Vähän erilainen riita siivoamisesta: miten ratkaisisit tämän?

Vierailija kirjoitti:

Oletko mieluummin oikeassa kuon onnellinen?

Olen tietenkin mieluummin onnellinen. Se, että ihminen suostuu järjestelyyn, jota pitää paitsi haitallisena, myös epäoikeudenmukaisena, ei lisää pitkällä aikavälillä kenenkään onnellisuutta, päinvastoin. -ap

Oiskohan ap sellainen ihmistyyppi, jonka on helpointa elää yksin.

Mitä jos erotatte toiminnot kokonaan niin ei tule härkkimistä toisen reviirille ja saa tehdä niin hitaasti tai nopeasti kuin haluaa? Puoliso siivoaa, sinä käyt kaupassa/ laitat ruuat/ vaihdat lakanat/ pyykkäät/ silität tms? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko mieluummin oikeassa kuon onnellinen?

Olen tietenkin mieluummin onnellinen. Se, että ihminen suostuu järjestelyyn, jota pitää paitsi haitallisena, myös epäoikeudenmukaisena, ei lisää pitkällä aikavälillä kenenkään onnellisuutta, päinvastoin. -ap

Ei kun. Ajattele vielä vähän enemmän, kokeile vaikka tunteakin jotain. Kun ajatus on, että nimenomaan ET pitäisi järjestelyä epäoikeudenmukaisena ja haitallisena, vaan haluaisit aidosti toimia niin, että puolisosi olisi tyytyväinen. Vaikka se rarkoittaisi, että aikaadi kuluu mielestäsi ikäviin kotitöihin. Parisuhteessa ei voi mennä niin yhteismitallisesti, että sinä olisit aina se, jonka tahto voittaa, ellei tahtosi sitten ole, että puoliso on onnellinen. On opeteltava luopumaan periaatekysymyksistä ja jopa vähän omasta tahdostakin. Kun ottaa toista huomioon jossain ja kohtaa toisen lempeydellä, niin toinen tulee vastaan jossain muussa. Niin se menee, vähän kuin tanssi, enemmän tunnetta, vähemmän päätä.

Vierailija kirjoitti:

Kun ottaa toista huomioon jossain ja kohtaa toisen lempeydellä, niin toinen tulee vastaan jossain muussa. Niin se menee, vähän kuin tanssi, enemmän tunnetta, vähemmän päätä.

Kyllä tällaiset pysyvät, jokapäiväisessä arjessa näkyvät ja suhteen kannalta oleelliset asiat pitää sopia reilusti ja jämptisti. Ei kotitöiden oikeudenmukainen jakautuminen voi olla kiinni toisen mielialoista ja tunteista. Kuinka monta kertaa tälläkin palstalla on kuultu se sama vanha valitusvirsi, että joku kokee antavansa enemmän, tekevänsä enemmän tai joutuvansa muuten epäreiluun asemaan. Näille kaikille tapauksille on yhteistä se, että asioista ei ole sovittu selvästi. Oletusten ja odotusten varassa toimiminen johtaa vain hanakaluuksiin ja katkeroitumiseen myöhemmin. -ap

Siivoaminen ei kuulu miehille,  näin se meillä on tehty selväksi alunalkaen.

Jos joku mies siihen ryhtyy,  en voi pitää sellaista edes miehenä vaan enemmän ämmänä kuin naista.

Kyllä sen verran miehellä täytyy olla selkärankaa,  että ymmärtää oman sukupuolensa eikä alistu ämmien feministisiin lässytyksiin. 

Mun mielestä tässä ketjussa on hyvää pohdintaa aloittajalta. Itsekin olen sitä mieltä, että tehty sopimus pätee, kunnes yhdessä päätetään toisin. Nyt avopuoliso tahtoo muuttaa sopimusta, mutta aloittaja ei. Tässä siis kysymys, joka vaatii ratkaisua. Mielestäni ei ole kohtuullista vaatia aloittalta osallistumista viikonloppusiivoukseen, jos se on nimenomaan asia, jota hän haluaa välttää. On keksittävä jotain muuta.

Avopuolison pitäisi ensisijaisesti miettiä, miksi hän haluaa perusteellisen viikonloppusiivouksen. Onko kyse siitä, että 1) hänen mielestään on siivottava enemmän? vai 2) se on opittu käyttäytymismalli, miten "kunnon ihmiset" toimivat? vai 3) hän tarvitsee siirtymäriitin viikonloppuun, koitoksen, joka on tärkeää tehdä nimenomaan yhdessä?

Jokaisessa tapauksessa neuvoteltu kompromissi olisi erilainen. Jos avopuoliso haluaa muuttaa sopimusta, hänen tulisi miettiä asiaa toisen kannalta ja tarjoutua jossain tulemaan vastaan. 

Entäs jos jakaisitte kodin siivouskohteet?

Sinä huolehdit eteisestä ja wc:stä tms.

Ja puoliso keittiöstä ja olkkarista. Mikä sitten on järkevä jako teidän perheessä. Sinä huolehdit omista huoneistasi standardisi ja aikataulusi mukaan. Puoliso voi rauhassa uppotua viikkosiivoukseen omassa puolessaan... win-win

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tässä ketjussa on hyvää pohdintaa aloittajalta. Itsekin olen sitä mieltä, että tehty sopimus pätee, kunnes yhdessä päätetään toisin. Nyt avopuoliso tahtoo muuttaa sopimusta, mutta aloittaja ei. Tässä siis kysymys, joka vaatii ratkaisua. Mielestäni ei ole kohtuullista vaatia aloittalta osallistumista viikonloppusiivoukseen, jos se on nimenomaan asia, jota hän haluaa välttää. On keksittävä jotain muuta.

Avopuolison pitäisi ensisijaisesti miettiä, miksi hän haluaa perusteellisen viikonloppusiivouksen. Onko kyse siitä, että 1) hänen mielestään on siivottava enemmän? vai 2) se on opittu käyttäytymismalli, miten "kunnon ihmiset" toimivat? vai 3) hän tarvitsee siirtymäriitin viikonloppuun, koitoksen, joka on tärkeää tehdä nimenomaan yhdessä?

Jokaisessa tapauksessa neuvoteltu kompromissi olisi erilainen. Jos avopuoliso haluaa muuttaa sopimusta, hänen tulisi miettiä asiaa toisen kannalta ja tarjoutua jossain tulemaan vastaan. 

Tunnemme selvästi asiasta samalla tavalla. Kiitos ajatusteni kirkastamisesta. Kaikki nuo vaihtoehdot ovat mahdollisia, mutta en olisi välttämättä osannut itse muotoilla niitä noin hyvin. On totta, että olen kiinnostuneempi asioista kuin ihmisistä, enkä aina huomioi muiden motiiveja rittävän hyvin, vaikka ainakin tässä tapauksessa ne tuntuisivat olevan oleellisia. Joskus tällaiset ongelmat ratkeavat helpostikin, kun ne raamittaa oikealla tavalla.

Viestisi antoi minulle luottamusta siihen, että kumpikin meistä voi saada, mitä haluaa. Minä haluan kokea, että minua kohdellaan oikeudenmukaisesti, ja ettei minun tarvitse tehdä epämiellyttäviä asioita, joita pidän ajanhukkana. Avokkini haluaa todennäköisesti jotakin noista kolmesta asiasta. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ottaa toista huomioon jossain ja kohtaa toisen lempeydellä, niin toinen tulee vastaan jossain muussa. Niin se menee, vähän kuin tanssi, enemmän tunnetta, vähemmän päätä.

Kyllä tällaiset pysyvät, jokapäiväisessä arjessa näkyvät ja suhteen kannalta oleelliset asiat pitää sopia reilusti ja jämptisti. Ei kotitöiden oikeudenmukainen jakautuminen voi olla kiinni toisen mielialoista ja tunteista. Kuinka monta kertaa tälläkin palstalla on kuultu se sama vanha valitusvirsi, että joku kokee antavansa enemmän, tekevänsä enemmän tai joutuvansa muuten epäreiluun asemaan. Näille kaikille tapauksille on yhteistä se, että asioista ei ole sovittu selvästi. Oletusten ja odotusten varassa toimiminen johtaa vain hanakaluuksiin ja katkeroitumiseen myöhemmin. -ap

Takanani on siis liitto hyvin ap:n tapaisen ihmisen kanssa. Ei onnistunut, ei ollut joustoa kuin yhdellä puolella ja vanhoista sopimuksista muistuteltiin, vaikka olosuhteet muuttuivat. Luulin vuosia olevani huono ja häilyväinen. Ehkä olenkin, ehkä emme vaan sopineet yhteen. Nyt olen ollut jo vuosia onnellisessa suhteessa, jossa olemme oppineet ja opetelleet siihen, että kun toinen voi hyvin on se omakin voitto.

Mutta siis, katson maailmaa ja parisuhdetta ehkä hieman eri vinkkelistä näin viiskymppisenä kuin nuoremmat. En saa edes kiinni tuosta, että muutamasta siivoushetkedtä pitää tehdä Juttu. Hommat hoidetaan oli niitä välillä enemmän, välillä vähemmän. Koko ajan ei ehkä oo huisin kivaa, mutta koko ajan rakastetaan. Voihan se olla, että olisit onnellisempi yksiksesi, omien periaatteidesi ja sopimustesi kanssa.

Siivoa avokkisi kanssa joka toinen vloppu? Ja joka toinen vloppu avokkisi siivoaa yksin jos tahtoo

Vierailija kirjoitti:

Siivoa avokkisi kanssa joka toinen vloppu? Ja joka toinen vloppu avokkisi siivoaa yksin jos tahtoo

Mikä tekee tästä sinun mielestäsi hyvän vaihtoehdon? -ap

Meillä on sama, mutta ei me siitä riitaa olla saatu aikaan. Mies siivoaa jatkuvasti vähäsen eli sellasta ylläpitosiivousta ja mulle taas sopii paremmin sellanen kertaluontoinen kokopäiväinen urakkahomma, jonka jälkeen en kyllä pariin päivään siivoa yhtään mitään.

Me ei olla koskaan jouduttu ratkomaan tätä asiaa, mutta tää on muodostunu sellaiseksi että mä teen päivän tai kahden urakkani ma(-ti) ja loppuviikon mies ylläpitosiivoaa. Viikonloppuna kukaan ei siivoa yhtään mitään vaan ollaan lasten kanssa ja perheenä, joten alkuviikosta on taas mulle urakkaa kertynyt. Mies inhoaa syvästi tota urakkahommaa ja mä en halua siivota joka päivä, siksi näin. Kun mulla on urakka kesken niin mies vierailee mummolassa tai leikkipuistoilee tai mitä millonkin, että saan siivota rauhassa. Mä saan suurta tyydytystä kun kämppä kiiltää sen kerran viikossa, illalla ku lapset nukkuu mä vaan nautin siitä miten siistiä kaikki on :D

Sitä mietin että auttaisko ap:tä joku sellanen että sopisitte tekevänne urakkasiivouksia, mutta ei joka viikko vaan vaikka ennen tärkeimpiä juhlapyhiä? Mun äidille urakkasiivoukset ennen juhlapyhiä oli sellanen Juttu, että koko perhe osasi pelätä niitä jo etukäteen  :D 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

 

Vierailija kirjoitti:

Kun ottaa toista huomioon jossain ja kohtaa toisen lempeydellä, niin toinen tulee vastaan jossain muussa. Niin se menee, vähän kuin tanssi, enemmän tunnetta, vähemmän päätä.

Kyllä tällaiset pysyvät, jokapäiväisessä arjessa näkyvät ja suhteen kannalta oleelliset asiat pitää sopia reilusti ja jämptisti. Ei kotitöiden oikeudenmukainen jakautuminen voi olla kiinni toisen mielialoista ja tunteista. Kuinka monta kertaa tälläkin palstalla on kuultu se sama vanha valitusvirsi, että joku kokee antavansa enemmän, tekevänsä enemmän tai joutuvansa muuten epäreiluun asemaan. Näille kaikille tapauksille on yhteistä se, että asioista ei ole sovittu selvästi. Oletusten ja odotusten varassa toimiminen johtaa vain hanakaluuksiin ja katkeroitumiseen myöhemmin. -ap

 

 

Takanani on siis liitto hyvin ap:n tapaisen ihmisen kanssa. Ei onnistunut, ei ollut joustoa kuin yhdellä puolella ja vanhoista sopimuksista muistuteltiin, vaikka olosuhteet muuttuivat. Luulin vuosia olevani huono ja häilyväinen. Ehkä olenkin, ehkä emme vaan sopineet yhteen. Nyt olen ollut jo vuosia onnellisessa suhteessa, jossa olemme oppineet ja opetelleet siihen, että kun toinen voi hyvin on se omakin voitto.

Mutta siis, katson maailmaa ja parisuhdetta ehkä hieman eri vinkkelistä näin viiskymppisenä kuin nuoremmat. En saa edes kiinni tuosta, että muutamasta siivoushetkedtä pitää tehdä Juttu. Hommat hoidetaan oli niitä välillä enemmän, välillä vähemmän. Koko ajan ei ehkä oo huisin kivaa, mutta koko ajan rakastetaan. Voihan se olla, että olisit onnellisempi yksiksesi, omien periaatteidesi ja sopimustesi kanssa.

Tismalleen mun ajatukset ja kokemukset! Sen takia tuo ap:n teksti saa niskakarvat heti pörhölleen. t. Nelikymppinen

Avokille ei siis riitä, että siivoat päivittäisen puolituntisesi suurinpiirtein samaan aikaan, kun hän tekee viikkosiivousta? Mitä jos sinulla olisi joku tietty vastuualue viikkosiivouspäivänä, vaikka kylppäri ja vessa? Jos siitä tulisi avokille tunne, että osallistut omalta osaltasi. Puolesta tunnista jäisi vielä aikaa sellaisiin hommiin joita helpompi tehdä yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Avokille ei siis riitä, että siivoat päivittäisen puolituntisesi suurinpiirtein samaan aikaan, kun hän tekee viikkosiivousta? Mitä jos sinulla olisi joku tietty vastuualue viikkosiivouspäivänä, vaikka kylppäri ja vessa? Jos siitä tulisi avokille tunne, että osallistut omalta osaltasi. Puolesta tunnista jäisi vielä aikaa sellaisiin hommiin joita helpompi tehdä yhdessä.

Jatkan vielä, että pitkä parisuhde on väistämättä jatkuvassa muutostilassa. Ihmiset muuttuvat, tilanteet muuttuvat ja ympäristö muuttuu. Ihmiset ovat myös erehtyväisiä. Avokkisi on rakkauden huumassa ajatellut, että kestää pientä siivottomuutta ( lattioiden pesu kerran vuodessa), mutta arjen myötä on joutunut toteamaan sen liian ahdistavaksi. Älä rankaise häntä, vaan yritä löytää kompromissi. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Avokille ei siis riitä, että siivoat päivittäisen puolituntisesi suurinpiirtein samaan aikaan, kun hän tekee viikkosiivousta? Mitä jos sinulla olisi joku tietty vastuualue viikkosiivouspäivänä, vaikka kylppäri ja vessa? Jos siitä tulisi avokille tunne, että osallistut omalta osaltasi. Puolesta tunnista jäisi vielä aikaa sellaisiin hommiin joita helpompi tehdä yhdessä.

 

 

Jatkan vielä, että pitkä parisuhde on väistämättä jatkuvassa muutostilassa. Ihmiset muuttuvat, tilanteet muuttuvat ja ympäristö muuttuu. Ihmiset ovat myös erehtyväisiä. Avokkisi on rakkauden huumassa ajatellut, että kestää pientä siivottomuutta ( lattioiden pesu kerran vuodessa), mutta arjen myötä on joutunut toteamaan sen liian ahdistavaksi. Älä rankaise häntä, vaan yritä löytää kompromissi. 

En seurustelisi avokkini kanssa, jos hän pitäisi reilua sopimista rankaisemisena. -ap

Kuudes sivu alkoi, paljon ehdotuksia, neuvoja, pohdintaa parisuhteesta.

Kaiken lukemani jälkeen ainoa oikea vaihtoehto on ap:n laittaa puoliso paikalleen, ilmoittaa, että viikkosiivoukseen ei osallistu koska siitä ei alunperin sovittu, piste, lukko, avaimet taivaassa.

Suotta tätä enää venyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Kuudes sivu alkoi, paljon ehdotuksia, neuvoja, pohdintaa parisuhteesta.

Kaiken lukemani jälkeen ainoa oikea vaihtoehto on ap:n laittaa puoliso paikalleen, ilmoittaa, että viikkosiivoukseen ei osallistu koska siitä ei alunperin sovittu, piste, lukko, avaimet taivaassa.

Suotta tätä enää venyttämään.

Ja kantapäät vastakkain. Aamen.

Meillä on mieheni kanssa aivan eri tyylit ja näkemys siivoamisesta. Itse olen todella tarkka mitä siivotaan ja miten, missä järjestyksessä jne. Joka kerta kun siivoamme yhdessä,tulee sanomista. Olemme ratkaisseet asiat sillä, että siivoamme vuorotellen. Kun haluan tehdä kunnon siivouksen niin laitan miehen lasten kanssa vaikka mummolaan, saan siivota itsekseni ja ihan rauhassa sillä pidän siintä. Pikainen pölyt+rojut+imurointi saadaan tehtyä ilman riitaa, mutta mitään joulusiivousta ei varmaan koskaan edes yritetä yhdessä :D Mies siivoaa omalla tyylillään kun olen töissä ja hän vapaalla, samoin toisin päin. Ei tarvitse valitella ja nalkuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen itsenäinen ja äkkiväärä ihminen, enkä ole salaillut tätä asiaa koskaan keneltäkään.

Ennen kuin muutin yhteen avokkini kanssa, tein selväksi, kuinka paljon kotitöitä olen valmis tekemään ja mikä on sellainen siisteystaso, jota olen valmis pitämään yllä. Avokki oli ollut monta kertaa luonani ja tiesi, etten ole sotkuinen ihmine. Olimme jopa siivonneet joskus yhdessä luonani, joten hän tiesi, miten tykkään asiat tehdä (nopeasti, tehokkaasti ja "riittävän hyvin").

Alkuun yhteisasuminen meni loistavasti, mutta noin vuoden jälkeen avokkini on alkanut huomautella siisteydestä ja siivoamisesta tavalla, jota on vaikea kutsua muuksi kuin nalkuttamiseksi. Sopimamme siisteystaso ei tunnukaan riittävän hänelle. Lisäksi siivoamisen tapa aiheuttaa eripuraa: hän haluaa ottaa käyttöön omasta lapsuudenkodistaan tutut viikonloppusiivoukset, jotta tulee "varmasti puhdasta".

Ymmärrän, että epäsiistissä kodissa asuminen ahdistaa. Minuakin ahdistaisi, jos koti ei täyttäisi siisteysvaatimuksiani. Emme kuitenkaan elä varsinaisesti likaisessa tai sotkuisessa kodissa, sen myöntäisi kuka tahansa ulkpuolinen. Asunto ei vain ole tarpeeksi siisti ja oikealla tavalla siivottu.

Minun mielestäni tilanne pitäisi ratkaista niin, että avokkini saa siivota viikonloppuisin lisää, jos sovittu siisteystaso ei riitä. Minä siivoan sen verran kuin mihin olen aikaisemmin sitoutunut. Avokkini mielestä minun pitäisi "joustaa" ja osallistua siivoamiseen yhtäläisesti.

Mikä olisi oikeudenmukainen ja toimiva ratkaisu tähän siisteysriitaan?

(Häivytin tästä sukupuolet, jottei sukupuoliasetelma vaikuttaisi vastauksiin.)

Minusta ongelma on sen, ketä asia häiritsee. Jos siis kyseessä on perussiisti kämppä, läävä on asia erikseen. Ja olen nainen. Ja minua häiritsee mieheni huolimattomampi tapa siivota. Mutta olen hiljaa, koska hän tekee parhaansa. Minulla taas kotona oli ihan natsimeininki siivouksen ja monen muun asian suhteen. Ongelma on siis vain oman pääni sisällä. Eettisesti ja moraalisesti ajattelisin sen olevan väärin, jos vaatisin pilkun tarkkaa täydellisyyttä mieheltäni. Tämä asia on vain oman pääni sisällä, minun ei tarvitse enkä saa saastuttaa ympäristöäni. Jos mieheni riittävän hyvä tapa siivota ei kelpaa, pitää minun tehdä kaikki itse. Ja kerta en halua tehdä kaikkea itse, tulee minun nähdä se, mikä on järjellisesti kohtuullista. Missään nimessä sinun ei pidä suostua "kompromissiin" missä puunaat enemmän, mitä oikeasti pitäisi. Liika hygieenisyys sitäpaitsi alentaa vastustuskykyä ja altistaa allergioille ja muille.