuus on hyvä kilpalajeissa, mutta jos vanhemmat eivät YHTÄÄN kuuntele lastaan, varmistetaan ainakin se, että viimeistään teini-iässä lapsi hylkää ko. lajin. Pakottaminen vie hyvin tehokkaasti maun hommasta.

Ajattele vaikka muodostelmaluistelua, joukkuevoimistelua tai muuta joukkuelajia. Jos joka treeneissä joka toinen lapsi on poissa, niin miten saadaan aikaan kuviot tai joukkueet?

kyllä se on arkea niissäkin lajeissa, että lapsia on aina joku ryhmästä poissa, pienillä lapsilla on flunssia ja mahatauteja ja ja.... Se on vielä leikkiä kumminkin tuon ikäisillä, kilpailun /esiintymisen lähetessä tiivistetään tahtia kyllä.

Toistan: liiallisella painostuksella lapselta viedään harrastuksesta ilo ja mielenkiinto.

Eikä tässä nyt ollut kyse siitä, että harrastukseen mentäisiin vain silloin tällöin, vaan siitä, että sieltä ei saisi ollenkaan olla pois.

3

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ykkönen, mikä on noin tärkeää harrastamista tokaluokkalaisille, että edes kerran/pari ei voi olla poissa? Meneekö ammattilaisura sivu suun tokaluokan halloweendiscon takia...? 

Ap, ihmettelen samaa. Kyllä, tunnollisuus on hyvä kilpalajeissa, mutta jos vanhemmat eivät YHTÄÄN kuuntele lastaan, varmistetaan ainakin se, että viimeistään teini-iässä lapsi hylkää ko. lajin. Pakottaminen vie hyvin tehokkaasti maun hommasta.

Ajattele vaikka muodostelmaluistelua, joukkuevoimistelua tai muuta joukkuelajia. Jos joka treeneissä joka toinen lapsi on poissa, niin miten saadaan aikaan kuviot tai joukkueet?

Juuri siksi meidän lapset eivät moisia harrasta. Jos haluaisivat niin saisivat, mutta emme ehdoin tahdoin vie tuollaisiin harrastuksiin. Monesti jo ala-asteikäisillä on treenejä monta kertaa viikossa tuon muun pakkopullan lisäksi. Lapsen elämä menee hukkaan, sad but true.

Joidenkin lapset kuitenkin harrastavat ja silloin on ulkopuolisten turha ihmetellä, jos lapset eivät joka discoon osallistu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Tätä taivastellaan mutta ei sitä, että lapsen pitää saada koulusta omaa lomaa Kanarian saarten matkan takia.

Käytkö Kanarian saarilla joka päivä, että lapsi joutuu sen vuoksi jättämään väliin discot sun muut?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä taivastellaan mutta ei sitä, että lapsen pitää saada koulusta omaa lomaa Kanarian saarten matkan takia.

Käytkö Kanarian saarilla joka päivä, että lapsi joutuu sen vuoksi jättämään väliin discot sun muut?

Sisälukutaito?

Vierailija

Muistan vieläkin, kolmivitosena, mitä minulla oli yllä koulun discossa, kolmannella luokalla. Discot ovat lapsille tosi tärkeitä. Siellä pääsee ottamaan kontaktia ihastukseensa, jos uskaltaa. Hengailemaan koululla vapaa-aikana, mikä  on jännittävää lapselle, aikuisen tietenkin vaikea tähän enää samaistua. Discot ovat kuin juhlapyhät, niistä jää yhteisiä kullanarvoisia muistoja.

Minua haki poika, josta tykkäsin, tanssimaan hitaita. Tuokin muisto on yksi tärkeistä minuuden ja itsetunnon rakentajista lapsuudessani.

Tietenkin on tärkeää opettaa lapset sitoutumaan harrastuksiinsa (jotka ovat rinnastettavissa työhön sitten aikuisena), mutta myös se rentoutumisen korostaminen ja sosiaaliset suhteet koulumaailmassa ovat tärkeitä juttuja. Kullanarvoisia nykyisessä suoritusyhteiskunnassa. Lapsen toiveitakin pitää kunnioittaa ja kuulla, siitäkään ei ole haittaa jatkon kannalta. Etenkin jos on kyse kertaluontoisesta juhlasta.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat